Jumalan sana pysyy

Luin tänään juhannuksen raamatunkohtia. Yksi niistä puhuttelee minua aina erityisesti. Se on tämä Jesajan kirjan kohta: "Ääni sanoo: - Julista! Ja minä kysyn: - Mitä minun pitää julistaa? - Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka! Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti." (Jes 40).

Nämä sanat saattavat tuntua tylyiltä. Ehkä joku ihmettelee, miksi ne luetaan juuri keskellä kesää juhannuksena. Eikö ennemmin pitäisi iloita luonnon kauneudesta, muistuttaa siitä eikä puhua sen katoavuudesta? Tylyjä tai eivät, Raamatun sanat kertovat totuuden: Luonnon kauneus kestää vain hetken. Niin on myös meidän elämämme, saavutustemme tai mahdollisen kauneutemmekin laita. Tämän elämän kestämättömyyden ja lyhyyden tajuaminen on Raamatun mukaan viisautta. Psalmissa 90 pyydetään Jumalalta tätä viisautta: "Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen."

Jesajan kirjan sanat myös rohkaisevat: Jumalan sana pysyy. Se kestää tämän elämän vaiheissa - iloissa ja myrskyissä. Melkein kaikki tässä elämässä muuttuu, Jumalan sana ei. Ja se on voimassa tämän elämän jälkeenkin. Mitä se lupaa, on totta sittenkin, kun tämä elämä on päättynyt. Jumalan sana lupaa ikuisen elämän, ilon ja onnen Jumalan luona niille, jotka uskovat Jeesukseen - niille jotka turvautuvat Jeesuksen meille hankkimaan anteeksiantamukseen.

Saan käydä silloin tällöin tapaamassa ystävääni, joka on jo tullut melko korkeaan ikään. Usein jaan hänelle Herran ehtoollisen. Niissä tilanteissa hän usein toivoo, että laulamme virren 183. Siinä sanotaan mm. näin:

- On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on se rinnalla vain multaan.
Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme.

- Kun ruoste, koi ja aika syö muun kaiken säälimättä,
kun usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä,
kun maa ja taivas häviää ja aika loppuu kerran,
silloinkin horjumatta jää tuo pyhä sana Herran.

Eri puolilla Suomea juhannuksena on varmasti paljon hyviä hengellisiä tilaisuuksia. Näitä neljää suosittelen sinulle, jos olet lähellä Sastamalaa:

- Juhannusaattona perjantaina 25.6. klo 18 on juhannusjuhla Sastalaman Illossa Poutalan pihapiirissä (Sirkiäläntie 19). Siellä on ensiksi seurahetki, jossa puhuvat pastori ja lähetystyöntekijä Reino Toikka, maanviljelijä Olavi Ryömä ja opiskelija Joel Vuorinen. Keijo Vättö musisoi. Seurojen jälkeen on tarjolla kahvia, räiskäleitä ja makkaraa. Klo 21 Illon rukoushuoneessa on ehtoollisenvietto. Klo 22.30 on konsertti nuorille ja nuorekkaille. Siinä soittaa Park 7.

- Juhannusaattona klo 20 on juhannusaattoseurat Sastamalan Tyrväänkylässä Mäki-Soinilla (Tyrväänkyläntie 551). Näissä seuroissa puhuvat rovasti Päivö Parviainen ja pastori Markus Malmivaara. Musiikkia esittävät Katriina Mäki-Soini, Aino Silveri ja Antero Forss.

- Juhannuspäivänä lauantaina 26.6. on messu Karkun evankelisella opistolla (Mainiementie 50). Messu alkaa klo 18 ja se pidetään opiston rannassa leirikirkossa. Leirikirkko on parisataa metriä opiston päärakennuksesta kohti rantaa. Mikäli sataa tai on kylmä, jumalanpalvelus on opiston salissa. Markus Malmivaara saarnaa, minä toimin liturgina. Messun laulut ovat hengellisiä lauluja, jotka Antero Forss säestää kitaralla.

- Sunnuntaina 27.6. klo 13 on kesäjuhla Vammalan Luther-talossa (Valkamakatu 4). Puheen pitävät kirkkoherra Jari Nurmi ja allekirjoittanut, Sirkka-Liisa Uusi-Rintakoski ja Kannelmiehet laulavat.

Hyvää, siunattua juhannusta sinulle.

Mukavaa taistelua

Meillä on käyty viime päivinä pientä ja ihan mukavaa kamppailua.

Koiramme Saku ei ole ollut lainkaan tyytyväinen siihen, että sen pitäisi pysyä omalla pihalla. Ja me emme ole olleet ollenkaan iloisia, että Saku on tämän tästä karannut tutkimaan naapureiden kukkapenkkejä, kaivamaan naapurin kompostia - ja tuonut sieltä mukanaan milloin mitäkin - ja tekemään tuttavuutta milloin kenenkin tai minkäkin kanssa. Usein uutta tuttavuutta on pitänyt haukkua oikein kunnolla. Karkaaminen on tietysti myös vaarallista. Naapurimme kertoi, että heidän koiransa jäi joitakin vuosia sitten auton alle ja jouduttiin lopettamaan.

Niinpä pystytimme verkkoaidan takapihamme ympärille. Se ei Sakua pidätellyt. Koira hivutti itsensä läpi aidan aika pienistä raoista. Hankin rautalankaa, jota laitoin ristiin verkkoaidan aukkoihin. Pian Saku huomasi, miten selvittää tämä este: kuonolla ja tassuilla voi painaa rautalangan niin paljon sivuun, että pitkä ja laiha koira mahtuu aukosta ulos. Tämän jälkeen sidoin aukkoihin lisää rautalankaa - niin että rautalanka estää ristiin laitettujen lankojen sivuun työntämisen. Luulin, että tällä koira pysyy aidatulla alueella. Ei pysynyt. Se kaivoi itsensä aidan ali ja oli jälleen teillä, joilla ei saisi olla.

Menin kauppaan ja ostin 230 kappaletta pihakiviä. Nämä laitoin aidan alareunaan. Koiran pitäisi kaivaa melkoinen luola ennen kuin se selviäisi aidan toiselle puolelle. Kovaan saviseen maahan se ei taida kaivaa sellaista.

Pihakivet loppuivat hieman kesken. Noin metrin matkalle laitoin tavallisia pienempiä kiviä ja ajattelin niidenkin estävän koiran työntymisen aidan alitse. Saku siirsi näitä kiviä sivuun ja oli taas siellä, minne tekee mieli kovasti. Tänään aamulla kävin ostamassa muutaman pihakiven lisää ja laitoin ne tälle metrin matkalle.

Tänään Saku on pysynyt aidan sisäpuolella. Se on kyllä tutkinut aitaa, nuuhkinut sitä, välillä ottanut aidan hampaisiinsa ja kiskonut sitä kaikin voimin. Pitkän tunnelin kaivamistakin se on hieman koittanut. Olen siinä toivossa, ettei aidasta löydy enää heikkoa kohtaa ja koiramme on alistunut osaansa.

Ihan mukavia tällaiset lomapäivät.

Itketään ja kiristellään hampaita

Olin eilen hammaslääkärissä. Tältä erää toimenpiteet saatiin loppuun. Poraaminen, hampaan poistaminen tai niiden instrumenttien asettaminen suuhun, joita tarvitaan paikkaamisessa, ovat epämiellyttäviä ja ainakin minulle kivuliaita toimenpiteitä. Olen joskus pelännyt hammaslääkäriin menoa siinä määrin, että olen siirtänyt sitä useammalla vuodella. Hampaat eivät sillä tulleet kuntoon. Nykyinen hammaslääkärini on silläkin tavalla oikein hyvä, että hän osaa käsitellä jonkin verran pelokasta miestä tuolissaan oikein hyvin.

Eilen suu auki istuessani tai maatessani tulivat mieleeni - kuten usein aiemminkin hammaslääkärissä - Raamatun sanat itkusta ja hammasten kiristelystä. Näillä sanoilla Jeesus kuvaa kadotusta (mm. Matt 8:12). Hän ei varmaankaan tarkoita, että siellä porataan sinne joutuneiden hampaita mutta sanat kertovat syvästä tuskasta ja kivusta, joita kadotuksessa tunnetaan.

Kadotus on varmasti vaikeimpia asioita uskossamme. Voiko Jumala tuomita sellaiseen paikkaan rakastamiaan ihmisiä? Voiko tuska kadotuksessa jatkua ikuisesti? Eikö se ole kohtuuton rangaistus? Tavallista on, että kadotuksen olemassaolo tai mahdollisuus joutua sinne kielletään. Tai ainakin kielletään, että kadotus olisi ikuinen. Vielä tavallisempaa on, ettei kadotuksesta puhuta. Ehkä sen takia ei puhuta, ettei uskota jonkun voivan joutua sinne.

Kuitenkin Raamattu puhuu kadotuksesta. Se sanoo, että se on ja se on todellisuus, jossa on paha olla. Raamatun mukaan on todellinen vaara joutua kadotukseen. Sen mukaan sinne joutuu se, joka ei usko Jeesukseen. Raamattu opettaa myös, että kadotus on ikuinen. Nämä asiat voivat tuntua meistä kohtuuttomilta, epäoikeudenmukaisilta ja vääriltä. Mutta Jumalan ilmoitus kertoo näin. Jumala on Jumala ja me olemme vain ihmisiä. Meidän on tyydyttävä siihen, mitä Jumala on päättänyt. Väärin teemme, jos ryhdymme arvostelemaan häntä ja kerromme hänelle, miten hänen pitäisi toimia. Tyhmästi teemme, jos kiellämme, mitä Jumala on ilmoittanut. Sillä, että me kiellämme tosiasiat, ne eivät muutu.

Luin kirkkomme uuden arkkipiispan Kari Mäkisen saarnan jumalanpalveluksessa, jossa hänet asetettiin arkkipiispan virkaan vajaa viikko sitten. Jeesuksen kertomuksessa, jota hän selitti saarnassaan, puhutaan kadotuksesta ja niiden osasta, jotka pelastuvat tämän elämän jälkeen (Luuk 16:19-31). Oli hämmentävää lukea arkkipiispan saarna: Siitä oli häivytetty kokonaan pois kadotus ja ikuinen elämä Jumalan luona. Arkkipiispa ei puhunut ollenkaan siitä, mitä on tämän elämän jälkeen. Hän puhui vain tästä elämästä.

Raamattu kertoo myös, miten pelastumme joutumasta kadotukseen. Jeesus kärsi puolestamme kadotustuomion. Hän suostui pyhän Jumalan hylkäämäksi. Siksi meidän ei tarvitse joutua ikuiseen eroon Jumalasta. Juuri sitä kadotus on - ikuinen ero hyvästä Jumalasta ja hänen hyvistä lahjoistaan. Se, mitä Jeesus on tehnyt puolesta ja ansainnut meille, on jokaisella, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen. Hän sanoo: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi ikuisen elämän (Joh 3:16).

Huomenna on muuten Karkkugospel-tapahtuma Karkun evankelisella opistolla. Tapahtuman ohjelma on osoitteessa wwww.nuoriso.sley.fi. Olet lämpimästi tervetullut!

Ilon ja kiitoksen aihe

Laskeskelin hetki sitten niiden jumalanpalvelusten tilastoja, joita on pidetty Karkun evankelisella opistolla. Vuosi sitten tammikuun alusta toukokuun loppuun pidettiin nk. pääjumalanpalveluksia 25. Näissä oli osallistujia keskimäärin 150 ja osallistujamäärien keskiluku oli 142. Tänä vuonna jumalanpalveluksia on ollut saman verran, keskimäärin osallistujia on tänä vuonna ollut 164 ja osallistujamäärien keskiluku on tämän vuoden osalta 155. Siis hieman luvut ovat kasvaneet. Tämä on ilon ja kiitoksen aihe.

Osallistujamäärät eivät ole pääasia. Jumalanpalveluksessa pääasia on, että Jumala palvelee sanallaan ja ehtoollisen sakramentilla. Näitä käyttäen hän synnyttää uskoa Jeesukseen, pitää sitä elossa ja vahvistaa sitä. Jeesus on luvannut olla sielläkin, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään.

Ensi sunnuntain Vanhan testamentin kohdassa sanotaan mm. näin: "Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. ... Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen. ... Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut." (Saarn 5). Ajattelin ensi sunnuntaina saarnata tästä Raamatun tekstistä. Saan toimittaa - jos Jumala suo - messun opistolla yhdessä hyvän ystävän ja veljen Markus Malmivaaran kanssa. Olet lämpimästi tervetullut messuun.