Mikä on sallittua?

Kirjoitin hetki sitten jutun Kotimaan blogeihin. Laitoin otsikoksi "Mikä on sallitua?" Juttu löytyy Kotimaan verkkolehdestä - www.kotimaa.fi/kotimaa.

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on Karkun evankelisen opiston 90-vuotisjuhla. Juhlan ohjelma löytyy opiston kotisivujen etusivulla olevan painikkeen Tervetuloa syntymäpäiville! takaa - www.keokarkku.fi. Olet lämpimästi tervetullut juhlaan.

Ei aiemmin tällaista

Näissä ikävissä kahinoissa, joissa olen ollut, on tullut vastaan monenlaista. Ei kuitenkaan vielä tähän mennessä sellaista, mitä luin eilen illalla eräältä nettisivulta. Siellä oli törkeä kirje, jonka alla oli minun nimeni ja jota väitettiin minun kirjoittamakseni. Minulla ei ole mitään tekemistä tämän kirjeen kanssa. En ole kirjoittanut sitä, enkä edes osaa siitä. En lähetä kenellekään kirjettä, jossa kutsun tätä Perkeleeksi, kyseinen kirje ei edusta sitä, mitä ajattelen, enkä käytä sellaista kieltä, jota tässä kirjeessä on.

Olen luvannut, että mikäli olen lähettänyt työtovereilleni tai muille törkeää postia, sen saa julkaista. Tämä on edelleen voimassa. Nyt joku on kirjoittanut minun nimissäni sellaista, mitä en ole kirjoittanut.

Olen juuri lähdössä kohti Kemijärveä ja Keminmaata. Kunhan kello on kahdeksan ja poliisin normaali päivystys avaa ovensa, soitan poliisille ja pyydän, että se selvittää asian. Kyse on rikoksesta. Arvostella saa ja olla erimieltä mutta ei kirjoittaa toisen nimissä eikä varsinkaan siten, että pyrkii likaamaan toisen maineen.

Pohjoiseen

Tarkoitukseni on ylihuomenna keskiviikkoaamuna lähteä kohti pohjoista. Samana iltana Kemijärvellä pitäisi olla tilaisuus, jossa näytän kuvia ja kerron, millaista oli olla pappina Afganistanissa. Kerron myös, mitä Afganistan opetti islamista. Tilaisuus on Kemijärven seurakuntatalossa ja alkaa klo 18. Tämä siis keskiviikkona 29.10.

Olen sopinut ystäväni Aki Lautamon kanssa, että torstaina kerron terveisiä Afganistanista ja kriisinhallintaoperaatiosta siellä Kemijärven reservinupseerien kokouksessa.

Perjantaina 31.10. - jos asiat menevät suunnitelman mukaan - menen Keminmaahan. Aamupäivällä ja iltapäivällä pidän oppitunteja yläasteella ja illalla on vastaava tilaisuus kuin Kemijärvellä. Klo 18 Keminmaan seurakuntatalossa kerron, millaista oli Afganistanissa. Lauantaina - pyhäinpäivänä - saarnaan Keminmaan kirkossa. Messu alkaa klo 10.

Jos olet Kemijärvellä tai Keminmaassa mainittuina päivinä, olet lämpimästi tervetullut näihin tilaisuuksiin.

Evankeliumin tähden II

Kirjani Evankeliumin tähden tuli painosta hieman vajaa kolme viikkoa sitten.

Kirja on saanut aika paljon julkisuutta. Lehdissä on ollut arvosteluja ja laajempiakin juttuja kirjasta. Olen saanut kirjasta paljon palautetta. Monet ovat kertoneet sen avanneen silmiä. Kirkossamme kaikki ei ole hyvin eikä suunta ole se, joka sen pitäisi olla. Monet ovat sanoneet kirjan rohkaisseen luottamaan Raamattuun ja kulkemaan sen viitoittamaa tietä. On tuntunut hyvältä, mitä monet ovat kertoneet: kun he ovat alkaneet lukea kirjaa, he eivät ole malttaneet jättää sitä pöydälle vaan ovat lukeneet sen saman päivän aikana loppuun. Tämä on rohkaissut. En ole kokenut kirjoittaja. Ennen tätä kirjaa olen kirjoittanut kaksi Raamattu tutuksi -opasta.

Kirjaa on myyty varsin hyvin. Kuulin kustantajalta, että se suunnittelee uuden painoksen ottamista, koska ensimmäistä painosta on varastossa jäljellä vain muutama kymmenen kappaletta. Kirjan voi tilata Kustannusosakeyhtiö Arkin kotisivulla (http://www.kustannusarkki.fi/). Minulta kirjan voi tilata osoitteesta jari.rankinen@kopteri.net. Kirja maksaa minulta tilattuna 25 euroa ja postituskulut.

Huomenna alkavat Helsingin kirjamessut (www.finnexpo.fi/kirja/). Minäkin sain kutsun esiintyjäksi messuille. Niistä asioista, joista kirjoitan kirjassani, minua haastatellaan sunnuntaina 26.10. klo 15.30. Paikka on Katri Vala. Huomasin kirjamessujen ohjelmasta, että edelläni haastateltavana on kurssikaverini teologisesta tiedekunnasta Jaakko Heinimäki. Lämpimästi tervetuloa paikalle, jos olet ensi viikonvaihteessa Helsingissä.

Helsingin Sanomat kirjoitti

Tänään ilmestyneessä Helsingin Sanomissa oli tämä juttu:

VAMMALAN NAISPAPPEUDEN VASTUSTAJA SÄTTII KIRJASSAAN VANHOJA ESIMIEHIÄÄN

Kirkkoherra: Rankisen julkaisemat viestit poissa asiayhteydestään

Eeva Palm

VAMMALA. Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta viime keväänä eronnut Jari Rankinen puolustaa tuoreessa kirjassaan naispappeuden kieltävää vanhaa virkakäsitystään.

Naispapin kanssa Rankinen ei suostu jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta maallikkonaisen hän hyväksyisi rinnalleen kertomaan uskostaan. Ehtoollisen jakamisesta naispapille Rankinen ei kieltäydy.

Kirkko on vieraantunut Raamatusta, Rankinen sanoo. Hän arvostelee kirkossa vallitsevaa johtajuutta. Rankimman kritiikin hän kohdistaa Vammalan vs. kirkkoherraan Hannu Kilpeläiseen ja Turun piispaan Kari Mäkiseen.

Kirjassaan Rankinen julkaisee kuusi esimerkkiä esimiehensä sähköpostiviesteistä. Asiayhteydestä irrotetuissa viesteissään kirkkoherra nimittää Rankista ammattikunnan mätämunaksi number one. ”Olet ylittänyt itsesi logiikan solmuun vääntäjänä, maailman surkeimpana teologina sekä Kristusta ja kirkkoamme palvelevien kollegoiden häpäisijänä”, esimies kirjoittaa ja kysyy: ”ymmärrätkö tekojesi tuhoisat seuraukset työyhteisössä ja seurakunnassa.”

Piispalta Rankinen on kahdesti perännyt vastusta siihen, onko tällainen johtaminen sallittua. Hän ei ole saanut vastausta kysymykseensä.

Kilpeläinen ei julkisuutta kavahda. ”Sähköpostit ovat kannanottoja kulloinkin käytyyn keskusteluun ja irralleen revittyinä ne antavat väärän kuvan. Se on teologien kesken tuttua äijäpuhetta”, Kilpeläinen kuittaa.

Kilpeläisen mukaan hänen toimiaan seurataan tuomiokapitulissa tarkkaan. ”Työvuorojärjestelyjä ei kerta kaikkiaan hyväksytä. Asioiden lisäksi tässä on mies miestä vastaan. Meillä on ristiriitoja”, Kilpeläinen tunnustaa. Hän viittaa pappisvalaan, jossa vihittävä pappi lupaa totella piispan määräyksiä. ”Jos Rankinen hyväksyy apostolien ajan etiikan naispappeusasiassa, hänen pitäisi saman etiikan mukaan hyväksyä myös orjuus ja se että mies omistaa vaimonsa yhtä lailla kuin lehmänsäkin”, Kilpinen sanoo.

Rankinen aloitti työt seurakunnassa 13 vuotta sitten. Hän sanoo sopineensa tuolloin nyt sairauslomalla olevan kirkkoherran kanssa naispappien väistämisestä. Se tarkoittaa työvuorojen järjestämistä niin, ettei väistäjä joudu naispappien kanssa töihin. Kiista kärjistyi, kun piispainkokouksen linjaus kaksi vuotta sitten muuttui työvuorojärjestelyt kieltäväksi. Rankinen katsoo, ettei uusi linja murra suullisia sopimuksia.

Vammalassa Rankinen ei suostunut toimittamaan työvuoron mukaista jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Turun tuomiokapituli erotti Rankisen kolmeksi kuukaudeksi virantoimituksesta ja pappisvirasta. Viime viikolla Turun hallinto-oikeus totesi, etteivät tuomiokapitulin toimet olleet lainvastaisia. Rankinen harkitsee, valittaako hän päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Viime maanantaina Vammalan seurakunnasta irtisanoutui toinenkin naispappeuden vastustaja, Markus Malmivaara.

-----

Helsingin Sanomien jutussa Hannu Kilpeläinen väittää, että senkaltaiset viestit, joita hän on lähettänyt minulle, on tuttua äijäpuhetta teologien kesken. En tiedä, keiden kanssa Hannu Kilpeläisellä on tapana käydä tällaisia äijäkeskusteluja. Itse en ole koskaan ennen kohdannut mitään vastaavaa. Erityisen vakavaksi asian tekee se, että esimies lähettää alaiselleen tällaisia viestejä. Itse en ole lähettänyt Hannu Kilpeläiselle vastaavia viestejä.

Tällä viikolla myös Tyrvään Sanomat teki jutun tästä asiasta. Juttuun oli otettu kirjastani mm. nämä esimerkit Hannu Kilpeläisen minulle lähettämistä viesteistä: ”Etkö koskaan opi mitään. Mikä pimentänyt mielesi? Jälkesi ovat karmeat. Leikit tulella joka vielä sinut polttaa ellet nöyrry elävän Jumalan edessä.” ”Kovennan otteitani radikaalisti ellet välittömästi puutu asiaan. Netissä on hirveästi roskatarjontaa. Blogisi on merkittävä osa siitä. Siinä esiintyy kyyninen, valheellinen ja ruikuttava Jari Rankinen, joka selittää mustan valkoiseksi, esiintyy uhrina, joka ei näe mitä tuhoa on tehnyt työyhteisöissään ja seurakunnassaan. Oletko syytön? Onko sinulla todellisuudentajua, onko sinulla omaatuntoa? Epäilen. Varoitan sinua.” ”Ehdotan sinulle, että pidät hiljaisen hetken niiden kunniaksi, jotka olet uuvuttanut sairauslomille ja muualle omantuntosi palvomisen takia.”

Hannu Kilpeläinen väittää, että asiayhteyksistä irrotettuina lainaukset sähköpostiviesteistä antavat väärän kuvan. Lainaukset eivät anna väärää kuvaa. Riippumatta siitä, mihin asiaan tällaiset viestit liittyvät, ne ovat epäasiallista ja loukkaavia.

Kirjassani Evankeliumin tähden kerron muitakin esimerkkejä siitä, miten kirkkoherran sijainen kohteli minua. Millaisia lausuntoja lehtiin hän antoi minusta. Että hän levitti minusta perättömiä juttuja. Tai että hän toisten kuullen asetti kyseenalaiseksi ammattitaitoni. Muuan Helsingin yliopiston professoreista luki kirjani kuvauksen kirkkoherran sijaisen toimista minua kohtaan. Professori kertoi nähneensä ja kokeneensa yliopistomaailmassa yhtä ja toista mutta ei sentään tällaista.

Arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen on ollut täysin tietoinen Hannu Kilpeläisen tavasta kohdella alaistaan ja työtoveriaan. Hän on tiennyt sekin, että tällainen kohtelu jatkui pitkään. Kun vielä olin Vammalan kappalaisen virassa, lähetin piispalle kahteen otteeseen – heinäkuussa 2007 ja tammikuussa 2008 – selvityksen siitä, miten minua on kohdeltu. Lähetin hänelle mm. suuren määrän Hannu Kilpeläisen minulle lähettämiä sähköpostiviestejä ja pyynnön, että piispa kirkkoherran sijaisen esimiehenä puuttuisi tilanteeseen. Kari Mäkinen hyväksyi Hannu Kilpeläisen toimet. Hän ei puuttunut toimiin niin, että ne olisivat loppuneet. Hän kertoi tukevansa seurakunnan johtoa, siis myös kirkkoherran sijaista. Tällaiset toimet – törkeiden sähköpostiviestien lähettäminen, julkinen nolaaminen, todistamattomien syytösten esittäminen lehdissä, ammattitaidon kyseenalaistaminen – ovat siis piispan mielestä ainakin sallittuja keinoja esimiehelle ristiriitatilanteiden ratkaisussa. Ovatko nämä jopa suositeltavia? Saako näitä soveltaa muihinkin vaiko vain naispappeuden torjujiin? Tehokkaita tällaiset keinot saattavat olla. Työntekijästä, josta halutaan päästä eroon, voidaan näillä keinoilla päästä. Eettisesti oikeita keinot eivät ole.

Hannu Kilpeläinen toteaa Helsingin Sanomien jutussa, että jos hyväksyy apostolien ajan etiikan naispappeusasiassa, pitäisi saman etiikan mukaan hyväksyä myös orjuus ja se että mies omistaa vaimonsa yhtä lailla kuin lehmänsäkin.” Toteamus on outo. Tarkoittaako Hannu Kilpeläinen sitä, että katolinen kirkko tai ortodoksinen kirkko hyväksyvät orjuuden ja että näiden kirkkokuntien mielestä vaimoa voi verrata lehmään? Katolinen ja ortodoksinen kirkko eivät hyväksy naispappeutta.

Sättiminen - sana, jota Helsingin Sanomien jutun otsikossa käytetään - on hyvin negatiivinen ilmaisu. Kerron kirjassani mielestäni asiallisesti ja perustellusti, millaista esimiestoimintaa olen kohdannut kirkossa. Kirjani pääasia ei kuitenkaan ole tämä. Pääasia ovat paljon suuremmat asiat.

Vielä hallinto-oikeuden päätöksestä

Tänään jaettu Aamulehti kertoi eilen uutisoidusta Turun hallinto-oikeuden ratkaisusta: asia oli esillä etusivulla ja sisäsivulla laajemmin.

Aamulehden jutussa kerrotaan mm. seuraavaa: "Hallinto-oikeus ei löytänyt todisteita sille, että Rankisen ja Vammalan seurakunnan välillä olisi erikseen sovittu väistämisoikeudesta, kun naispuolinen pastori on samassa jumalanpalvelusvuorossa. Menettelytapa oli tosin voimassa, kunnes piispainkokous kielsi sen syrjintänä."

Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan: "Valittaessa Rankinen kappalaisen virkaan hänen virkatehtäviään ei ole sovittu eikä voitukaan sopia siten, ettei hänellä olisi velvollisuutta toimittaa jumalanpalvelusta yhdessä naispuolisen papin kanssa. Seurakunnan papiston työnjakokirjan mukaan Rankisen virkatehtäviä ei myöskään ole määritelty siten, että hän toimittaisi jumalanpalveluksia vain niissä kirkoissa, joissa jumalanpalveluksen toimittaa yksi pappi, vaan hänen virkatehtäviinsä on kuulunut jumalanpalvelusten toimittaminen myös Tyrvään kirkossa, jossa pääsääntöisesti jumalanpalveluksen toimittaa kaksi pappia."

Sopimiseksi ei siis katsota sitä, että kun minulta tiedusteltiin halukkuutta toimia Vammalan (tai aiemmin Tyrvään) seurakuntapastorin virassa, keskustelimme kirkkoherran kanssa myös siitä, etten voi toimittaa jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa, ja kirkkoherra lupasi, ettei tämä tule aiheuttamaan ongelmia. Sopimiseksi ei katsota sitä, että kirkkoherra kertoi tämän seurakuntaneuvostolle, joka esitti minulle kutsun seurakuntapastorin virkaan. Sopimisena ei pidetä sitä, että kun valmisteltiin Vammalan kappalaisen vaalia, minulta kysyttiin ainakin kahdessa eri vaiheessa kantaani naispappeuteen ja toimintatapaani. Kerroin selvästi torjuvani naispappeuden ja toimivani siten, etten toimita jumalanpalvelusta naispastorin kanssa. Sopimisena ei pidetä sitä, että kirkkoherra kertoi tämän kirkkovaltuustolle - kun tätä asiaa nimenomaan kysyttiin - kokouksessa, joka valitsi minut kappalaisen virkaan. Hän kertoi myös, etteivät kantani ja toimintatapani aiheuta ongelmia. Työvuorot voidaan järjestellä niin, ettei ongelmia tule. Sopiseksi ei katsota sitä, että siirtyessäni samassa seurakunnassa seurakuntapastorin virasta kappalaisen virkaan jatkettiin samaa käytäntöä, josta oli sovittu silloin, kun tulin seurakuntapastoriksi. Minusta tämä on sopimista.

Tuntuu siltä, että sopimisen voi näyttää toteen vain, mikäli on mustaa valkoisella. Varmaan olisi ollut hyvä aikanaan kirjoittaa paperi siitä, mitä puhuimme ja sovimme. Tällainen käytäntö tämäntyyppisissä asioissa on ainakin seurakunnissa vieras. Jos pyytää paperin siitä, mistä on puhuttu, melkein sanoo, etten luota siihen, mitä on puhuttu ja sovittu.

Toisaalta sillä, oliko asiasta sovittu, kun minut valittiin Vammalan seurakunnan virkoihin, ei ole Turun hallinto-oikeuden mielestä suurta merkitystä. Se pitää lainvastaisena, että työvuoroja kirkossa, joka hyväksyy naispappeuden, järjestellään sukupuolen perusteella, eikä sellaisesta käytännöstä, joka on lainvastainen, voida työntekijän ja työnantajan kesken sopia.

Olen varmaan kirjoittanut jo liikaa homosuhteen siunaamisesta. Tämä tuli kuitenkin mieleeni hallinto-oikeuden päätöstä lukiessani: Päätös tarkoittaa, että mikäli kirkko hyväksyy homosuhteen siunaamisen, kenellekään ei voi antaa erivapautta uskonvakaumuksen takia olla siunaamatta tällaista suhdetta. Ja niihin kirkon pastoreihin, jotka kieltäytyvät tällaisen suhteen siunaamisesta, aletaan soveltaa lakeja, jotka vaativat kaikkien yhdenvertaista kohtelua.

Hallinto-oikeuden ratkaisu on juuri päinvastainen kuin mitä todetaan tämän vuoden tammikuussa Lapin yliopistossa hyväksytyssä kirkkoherra Arto Seppäsen oikeustieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassa. Sen mukaan pastoria ei voi pakottaa toimittamaan jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa, mikäli tämä on vastoin hänen vakaumustaan. Hänen perusoikeutensa on väistää näissä tilanteissa. Väistäminen ei tarkoita, että vakaumukseensa vetoava pappi välttelisi työtehtäviä eikä joutuisi tekemään työtä niin paljon kuin toiset. Työvuorojärjestelyin työtehtävät voidaan jakaa myös määrällisesti oikeudenmukaisesti.

Hallinto-oikeus kertoi ratkaisunsa

Luin hetki sitten Ylen nettisivulta (www.yle.fi), että Turun hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen asiassani. Valitin hallinto-oikeuteen arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätöksestä erottaa minut määräajaksi Vammalan kappalaisen virasta sekä pappisvirasta siihen kuuluvine oikeuksineen. Tuomiokapituli määräsi minulle rangaistuksen siksi, että en toimittanut kahta jumalanpalvelusta naispastorin kanssa. Pyysin muutosta tähän päätökseen. Hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan arkkihiippakunnan päätös on laillinen.

Hallinto-oikeuden päätös tarkoittaa, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori, jonka mielestä naispappeus ei ole Raamatun mukaista, ei saa toimia sen mukaan, minkä hän ymmärtää Raamatun äärellä oikeaksi ja mitä hänen omantuntonsa sanoo. Pidän tietysti hallinto-oikeuden päätöstä valitettavana. Tulemme näkemään lähivuosina pastoreiden erottamisia viroista melko suuren määrän. Mietin myös, mikä on seuraava asia, joka pastorin täytyy tehdä vaikka vastoin omaatuntoaan, ja ellei tee, hänet erotetaan virasta. Ensiksi tuomiokapituli tekee päätöksen erottamisesta ja maallinen oikeus – jos sinne valitetaan – pitää tuomiokapitulin ratkaisua oikeana. Ehkä se on homoparien siunaaminen.

Tuntuu ikävältä, ettei tuomiokapituli eikä maallinen oikeus pidä jumalanpalveluksen toimittamista sellaisena tehtävänä, jossa erityisesti otettaisiin huomioon jumalanpalveluksen toimittajan uskonvakaumus. Siis että hän saisi toimia uskonvakaumuksensa mukaan. Kyse minun ja kaltaisteni kohdalla on uskonvakaumuksesta, joka piispojemmekin mukaan mahtuu kirkomme opin sisäpuolelle. Jumalanpalveluksen toimittaminen ei ole mikä tahansa työtehtävä, joka hoidetaan, kun käsketään. Jumalanpalveluksessa pastori on lähellä Jumalaa, palvelee Jumalaa, rukoilee, turvautuu Jumalaan ja välittää seurakunnalle, mitä Jumala tahtoo antaa sille. Tällaista tehtävää pitäisi saada hoitaa hyvällä omallatunnolla. Tuomiokapitulin ja hallinto-oikeuden ratkaisu nousee varmaankin siitä käsityksestä, että jumalanpalveluksen toimittaminen on työtehtävä, jonka pappi hoitaa ja joka hänen täytyy hoitaa virkamiehenä eikä oleellista ole, mitä pastori itse uskoo tai ajattelee jumalanpalvelusta toimittaessaan. Minusta tällainen käsitys on Raamatulle ja luterilaiselle uskolle vieras.

Valitanko hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen? Käsittääkseni minulla on kuukausi aikaa miettiä tätä kysymystä. Valitusaika on kai kuukauden mittainen.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli päätti eilen erottaa määräajaksi seurakuntapastorin virasta ja pappisvirasta Markus Malmivaaran. Markus on tehnyt saman rikoksen kuin minä. Hän ei ole toimittanut jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa, koska ei osaa pitää naispappeutta Raamatun mukaisena. Muutama päivä sitten Espoon tuomiokapituli käsitteli valituksia pastorista, joka toimitti homoparin siunaamisen. Kapituli keksi selityksen, ettei kyseessä ollutkaan naisparin siunaaminen vaan rukoushetki kahden ihmisen puolesta, ja totesi, että pastori ole tehnyt mitään väärää, mistä häntä pitäisi rankaista. Elämme nyt tällaisessa kirkossa.

Kotimaan nettisivut huomioivat eilen muutaman päivä sitten painosta tulleen kirjani – www.kotimaa.fi/kotimaa.

Hyvissä ajoin ja näyttävästi

Tänään jaetussa Satakunnan Kansassa mainostettiin tulevan pitkäperjantain jumalanpalvelusta Kankaanpään kirkossa.

Lehdessä oli juttu, jolla toimittaja kaiketi pyrki lietsomaan käsitystä, että asiat Kankaanpään seurakunnassa ovat todella huonosti. Pastorit joutuvat toimittamaan kirkollisia toimituksia enemmän kuin aiemmin, viime kesänä rippikoulussa joku oli ollut sitä mieltä, että naispappeus on Raamatun vastaista, ja seurakuntaan on palkattu henkilö, joka on toiminut kahtena kesänä seurakunnassa kesäteologina. Hänet on palkattu muutamaksi kuukaudeksi keventämään pastoreiden työtaakkaa, koska kaksi pastoria on nyt virkavapaalla. Toimittaja muistutti myös siitä, ettei Kankaanpään seurakunnan jumalanpalveluksissa toimittajina ole naispastoreita ja innosti seurakuntalaisia kutsumaan kirkollisiin toimituksiin muita kuin seurakunnan viroissa olevia pastoreita. Näin seurakuntalaiset voisivat osoittaa mieltä. Kaksi tällaista pastoria mainittiin nimeltä. Melkein ihmettelin, ettei nimien jälkeen kerrottu yhteystietoja. Jutun otsikossa kerrottiin, että "naispappeuden vastustajat järjestäytyvät Kankaanpäässä". Otsikko oli sikäli outo, että itse jutussa ei kerrottu, mitä tällainen järjestäytyminen on ja miten se näkyy. Mielelläni olisin lukenut tällaisista hankkeista, jos sellaisia on.

Yhden esimerkin seurakunnan kurjasta tilanteesta toimittaja oli kirjannut juttunsa toiseen suurempaan otsikkoon: "Jari Rankinen saarnaa Kankaanpäässä". Hieman säpsähdin, kun näin tämän otsikon. Ehdin jo ajatella, että olen luvannut olla useammassa paikassa yhtä aikaa. Ensi sunnuntaina ja sitä seuraavana olen toimittamassa jumalanpalvelusta aamupäivällä muualla. Mutta kyse olikin ensi huhtikuusta - pitkäperjantaista ja silloin Kankaanpään kirkossa pidettävästä jumalanpalveluksesta. Silloin saarnaan - jos Jumala suo - Kankaanpään kirkossa. Harvoin näin hyvissä ajoin saa näin näyttävää mainostusta tulevasta jumalanpalveluksesta.

Kirja tuli painosta

Evankeliumin tähden -kirja tuli torstaina painosta. Sain itse eilen ensimmäisen kappaleen kirjaani. Tämän viikon Sanansaattajassa oli Johannes Koskenniemen tekemä juttu kirjasta. Juttu oli otsikoitu "Rankisen uutuuskirja nostattaa kysymyksiä piispan roolista".

Sanansaattajan jutussa kerrotaan mm. seuraavaa:

"Sleyn läntisen alueen aluejohtaja Jari Rankinen ei ollut alkuun innostunut kirjoittamaan kirjaan kokemuksistaan.
- Aluksi ajattelin, että enpä halua alkaa kaivella tätä sotkua, hän kertoo.

Muutamat kuitenkin pyysivät häntä harkitsemaan. Vähitellen Rankinen alkoi pitää kirjaa mahdollisena.
- Tämä on kuitenkin merkittävä asia kirkossa. Kirkko on ottanut hyvin poikkeuksellisen askeleen siinä, mitä keinoja se käyttää päästäkseen eroon vanhauskoisista pastoreista. On hyvä, että siitä keskustellaan, hän perustelee.

Toinen syy kirjoittaa oli korjata vääriä käsityksiä.
- Paljon on saanut lukea sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Yritän tässä vielä kerran korjata tahattomia tai tahallisia väärinkäsityksiä.

Tukena kirjan tekemisessä Rankisella oli hänen nettipäiväkirjansa, jonka ensimmäiset merkinnät ovat syyskuulta 2006. Tekstiä sieltä ei kuitenkaan ole otettu.
- Peruslinjaus oli, että sieltä ei oteta suoraan mitään kirjaan. Luin kyllä tietysti koko nettipäiväkirjan läpi kynän ja paperin kanssa, Rankinen kertoo.

Rankinen haluaa julkisuutta asialle, ei itselleen.
- Toivoisin, että kirja huomioitaisiin mediassa. Itselleni en metsästä julkisuutta. Pidän kuitenkin asiaa sillä tavalla tärkeänä, että kokisin tekeväni väärin jos olisin hiljaa, vaikka ymmärrän niitä, jotka eivät halua julkisuuteen.
- Epäilemättä jotkut sanovat, että tämä on julkisuushakuisuutta, hän toteaa."

Näin siis Sanansaattajassa. Toivon, että kirja synnyttäisi keskustelua ainakin näistä asioista: Mihin suuntaan kirkkoamme johdetaan? Onko suunta oikea? Onko Raamatulla kirkossamme asema, joka sillä kuuluu olla kirkossa? Onko Raamattu meille uskon ja elämän ylin ohje? Haluan rohkaista tällä kirjalla luottamaan Raamattuun. Rohkaisen kuuntelemaan ja uskomaan, mitä Jumala puhuu sanassaan. Sitten voi luottaa myös Raamatun evankeliumiin. Se lupaa, että syntinen ihminen saa Jeesuksen sovitustyön perusteella synnit anteeksi ja jokainen, joka turvautuu Jeesukseen, pelastuu ikuiseen elämään.

Monet ovat tilanneet kirjan minulta. Saan kirjan postiin tilaajille maanantaina tai tiistaina. Edelleen kirjan voi tilata minulta. Sähköpostitse se käy kätevimmin - jari.rankinen@kopteri.net. Minulta kirjan saa hintaan 25 euroa ja postimaksu. Kirjan voi tilata myös Kustannus OyArkin kotisivulta http://www.kustannusarkki.fi/.