Jari Rankisen nettipäiväkirja

keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008

Kristitty koti

Kirjoitin jutun Kotimaan blogeihin otsikolla Kristitty koti. Juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa.

torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Sleyn palvelukseen

Tänään Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen hallitus kutsui minut Sleyn palvelukseen. Työ alkaa 1.5. Tehtävä, johon sain kutsun, on läntisen alueen aluejohtajan tehtävä. Alueeseen kuuluvat Pohjois-Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen piiri. Tehtävä liittyy Sleyn kotimaantyön uudistettuun organisaatioon. Maa on nyt jaettu neljää alueeseen, niistä jokaiseen kuuluu kolme tai neljä piiriä. Jokaisella alueella on aluejohtaja. Uudistetulla organisaatiolla pyritään tehostamaan entisestään kotimaassa tehtävää työtä.

Olen kutsusta ja luottamuksesta hyvin kiitollinen. Toivon, että voin olla luottamuksen arvoinen. Haluan hoitaa tehtäväni niin hyvin kuin osaan. Siihen pyydän Jumalalta viisautta, taitoa, intoa ja rohkeutta. Olen iloinen, että tulevassa työssäni minulla on monia hyviä, kokeneita ja taitavia työtovereita. He merkitsevät uudelle työntekijälle hyvin paljon.

Olen siis pian kirkkomme yhden lähetysjärjestön ja herätysliikkeen palveluksessa. Kuten olen kirjoittanut, haluan palvella myös muiden herätysliikkeiden kristittyjä ja niitä, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. Tulen mielelläni kirkkomme paikallisseurakuntien tilaisuuksiin. Toivon, että voimme järjestää yhdessä tilaisuuksia, joissa julistetaan Jumalan sanaa ja joihin kokoontuu väkeä eri tahoilta. Olen käytettävissä kirkollisiin toimituksiin – kastamaan, vihkimään avioliittoon ja siunaamaan vainajia.

Työni tukirenkaaseeni on ilmoittautunut tähän mennessä 113 perhettä tai yksittäistä tukijaa. Myös tästä olen todella kiitollinen. Renkaaseen voi edelleen ilmoittautua. Kätevimmin se käy lähettämällä sähköpostitse ilmoituksen Seppo Laaksoselle (sirse.laaksonen@pp.inet.fi), Jouni Perttulalle (jouni.perttula@kopteri.net) tai minulle (jari.rankinen@kopteri.net). Lähetän tukirenkaalle postia lähipäivinä. Siinä kerron lisää tehtävästä, johon siirryn.

Olen pyytänyt Jumalan johdatusta – että hän sulkisi ovet, joista ei ole tarkoitus mennä, ja avaisi ne, joista on. Uskon, että Jumala on johdattanut näin. Tehtäväni on nyt se, johon olen saanut kutsun tänään.

Sunnuntaina on jälleen jumalanpalvelus Karkun evankelisen opiston salissa. Raimo Lähteenmaa toimii liturgina, Juha Heinonen saarnaa, Ilpo Vuorenoja on kanttori. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita. Jumalanpalvelukseen osallistuu suuri joukko nuoria - opistolla on tänä viikonvaihteena isoiskoulutus. Ruokailuun ehtii ilmoittautua perjantain aikana (puh. 513 4301). Kirkkokahvit voi juoda ilman ilmoittautumistakin. Sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen voin kertoa, miten jumalanpalvelukset opistolla jatkuvat.

tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Opettajana raamattukurssilla

Olin eilen ja tänään opettajana Karkun evankelisen opiston raamattukurssilla. Opetin Ilmestyskirjaa. Luimme sitä, yritin selittää ja keskustelimme. Vielä huomenna jatkamme.

Raamattukursseja Karkun evankelisella opistolla on pidetty jo hieman yli 20 vuotta. Kurssi on kolmen kuukauden mittainen. Se alkaa syyskuun ja helmikuun alussa. Jotkut opiskelevat syksystä kevääseen kahdella kurssilla peräkkäin. Nyt meneillään olevalla kurssilla on viimeinen viikko. Perjantaina on päättäjäispäivä.

Kurssilla opiskellaan - tottakai - Raamattua. Raamatun kirjoja käydään läpi luku luvulta, jae jakeelta. Lisäksi opiskellaan mm. luterilaista uskonoppia, kirkon historiaa ja sielunhoitoa. Iltapäivisin ja iltaisin on mahdollisuus moniin harrastuksiin. Tänään kurssilaiset suunnittelivat souturetkeä keväisellä, aurinkoisella Rautavedellä. Keskustelut vapaa-aikana muiden opistolla opiskelevien kanssa tai sielunhoidolliset keskustelut opettajien kanssa ovat tärkeä osa kurssia.

Kurssilla on nuorempia ja vanhempia. On nuoruuden intoa ja elämänkokemusta. Tämä tekee kurssilla opettamisen erityisen mielenkiintoiseksi. Varmasti myös kurssilla opiskelun.

Jokaisella kristityllä saisi olla elämänsä aikana muutaman kuukauden jakso, jona erityisesti paneutuu pyhään kirjaamme ja uskomme perusteisiin. Mitä jos lähtisit raamattukurssille ensi syksynä? Voisitko pitää vuorotteluvapaan tai tauon muusta opiskelusta? Tai ehkä ovat vasta jäänyt eläkkeelle. Vaimoni kävi tämän kurssin opiskeluaikanaan eikä ole katunut, vaikka opiskeluaika sen takia hieman venyi. Kurssista kerrotaan lisää Karkun evankelisen opiston kotisivuilla - www.keokarkku.fi.

Totesimme tänään, että Ilmestyskirjassa on paljon, mikä voi ahdistaa ja pelottaa. On järkyttäviä kuvauksia, mitä tässä maailmassa tapahtuu - on sotia, sairauksia, luonto voi pahoin, Jumalaa pilkataan ja Jumalan omia vainotaan. Kirja piirtää totuudenmukaisen kuvan maailmasta. Ilmestyskirjan pääasia ei kuitenkaan ole kertoa pahoja asioita tästä maailmasta. Pääasia on rohkaista Jumalan omia. Jumalalla on valta -näyttää tässä maailmassa miltä tahansa. Tapahtuu, minkä hän sallii tai tahtoo. Jumalalla on hyvä suunnitelma ja hän toteuttaa suunnitelmansa. Hän johtaa tätä maailmaa kohti sen päätöstä ja uutta luomista. Jumala pitää erityisesti huolta omistaan. Heitä vastaan voidaan hyökätä mutta heitä ei voida viedä Jumalan käsistä. Jeesus on Voittaja ja sanoo viimeisen sanan. Kannattaa pysyä hänen puolellaan. Ne, jotka pysyvät, voittavat lopulta ja ovat siellä, missä ei ole mitään pahaa. Sinne Jeesus on avannut tien. Hän on kuollut, sovittanut synnit ja noussut kuolleista. Sen takia syntinen ihminen voi olla Jumalan lapsi, Jumalan erityisen huolenpidon kohde ja osallinen ikuisesta elämässä Jumalan luona.

perjantaina, huhtikuuta 18, 2008

Älä lausu väärää todistusta

Kirjoitin Kotimaan blogeihin jutun otsikolla Älä lausu väärää todistusta. Juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa.

Tulevana viikonvaihteena saan olla mukana monissa tilaisuuksissa. Lauantaina menen Kauniaisiin Suomen Raamattuopistolle miestenpäiville. Puhun siellä aiheesta Mies median hampaissa. Sunnuntaina klo 11 on jumalanpalvelus Karkun evankelisella opistolla. Olli Koskenniemi saarnaa jumalanpalveluksessa, itse saan toimia liturgina. Sunnuntaina iltapäivällä on kotiseurat ystävieni Riitta ja Kimmo Virtasen luona Nokian Sarkolassa. Seurat alkaa klo 15. Virtasten osoite on Sarkolantie 476. Sunnuntai-iltana Vammalassa Lopenkulman rukoushuoneessa klo 18 on ilosanoman ilta. Olen kiitollinen, että saan olla mukana evankeliumin työssä.

Toivotan sinut ja jokaisen lämpimästi tervetulleeksi näihin tilaisuuksiin. Muistutan mahdollisuudesta ruokailla Karkun evankelisella opistolla jumalanpalveluksen jälkeen. Yhteinen ateria voi olla yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Ruokailuun tulee ilmoittautua viimeistään tänään. Opiston puhelinnumero on 513 4301. Vammalasta järjestyy jumalanpalvelukseen kyyti, jos sen tarvitset tai tiedät jonkun toisen tarvitsevan. Siinä asiassa voi soittaa Matti Kivirannalle (p. 0400-981 147) tai Esko Mäki-Soinille (p. 040-965 0370).

tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

Jos olet Kristuksen opetuslapsi

Sain tänään eräältä ystävältäni viestin, jossa oli lainaus Martti Lutherin kirjoituksesta. Martti Luther kirjoittaa melkein 500 vuotta sitten:

"Jos sinä olet Herran Kristuksen opetuslapsi ja rakastat Hänen sanaansa, niin älä häpeä tätä nimeä Hänen tähtensä kantaa, ja taivu ilolla pitämään maailmaa vihollisenasi. Sillä sinä tulet näkemään, etteivät vain muukalaiset ja pahamieliset ilkiöt, vaan vielä lähimmät ja parhaat ystäväsikin, ja sen lisäksi maailman edessä kunnialliset ja pyhät ihmiset ovat sinulle nureissaan ja vihoissaan, panettelevat sinua pahimmalla tavalla, ja ahdistavat sinua kaikilta puolilta. Eikä siinä muuta syytä tai vikaa ole, josta he voisivat sinua syyttää, eikä sellaista puhetta, että olisit ketään vahingoittanut, kärsimystä, vahinkoa tai vääryyttä saanut aikaan, vaan yksin se, että sinulla on Kristuksen sana, sitä saarnaat ja tunnustat.

Siellä täytyy sinun kuulla olevasi lahkolainen ja perkeleen lapsi ja suurin pahennus maailmassa. Se nimi painaa enemmän kuin koko maailman pahuus, eikä sen suurempaa syntiä tai häpeää ole olemassa kuin kristittynä oleminen; eikä maailma mitään pahuutta niin katkerasti vihaa. Muun pahuuden voi se pitää hyvänään, antaa anteeksi ja peittää; kaikkia konnia se voi suvaita, kärsiä, jopa armahtaa ja auttaakin, mutta rakkaita kristityitä ei maa voi kantaa; vaan ken heitä vainoaa, kiroaa ja tappaa, se tekee suurimman hyvän työn ja jaloimman jumalanpalveluksen ja sanotaan maailmaa auttaneen."

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Eilen ja tänään

Olin eilen Säkylässä. Paikalla oli parikymmentä helmikuussa Afganistanista kotiutunutta rauhanturvaajaa. Oli mukava tavata näitä taistelutovereita ja kuulla, miten elämä siviilissä on päässyt alkuun. Puolen vuoden tai vuoden aikana välillemme syntyi vahva yhteys. Olimme tiiviisti yhdessä ja koimme sellaista, mitä emme unohda ja mikä yhdistää. Toivottavasti tulemme tapaamaan monta kertaa.

Tänään sunnuntaina Karkun evankelisella opistolla oli sanajumalanpalvelus. Anteron ja Mikaelin laulut koskettivat. Itse sain toimia liturgina ja saarnata. Voimakas virsien veisuu tuntui hienolta. Seurakuntaa jumalanpalveluksessa oli noin 150 ihmistä. Muutamat lasten vanhemmat sanoivat jumalanpalveluksen jälkeen iloitsevansa erityisesti siitä, että voivat lähettää lapsensa saarnan ajaksi pyhäkouluun ja keskittyä rauhassa jumalanpalvelukseen. Pyhäkoulussa oli noin 20 lasta kolmen opettajan johdolla. Jumalanpalveluksen jälkeen mahdollisuus ruokailuun ja kirkkokahviin tarjoaa tilaisuuden jutella ja vaihtaa kuulumisia tuttujen tai vieraampien kanssa. Tämä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Ensi sunnuntaina - jos Jumala suo - jumalanpalveluksen toimittaa Olli Koskenniemi. Lämpimästi tervetuloa!

torstaina, huhtikuuta 10, 2008

Lähtökahvit

Eilen kolmisenkymmentä työtoveriani Vammalan seurakunnasta oli meillä kotona. Joimme lähtökahvini, olimme hetken yhdessä, kuulimme puheita ja lauloimme. Oli oikein hyvä hetki. Lämmin kiitos teille työtoverit. Kiitos menneistä, yhteisistä vuosista. Voimia, hyvän Herramme siunausta työhönne. Tapaamme varmasti myös jatkossa.

Lauloimme eilen mm. tämän säkeistön Siionin Kanteleesta:

Täällä toinen toisistamme joudumme me luopumaan,
mutta taivaan kaupungissa yhteys ei lopukaan.
Uusi virsi sitten siellä niin kuin suurten vetten pauhu soi
uhratulle Karitsalle, joka meille armon toi.

Ilmoitin maanantaina Sleyn toimivalle johdolle, että minun puolestani he voivat valmistella siirtymistäni uuteen tehtävään. Olen kertonut, että mikäli tukirenkaaseeni ilmoittautuu 100 perhettä tai yksittäistä tukijaa, pidän sitä merkkinä, että suunniteltu tehtävä on minulle tarkoitettu. Nyt ilmoittautuneita on 108. Tästä olen hyvin kiitollinen. Edelleen jokainen, joka kokee tämän yhdeksi tavakseen tukea evankeliumin työtä, voi ilmoittautua tukijaksi. Ilmoituksen voi tehdä Seppo Laaksoselle (sirse@pp.inet.fi), Jouni Perttulalle (jouni.perttula@kopteri.net) tai minulle (jari.rankinen@kopteri.net). Päätöksen siitä, siirrynkö Sleyn palvelukseen, tekee Sleyn hallitus. Vielä hallitus ei ole käsitellyt asiaa.

Tulevana sunnuntaina saan toimittaa sanajumalanpalveluksen Karkun evankelisella opistolla. Jumalanpalvelus alkaa klo 11. Jos tarvitset kyydin Vammalasta opistolle tai tiedät jonkun toisen tarvitsevan, soita Matti Kivirannalle (puh. 0400-981 147) tai Esko Mäki-Soinille (puh. 040-965 0370) ja kyyti järjestyy. Opistolla on myös mahdollisuus ruokailla jumalanpalveluksen jälkeen. Emäntiä varten ruokailusta tulisi ilmoittaa opistolle viimeistään perjantaina (puh. 5134 301). Ruokailu maksaa aikuiselta 10 euroa, 5-15 -vuotiailta lapsilta 5 euroa, perhelippu on 25 euroa. Olet lämpimästi tervetullut. Ehkä voit kertoa tästä mahdollisuudesta myös muille.

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

Oi katsohan lintua oksalla puun

On ollut melko kiireinen viikonvaihde. Eilen lauantaina kastoin pienen Neean. Vihin vanhemmat aikanaan avioliittoon ja nyt sain kastaa Jumalan lapseksi heidän esikoisensa.

Lauantai-iltana oli nuortenilta Porissa. Ilta alkoi ehtoollismessulla Länsi-Porin kirkossa. Messun jälkeen suuri nuorten joukko pakkautui omakotitalon olohuoneeseen, makuuhuoneeseen ja keittiöön. Oli hyvin puhuttelevaa kuunnella nuorten puheenvuoroja. Nuoret ovat tosissaan. Heidän puheenvuoroistaan välittyi se, että he elävät uskoa todeksi, myös arjessa.

Tänään Karkun evankelisella opistolla toimitettiin sanajumalanpalvelus. Sali oli melkein täynnä väkeä. Olisiko osallistujia ollut noin 120? Päivän virren aikana lapset lähtivät pyhäkouluun. Pyhäkoululaisia oli melkein 20. Sanajumalanpalvelus toimitetaan opiston salissa huhtikuun joka sunnuntai klo 11. Lämpimästi tervetuloa. Kerro tästä mahdollisuudesta muillekin.

Illalla olin Lapissa - en Pohjois-Suomessa vaan Rauman lähellä. Nuorten aikuisten illassa kerroin Afganistanista, kriisinhallintaoperaatiosta siellä ja papin työstä kriisinhallintaoperaatiossa.

Jos suunnitelma, josta olen kertonut nettipäiväkirjassani 14.3. ja 28.3., toteutuu, ehkä saan tulevaisuudessa tehdä tämänkaltaista työtä. Tuntuu oikein mukavalta, innostavalta. Hetki sitten tukirenkaaseeni ilmoittautui perhe, jonka äiti ja isä olivat aikanaan rippikoulussani. Nyt renkaassa on 96 perhettä tai yksittäistä tukijaa.

Päivällä Vammalassa oli Laulunjäljet-tilaisuus. Tilaisuus oli osa Kannel soikoon! -tapahtumaa. Tapahtumassa lauletaan evankelisen liikkeen laulukirjaa Siionin Kannelta. Lauloimme laulun Oi katsohan lintua oksalla puu.

Oi katsohan lintua oksalla puun,
se laulaa niin kauniisti aina.
Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun,
kun huolet sen mieltä ei paina.
Se laulaen Luojaansa kiittää.

Ei kylvä, ei niitä, ei aittaansa tuo
se seuraavan päivänkään ruokaa.
Ei murheiden painaa se mieltänsä suo,
ei huomisen huolia huokaa,
vaan silti ei puutetta kärsi.

Jo aamulla alkaa se laulaen työt
ja päättää ne lauluilla illoin.
Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt,
kuin vuode ois peitetty villoin,
ja kattona sillä on taivas.

Oi jospa kuin lintunen laulaen vain
myös lähteä päivääni voisin.
Kun eilenkin Herralta hoitoa sain,
niin nytkö hän toimisi toisin?
Ei lapsensa tarvitse surra.

Hän autuudellansa on vaatettanut
ja lapseksi ottanut kerran.
Hän kasteessa on minut armahtanut
ja vieläkin antaa sen verran
kuin tarvitsen päivästä päivään.

Kai kaikilla päivillä murheensa on,
vaan Herra ei liiaksi anna.
Kun vain Isän armo on muuttumaton,
en huomisen huolia kanna,
mä kalliimpi lintuja taivaan.

Vaimoni Minna piti tilaisuudessa alla olevan puheenvuoron. Hän kertoi, miksi tämä laulu on jättänyt häneen jäljen.

- Minusta tuntuu, että olen osannut tämän laulun aina. En muista, milloin ja missä tilanteessa sen olen oppinut. Lapsuudenkodissani ei laulettu virsiä eikä hengellisiä lauluja, joten hyvin todennäköisesti ole oppinut tämän laulun koulussa.

Jo alakoululaisena minua puhutteli laulun sanoma, turvallinen luottamus Jumalan huolenpitoon. Lapsena mietin usein, että voiko sitä todella suhtautua elämään noin kevyesti, että iloisena ja huolettomana vain kiittäisi Luojan hyvyydestä. Lapsuuteni aikuiset suhtautuivat elämään kovin eri tavalla. Sitä voisi kuvata suomalaisuudesta kertovan laulun sanoin: "On täällä elämä raskasta työtä ja siinä harvemmin on onni myötä". Elämä on raskasta, täynnä vaikeuksia ja vain harvoin siinä on ilonaiheita. Niin tuntuivat lapsuuteni aikuiset ajattelevan.

Vanhempieni erotessa muistan usein miettineeni tätä laulua. Avioerot eivät olleet 70-luvun lopulla yhtä yleisiä kuin nyt ja monta kertaa ihmiset suhtautuivat surkutellen minuun ja sisareeni. Eräissä sukujuhlissa sukulaismies kysyi meiltä, että miten te nyt pärjäätte kun ei teillä ole isääkään. Vastasin hänelle, että onhan meillä Taivaan Isä. Muistan, miten ivallisesti hymyillen tämä mies hymähti: "Vai niin." Vaikka kristillisistä asioista en silloin paljon ymmärtänyt, halusin kuitenkin luottaa siihen, että on olemassa hyvä Taivaan Isä, joka pitää huolen paitsi taivaan linnuista myös pikkutytöistä.

Rippikoulussa sain kuulla, että minä todella olin Jumalan lapsi. Jumala oli ottanut minut lapsekseen, kun minut oli pienenä vauvana kastettu. Opin, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja saan syntini anteeksi. Jumalan lapsena olen Jumalan rakkauden ja huolenpidon kohde.

Opin myös, että Jeesus on todella kehottanut olemaan murehtimatta ja luottamaan Taivaallisen Isämme huolenpitoon. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Vaikka tämän tiedänkin, tosi helposti minä kuitenkin murehdin ja huolehdin kaikenlaisista asioista. Ensireaktioni eteen tuleviin vaikeuksiin on yleensä se, että näen kaikessa vain synkät puolet. Oltuamme muutaman vuoden naimisissa mieheni Jari alkoikin leikkisästi sanoa, että asiat eivät koskaan ole niin huonosti kuin Minnan ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Nuorena äitinä huolehdin usein, osaanko olla hyvä äiti, miten pärjään vauvan kanssa, osaanko kasvattaa poikia, miten selviän uhmaikäisen kanssa … Poikia nukkumaan laittaessa minulla oli tapana laulaa hengellisiä lauluja. Se tyynnytti minun levottoman mieleni, joka hiljaisuuden tullen alkoi murehtia milloin menneitä ja milloin tulevia asioita. Laulaen olin rauhallisempi ja paremmin läsnä noissa hetkissä. "Oi katsopa lintua oksalla puun" oli usein ohjelmistossani. Kunnes yhtenä päivänä päiväunilleen menevä esikoisemme sanoi: "Äiti, älä laula minulle noin surkeita lauluja." 3-vuotias Juho-poikamme oli innostunut reippaista lauluista. Siionin Kanteleesta hänen mielilaulunsa silloin oli "Ah on autuasta päästä murheen maasta taivaisiin".

Erityisesti hän kuitenkin piti marssilauluista. Jari oli noihin aikoihin usein kertausharjoituksissa ja automatkoillamme mummilaan Juho usein pyysi häntä laulamaan sotilasmarsseja. Kun pikkuveljen kanssa tulimme synnytyslaitokselta kotiin, toivotti Juho pikkuveljen tervetulleeksi jääkärinmarssilla. "Syvä iskumme on, viha voittamaton" kaikui Keminmaan vanhassa pappilassa. Juho ei tainnut sanoja paljon ymmärtää, mutta onneksi mummi, joka oli Juhoa hoitamassa, kun olin vauvan kanssa sairaalassa, oli Juholle opettanut, että rakkaus voittaa vihan. Juhon toiveista huolimatta minä en laulanut pojille sotilasmarsseja unilauluiksi vaan ohjelmistoon otettiin Kanteleen reippaampi lintulaulu: "Pikkulintu riemuissaan aina laulaa onneaan. Ei se jouda kaipaamaan eikä suremaan.".

Lapset ovat kasvaneet. Vuosien aikana olen saanut todeta, että Jumala on uskollinen ja pitää lupauksensa. Meiltä ei ole puuttunut mitään elämämme tarpeista. En osaa kyllin kiittää kaikesta siitä hyvästä, mitä Herraltamme olemme saaneet. Silti huolet ja murheet välillä hiipivät mieleen. Varsinkin silloin kun tulevaisuus näyttää epävarmalta. Minun täytyy jatkuvasti muistuttaa itselleni tämän laulun opetus: Katso taivaan lintuja. Iloitse ja kiitä Jumalan lahjoista ja huolenpidosta. Älä murehdi huomista päivää, kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Jeesuksen lunastamana Jumalan lapsena sinun ei tarvitse surra. Vaivojen ja vaikeuksien keskellä saat nostaa katseesi Vapahtajaan, joka on luvannut olla kanssasi joka päivä.

Siksi toivonkin, että tämä laulu jättäisi minuun vielä syvemmän jäljen ja että joka päivä muistaisin sen sanat: "Kai kaikilla päivillä murheensa on, vaan Herra ei liiaksi anna. Kun vain Isän armo on muuttumaton, en huomisen huolia kanna - mä kalliimpi lintuja taivaan."

perjantaina, huhtikuuta 04, 2008

Surua ja iloa II

Sain tänään postissa arkkihiippakunnan päätöksen: minulle on pyynnöstäni myönnetty ero Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta 11.4.2008 lukien. Tuntuu haikealta. Yksi jakso elämässäni jää taakse. Sain palvella Vammalan seurakuntaa ja sen edeltäjää Tyrvään seurakuntaa 10 vuotta. Pidin työstäni. Olisin halunnut olla tässä tehtävässä vielä vuosia. Haluan muistaa tästä jaksosta nimenomaan ajan ennen sitä kahinaa, jonka alkoi pari vuotta sitten, kun alettiin soveltaa käytäntöön piispa Mikko Heikan työryhmän toimenpide-ehdotuksia. Jos tuntuu haikealta, tuntuu myös helpottavalta. Erityisesti viime ajat Vammalan seurakunnan työntekijänä olivat raskaita ja turhauttavia.

Tuomiokapituli oli myöntänyt samassa kokouksessa eron virasta kolmelle pastorille, jotka torjuvat naispappeuden: Pauli Huhtiselle, Risto Auermalle ja minulle. Pauli on tällä hetkellä Australiassa siirtolaispappina ja Risto ajaa tietääkseni linja-autoa Porissa ja sen lähistöllä. Otteet ovat sellaiset, että pastoreista, jotka edustavat kirkon perinteen mukaista käsitystä papinvirasta, päästään eroon.

Kun sain ilmoituksen, että eroanomukseni on hyväksytty, minua hieman hymyilytti. Kaksi vammalalaista luottamushenkilöä yritti pari viikkoa sitten jättää luottamustehtävänsä seurakunnassa - toinen paikkansa kirkkovaltuustossa ja toinen lapsi- ja perhetyön johtokunnassa. Lehtitiedon mukaan he perustelivat eronpyyntöään sillä, että seurakuntaa johdetaan tällä hetkellä huonosti. Toinen eroa pyytäneistä mainitsi perusteluksi myös sen, että Markus Malmivaaraa ja minua on kohdeltu huonosti. Heille ei myönnetty eroa. Lehti kertoi, etteivät perustelut olleet riittäviä. Varmaankin kirkkoneuvoston ratkaisu perustui johonkin kirkkolainsäädännön kohtaan. Silti hymyilytti - silloin kun luin tästä ja nyt kun sain kirjeen kapitulista. Tuntuu, että eletään aika kaukana menneisyydessä, jos ei pääse eroon luottamustoimestaan, kun sitä tahtoo. Toisaalta on hyvä, mikäli nämä hyvät luottamushenkilöt jatkavat tehtävissään.

Eilen tukirenkaaseeni ilmoittautui 88. perhe. Olen iloinnut siitä, että näin moni haluaa olla tässä hankkeessa mukana. Jos vielä löytyy 12 perhettä tai yksittäistä tukijaa, sitten on se määrä, jota pidän merkkinä siitä, että suunniteltu tehtävä on tarkoitettu minulle. Kerron tarkemmin tehtävästä nettipäiväkirjani kirjoituksissa 14.3. ja 28.3. Ilmoittautua voi Jouni Perttulalle (jouni.perttula@kopteri.net), Seppo Laaksoselle (sirse.laaksonen@pp.inet.fi) tai minulle (jari.rankinen@kopteri.net).

Tulevana sunnuntaina on sanajumalanpalvelus Karkun evankelisella opistolla. Jumalanpalvelus alkaa klo 11 - kuten kaikkina sunnuntaina huhtikuussa. Jumalanpalveluksen toimittaa Pasi Hujanen. Pasi toimii lähetystyössä Venäjällä Inkerin kirkon palveluksessa. Kanttorina on Kullervo Puumala ja Helsingin evankelinen kuoro laulaa. Kuorolla on leiri opistolla. Lapsille on saarnan aikana pyhäkoulu. Lämpimästi tervetuloa! Toivottavasti tavataan monien kanssa.

tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

Täytyykö kieltäytyä kaikesta?

Kirjoitin Kotimaan blogeihin kirjoituksen "Täytyykö kieltäytyä kaikesta?" Juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa. Samasta aiheesta olen kirjoittanut aiemmin kirjoituksen nettipäiväkirjaani.