Jari Rankisen nettipäiväkirja

torstaina, kesäkuuta 26, 2014

Voittajan puolella

Tulevana viikonloppuna on Valtakunnallinen Evankeliumijuhla Lahdessa. Juhlan ohjelma ja paljon muuta juhlasta on nettisivuilla www.evankeliumijuhla.fi.

Ehkä olet ollut usein Evankeliumijuhlassa tai jossakin toisessa kirkkomme herätysliikkeen kesäjuhlassa. Tai ehkä et koskaan ole osallistunut tällaiseen tapahtumaan. Kuinka vain, olet joka tapauksessa sydämellisesti tervetullut! Lähde huomenna perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina Lahteen.

Vuoden kuluttua Valtakunnallinen Evankeliumijuhla on - jos Jumala suo - Sastamalassa. Tuntuu mukavalta jo nyt sanoa: Lämpimästi tervetuloa juhlaan myös silloin.

Kehotan rukoilemaan II

Eilen kerrottiin, että eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi aloitteen muutoksesta avioliittolakiin. Muutos pyrkii siihen, että samaa sukupuolta olevat voisivat solmia avioliiton.

Kirjoitin tästä nettipäiväkirjassa helmikuussa. Laitan kirjoituksen tähän uudestaan:

"Kehotan ennen kaikkea rukoilemaan"

Eilen eduskunnassa keskusteltiin samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Aamulehden pääkirjoitus tuki voimakkaasti kahden miehen tai naisen mahdollisuutta solmia avioliitto ja perusteli sitä näin: "Perustelu tasa-arvoisen avioliittolain säätämiselle on selkeä: jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan ilman, että se loukkaa tai haittaa ulkopuolisia, niin heillä on oltava täydet yhteiskunnalliset instituutio-oikeudet."

Johdonmukaisuus on yleensä toivottavaa. Jos asia perustellaan noin, eikö ole mahdoton ajatus, ettei useampi aikuinen saisi solmia aviolittoa? Tai että lähisukulaiset eivät saisi elää avioliitossa. Ehkä moniavioisuus onkin mahdollista Suomessa joidenkin vuosien kuluttua. On ainakin epäjohdonmukaista kieltää se, mikäli kaksi miestä voi solmia avioliiton ja se perustellaan kuten Aamulehden pääkirjoitus.

"Tasa-arvoinen avioliittolaki" on taitavasti keksitty ilmaisu laille, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton. Siis tämän lain kannattajat ovat olleet taitavia. Kuka haluaisi olla tasa-arvoa vastaan? Kuka kannattaisi epätasa-arvoista lakia? Sanoilla voidaan vaikuttaa paljon - etenkin nyt kun mielikuvat ovat usein ratkaisevia eikä asioihin jakseta niin paneutua.

Yhteiskuntamme on irtaantunut ja irtaantuu siitä, mitä Raamattu opettaa. Tämä on yksi esimerkki tästä. Ei ole ollenkaan epäselvää, mitä Raamattu opettaa: avioliitto on naisen ja miehen liitto. Varmasti moni pyrkii siihen, että Raamatun opetukset eivät ohjaa yhteiskuntaamme. Ja moni on hyvillään siitä, etteivät ohjaa. Itse uskon, että Luojamme puhuu Raamatussa, ja hän tietää, mikä on meille hyvää, miten kannattaa elää ja mikä on väärin. Raamatulla on paljon hyvää annettavaa yhteiskunnallekin - vaikkei Raamattu olekaan kirja, joka ratkaisee kaikki yhteiskunnalliset kysymykset ja kertoo, millainen yhteiskunta tulee rakentaa.

Usein näissä keskusteluissa vedotaan muutamiin Vanhan testamentin kohtiin - esimerkiksi kieltoihin syödä tiettyjä ruokia - ja sanotaan, että koska näitäkään kohtia ei noudateta, on epäjohdonmukaista vedota Raamattuun ja sanoa, että kahden miehen tai naisen liitto ei ole oikein. Raamattua tulee lukea kokonaisuutena ja Uudesta testamentista käsin. Jeesuksessa Jumalan ilmoitus loistaa kirkkaimmin ja Uusi testamentti - tarkoitan koko Uutta testamenttia - kertoo juuri hänestä. Jos Raamattua luetaan näin - ja juuri kristittyjen tulee lukea sitä näin - monet asiat ovat varsin selviä. Uusi testamentti opettaa, että kiellot syödä joitakin ruokia kuuluivat vanhan liiton aikaan, nyt kaikkea syötäväksi kelpaavaa voi syödä. Toisaalta Uusi testamentti tekee selväksi, että kahden miehen tai naisen suhde ei ole nytkään Jumalan tahdon mukainen.

Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan vallanpitäjien puolesta: "Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti." (1 Tim 2:1-2). Näin on syytä tehdä nyt ja muulloinkin.

perjantaina, kesäkuuta 20, 2014

Kolme hyvää uutista

Menneellä viikolla kerrottiin, että Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys palauttaa Helsingin ydinkeskustassa olevan yökerhon kirkkotilaksi. Tästä kerrotaan useammassa uutisessa Sleyn nettisivuilla - www.sley.fi. Onpa hieno asia. Kirkko ja siihen liittyvät muut tilat tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia Jumalan valtakunnan työlle, jota täytyy ja kannattaa tehdä myös ja varsinkin siellä, missä on paljon ihmisiä.

Elokuussa Karkun evankelisella opistolla on Raamattu- ja lähetysteologiset päivät. Mm. näihin kysymyksiin vastataan: Mikä minä olen todistamaan? Voiko usko ymmärtää, puolustaa ja perustella järjellä? Miten ensimmäiset kristityt puhuivat niille, jotka eivät tunteneet Kristusta? Mikä saa kristityt todistamaan huonosti? Mitä uskosta todistaminen voi maksaa? Tervetuloa! Katso lisää osoitteesta www.sley.fi/teologisetpaivat2014.

Johannes Kastaja, jonka päivä juhannus on, osoitti Jeesusta ja sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh 1). Jeesus otti pois sinunkin syntisi. Hän sovitti kuolemallaan meidät pyhän Jumalan kanssa, hän toi meille syntien anteeksiantamuksen. Sen omistaa jokainen, joka uskoo Jeesukseen. Jokaisessa messussa muistutetaan tästä ja näistä Johannes Kastajan sanoista - juuri ennen ehtoollisenviettoa lauletaan Jumalan Karitsasta ja Jumalan Karitsalle, joka kantaa maailman synnin. Eikä vain muistuteta - messussa ja ehtoollisella jaetaan sitä, mitä Jeesus hankki meille. Olet lämpimästi tervetullut messuun Karkun evankeliselle opistolle juhannusviikonlopun sunnuntaina. Muutamana vuotena messu tuolloin on ollut illalla. Tänä vuonna se on tavalliseen aikaan, siis klo 11.

Hyvää, siunattua juhannusta.

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014

Taas tuomittiin

Piispamme ja hiippakuntien tuomiokapitulien jäsenet muistuttavat silloin tällöin, mistä sana tuomiokapituli tulee. Latinan sanat domus capituli tarkoittavat taloa ja lukukappaletta. Kyse ei siis ole paikasta, jossa jaetaan tuomioita, vaan jossa tutkitaan lukukappaleita ja näillä tarkoitetaan Raamatun tekstejä.

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli on viime viikkoina erityisesti kunnostautunut sen mielikuvan vahvistamisessa, jonka suomenkielen käännös, tuomiokapituli, antaa - tuomiokapituli tuomitsee. Noin kaksi viikkoa sitten rankaistiin neljää pastoria siitä, että nämä olivat toimittaneet Luther-säätiön tai Lähetyshiippakunnan luterilaisia jumalanpalveluksia tai heillä on muita yhteyksiä Lähetyshiippakuntaan. Ylen uutiset kertoivat eilen, että nyt Oulun tuomiokapituli määräsi rangaistuksen Vetelin kirkkoherralle siitä, ettei tämä ole kutsunut seurakuntaan vieraileviksi saarnaajiksi naispastoreita. Hänkin sai varoituksen. Uutinen löytyy osoitteesta www.yle.fi.

Noiden neljän saama tuomio tuntuu väärältä, kohtuuttomalta ja epäviisaalta. Vielä enemmän näiltä tuntuu Vetelin kirkkoherran tuomio. Tuomiokapitulin ratkaisu hajottaa kirkkoa, se työntää kirkon jäseniä entisestään eri suuntiin. Ratkaisu on sellaista seurakuntaan ja sen jumalanpalveluselämään puuttumista, joka ei ole viisasta.

Varoitus ei sinänsä ole ankara rangaistus. Mutta päätös on hyvin merkittävä, koska se tarkoittaa rangaistusten tielle lähtemistä. Jos varoitettu ei toimi jatkossa toisin ja joku valittaa siitä, on pakko koventaa rangaistuksia - vaikka sitä ei ehkä tahdottaisi - koska on lähdetty tälle tielle. Seuraava rangaistus pastorille kirkon asteikossa taitaa olla määräaikainen virasta erottaminen ja sitä seuraava pysyvä erottaminen. Sitäkö nyt tahdotaan, että esimerkiksi Vetelin kirkkoherra erotetaan virasta? Tuntuu järjettömältä. Asia voitaisiin ratkaista niin toisin. Mutta ehkä niille, jotka päättävät näistä rangaistuksista, on tärkeää yrittää sanoa, että kirkkokin on täysin mukana niissä käsityksissä, jotka nyt on tasa-arvosta. Ehkä ajatellaan, että tällä kirkko saa arvostusta ja hyväksyntää, se säilyttää kontaktin ihmisiin ja kirkosta erotetaan vähemmän. En usko, että pidemmässä juoksussa näin tapahtuu. Eikä kirkon missio ole saada arvostusta ja hyväksyntää. Sen tehtävä on julistaa sitä sanomaa, jonka Jeesus antoi omilleen, sitoutua ja sitouttaa siihen.

Edelleen ihmeitä

Edelleen tapahtuu ihmeitä. Viime syksynä, talvena ja keväänä näimme Sastamalassa yhden. Elokuussa kaksi nuorta miestä ehdotti, että alkaisimme pitää nuorteniltoja joka toinen keskiviikko. Illoissa olisi opetusta, laulua, rukousta ja nyyttärit. Suhtauduin - kuten toinenkin pastori - asiaa hyvin epäillen mutta emme tahtoneet sammuttaa nuorten miesten intoa. Ajattelimme, että kokeillaan nyt ja todetaan muutaman illan jälkeen, että voimme ehkä yrittää joskus myöhemmin uudestaan.

Ensimmäinen ilta oli syyskuun alussa ja iltoja on ollut joka toinen viikko. Melkein poikkeuksetta on oltu kodeissa. Kevään viimeinen ilta pidettiin toukokuussa helatorstain aattona. Väkeä illoissa on ollut vähän yli 20 nuoresta melkein 50 nuoreen. On puhuttu uskomme keskeisistä asioista, joskus on selvitelty asioita, jotka eivät ole aivan keskeisimpiä uskossamme mutta tärkeitä kuitenkin. On rukoiltu yhdessä, laulettu, nuoret ovat ottaneet hienosti vastuuta. Moni on pyytänyt toisia mukaan ja nyyttäripöytä on ollut hieno juttu. Illoista ei ole ollut kiire pois - on voinut syödä, mitä pöydässä on, ja jutella tuttujen kanssa. Tai ehkä tutustua uusiin. Syksyllä on tietysti tarkoitus jatkaa iltoja.

Kevään viimeisessä illassa annoimme näille kahdelle nuorelle miehelle lahjaksi paksut punakantiset kirjat, joissa lukee Tunnustuskirjat. Niihin on koottu joukko tekstejä, jotka kertovat, mitä luterilaisina kristittyinä uskomme. Kirkkomme kertoo pitäytyvänsä juuri näihin teksteihin.

Minulla on ollut Tunnustuskirjojen äärellä usein tämä kokemus: Olen miettinyt jotakin uskomme asiaa, olen kipuillut sen kanssa, ollut ehkä ahdistunut, sitten olen muistanut avata Tunnustuskirjat ja katsoa, mitä siellä puhutaan tästä asiasta. Ja olen harmitellut, etten jo aiemmin muistanut lukea tätä. Moniin kysymyksiin Tunnustuskirjoissa on hyvä, Raamatun mukainen vastaus. Tästä kokemuksesta kerroin myös illassa helatorstain aattona ja innostin poikia lukemaan saamiaan kirjoja. Ja muitakin.

Olen nyt lomalla viime päivinä lukenut Kirjettä roomalaisille ja Tunnustuskirjojen yhtä kirjaa Yksimielisyyden ohjetta. On ollut hieno kokemus. Suosittelen.