keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011

Terveisiä kesäjuhlilta

Viime viikonvaihteessa oli useammat suuret hengelliset kesäjuhlat. Lumijoella oli Suviseurat, Seinäjoella Kansanlähetyspäivät ja Raahessa Evankeliumijuhla. Itse olin mukana viimeksi mainitussa. Nämä juhlat kokoavat paljon väkeä. Tarkkoja lukuja on vaikea sanoa. Niiden selvittäminen vaatisi huomattavan joukon ihmisiä, jotka keskittyvät juhlassa eri paikoissa olevien ja paikasta toiseen siirtyvien laskemiseen. Sen kuitenkin voi sanoa, että väkeä oli paljon - Lumijoella aivan erityisesti. Kansanlähetyspäivien järjestäjät kertoivat, että päivillä oli osallistujia enemmän kuin koskaan aiemmin. Raahessakin oli paljon ihmisiä - vaikka monet jännitimme, jaksavatko Sleyn ystävät lähteä etelästä niinkin kauaksi pohjoiseen.

Hengellisillä kesäjuhlilla erityisesti ilahduttaa nuorten, nuorten aikuisten ja lapsiperheiden suuri määrä. Raahessa nuorten tilaisuudet pidettiin urheiluhallissa, joka oli monta kertaa aivan täynnä. Menneinä kuukausina on keskustelu herätysliikkeistä, niiden toiminnasta ja asemasta kirkossa. Jotkut, aika monet, ovat osoittaneet niille ovea - elleivät ne suostu toimimaan niiden linjausten mukaan, joita kirkossa on viime aikoina tehty, niiden sopii lähteä kirkosta. Raahessakin juhlapaikoilla kulkiessani ja väkeä katsellessani mietin, nämäkö pitäisi ajaa kirkosta pois. Ja sittenkö asiat kirkossa olisivat paremmin? Typerä ajatus. Juttelin vasta entisen kauppiaan kanssa. Hän sanoi, että niistä, jotka käyvät kaupassa, täytyy pitää lujasti ja lempeästi kiinni. Uusien asiakkaiden saaminen on vaikeaa ja tuskin koskaan käy niin, että työtämällä kaupasta joitakin pois tilalle saadaan uusia. Kirkko ei ole kauppa tai liikeyritys, silti vanhemman kauppiaan ajatukset taitavat olla hyvin sopivia myös kirkon elämään.

Toisinaan sanotaan, että herätysliikkeiden juhlissa lähinnä lyödään sanoilla, puhutaan naispappeudesta ja homoseksuaalisuudesta ja arvostellaan ankarasti kirkkoa ja sen johtoa. Joskus tuntuu, että ne, jotka näin sanovat, eivät taida olla koskaan osallistuneet vaikkapa herätysliikkeiden kesäjuhliin. En kuullut kaikkia Raahessa pidettyjä puheita mutta useita kuulin. Niihin ei sovi ollenkaan väite, että niissä lyödään ja keskitytään arvostelemaan. Pääasia oli sanoma Jumalasta, joka välittää meistä, rakastaa meitä ja antoi pelastajaksemme Poikansa. Ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Vapahtajaan saa turvautua sellaisena kuin on. Jumala lupaa, että Jeesuksen turvissa kadotuksen ansainnut välttää kadotuksen ja pelastuu ikuiseen elämään.

Kunpa suuret hengelliset kesäjuhlat olisivat vielä paremmin tapahtumia, joihin on helppo tulla - niidenkin, jotka ovat harvoin siellä, missä puhutaan Jumalasta, hänen tahdostaan ja rakkaudestaan. Uskon, että nämä juhlat voisivat vielä nykyistä paremmin palvella sitä tarkoitusta, että Jumalan luota eksynyt löytää Isänsä tai tulee Isänsä löytämäksi.

Monet kesäjuhlat ovat tältä kesältä takana. Osa juhlista on tulevina viikkoina. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi yhteen tapahtumaan, vaikkei se varsinaisesti kesäjuhla olekaan. Karkun evankelisella opistolla on Raamattu- ja lähetysteologiset päivät su 14. - ti 16.8. Niiden ohjelmaan voit tutustua sivulla www.keokarkku.fi Monille näistä päivistä on tullut tärkeä tapahtuma kesän loppupuolella. Päivien ohjelmassa kerrotaan, että tapahtuma on tarkoitettu hengellistä työtä tekeville, sen alan opiskelijoille ja kaikille, joita teologia, kirkon työ ja teologia kiinnostavat.

2 Comments:

Blogger Hannu Kilpeläinen said...

Se energia, se uskon palavuus, se armon ikävä ja sen kaikkeen maailmaan kuuluttaminen - se - olisi käytettävissä oman seurakunnan jumalanpalveluselämän rikastuttamiseksi. Miksi näin ei ole?

Siksi, että noilla past. Jari Rankisen mainitsemilla juhlilla ei arvosteta omaa kirkkoa, ei omia seurakuntia, piispoja kehotetaan boikotoimaan, kirkolliskokouksen päätöksiä avoimesti rikkomaan. Onko kesäjuhlakansan karkeloissa kyse kansankirkon julistuksesta, so Kristuksen evankeliumista, vai jostakin aivan muusta?

Kyllä kesäjuhlasaarnajien puheissa esiintyy armo, sovitus, syntisen kääntyminen, Jumalan rakkaus jne... Mutta ne näyttävät koskettavan vain tietyllä tavalla uskovia, ei kansan kirkon kansaa, tavallisia syntisiä.

Ovatko kesäjuhlat ja niille osallistumisen nyt armon edellytys? Eikö naispuolisen papin tai homoseksuaalisuuden hyväksyvän kirkonmiehen tarjoama evankeliumi pelasta?

Olen kai niin vanhanaikainen, että mielestäni kaikki maatanäkyvissä rockifestivaalit ja niiden edeltäjininä tunnetut eriseuralaisuuskesäjuhlat olisi syytä lopettaa ja kansa ohjata oman seurakuntansa messuun, joissa mies- ja naispuoliset papit jakavat sanaa ja sakramentteja.

Näin säästyy paljon hynaa, rahaa nääs, ja vielä enemmän energiaa. Ja Jumalan lapset voisivat olla oikeasti yhtä.

Miksi tämä ei kelpaa?

Hannu Kilpeläinen
Tampere

8:19 ip.  
Blogger Arja Vainio said...

Melkein pahinta mitä kristitylle voi tehdä on pakottaa häntä toimimaan omaatuntoaan vastaan. Paavali kehottaa toimimaan niiden mukaan, joilla on herkkä omatunto eikä päinvastoin.

Tavallisena rivikristittynä toivon, että jatkossakin järjestyy messuja ja juhlia, joihin voin osallistua ilman, että joudun miettimään toiminko Sanaa vastaan.

Eli toivon viime aikoina peräänkuulutettua moniarvoisuutta kirkkoon ja myös perinteisesti ajattelevien suuntaan.

9:57 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home