Pian lomalle

Maanantaina alkaa kesäloma. Niin kalenteri kertoo. Yleensä ennen kesälomaa on melkoinen kiire. Tuo asia täytyy saada hoidettua ja tuokin. Näin näyttää olevan tänäkin vuonna. Joskus tuntuu, että olisi parempi, että lomamme olisivat vähän lyhyempiä ja tekisimme suurinpiirtein saman määrän työtä. Työpäivinä työtä olisi vähän vähemmän, koska työpäiviä olisi enemmän. Eikä ehkä ennen lomaa olisi niin kova kiire. Tietysti nytkin monet työntekijät - minä kuuluu tähän joukkoon - voivat siirtää töitä lomapäiviin ja tehdä töitä vähän vähemmän työaikana.

Toki tuntuu mukavalta ajatella, että maanantaista eteenpäin kolmisen viikkoa saa olla lomalla. Sekin on mukavaa, ettei ole mitään suuria suunnitelmia. Minua virkistää eniten tällainen loma. Tarkoitus on käydä Kemijärvellä ja kalastella siellä jonkin verran. Joissa on varmaan pian normaali vesimäärä tulvan jälkeen. Tulvivasta joesta on vaikea saada kaloja. Voi olla, että ennen juhannusta menemme Minnan kanssa käymään jossakin kaupungissa, jossa emme ole käyneet ennen. Niitä kaupunkeja riittää.

Valtakunnallinen Evankeliumijuhla

Sunnuntaina vähän yli viikko sitten sain kertoa hyvän uutisen messussa Karkussa evankelisella opistolla: kesällä 2015 Valtakunnallinen Evankeliumijuhla on tarkoitus järjestää Sastamalassa. Asiaa on käsitelty Sleyn elimissä ja Sastamalan seurakunnan kirkkoneuvostossa ja juhlaa voidaan alkaa suunnitella ja valmistella. Olen tästä tietysti iloinen. Suuri tapahtuma vaatii paljon työtä mutta myös antaa paljon. Se on hieno mahdollisuus kertoa hyvästä Jumalasta. Se tuo paikkakunnalle paljon väkeä.

Viime viikolla kävimme katsomassa ja meille esiteltiin mahdollisia tapahtuman paikkoja. Lähipäivinä tehdään varausanomus paikoista.

Lämpimästi tervetuloa siis Sastamalaan perjantaina 26.6.2015. Tätä ennen on toki paljon muuta. Ja kaikkeen, mikä liittyy tulevaan, on syytä sanoa: Jos Jumala suo - kuten Raamattu kehottaa. Rukoilemme näiden suunnitelmien puolesta.

Tänä kesänä Valtakunnallinen Evankeliumijuhla on Kokkolassa Lohtajalla. Toivottavasti pääset mukaan. Tapahtuman nettisivu löytyy osoitteesta www.evankeliumijuhla.fi.

Maamme kirkolliseen elämään kuuluvat kesän suuret hengelliset tapahtumat. Kirkkomme piirissä toimii herätysliikeitä ja järjestöjä, jotka järjestävät näitä tapahtumia. Ajattelen, että nämä liikkeet ja järjestöt ovat olleet ja ovat Jumalan lahjoja. Näistä tapahtumista lähimpänä Sastamalaa on tänä kesänä varmaankin Valtakunnalliset Kansanlähetyspäivät. Tämä tapahtuma on Kankaanpäässä pe 5. - su 7.7.

Täytyykö olla kaitsennassa?

Rovasti Risto Soramies vihittiin viikko sitten Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan piispaksi. Tämä kertoo, että lähetyshiippakunnassa piispuutta pidetään tärkeänä. Tärkeää se on myös monille, jotka vaativat tai toivovat niiden pastoreiden erottamista tai eroamista, jotka ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja samanaikaisesti vasta perustetun lähetyshiippakunnan pastoreita. Tarkoitan erottamista tai eroamista Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappeudesta. Ne, jotka vaativat tätä, ovat sitä mieltä, että pastorin on oltava piispan kaitsennassa ja voi olla vain yhden piispan kaitsettavana.

Toisaalta ymmärrän piispuuden ja kaitsennan merkityksen. Ne ovat kirkon historian aikana monissa tilanteissa osoittautuneet hyviksi, toimiviksi ja Kristuksen omia palveleviksi ratkaisuiksi. Piispan valinta on yleensä hyvä ratkaisu myös sille, kuka vihkii pastoreiksi tähän virkaan erotetut. Toisaalta Raamattu ei edellytä, että on oltava piispa ja on oltava piispan kaitsennassa. Eikä luterilainen usko edellytä näitä. On monia luterilaisia kirkkoja, joilla ei ole piispoja, eikä uskonpuhdistuksen aikana luterilaista uskoa tunnustavia seurakuntia ja pastoreita johtaneet ja kainneet piispat, koska ei ollut luterilaisia piispoja. Ei ole luterilaisen uskon mukaista sanoa, että on oltava piispa, tulee olla piispan kaitsennassa ja saa olla vain yhden piispan kaitsettavana. Luterilaisen uskon mukaan pastorin tulee sitoutua Jumalan sanaan, Raamattuun, ja luterilaiseen uskoon, ei piispaan.

Tällä en tarkoita, että piispan virka olisi minusta väärä tai kaikissa tilanteissa turha. Kirjoitin, että se voi olla hyvä, toimiva ja Kristuksen omia palveleva ratkaisu. Mutta sellaista, mitä Raamattu ei vaadi, ei saa vaatia. Tuntuu, että nyt vaaditaan sellaista. Pastori, paimen, tai useampi pastori tulee olla seurakunnassa. Sitä Raamattu ja luterilainen usko edellyttävät.

Itse en tiedä, kuka on piispani. Kun olin Vammalan seurakunnan palveluksessa, piispa oli Turun piispa. Asun edelleen Sastamalassa, joka on Turun piispan aluetta. Toisaalta joku on sanonut, että arkkihiippakuntaan kuuluvat pastorit, jotka ovat kirkon järjestön palveluksessa, kuuluvat tuomiorovastikunnan papistoon ja tämä rovastikunta on arkkipiispan vastuulla. Olen ollut vähän yli viisi vuotta Sleyn palveluksessa ja tänä aikana tämä asia ollut minulle epäselvä. Kukaan ei ole kertonut enkä itse ole ollut kiinnostunut selvittämään, olenko Turun piispan vai arkkipiispan kaitsettavia. Asialla ei ole ollut suurta merkitystä enkä ole tämän epäselvyyden takia valvonut öitä.

Viikko sitten lauantaina ennen lähtöä 21 kilometrin lenkille juttelin hetken ystäväni kanssa. Tapasin saman ystävän vuosi sitten samassa paikassa Helsingin Kisahallissa ja silloinkin juuri ennen lähtöä puolimaratonille. Hän sanoi tähän tapaan: - Tänään ei olisi tilaisuutta, jossa vihitään piispa, jos kirkkomme johto olisi toiminut toisin. Jos olisi vihitty pastoreiksi niitäkin, jotka eivät osaa pitää naispappeutta Jumalan tahtona, ja heidän olisi annettu toimia tämän käsityksen mukaisesti. Ajattelen, että ystäväni oli oikeassa.

Onko joku saanut avun?

Olen kirjoittanut nettipäiväkirjassani joskus aiemmin selkä- ja jalkakivusta. Vaiva jatkuu. Sitä ei tunne istuessa, kävellessä eikä juostessa. Juoksin lauantaina Helsingissä puolimaratonin, eikä jaloissa tuntunut kipua. Mutta seistessä kipu vaivaa. Parikymmentä minuuttia seisomista paikallaan ja kipu yleensä pohkeissa, joskus pakaroissa, on aika sietämätön. Pastorin työssä joutuu usein seisomaan pidempään.

Selkä kuvattiin röntgenillä pari viikkoa sitten ja lääkäri katsoi kuvat. Niistä ei löytynyt syytä kipuun. Kaksi alinta selkärangan nikamaa on painunut mutta lääkäri sanoi, että se kuuluu jo tähän ikään. Voi olla, että jokin hermo on puristuksessa. Kiropraktikko on katsonut ja käsitellyt selkää ja jalkoja kaksi kertaa ja antanut jumppausohjeita. Ohjeita sain myös fysioterapeutilta. Täytyy tehdä liikeitä näiden ohjeiden mukaan ja toivoa ja rukoilla, että kipu lähtisi.

Onko jollakin muulla ollut samanlainen vaiva? Ja oletko saanut avun vaivaan? Mielelläni kuulisin, mikä auttoi. Sähköpostiosoitteeni on jari.rankinen@sley.fi ja puhelinnumeroni 045 359 7772.

Ennen lauantain juoksua kysyin lääkäriltä, kiropraktikolta ja fysioterapeutilta, onko mahdollista juosta noinkin pitkä matka, vaikka on tällainen vaiva. Kun on ilmoittautunut, ei tekisi mieli perua osallistumista. Kaikki olivat sitä mieltä, että voin juosta - kehottivat keskeyttämään, jos kipu tuntuu hyvin voimakkaana. Ei tuntunut. Jalkoihin sattui odottaessani lähtöä mutta ei juoksussa. Pääsin maaliin ja olin tyytyväinen aikaan - 1.57,57. Viimeiset pari kilometriä olivat kyllä raskaita - juoksin alussa omalle kunnolleni vähän liian lujaa. Helsinki City Run on hyvin järjestetty tapahtuma. Varmaan ensi vuonna uudestaan.