Jari Rankisen nettipäiväkirja

torstaina, lokakuuta 27, 2011

Puuttuu motivaatio

Olen tainnut kertoa nettipäiväkirjassani joskus aiemminkin veljeni kaverista. Hän oli suorittamassa varusmiespalvelusta. Hän oli menestynyt siinä määrin hyvin, että oli ylennetty aliupseerikoulussa heti puolen kurssin jälkeen korpraaliksi. Siihen aikaan aliupseerikoulu käytiin loppuun ja vasta sen jälkeen parhaiten menestyneet lähtivät upseerikouluun. Kurssin loppupuolella oli lähtö maastoon ja sotaharjoitukseen. Aliupseerioppilaat seisovat kentällä tavaroineen. Koulun johtaja oli paikalla ja kysyi kovalla äänellä, onko kaikilla kaikki maastossa ja ilmeisen raskaassa harjoituksessa tarvittavat tavarat mukana vai puuttuuko jotakin. Veljeni ystävä oli nostanut kätensä ja kertonut: - Herra majuri, minulta puuttuu motivaatio.

Tämä nuori mies ei lähtenyt aliupseerikoulun jälkeen upseerikouluun. Jos muistan oikein, hän oli vielä jonkin aikaa aliupseerikoulun jälkeenkin korpraali.

Olin muutama päivä sitten illassa, jossa keskusteltiin myös lähestyvistä kirkolliskokousvaaleista. Se, mitä veljeni kaveri sanoi, tuli mieleeni.

Olen iloinen, että on niitä kirkkomme jäseniä, jotka pitävät kiinni Raamatusta ja luterilaisesta uskosta, joita toisinaan kutsutaan konservatiivisiksi kristityiksi ja jotka edelleen innostuvat kirkkomme vaaleista. He haluavat vaikuttaa kirkossamme ja viedä sitä parempaan suuntaan. Tuossakin illassa muutama päivä sitten heitä oli. Minun on vaikea innostua. Minusta tuntuu, että on turha kuluttaa aikaa ja voimia kirkkomme luottamustehtävissä. Minusta järkevämpää on käyttää voimat toisiin tehtäviin. Voi olla, että olen väärässä.

En tarkoita, että olisin turhautunut enkä jaksaisi innostua työstä, jonka uskon palvelevan Jumalan valtakuntaa. Päinvastoin. Olen motivoinut ja hyvinkin innostunut. Mutta tehtävistä ennen hyvin rakkaassa kansankirkossa ja sen paikallisseurakunnissa minun on vaikea innostua.

Joitakin vuosia sitten tuskin olisin voinut kuvitella, että ajattelen tällä tavalla. Olenhan tullut mukaan seurakunnan elämään ja kasvanut kristittynä nimenomaan kirkkomme paikallisseurakunnassa. Vielä neljä vuotta sitten - kun oli viimeksi kirkolliskokousvaali - olin siinä määrin innostunut vaalista, että tein työtä jonkin verran tai aika paljon sen eteen. Olen nykyisen kirkolliskokouksen varajäsen.

Uskon, että on aika monia kristittyjä ja kirkomme jäseniä, jotka ajattelevat samalla tavalla ja ovat ottaneet etäisyyttä kirkkoomme, sen paikallisseurakuntiin, tehtäviin ja hallintoon. Tai heitä on työnnetty etäämmälle. Varmasti on niitä, jotka ovat hyvillään tästä. Varmaan kirkossamme on myös niitä - myös kirkkomme valtaapitävissä - joiden mielestä tämä ei ole hyvä suunta.

Miksi kuulua kirkkoon, jos kokee, ettei sillä ole suurta merkitystä, ketkä ovat sen kirkolliskokouksessa? Kirkolliskokous on sentään kirkon korkein päättävä elin. Se on kysymys, johon ei ole aivan helppo vastata. Kuitenkin ajattelen, että kristityn on hyvä kuulua jäsenenä myös johonkin näkyvään kirkkoon tai seurakuntaan - ei vain näkymättömään ja maailmanlaajaan Kristuksen Kirkkoon, kaikkien Jumalan omien laumaan. Minulla ei ole mielessäni Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa parempaa vaihtoehtoa, johon kuulua. Siksi olen sen jäsen. Toki muitakin syitä on. Onhan minut esimerkiksi kastettu tämän kirkon jäseneksi ja olen saanut tämän kirkon piirissä oppia tuntemaan hyvän Vapahtajan. Ymmärrän kyllä ja paremmin kuin joskus vuosia sitten myös niitä, jotka ovat jättäneet tämän kirkon. Eivätkä siitä syystä, että he eivät usko kirkon uskon mukaisesti vaan juuri siksi, että uskovat.

* * *

Kuulin hetki sitten hienon uutisen. Vanhempani kertoivat, että Kemijärven seurakunnassa 86 nuorta on ilmoittautunut matkalle Maata näkyvissä -festareille. Se on todella paljon. Ikäluokka Kemijärvellä taitaa nykyisin olla vähän yli viisikymmentä. Ja yleensä nuoret ovat siellä rippikoulun jälkeen nelisen vuotta. Sen jälkeen lähdetään opiskelemaan muualle. Tämä tarkoittaa, että noin kolmannes paikkakunnan nuorista lähtee liki 2000 kilometrin matkalle ja osallistuu tapahtumaan, jossa Jumalan sana on vahvasti esillä. Onpa hienoa! Maata näkyvissä -festarit ovat pe 18. - su 20.11. Niiden nettisivu on osoitteessa www.maatanakyvissa.fi.

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011

Uskon etten voi uskoa omasta järjestäni

Suomessa, kuten muuallakin, on jonkin verran niitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei Jumalaa ole. Ne, jotka ajattelevat tällä tavalla, ovat varsin pieni vähemmistö. Jotkut näin ajattelevista ovat hyvin innokkaita kertomaan uskostaan. Jotkut tekevät sen jopa aggressiivisesti.

Minä on kykene uskomaan, ettei Jumalaa olisi. Pidän paljon luonnossa liikkumisesta. Minun on vaikea tai mahdoton ajatella, että se kaikki, mitä luonnossa näen, olisi vain sattuman tulosta. Paljon helpompi on ajatella, että tällä on tekijä, suuri Jumala, Luoja.

Tällä en tarkoita, että kiistäisin tieteelliset selvitykset maailman synnystä ja muotoutumisesta sellaiseksi kuin se on. Tällä hetkellä kannatetuin ja varmaan perustelluin näistä selvityksistä on evoluutioteoria. Tiedemiehet ja -naiset selvittäkööt maailman syntyä ja muotoutumista niillä keinoilla, joita tieteellä on käytettävissä. Toisaalta en ajattele, että evoluutioteoria on varmasti oikea selvitys, miten maailmasta on tullut sellainen kuin se on. Voi olla, että 20 vuoden kuluttua toinen teoria on vallalla.

Tuntuu, että aika usein unohdetaan tai ei ymmärretä, mihin tiede kykenee ja mihin se ei kykene. Tieteen meneteltämät voivat selvittää paljonkin maailman kehitysvaiheista tai iästä. Mutta ne eivät kykene vastaamaan kysymykseen, miksi tämä maailma on ja onko kaiken takana Luoja, joka tahtoi, että tämä maailma on, ja siksi on kaikki sekin, mitä näemme luonnossa. Jumalaa ei voi tavoittaa kaukoputkella tai mikroskoopilla eikä häntä voi laittaa tutkimuspöydälle. Ei voi todistaa tieteen keinoin, ettei Jumalaa ole. Tämä asia on tieteen menetelmien ulkopuolella. Yhtä vähän voi tieteen keinoin todistaa, että Jumala on ja jokaisen järkevän ihmisen täytyy uskoa häneen. Jumala on uskonasia. Toinen uskoo, että hän on, toinen, ettei häntä ole.

Aika usein sanotaan, ettei uskolla Jumalaan ole erityistä annettavaa moraalille. Tästä olen toista mieltä. Minun täytyy sanoa, että varsinkin se, että Jumala on ja uskon hänen antaneen käskyjä ja kieltoja, miten tulee elää, vaikuttaa käyttäytymiseeni. Jos en uskoisi Jumalaan, minun olisi paljon helpompi tehdä sellaista, mistä olisi vahinkoa itselleni ja toisille. Olen paljon taipuvaisempi tekemään pahaa kuin hyvää ja jos ei ole Jumalaa, joka kertoo, mikä on oikein, ja jonka edessä kerran vastaan tekemisistäni, keksin kyllä selityksiä, miksi voin tehdä sellaista, mistä toinen ihminen joutuu tai itse joudun kärsimään. En tarkoita, että ateisti on ilman muuta moraliiton.

Minun täytyy myös sanoa, että minun on vaikea nähdä elämälläni syvempää tarkoitusta, ellei ole Jumalaa, joka on antanut minulle elämän ja joka on tarkoittanut, että elän yhteydessä häneen tämän elämän jälkeenkin. Jos kaikki on tässä elämässä ja elämäni on sattumaa, minua kalvaa ajatus siitä, että eikö elämäni ole melko tavalla tarkoituksetonta. Tunnen suurta iloa, että saan uskoa Jumalaan. Olen saanut elämäni häneltä ja elämälläni on syvä tarkoitus.

Voidaan väitellä, onko Jumalaa vai ei. Sellaista väittelyä voi olla mielenkiintoista seurata. Tai osallistua väittelyyn. On tärkeä muistaa, ettei usko Jumalaan, joka on, joka loi tämän maailman ja joka tuli tähän maailmaan Pojassaan Jeesuksessa, synny tällaisista väittelyistä. Martti Luther kirjoittaa, että hän uskoo, ettei hän voi uskoa omasta järjestään tai voimastaan. Jumalan Pyhä Henki on kutsunut hänet evankeliumin välityksellä ja antanut hänelle uskon. Usko elävään Jumalaan syntyy evankeliumista. Evankeliumi on sanoma Jumalan ihmeellisestä armosta ja rakkaudesta. Jumala rakastaa meitä ja antaa meille anteeksi lahjana. Hän ottaa meidät omakseen ja lahjoittaa meille ikuisen elämän armosta, vaatimatta meiltä ansioita ja suorituksia. Hän rakastaa meitä Poikansa Jeesuksen, hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa takia. Ihmeellinen evankeliumi.

tiistaina, lokakuuta 11, 2011

Avioliittoleirillä ja matka Lappiin

Viime viikonloppuna Karkussa evankelisella opistolla oli Hame- ja housuväen avioliittoleiri. Vuosi sitten oli ensimmäisen kerran vastaava leiri. Olin silloin elämäni ensimmäisen kerran avioliittoleirillä. Se oli ihan hyvä kokemus. Niin oli myös leiri muutama päivä sitten.

Varmaan on totta, että avioliitto tarvitsee hoitamista. Hoitaminen ei aina tarkoita ihmeellisiä asioita. Puolisoiden yhteiset iltakävelyt voivat olla hyvin merkittäviä avioliitolle ja tärkeää liiton hoitamista. Tai se että lähdetään viikonvaihteeksi leirille, jolla on aikaa olla yhdessä, puhua puolison kanssa avioliittoon liittyvistä asioista ja kuunnella alustuksia.

Minun mieleeni leiriltä jäi varsinkin, miten tärkeää kuunteleminen on. Ja miten tärkeää on, että kokee tulevansa kuulluksi. Se on tärkeää kaikissa vähänkin tärkeämmissä ihmissuhteissa tai työpaikalla. Erityisen tärkeää se on avioliitossa. Puhuminen on tärkeää mutta myös se että toinen kuuntelee. Aina toinen ei kuuntele.

Saimme leirillä tehtävän. Avioliitossa on jokin asia, joka vaatii selvittämistä. Ainakin toinen puolisoista on sitä mieltä. Ensiksi toisen tehtävä oli kertoa asiatiedot tästä asiasta. Toinen, joka kuunteli selvityksen, toisti omin sanoin mutta varsin tarkasti sen, mitä toinen kertoi. Sitten toinen - se joka oli kertonut asiatiedot - kertoi, miten hän kokee asian, joka täytyy selvittää. Miltä hänestä tuntuu. Ja toinen toisti kuulemansa. Tämän jälkeen se, joka oli kertonut asiatiedot ja tuntemuksensa, kertoi, miten hän toivoo, että asia ratkaistaan. Ja toinen toisti kuulemansa. Tässä vaiheessa ei vielä ollut lupa kommentoida, mitä toinen sanoi. Täytyi vain kuunnella ja toistaa. Kommentoinnin ja omien ajatusten tai omien ratkaisuehdotusten aika tuli myöhemmin.

Näin toimiminen voi tuntua vähän naurettavalta mutta ei ole sitä. Tällä varmistetaan, että toinen kuuntelee toista ja että toinen tietää ja kokee tulevansa kuulluksi. Näin ei tietenkään voi toimia silloin, kun tunteet ovat pinnassa ja puolisot ottavat yhteen asiasta, jota kiista koskee. Harvoin silloin asia saadaankaan ratkaistua. Kun tunteet ovat vähän jäähtyneet, kerrotulla tavalla asiaa voi ryhtyä purkamaan ja etsimään ratkaisua. Usein se löytyy, jos malttaa kuunnella toista ja toinen saa puhua asiansa niin, että toinen kuuntelee.

* * *

On ollut harmaita ja sateisia lokakuun päiviä. Kevättalvella Lapissa on toisenlaista. Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi matkalle Enontekiölle. Matkaan lähdetään lauantaina 25.2. ja paluu on seuraavana lauantaina. Hiihdetään kirkkailla hangilla, juodaan kahvit autiotuvalla, nautitaan levosta ja rauhasta, saunotaan, ollaan mukavassa seurassa ja Sanan äärellä. Ainakin yhtenä päivänä halukkailla on mahdollisuus lasketella. Majoitumme Hetan Kodalla ja matkanjohtajina ovat Pentti ja Liisa Rantanen sekä tämän nettipäiväkirjan pitäjä. Kysy lisää minulta (puh. 045 359 7772) ja ilmoittaudu Karkun evankeliselle opistolle (puh. 03 513 4151). Matka täysihoidolla maksaa aikuisilta 450 euroa. Opiskelija-alennus on 25% ja lapsialennus 50%.

Jos tämä ajankohta ei sovi, edellisellä viikolla on vastaava matka. Sen vetävät Erkki Koskenniemi ja Paavo Toikka. Kysy lisää Karkun evankeliselta opistolta.

maanantaina, lokakuuta 03, 2011

Tärkein kokoontuminen

Aika usein sanotaan, että seurakunnan tärkein kokoontuminen on jumalanpalvelus, messu. Olen samaa mieltä. Todellisuus ei usein tue tätä väitettä. Seurakunnan elämässä muu kuin jumalanpalvelus innostaa enemmän niin seurakuntalaisia kuin seurakunnan työntekijöitä, siihen muuhuun annetaan aikaa ja voimia ja ohjataan ihmisiä, tuntuu, että muussa kuin jumalanpalveluksessa sykkii ainakin jossain määrin elämä.

Herätysliikkeen palveluksessa oleva pastori sanoi vasta: Muistan hyvin, että joitakin vuosia sitten puhuimme, että jumalanpalveluksen pitäisi olla seurakunnan elämän keskus. Emmekä jaksaneet uskoa, että se voisi olla sitä. Nyt näemme, että niin voi olla myös käytännössä.

On paikallisseurakuntia, joissa jumalanpalvelus kokoaa nuorempia ja vanhempia, jumalanpalveluksessa on paljon väkeä ja se on odotettu seurakunnan elämän kohokohta. On kirkkomme piirissä toimivia herätysliikkeitä ja järjestöjä, joiden jumalanpalvelusyhteisöt kokoavat paljon nuorempia ja vanhempia. Monet odottavat näiden yhteisöjen kokoontumisia ja saavat niistä paljon.

Itse olen saanut olla mukana jumalanpalveluksissa Karkun evankelisella opistolla. Päällimmäisenä tunteena on ilo ja kiitollisuus. Jumala on tehnyt ja tekee työtä, jota ihmettelen. Tuntuu, että Jumala on käyttänyt hyviin tarkoituksiinsa vaiheita ja tilanteita, jotka ovat tuntuneet ihmisistä raskailta ja tarkoituksettomilta. Tottakai väkeä voisi olla mukana paljon enemmänkin.

Jumalanpalveluksessa Jumalan sana on läsnä rikkaasti. Luetaan useita Raamatun kohtia. Lauletaan virsiä, jotka selittävät Jumalan sanaa ja joista monet ovat kestäneet vuosikymmenten tai -satojen kulutuksen. Kuullaan Jumalan vastaus siihen, että hänen eteensä kokoontuneet tunnustavat syntinsä. Kuullaan Jumalan sanan selitystä ehkä kahdessakin puheessa - saarnassa ja johdantosanoissa. Valtavan tärkeää on, että saadaan olla Herran pöydässä ja hän palvelee meitä. Sitä lähemmäksi häntä tuskin pääsemme missään tässä maailmassa. Hän hoitaa meitä, vahvistaa meissä uskoa ja jakaa sitä armoa, jonka hän järjesti meille kuolemallaan.

Tilastot eivät ole tärkeintä, eivät ehkä tärkeitä ollenkaan. Silti niitä on mielenkiintoista seurata ja ne kertovat jotakin. Tein tilaston tämän vuoden pääjumalanpalveluksista Karkun evankelisella opistolla. Jumalanpalveluksia on pidetty 40. Viime vuonna vastaava luku tässä vaiheessa vuotta oli 42. Salin remontin takia kahtena sunnuntaina ei ollut messua. Osallistujia on ollut yhteensä 8211, osallistujamäärien keskiarvo on 205 ja keskiluku 185. Vastaavat luvut viime vuodelta ovat 7947, 189 ja 156. Opistolla on aika paljon tapahtumia ja nämä usein osallistuvat jumalanpalvelukseen.

Viime sunnuntaista eteepäin Karkun evankelisella opistolla pidettävien jumalanpalvelusten saarnat ovat kuunneltavissa opiston nettisivuilla. Saarnat löytyvät osoitteesta www.keokarkku.fi.

Lähde ensi sunnuntaina jumalanpalvelukseen. Yksi hyvä mahdollisuus on tulla Karkkuun evankeliselle opistolle. Messu siellä alkaa klo 11.