Onko lähetystyö ihmisoikeusloukkaus?

Viikko sitten kaksi suomalaista professoria otti kantaa siihen, että vanhoillislestadiolainen liike antoi ymmärtää, että pappisvihkimyksen ottanut nainen on Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Professorit olivat sitä mieltä, että kyse saattoi olla ihmisoikeusloukkauksesta ja lainvastaisesta syrjinnästä. Siis vanhoillislestadiolainen herätysliike olisi syyllistynyt ihmisoikeusloukkaukseen ja lainvastaiseen syrjintään. Professorien ajatuksista kerrotiin Kotimaan verkkolehdessä, www.kotimaa24.fi.

Professorien ajatukset ovat hurjia. Hyvin lähellä niitä on ajatus, että lähetystyö on ihmisoikeusloukkaus ja lainvastaista syrjintää. Ainakin sellainen lähetystyö, jossa otetaan todesta Jeesuksen käsky tehdä kaikista ihmisistä hänen opetuslapsiaan ja Jeesuksen toteamus, että hän on ainoa tie Jumalan luo. Jos nämä otetaan todesta, lähetystyössä pyritään siihen, että ihminen, joka saattaa uskoa jumalaan tai jumaliin, kääntyy kristityksi, ja opetaan, että vain Jeesukseen uskomalla ihminen pelastuu. Jos professorit pitävät sen enemmän tai vähemmän suoraan sanomista, ettei joku ole Jumalan valkunnassa - hän ei siis pelastu - ihmisoikeusrikkomuksena, samana täytyy varmaan pitää sellaista lähetystyötä, jota edellä kuvasin.

Onneksi nämä professorit eivät säädä Suomessa lakeja tai istu oikeusistuimissa soveltamassa lakeja käytäntöön. Yksi ja toinen lähetystyöntekijä tai Suomessa palveleva lähetysjärjestön työntekijä saattaisi pian olla oikeudessa ja saisi toimistaan tuomion. Tai tuomion voisi saada lähetystyön tukija, vanhus, jolle lähetystyö on pienestä pitäen ollut rakkaita työtä, tai pastori, joka puhuu lähetysytön puolesta - hän kun tukee ihmisoikeuksien vastaista toimintaa. Tuomiolla voisivat olla myös ne, jotka sanovat täällä Suomessa, etteivät kaikki pelastu, koska ainoa tie ikuiseen elämään on Kristus ja sitä tietä kulkevat ne, jotka on kastettu Jeesuksen omiksi ja uskovat häneen.

Nyt nämä professorit ovat tätä mieltä. Eivätkä tietenkään vain he. Voi olla, että tulevaisuudessa näin ajattelevia on yhä enemmän. Voimme nähdä senkin, että lähetystyö tai Raamatun mukainen julistus Suomessa - että sanotaan vain Kristuksen pelastavan - kriminalisoidaan. Se voi tuntua mahdottomalta, ja toivottavasti onkin. Toisaalta olemme nähneet viime vuosina tapahtumia, joita muutama vuosi tai vuosikymmen sitten tuskin kukaan ajatteli mahdollisiksi.

Turvallista on ajatella, että asiamme ja tapahtumat Suomessa tai tässä maailmassa ovat Jumalan käsissä. Hän, joka rakastaa meitä, sallii, minkä hän katsoo hyväksi sallia.

Älkää väsykö

Maanantaina Laviassa luimme ja yritin opettaa Paavalin kirjettä galatalaisille. Vuorossa oli kirjeen viimeinen, kuudes luku. Eilen Vammalan Luther-talossa aiheena oli Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille ja sen viimeinen, kolmas luku. Molemmissa luvuissa kehotetaan, ettei saisi väsyä hyvän tekemiseen: "Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää" (Gal 6:9). "Mutta älkää te, veljet, väsykö tekemään hyvää" (2 Tess 3:13).

Ensimmäiset kristityt väsyivät hyvän tekemisessä. Tuskin heitä muuten olisi tarvinnut kehottaa niin kuin Paavali kehotti. Ei siis ole tavatonta tai edes poikkeuksellista, että kristitty väsyy tekemään hyvää. Väsymme mekin.

Väsymystä voi tulla siitä, että näkee ja tietää monien tekevän toisin. Helposti ajattelee: Miksi minun pitäisi tehdä hyvää - monet muut eivät tee? Enkö voi tehdä samalla tavalla kuin muut? Raamattu opettaa, että kristittyjen on toisinaan, ehkä useinkin, toimittava toisin kuin monet muut. Vaikka muut eivät tekisi hyvää, Jumalan omien tulisi kuitenkin tehdä.

Väsymystä voi aiheuttaa myös, että urakka tuntuu mahdottomalta. On niin paljon niitä, joille pitäisi tehdä hyvää, ja tietää, että pystyy vain vähään. Kaikkea, mitä pitäisi, emme voi tehdä. Harvoin voimme tehdä hyvää monille. Mutta ehkä voimme tehdä hyvää yhdelle tai muutamalle, ja yksi ihminen on niin arvokas, että jos voimme jotenkin auttaa häntä, se kannattaa tehdä.

Varmasti kristitty väsyy, jos hän ajattelee, että suhde Jumalaan perustuu siihen, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Onneksi se ei perustu siihen vaan Jumalan tekoihin ja Jumalan armoon. Jumala rakastaa minua riippumatta, millainen olen, mihin pystyn ja mitä teen. Hän armahtaa minut ja kelpaan hänen omakseen näistä riippumatta. Jeesus on ansainnut minulle oikeuden olla Jumalan oma. Hän ansaitsi sen kuolemallaan - hän sovitti minut pyhän Jumalan kanssa. Tämän varassa saan olla, Jumalan armosta kelpaan hänelle sellaisena kuin olen, Jeesuksen ristin takia pääsen ikuiseen elämään. Tämä on voimanlähde myös hyvän tekemiseen. Siitä, ettei tarvitse ansaita, saa voimaa tehdä, mitä Jumala tehtoo, että teemme.

Vaikka Jumalan armo lämmittää meitä ja antaa voimaa hyvän tekemiseen, teemme sitä yleensä vain vähän. Näin siitä syystä että olemme syntisiä, keskeneräisiä, heikkoja ihmisiä. Se, että tekee hyvää vaikka vähän, on merkittävää.

Paavalin kehotus ei tarkoita, että kristityn pitäisi aina jaksaa eikä saisi väsyä väsymyksen siinä merkityksessä, johon auttaa lepo. Tietysti väsymme sanan tässä merkityksessä ja saammekin väsyä. Saamme ja tulee myös levätä ja kerätä voimia. Täytyy miettiä, mihin voimat riittävät, eikä pidä kuvitella itsestä liikaa. Saa ja pitääkin tehdä, mistä virkistyy. Emmekä näin myöntäessämme ja tehdessämme toimi vastoin, mitä luemme Paavalin kirjeistä.

Ei yhtä askelta

Viime aikoina on puhuttu paljon eutanasiasta. Tuntuu, että monissa puheissa unohdetaan, että askel tiettyyn suuntaan usein vaatii tai pakottaa ottamaan toisen askeleen, kolmannen ja neljännenkin. Tai jos padottua suurta määrää vettä yritetään laskea padosta vain vähän, se ei useinkaan onnistu. Kun avataan portti, sitä ei voida sulkea ja vettä vyöryy paljon enemmän kuin oli tarkoitus.

Muuan, joka oli vasta armeijassa ja koulutettiin toimimaan tiedustelupartiossa - tällainen partio toimisi syvällä vihollisen hallussa olevilla alueilla - kertoi: Meille opetettiin, miten toimitaan, jos joku partiostamme haavoittuu. Yksi tärkeä asia, josta täytyy huolehtia, on, ettei haavoittuneen lähellä ole asetta. Haavoittuneen omat aseet täytyy viedä tarpeeksi etäälle hänestä. Muuten hän saattaa ajatella tekevänsä palveluksen partiolle ja surmata itsensä.

Mielestäni erittäin viisas neuvo. Mitä jos sanottaisiin, että partionjohtajan tulee arvioida tilanne ja mikäli haavoittunut on oikein pahasti haavoittunut, hänen viereensä on syytä jättää ase ja toivoa, että hän käyttää sitä? Se voisi jossakin tilanteessa tuntua perustellulta - haavoittunut voi vaarantaa monen muun hengen - mutta jos otettaisiin tämä askel, otettaisiin helposti toinen ja neljäskin. Ehkä kohta neuvottaisiin tai tositilanteessa toimittaisiin siten, että aina kun joku haavoittuu ja hänen todetaan hidastavan partion liikkumista, häntä kehotetaan surmaamaan itsensä tai hänet surmataan. Olisi vaikea tukkia veden vyöryä.

En hyväksy muutenkaan, että ihminen ottaa vallan, joka kuuluu Jumalalle, ja päättää, kuka saa elää ja kuka ei. Sitä ei pitäisi hyväksyä tästäkään syystä: Niin helposti otetaan uusia askeleita. Ensiksi sanotaan, että vain siinä tapauksessa aktiivinen eutanasia - ihmisen surmaaminen - on mahdollista, että ihminen on parantumattomasti sairas, kärsii suurista kivuista, tahtoo itse kuolemaa ja ilmaisee tämän selvästi. Ehkä yllättävän helposti aletaan surmaan myös niitä, joiden hoito on hyvin kallista, joista ei enää ole hyötyä yhteiskunnalle ja joista on suurta vaivaa omaisille. Tästä syystä pitäisi jättää ottamatta ensimmäinen askel.

Tervetuloa opiskelemaan Apostolien tekoja

Ensi viikonvaihteessa Huittisissa on raamattukurssi, jolla opiskellaan Apostolien tekoja, varsinkin tämän Uuden testamentin kirjan kahdeksaan ensimmäistä lukua. Kirja on monella tavalla hieno, jännittäväkin ja ajankohtainen. Se kertoo, miten evankeliumi Jeesuksesta lähti liikkeelle Jerusalemista ja valloitti yhä uusien sydämiä. Apostolien teot puhuu paljon Jumalan Pyhän Hengen työstä. Kurssilla syvennymme siihen, mitä Pyhä Henki tekee, miten hän toimii. Pyrimme siihen, ettemme jää muinaiseen Jerusalemiin ja Samariaan. Puhumme tästä päivästä ja omasta elämästämme.

Kurssi alkaa perjantaina 9.3. klo 18 Lauttakylän rukoushuoneessa. Huittisten keskusta on nimeltään Lauttakylä. Rukoushuoneen osoite on Karpintie 7. Lauantaina aloitamme klo 13 ja päätämme noin klo 18.30. Sunnuntai alkaa klo 15 ja päättyy klo 18 alkavaan messuun. Opettajina ovat Juhana Tarvainen ja tämän nettipäiväkirjan kirjoittaja.

Olet lämpimästi tervetullut mukaan. Mukana voi olla myös osan aikaa. Voitko kertoa tästä mahdollisuudesta ystävällesi?