Uskon etten voi uskoa omasta järjestäni

Suomessa, kuten muuallakin, on jonkin verran niitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei Jumalaa ole. Ne, jotka ajattelevat tällä tavalla, ovat varsin pieni vähemmistö. Jotkut näin ajattelevista ovat hyvin innokkaita kertomaan uskostaan. Jotkut tekevät sen jopa aggressiivisesti.

Minä on kykene uskomaan, ettei Jumalaa olisi. Pidän paljon luonnossa liikkumisesta. Minun on vaikea tai mahdoton ajatella, että se kaikki, mitä luonnossa näen, olisi vain sattuman tulosta. Paljon helpompi on ajatella, että tällä on tekijä, suuri Jumala, Luoja.

Tällä en tarkoita, että kiistäisin tieteelliset selvitykset maailman synnystä ja muotoutumisesta sellaiseksi kuin se on. Tällä hetkellä kannatetuin ja varmaan perustelluin näistä selvityksistä on evoluutioteoria. Tiedemiehet ja -naiset selvittäkööt maailman syntyä ja muotoutumista niillä keinoilla, joita tieteellä on käytettävissä. Toisaalta en ajattele, että evoluutioteoria on varmasti oikea selvitys, miten maailmasta on tullut sellainen kuin se on. Voi olla, että 20 vuoden kuluttua toinen teoria on vallalla.

Tuntuu, että aika usein unohdetaan tai ei ymmärretä, mihin tiede kykenee ja mihin se ei kykene. Tieteen meneteltämät voivat selvittää paljonkin maailman kehitysvaiheista tai iästä. Mutta ne eivät kykene vastaamaan kysymykseen, miksi tämä maailma on ja onko kaiken takana Luoja, joka tahtoi, että tämä maailma on, ja siksi on kaikki sekin, mitä näemme luonnossa. Jumalaa ei voi tavoittaa kaukoputkella tai mikroskoopilla eikä häntä voi laittaa tutkimuspöydälle. Ei voi todistaa tieteen keinoin, ettei Jumalaa ole. Tämä asia on tieteen menetelmien ulkopuolella. Yhtä vähän voi tieteen keinoin todistaa, että Jumala on ja jokaisen järkevän ihmisen täytyy uskoa häneen. Jumala on uskonasia. Toinen uskoo, että hän on, toinen, ettei häntä ole.

Aika usein sanotaan, ettei uskolla Jumalaan ole erityistä annettavaa moraalille. Tästä olen toista mieltä. Minun täytyy sanoa, että varsinkin se, että Jumala on ja uskon hänen antaneen käskyjä ja kieltoja, miten tulee elää, vaikuttaa käyttäytymiseeni. Jos en uskoisi Jumalaan, minun olisi paljon helpompi tehdä sellaista, mistä olisi vahinkoa itselleni ja toisille. Olen paljon taipuvaisempi tekemään pahaa kuin hyvää ja jos ei ole Jumalaa, joka kertoo, mikä on oikein, ja jonka edessä kerran vastaan tekemisistäni, keksin kyllä selityksiä, miksi voin tehdä sellaista, mistä toinen ihminen joutuu tai itse joudun kärsimään. En tarkoita, että ateisti on ilman muuta moraliiton.

Minun täytyy myös sanoa, että minun on vaikea nähdä elämälläni syvempää tarkoitusta, ellei ole Jumalaa, joka on antanut minulle elämän ja joka on tarkoittanut, että elän yhteydessä häneen tämän elämän jälkeenkin. Jos kaikki on tässä elämässä ja elämäni on sattumaa, minua kalvaa ajatus siitä, että eikö elämäni ole melko tavalla tarkoituksetonta. Tunnen suurta iloa, että saan uskoa Jumalaan. Olen saanut elämäni häneltä ja elämälläni on syvä tarkoitus.

Voidaan väitellä, onko Jumalaa vai ei. Sellaista väittelyä voi olla mielenkiintoista seurata. Tai osallistua väittelyyn. On tärkeä muistaa, ettei usko Jumalaan, joka on, joka loi tämän maailman ja joka tuli tähän maailmaan Pojassaan Jeesuksessa, synny tällaisista väittelyistä. Martti Luther kirjoittaa, että hän uskoo, ettei hän voi uskoa omasta järjestään tai voimastaan. Jumalan Pyhä Henki on kutsunut hänet evankeliumin välityksellä ja antanut hänelle uskon. Usko elävään Jumalaan syntyy evankeliumista. Evankeliumi on sanoma Jumalan ihmeellisestä armosta ja rakkaudesta. Jumala rakastaa meitä ja antaa meille anteeksi lahjana. Hän ottaa meidät omakseen ja lahjoittaa meille ikuisen elämän armosta, vaatimatta meiltä ansioita ja suorituksia. Hän rakastaa meitä Poikansa Jeesuksen, hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa takia. Ihmeellinen evankeliumi.