Kiuas - 8.300 euroa

Eilen Iltasanomien verkkolehdessä www.iltasanomat.fi kerrottiin, että eduskuntatalon saunoihin on hankittu uudet kiukaat. Yhden hinta on 8.300 euroa. Siis yksi kiuas maksoi tämän verran.

Kuin luin uutisen, suututti. Ei varmaan kannattaisi suuttua mutta suututti. Tietenkin voi sanoa, että nämä ovat pikkujuttuja valtion budjetissa, ja tietysti ovatkin. Toisaalta ei ole kyse pienestä asiasta. Tällaiset hankinnat kertovat - ainakin tuntuu että kertovat - ikävästä tavasta ajatella ja toimia: Meille ei riitä, mikä riittää muille. Me olemme asemassa, jossa oleville tuskin mikään on liikaa. Me voimme hankkia yhteisillä rahoilla, joiden käytöstä me päätämme, sellaista, mikä hivelee meitä ja saa meidät tuntemaan itsemme vielä tärkeämmiksi.

Kun näitä uutisia lukee, miettii, tehdäänkö ja miten paljon vastaavia päätöksiä. Ehkä niitä tehdään paljon. Ja säästöjä voitaisiin tehdä paljon. Tai rahaa voitaisiin käyttää paljon järkevämmin. Sitäkin miettii, pidetäänkö esimerkin antamista vain epäaitona hurskasteluna ja turhana? Minusta se ei ole sitä. Varmaan juuri heidän, jotka päättävät asioistamme, pitäisi antaa esimerkkiä - varsinkin jos puhutaan talouden kiristymisestä, säästöjen tarpeellisuudesta, leikkauksista ja siitä, ettemme voi vaatia ja saada niin paljon kuin ennen. Kyllä esimerkin voima on edelleen suuri. Jos eivät muut tee, on helppo ajatella, ettei minunkaan tarvitse. Näin ajattelen varsinkin, jos ne, joiden pitäisi näyttää esimerkkiä, puhuvat yhtä mutta teot kertovat toista.

Joku sanoo, etteivät kansanedustajat päätä tällaisista hankinnoista - virkamiehet päättävät. Asia tuskin on näin yksinkertainen. Varmasti kansanedustajat voivat halutessaan vaikuttaa, mitä hankitaan eduskuntataloon. Tai jälkikäteen käyttäjät voivat halutessaan vaikuttaa, millaiset kiukaat heidän saunassaan on.

Tietysti minunkin täytyy kysyä, millaisen esimerkin annan. Hankinko, mikä on muuta kuin kohtuullista? Riittääkö minulle, mikä riittää tai täytyy riittää muille? Raamattu neuvoo jopa luopumaan joskus jostakin, mitä voi saada tai mihin on oikeus, jotta toisilla olisi parempi olla. Miten vaikeaa se on meille. Mutta miten hienoa jos niin kuitenkin tehdään.

Ehdokkaaksi

Olin vuosia sitten, 1990-luvun alussa, ehdokkaana Tampereella seurakuntavaaleissa ja vaalien jälkeen Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa. Tämän syksyn seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyi eilen maanantaina. Minua - kuten monia - pyydettiin ehdokkaaksi. Mietin asiaa aika pitkään senkin takia, että kalenteri on muutenkin melko täynnä. Jos johonkin ryhtyy, se pitäisi voida hoitaa kunnolla. Lupasin kuitenkin olla ehdokkaana. Ennakkoäänestys on lokakuun lopulla ja varsinainen vaalipäivä sunnuntaina 9.11. Sitten tiedetään, miten vaaleissa kävi.

Sastamalan seurakunnassa ehdokaslistoja on neljä. Listan valinta on minulle helppoa: muille listoille ei kysytty. Paikallislehdessä kerrottiin, että tämä Kirkko kaikille -lista on Perussuomalaisten ehdokaslista. En tiedä, oliko uutisointi aivan kohdallaan. Todettakoon kuitenkin, etten ole Perussuomalaisten jäsen. Seurakuntavaaleissa ei ehkä pitäisi olla ollenkaan poliittisten puolueiden ehdokaslistoja. Seurakunnan asiat ovat suurelta osin toisenlaisia kuin yhteiskunnan, jonka asioita puolueet hoitavat. Siksi listat pitäisi varmaan tehdä toisin kuin valtion ja kunnan asioissa toimivien poliittisten puolueiden mukaan. Nyt kuitenkin usein puolueet tekevät ne tai puolueiden aktiivit ovat aktiivisia myös näissä asioissa. Hyvä että ne, joille seurakunta on tärkeä, jotka tunnustavat Kirkon uskoa ja jotka haluavat hoitaa ja päättää seurakunnan asioita, ovat mukana näillä listoilla ja eri listoilla. Itse olen mukana mielelläni sillä listalla, jolla olen.

Mikäli tulen valituksi, en ajattele, että voin vaikuttaa moniin asioihin ja paljon. Kirkkovaltuutetun ja muiden seurakunnan hallintoelinten jäsenen mahdollisuudet vaikuttaa ovat varsin rajatut. Varmaan jotakin voi tehdä ja niissä asioissa, jotka kuuluvat kullekin hallintoelimelle, ja sekin on merkittävää. Voisinko vaikuttaa jotakin sen hyväksi, että jumalanpalvelusyhteisöjä, joita viime vuosina on syntynyt ja joista yksi toimii Sastamalan seurakunnan alueella, voitaisiin pitää osana kirkkomme paikallisseurakunnan elämää? Tämä voisi olla hyvä asia niin paikallisseurakunnalle kuin jumalanpalvelusyhteisölle. Ainakin asiaa kannattaisi miettiä paikallistasolla ja laajemmin.

Saat anteeksi pahat puheetkin

Saarnasin viime sunnuntaina messussa Karkun evankelisella opistolla. Saarna jäi tällä kertaa äänittämättä ja siksi se ei ole kuunneltavissa opiston nettisivuilla kuten opistolla messuissa pidetyt saarnat yleensä. Joku pyysi, että saarna olisi luettavissa. Laitan sen tänne nettipäiväkirjaan. Sunnuntain evankeliumi oli Matt 12:33-37. Lue tuo kohta Raamatustasi.

* * *

Isä ei koskaan sanonut mitään hyvää, mitään myönteistä minulle tai minusta. Joskus joku poika sanoi näin. Tuntui tietysti pahalta kuulla, ja sattui, tuntui pisto sisällä: Teenkö samalla tavalla, sanovatko omat lapseni joskus samalla tavalla? Tai sanovatko, että isä sanoi niin harvoin mitään hyvää?

Ehkä tämä isä oli sanonut myönteistä omalla tavallaan, mutta poika ei kuullut tai ymmärtänyt, isä sanoi niin epäselvästi, ja pojasta tuntui, ettei koskaan kuullut hyviä sanoja. Teenkö samalla tavalla? Ehkä isällä oli syitä olla sanomatta hyvää: Ehkä se ei ollut tapa kodissa, jossa hän kasvoi. Tai oli vaikea sanoa myönteistä. Ei tämä poika sanonut tätä niin katkerasti, mutta olisi hän toivonut, että olisi kuullut isältä kiitosta, rohkaisevaa, kannustavaa – tässä olet hyvä, tämän osaat, olen iloinen sinusta. Ehkä juuri poika odottaa tätä juuri isältä. Se merkitsee paljon, mitä isä sanoo tai jättää sanomatta.

Raamatussa puhutaan paljon sanoista – mitä puhumme, miten puhumme, mitä pitäisi jättää sanomatta. Tämän sunnuntain kaikissa Raamatun kohdissa, jotka luetaan jumalanpalveluksessa, puhutaan sanoista: ”Syvä kuin meri on harkittu puhe … Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu.” ”Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä.” ”Sanojesi perusteella sinut juliste-taan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

Puheet ovat siis tärkeä asia, koska niistä puhutaan paljon. Ja tiedämme sen: Miten paljon sanoilla voi satuttaa? Miten pahaa ikävät sanat tekevät? Jeesus vertaa tappamiseen, että sanoo toista hulluksi tai hölmöksi. Ja toisaalta miten paljon voi kannustaa, rohkaista, tukea, nostaa toista sanoilla.

Millaisia sanoja me sanomme? Kotona niille kaikkein lähimmille, työpaikalla, ystäville ja niille, joiden ystäviä emme niin ole. Kumpia sanoja – niitä jotka rohkaisevat ja nostavat vai niitä jotka tekevät kipeää – olemme sanoneet tänään ja menneen viikon aikana?

Jeesus sanoi sunnuntain evankeliumissa, että sanat kertovat sisimmästämme. Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, huono puu huonoja. Hyvä sisin tuottaa hyviä sanoja. Jos sisimmässä on rakkaus, sanotaan sanoja, joissa on rakkaus – niitä jotka auttavat, tukevat, rohkaisevat. Jos sisimmässämme on toisen kunnioitus, puhumme toisesta kunnioittaen, osoitamme sanoilla arvostavamme, kiitämme. Katkerat puheet kertovat, että sisimmässä on katkeruus ja viha. Jos puhumme perätöntä, sisimmässä on, mikä tuottaa valetta. Jos pidämme siitä, että saamme kertoa toisesta, mikä likaa häntä toisten silmissä ja ajatuksissa, sisimpämme on likainen ja alhainen.

Tarkoittiko Jeesus, että on hyviä ihmisiä ja sitten on pahoja? Toisten sisin on hyvä ja tuottaa hyviä sanoja, ja toisten ihmisten sisin paha ja se näkyy pahoina puheina. Ei Jeesus varmaan tarkoittanut tätä. Hän sanoi, että puheissa näkyy, mitä on sisällä. Ja mitä puheemme kertovat? Eikö siitä, että sisällämme on pahaa, katkeruutta, rakkauden puutetta, armottomuutta, alhaista ja likaista. Ja niinhän Jeesuskin sanoi - käsitän, että hän tarkoitti kaikkia: ”Kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja ihmisiä.”

Ei ole hyviä ihmisiä ja sitten pahoja. On vain yhdenlaisia – meitä syntisiä, pahoja ihmisiä. Kaikki olemme näitä, ja pahuus näkyy meissä, se näkyy varsinkin sanoissamme.

Mutta ei Jeesus tarkoita sitäkään, että puhukaa pahaa, antaa mennä, voitte puhua, koska olette pahoja. Raamattu kehottaa taistelemaan pahaa vastaan. Tulisi taistella myös niin, ettemme sano pahaa tekeviä sanoja. Emme pärjää tässä taistelussa hienosti. Mitä sisimpämme tuottaa? Pääsee niin usein niin huonoja sanoja. Ja kuitenkin tulee taistella ja vastustaa.

Sano hyvä, rohkaiseva sana, kiitos, kehu, tunnustus. Jätä loukkaava sana sanomatta. Ei se ole helppoa meille, joiden sisin tuottaa toisenlaisia sanoja. Kenelle tänään sinun pitäisi sanoa hyvä, rohkaiseva sana? Pienikin sana voi merkitä hyvin paljon. Varmaan tätäkin Jaakob tarkoitti, kun hän kirjoitti, että suurta laivaa ohjataan pienellä pe-räsimellä ja vertasi puheitamme laivan peräsimeen.

”Jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.” Niinkin Jeesus sanoi sunnuntain Raamatun kohdassa.

Aivan mahdotonta. Miten paljon ihmiset puhuvat ja ovat puhuneet. Miten paljon turhia sanoja kahvipöydässä, puhelimessa, netissä. Ja niistä kaikista pitäisi tehdä tili Jumalalle ja Jumala arvoisi puheet, tuomitsisi tai vapauttaisi. Ikuisuus menee siihen. Ehkä tältä tuntuu.

Usein Jumala ajatellaan pienemmäksi kuin hän on. Hänen mahdollisuutensa ja armonsa ajatellaan pienemmiksi kuin ne ovat. Mutta Jumala on suuri, ihmeellinen, käsittämättömän suuri. Hänelle mahdollista on sekin, mikä tuntuu aivan mahdottomalta. Sekin on mahdollista, että hän muistaa kaikkien kaikki sanat ja hän vaatii tilille turhista sanoista.

Nuo turhat sanat voivat tarkoittaa toista halventavia sanoja – et ole oikein mitään, olet huono, et osaa, olet turha. Tai ehkä emme sano näin sille, josta ajattelemme näin, mutta sanomme näin jostakin ihmisestä toisille – on huono ja turha. Jeesus sanoi, että kerran näistä sanoista tehdään tili Jumalalle.

Jeesus sanoi, että sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi ja sanojen perusteella sinut tuomitaan syylliseksi. Ja edellä hän puhui tuomiopäivästä. Onko siis niin, että kun sanoo tarpeeksi hyviä sanoja, pelastuu tuomiopäivänä? Ja jos ei sano tai sanoo liika huonoja sanoja, tulee Jumalan edessä tuomituksi.

Raamattua tulee lukea kokonaisuutena. Raamattu ei opeta, että teoilla tai hyvillä sanoilla pelastutaan. Se pelastuu, joka uskoo Jeesukseen. Miten nuo Jeesuksen sanat tulisi siis ymmärtää? Eikö näin: On sanoja, jotka kertovat, että uskoo ja on Jumalan oma, kelpaa hänelle, pelastuu. Mitä hetken kuluttua sanomme? Lausumme uskontunnuksen. Se kertoo Jumalasta, millaiseen Jumalaan uskomme ja mitä Jumala on tehnyt ja tekee hyväksemme. Se, joka lausuu nämä sanat – lausuu sydämestä – sen sydämessä on usko. Usko joka saa sanomaan näitä sanoja. Tähän uskoon Raamattu liittää sen lupauksen, että joka uskoo, on Jumalan oma ja pelastuu. Uskontunnustuksen sanat – tai sanat jotka kertovat samasta asiasta: uskon Jumalaan, uskon hänen Poikaansa, joka kuoli, sovitti syntini ja pelasti minut – ovat sanoja, joiden perusteella julistetaan syyttömäksi. Ja jos sanoo sanoja, joilla kieltää, että Jeesus on Pelastaja, sanoo sanoja, jotka kertovat, ettei sisimmässä ole uskoa. Ja ilman uskoa Jeesukseen, saa, mitä on ansainnut - tuomitaan syylliseksi.

Tai sanoimme hetki sitten synnintunnustuksen. Joka lausui sen ja lausui sydämestään, sen sydämessä on usko. Tarvitsen anteeksiantamusta, olen tehnyt vastoin Jumalan tahtoa, olen sanonut, mitä ei saisi. Luotan siihen, että Jeesus toi anteeksiantamuksen. Nämä ovat sanoja, joiden perusteella julistetaan syyttömäksi. Raamattu lupaa, että se, joka uskoo näin, pelastuu.

Sanot yhdessä toisten kanssa uskontunnustuksen ja synnintunnustuksen ja olet sitä mieltä, mitä sanot. Se on uskon vaikutusta sinussa, ne ovat sanoja, jotka kertovat uskosta. Et tule tuomituksi, pelastut.

Jeesus sovitti kaikkien kaikki synnit, kaiken mahdollisen. Hän otti sen kaiken kannettavakseen ja kärsi siitä rangaistuksen. Sekin oli Jumalalle mahdollista. Siksi Jumala antaa anteeksi, eikä tarvitse ansaita anteeksisaamista mitenkään, koska Jeesus on sen ansainnut. Saa anteeksi pahat puheetkin. Senkin että on sanonut niin vähän hyviä, roh-kaisevia sanoja. Senkin että toisesta, ehkä omasta lapsesta, tuntuu, ettei ole kuullut hyviä sanoja tai on kuullut niitä niin harvoin. Saa anteeksi, Jeesuksen ristin takia, saat sinä ja saan minä. Tässä nyt, tällaisina kuin olemme. Vaikuttaahan tämä. Lämmittäähän tämä meitä, tuntuu hyvältä, ja saa sanomaan jollekin hyvän sanan.

Sano toiselle, lapsellesi, juuri näitä hyviä sanoja: Olet Jumalalle rakas, valtavan rakas. Olet arvokas, niin arvokas että Jumala lähetti sinua ja meitä kaikkia varten Poikansa tähän maailmaan. Jumala antaa anteeksi. Hän pelastaa. Hän tahtoo luokseen taivaan kotiin.