Riparin jälkeen

Melkein kahden viikon rippikoululeiri päättyi sunnuntaina. Pyhän Marian kirkossa oli konfirmaatiomessu. Valkeissa puvuissa oli 9 tyttöä ja 18 poikaa, heidän puolestaan rukoiltiin, heidät siunattiin, he kertoivat haluavansa osoittaa Jumalan armon avulla uskon kolmiyhteiseen Jumalaan elämässään ja heille jaetiin Herran ehtoollinen. Aika monet nauttivat Kristuksen ruumiin ja veren ensimmäisen kerran. Kirkko oli täynnä väkeä, muutamat seisoivat takaseinustalla.

On todella hienoa, että on rippikoulun kaltainen mahdollisuus olla uskonasioiden äärellä. Olen pitänyt lyhempiä ja pidempiä rippikoululeirejä. Kirkkomme järjestöjen leirit ovat pidempiä kuin yleensä paikallisseurakuntien leirit. Näin on käytännönkin syistä. Rippikoululaiset tulevat eri puolilta Suomea - jotkut Suomen rajojen ulkopuoleltakin - eikä ole mahdollista, että näiden nuorten kanssa kokoonnuttaisiin usein ja lyhyiksi ajoiksi. Minusta tuntuu, että pitkä leiri on hyvä ja parempi kuin että kokoonnutaan usein ja leiri on vain viikon mittainen tai vielä lyhyempi. Tuntuu, että pitkällä leirillä saadaan paremmin ja rauhassa keskittyä niihin asioihin, joista rippikoulussa puhutaan. Pitkällä leirillä tutustutaan myös toisiin paremmin.

Tälläkin leirillä, jonka konfirmaatio oli sunnuntaina, varmasti monista tuntui leirin alussa ja ensimmäisinä päivinä, että leiri on tosi pitkä ja loppuu tuskin koskaan. Viimeisenä päivänä moni sanoi, että aika on mennyt uskomattoman nopeasti ja leiri loppuu kuin kesken; aivan vastahan aloitimme.

Isoset ovat rippikoululeirillä valtavan tärkeä joukko, ehkä vielä tärkeämpi kuin opettajat. Iloitsin paljon riparimme isoista. Tehtävään ja uskoomme lujasti sitoutuneita nuoria, jotka osasivat paljon ja joille saattoi uskoa vaativia tehtäviä.

Melkein kahden viikon aikana ehditään puhua ja miettiä paljon uskonasioita. Rippikoulun opettajan rukous on, että siemen, jota on kylvetty, itäisi, kasvaisi ja tuottaisi satoa. Joskus kauan sitten - kun olin itse isona riparilla - rippikoulun opettaja rukoili vetäjien iltapalaverissa, ettemme me vetäjät olisi rippikoulussa esteenä Jumalan työlle. Se tuntui silloin vähän oudolta rukoukselta. Myöhemmin olen monta kertaa ajatellut, että se on tärkeä rippikoulun opettajan rukous.

Nyt on aika kutsua rippikoulun vasta käyneitä mukaan sinne, missä kristityt kokoontuvat, luetaan ja opetetaan Raamattua ja vietetään ehtoollista. Ilman yhteyttä niihin välineisiin, joilla Jumala luo ja vahvistaa uskoa Jeesukseen, uskoa ei synny eikä usko pysy elossa.

Kuulin, että ainakin Helsingin Sanomissa oli kerrottu tuoreesta tutkimuksesta: kaikenkaikkiaan suomalaisista nuorista rippikoulun käy noin 85 %, helsinkiläisistä nuorista noin 65 %. Usein muu maa seuraa joidenkin vuosien viiveellä, mitä tapahtuu Helsingissä. On hyvin huono asia, jos muutaman vuoden kuluttua maamme nuorista rippikoulun käy vain jonkin verran yli puolet.

En ihmettele, jos kirkossamme tätä kehitystä vastaan pyritään taistelemaan niin, että rippikoulun opetusta muutetaan. Siitä tehdään sopivampaa niille ajatuksille, jotka ovat tavallisia tänä aikana. Seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä opetetaan toisin kuin Raamattu ja kirkon perinteinen opetus opettavat. Opetetaan esimerkiksi, että seksi kuuluu muihinkin suhteisiin kuin miehen ja naisen avioliittoon. Tai Jeesuksen ei sanota olevan ainoa tie Jumalan luo ja ikuiseen elämään.

Jos opetusta rippikoulussa muutetaan siitä, mitä Raamattu opettaa, voidaan ehkä lyhyellä aikavälillä saavuttaa jotakin, mikä näyttää myönteiseltä. Pidemmällä jänteellä ei saavuteta. Kirkkoa kantaa vain se sanoma, jonka Jumala on ilmoittanut Raamatussa ja jota kirkon tehtävä on julistaa. Se vetää ihmisiä kirkon yhteyteen ja pitää sen yhteydessä. Sanoma, joka ei ole se, minkä Jumala ilmoittaa, ei tee tätä.

Valtavin Jumalan uutinen on sanoma Jeesuksen sovitustyöstä ja armosta pelastumisesta. Jeesuksen työ meidän puolestamme riittää, meidän tekojamme pelastumiseen ei tarvita, pelastus on lahja, pelastumme armosta. Valmiin pelastuksen omistamme, kun meidät on kastettu ja uskomme Jeesukseen. Nimenomaan tämä sanoma luo uskoa ja vahvistaa sitä, vetää kirkon yhteyteen ja pitää sen yhteydessä. Tällä en tarkoita, ettei muusta, mitä Jumala ilmoittaa sanassaan, tarvitsisi välittää.