Terveiset Hetasta

Terveiset Hetasta. Hetta on Enontekiön kirkonkylä. Täällä on lunta noin puoli metriä ja näin aamulla pakkasta 28 astetta. Eilen aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pakkasta iltapäivällä oli noin 10. Tälle päivälle on luvattu melkein samanlaista.

Meitä on täällä joukko hiihtämässä ja nauttimassa Lapin hienosta luonnosta. Sitä luonto täällä todella on. Juomme kahvit autiotuvalla, saunomme, syömme Hetan Kodan erinomaisia ruokia, virkistymme toistemme seurasta ja olemme Sanan äärellä. Eilen luimme Jeesuksen vertauksen armottomasta palvelista ja puhuimme siitä. Vertaus löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 18.

On hienoa viettää viikko näin. Lähtisitkö tänä vuonna vastaavalle matkalle? Tai ensi vuonna. Tämä vuoden matkoista kerrotaan osoitteessa www.keokarkku.fi.

Tuntuu että yritettiin saada nielemään koukku

Olen menneinä vuosina ollut mukana useissa keskusteluissa tai neuvotteluissa, joissa on puhunuttu ns. erillisvihkimyksistä. Niillä tarkoitetaan pappisvihkimystä, jossa ei vihitä papeiksi naisia. Olemme toivoneet näitä, jotta nekin, jotka eivät pidä naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena ratkaisuna, voisivat saada kirkossamme pappisvihkimyksen. Näissä keskusteluissa tai neuvotteluissa kuulimme aika usein toivomuksen tai vaatimuksen: tulkaa tässä asiassa vastaan, sitä odotamme teiltä. Näin sanottin meille, jotka emme pitäneet hyvänä ja oikeana, että naispappeuden torjujat osallistuvat pappisvihkimykseen, jossa vihitään naisia papeiksi. Meistä johdonmukaista oli, että se, jonka mielestä naispappeus on vastoin Jumalan tahtoa, ei osallistu tilaisuuteen, jossa toimitaan Jumalan tahtoa vastaan.

Muutama päivä sitten kirkon piirissä synnytti keskustelua uutinen, jonka mukaan Tampereen piispa oli vihkinyt pastoriksi miehen, joka pitää naispappeutta vääränä eikä siksi voi eikä aio toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Tämä papiksi vihkiminen tapahtui siten, että mukana oli myös papiksi vihittäviä naisia. Papiksi vihitty mies kertoi, että tämä oli hänen vastaantulonsa. Tampereen piispa selitti toimintaansa, jota monet arvostelivat - miksi hän oli vihkinyt pastoriksi miehen, joka torjuu naispappeuden ja toimii tämän mukaan. Piispan mukaan osallistuminen samaan pappisvihkimykseen naisten kanssa ilmaisee valmiutta yhteistyöhön naispastoreiden kanssa. Siis sen, joka osallistuu samaan vihkimykseen naisten kanssa, tulee piispan mukaan - ollakseen johdonmukainen - toimittaa naispastorin kanssa myös jumalanpalvelus.

Kuopion piispanvaalissa kahdelta ensimmäisessä äänestyksessä eniten ääniä saaneelta ehdokkaalta kysyttiin tästä asiasta. Uutisen mukaan molemmat olivat sitä mieltä, että pappisvihkimyksen edellys on, että toimittaa messun naispastorin kanssa.

Kun on lukenut näitä kannanottoja, on tuntunut, että menneinä vuosina yrittiin saada nielemään se koukku, että osallistuttaisiin yhteisvihkimyksiin naisten kanssa. Ehkä jotkut olivat oikeasti sitä mieltä, että tämä vastaantulo riittäisi. Luultavasti monet olivat jo silloin sillä kannalla kuin Tampereen piispa ja pian olisi vedottu siihen, että yhteisvihkimykseen osallistuminen tarkoittaa, että myös vihkimyksen jälkeen tulee tehdä alttarilla yhteistyötä naispastorin kanssa. Jos ei tee, on ristiriitainen itsensä kanssa. Tätä ei silloin vain sanottu. Todennäköisesti myös monista yhteisvihkimyksissä papiksi vihityistä olisi tuntunut tältä ja he olisivat suostuneet yhteistyöhön.

Neuvottelut kirkossa eivät aina ole vailla juonia ja yrityksiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin vilpittömiä. Yritetään saada ottamaan yksi askel. Joka ottaa sen, sen täytyy kohta ottaa toinen askel ja kolmaskin.

Mitä tapahtuu? 2

Viime marraskuussa kirjoitin nettipäiväkirjaani postauksen Mitä tapahtuu? Kirjoitus löytyy tästä linkistä. Se on kirjoitettu marraskuun 16. Hahmottelin postauksessa, mitä tapahtuu Kemijärven seurakunnassa, kun kirkkoherra Lasse Marjokorpi jää eläkkeelle ja kirkkoherranvirka täytetään.

Menneellä viikolla Oulun hiippakunnan tuomiokapituli päätti, että kaksi - Aki Lautamo ja Juha Saari - jotka ovat hakeneet Kemijärven kirkkoherranvirkaa, eivät ole kelpoisia virkaan. Aki on hoitanut erittäin hyvin kohta 15 vuotta Kemijärven seurakunnan kappalaisen virkaa ja toiminut usein kirkkoherran sijaisena. Juha on hyvin vaativassa tehtävässä Venäjällä. Tähän pastorin tehtävään kuuluu myös esimiehenä toimimista. Kumpikaan näistä ei siis Oulun tuomiokapitulin mielestä kykene toimimaan Kemijärven kirkkoherrana. Kapitulin päätös löytyy osoitteesta www.oulunhiippakunta.evl.fi.

Aika näyttää, miten hyvin tai huonosti toteutuu, mitä kirjoitin marraskuussa. Alku näyttää menevän pitkälti sen mukaan. Tuomiokapitulin päätös on erittäin ikävä, väärä ja seurakuntaa hajottava.

Toinen päättää, ketä on tuettava

Kotimaan verkkolehdessä www.kotimaa24.fi kerrottiin eilen, että kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki ei myöntänyt taloudellista tukea nuorisotyötä tekeville kristillisille järjestöille, jotka viime syksynä olivat mukana Älä alistu -kampanjassa tai joiden ministeri ajatteli olleen mukana. Näitä järjestöjä olivat Suomen ev.lut. Kansanlähetys ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen. Ilmeisesti ministerin mielestä erityisen paheksuttavaa kampanjassa oli Anni-nimisen nuoren naisen tarina. Hän kertoo olleensa lesbo mutta nyt vapautuneensa siitä, seurustelevansa nuoren miehen kanssa ja aikovansa solmia tämän kanssa avioliiton.

Taloudellisen tuen myöntämättä jättäminen on tottakai herättänyt paljon keskustelua. Minua ihmetyttää eniten, miksi kulttuuri- ja urheiluministeri ylipäänsä jakaa avustuksia järjestöille. Siis ensiksi kerätään rahaa - tai pakotetaan kansalaiset antamaan, verot täytyy maksaa - sitten joku ottaa nämä rahat haltuunsa ja päättää, mihin hän haluaa antaa rahaa ja mihin ei. Tällä kertaa ministeri jakoi 2,7 miljoonaa euroa. Miksi näitä veroja ei jätetä kokoamatta ja kukin antaisi tukensa sinne, minne tahtoo antaa? Eikö nykyinen käytäntö tarkoita, että meitä kansalaisia pidetään tyhminä ja toisen täytyy meidän puolestamme ratkaista, mitä järjestöjä pitää tukea ja mitä ei? Ymmärrän toki, että niistä, jotka saavat päättää toisten rahojen käytöstä ja ohjata rahoja sinne, minne haluavat ja mikä palvelee heidän päämääriään, tämä käytäntö voi olla oikein hyvä. Toivon, että tällaisesta käytännöstä päästäisiin pian. Ehkä pakko tulee konsultiksi. Kun rahat ovat entistä lujemmassa - ja epäilemättä tulevaisuudessa ovat - tällaisista kummallisista tavoista luovutaan.

Tietysti yhteiskunnalla on tehtäviä, joihin täytyy koota varoja kansalaisilta, haluavat nämä sitä tai eivät. Monenkirjavien järjestöjen, jotka tekevät työtä nuorten parissa, tukeminen ei ole tällainen tehtävä. En tarkoita, että meidän pitäisi saada pitää rahamme ja käyttää ne itsemme viihdyttämiseen. Varmasti meidän pitäisi jakaa omastamme enemmän kuin jaamme. Mutta meidän pitäisi saada myös itse päättää, mihin tarkoitukseen annamme.

Kahdet vaalit

Eilen oli Kuopion hiippakunnan piispanvaalin ensimmäinen kierros. Kaksi selvästi eniten ääniä saanutta oli professori Miikka Ruokanen ja pääsihteeri Jari Jolkkonen. Molempien toiselle kierrokselle päässeiden on mediassa kerrottu edustavan selvästi konservatiivisempaa teologiaa kuin nykyisen Kuopion piispan. En tunne Miikka Ruokasta ja Jari Jolkkosta hyvin mutta sen verran tunnen, että varmaankin edellä sanottu pitää paikkansa.

Miksi piispanvaalissa äänestetään tiettyä ehdokasta, siihen on monia muitakin kuin teologisia syitä. Silti ajattelen, että Kuopion piispanvaali kertoo hiippakunnan halusta kulkea toisenlaista tietä kuin mille piispa Wille Riekkinen on halunnut hiippakuntaansa opastaa. Tämä on hyvä merkki. Samaan tapaan voi tulkita Espoon piispanvaalin, joka käytiin vasta. Valituksi tuli kirkkoherra Tapio Luoma, jonka teologia on käsittääkseni selvästi konservatiivisempaa kuin edellisen Espoon piispan. Myös Mikkelin ja Tampereen hiippakunnassa on teologialtaan konservatiivisempi piispa. Ehkä Lapuallakin. Kunpa tuntisin kirkkomme piispoja paremmin. Onko siis piispakunnassa enemmistö niitä, joiden linja merkittävissä teologisissa kysymyksissä on toinen kuin esimerkiksi arkkipiispa Kari Mäkisen? Toinen asia on, vaikuttaako tämä kirkkomme linjauksiin ja ratkaisuihin.

En tunne Kuopion hiippakuntaa, mutta minusta tuntuu, että se valitsee piispakseen Jari Jolkkosen. Voi olla, että hän tuntuu turvallisemmalta ja luterilaisemmalta valinnalta. Onko hän näitä, siihen en oikein osaa ottaa kantaa. Tuntisinpa myös piispaehdokkaita paremmin. Miikka Ruokasta opin hiukan tuntemaan arkkipiispan vaalin aikana. Hänestä voisin sanoa useita hyviä asioita.

Maassamme käydään toisiakin vaaleja. Tasavallan presidentti valitaan ensi sunnuntaina. Vaaliin liittyvissä keskusteluissa on ollut humoristisiakin piireitä. Muusikko Mikko Kuustonen tukee innokkaasti Pekka Haaviston valintaa. Hän esiintyi televisio-ohjelmassa, jossa - jos ymmärsin oikein - keskusteltiin ylilyönneistä, harkitsemattomista lausunnoista, vääristä puheista, ikävästä vähättelystä ja vihapuheista sosiaalisessa mediassa liittyen presidentin valintaan. Keskustelussa tietysti paheksuttiin näitä. Mikko Kuustonen puolusti Pekka Haavistoa, jonka kykenevyyttä puolustusvoimien ylipäälliköksi on epäily sen takia, ettei hän ole suorittanut varusmiespalvelusta. Mikko Kuustonen sanoi televisio-ohjelmassa, ettei armeijassa opi muuta kuin syömään munkkeja ja harrastamaan itsetyydystä niin, etteivät toiset huomaa sitä. Ylilyönteihin, harkitsemattomiin lausuntoihin, vääriin puheisiin ja ikävään vähättelyyn ei tarvittu sosiaalista mediaa. Televisiokeskustelu, joissa näitä vastustettiin, oli hyvä foorumi näille.