Olemme saaneet Luojalta paljon

Olin vähän yli viikon Kemijärvellä. Kuutena päivänä kiertelin metsäjärviä ja -lampia, joita siellä riittää, nautin kauniista luonnosta, istuin tulilla ja sain saaliiksi muutaman vesilinnun. Tässä kuvia näiltä retkiltä.

Mennyt viikko oli etelässä hyvin sateinen. Pohjoisessakin satoi melkein joka päivä mutta aika vähän. Vain kaksi kertaa täytyi ottaa repusta sadetakki ja -housut. Usein aamulla metsä oli kyllä hyvin märkä enkä ottanut mukaan 7 kuukauden ikäistä Felixiä, mäyräkoiraamme. Koira olisi kastunut nopeasti, palellut ja ehkä metsästä olisi tullut paikka, jonne ei tee mieli.

Puu, jossa on reilusti tervaa, syttyy palamaan ja palaa iloisesti, vaikka olisi satanut pitkään. Kirveellä on helppo ottaa kannosta tervaista puuta ja tehdä tulet. Parhaita hetkiä näillä retkillä ovat juuri hetket nuotiolla. Juoda kahvia, paistaa makkara, syödä pari leipää ja tuumia.

Taveja oli aika mukavasti. Niitä sain muutaman. Samoin telkkiä, joita pohjoisessa kutsutaan yleensä sotkiksi. Mutta heinäsorsia näin vain yhdellä lammella. En tiedä, mihin ovat hävinneet. Kesäkuun puolivälissä Kemijärvellä satoi lunta, oli siis muutama aste pakkasta. Olisiko tämä kylmä vienyt heinäsorsien poikueet? Ja olisivatko sorsat, joilla ei ole poikasia, jo lähteneet muuttomatkalle? Toisaalta tavien poikasia pakkanen ei ollut haitannut.

Metsästysretkellä on mukava saada saalista mutta pääasia se ei ole. Ei edes melkein.

Joutsenia on Kemijärven järvillä ja lammilla todella paljon. Ei sentään jokaisella lammella ole joutsenpariskunta mutta hyvin monilla. Muutama vuosikymmen sitten oli harvinaista nähdä joutsen, nyt tuntuu, että niitä on liikaa. Voi olla, että joutsenten suuri määrä vaikuttaa muihin vesilintuihin, joista ei ole kilpailemaan suurelle ja voimakkaalle joutsenelle.

Minusta olisi hyvä, että joutsenia annettaisiin metsästää. Jos saisin päättää, ensi syksynä olisi yksi viikko, jona kuka tahansa, jolla on metsästysoikeus alueella, saisi metsästää yhden tai kaksi joutsenta. Tämä olisi järkevä päätös mutta taitaa olla, ettei näissä asioissa pystytä tekemään järkeviä päätöksiä, koska tunteet määräävät.

Kyllä suomalainen metsä on hieno paikka. Olemme saaneet Luojaltamme paljon.

Terveisiä teologisilta päiviltä

Viikko sitten Karkun evankelisella opistolla oli Raamattu- ja lähetysteologiset päivät. Tästä kirjoitin edellisessä kirjoituksessa. Päiviltä jäi paljon ajateltavaa, monia asioita olen miettinyt viime päivinä. Oli mukava tavata tuttuja ja tutustua uusiin. Ruokapöydässä ja saunassa käytiin hyviä keskusteluja. Jäin miettimään mm. näitä:

- Katsoimme päivillä kohtauksen elokuvasta Pelastakaa sotamies Ryan. Tässä kuuluisassa elokuvassa muutaman miehen partio lähetetään hakemaan pois sodasta sotamies Ryan, jonka veljet ovat kaatuneet. Vielä elossa oleva perheen poika on päätetty lähettää kotiin vanhempiensa luo. Sotamies on laskuvarjojoukoissa, hypännyt jonnekin saksalaisten selustaan eikä tarkasta paikasta ole tietoa. Ryania etsivästä partiosta kuolee monta ennen kuin sotilas löytyy ja hänet voidaan tuoda kotiin. Partion johtaja kapteeni Miller haavoittuu pahasti ja juuri ennen kuolemaa kuiskaa Ryanin korvaan: Ansaitse tämä. Kapteeni ei kehottanut miestä ansaitsemaan sitä, että hänet pelastetaan - hän oli jo pelastettu. Mutta hän kehotti pelastettua elämään niin, etteivät hänen pelastamisekseen annetut uhrit tuntuisi turhilta.

Meidän ei tarvitse ansaita pelastusta Jumalan luo ikuiseen elämään. Jeesus uhraamalla itsensä ansaitsi sen meille ja me saamme sen lahjana. Pelastettuina meidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaan ja tehdä Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Jäin miettimään - siihen yksi päivien opettajista kehotti - sanoisiko Jeesus, joka kärsi, mitä meidän pitäisi kärsiä, kuoli, uhrasi itsensä ja pelasti meidät: Ansaitse tämä. Eikä tämä tarkoita, että meidän pitäisi ansaita pelastus. Meidät on jo pelastettu eikä pelastusta tarvitse ansaita mitenkään.

- Uskomme asioita voi ja pitäisi pohtia myös älyllisesti. Ei saa kevyesti ohittaa sen kysymyksiä, joka haluaa miettiä hengellisiä kysymyksiä järkensä avulla. Uskossamme on myös, mitä voi perustella järjellä. Tai jollakin voi olla kuin uskon esteenä asia, jota hän on miettinyt ja jota hänen järkensä ei voi hyväksyä. Asia voikin olla ratkaistavissa siten, että järki tyytyy ratkaisuun. Ja kristitty, joka ei ohita kevyesti kysymystä sanomalla esimerkiksi, ettei tällaista sovi kysyä tai että järki on laitettava uskonasioissa sivuun, voi auttaa ratkaisun löytämisessä. Uskossamme on myös, mitä järki ei ymmärrä. Jeesuksen risti, uskomme keskeisin asia, on näitä.

- Kristityksi kääntyneellä entisellä muslimilla ei ole helppoa. Monissa maissa, joissa pääosa ihmisistä on muslimeita, kristityksi kääntyneen entisen muslimin henki voi olla uhattu. Kuulimme päivillä, miten erästä kristityksi kääntynyttä hänen esimiehensä työpaikalla, jossa luulisi olevan paljon sivistystä, harkintaa ja malttia, kehotti muuttamaan maasta. Tämä kristitty lupasi harkita asiaa, ystävällinen esimies teki selväksi, että hän on syytä lähteä maasta saman päivän aikana. Myös länsimaissa, jopa Pohjoismaissa, kristityksi kääntyneet muslimit voivat kohdata, mitä ei uskoisi. Muslimit, entiset uskonveljet, voivat kohdella tavoilla, jotka tuntuvat meidän ympäristössämme mahdottomilta. Ja kuitenkin nämä kristityt haluavat pitää kiinni, mitä ovat saaneet Jeesukselta. Se on heille suurin aarre. Koskettavaa ja puhuttelevaa.

- Päivien yhdessä työpajassa puhuttiin puhumisesta. Meitä muistutettiin, että puheessa tulee olla riittävästi punnittua sisältöä, puheen pitäisi koskettaa kuulijaa myös tunteiden tasolla ja puhujan tulisi olla vakuuttava - hän ei saa omalla elämällään yliviivata, mitä puhuu. Näin klassinen retoriikka opettaa ja se pätee edelleen ja kaikkiin puheisiin, myös hengellisiin. En ole hyvä puhuja. Ajattelen, että eniten minulla olisi opeteltavaa siinä, miten koskettaa kuulijaa tunteen tasolla. Työpajan hyvä vetäjä kehotti lukemaan Juhana Torkin kirjan Puhevalta. Minullakin se on hyllyssä ja olen lukenut sen vuosia sitten. Luen sen uudestaan.

Seuraavan kerran Raamattu- ja lähetysteologiset päivät Karkun evankelisella opistolla on su 9. - ti 11.8.2015. Lämpimästi tervetuloa.

Todistus

Sunnuntaina Karkun evankelisella opistolla alkaa Raamattu- ja lähetysteologiset päivät. Nämä päivät ovat jo monta vuotta olleet elokuun puolivälin paikkeilla. Olet lämpimästi tervetullut mukaan. Ellet ole ilmoittautunut, voit vielä kysyä, onko majoituksessa ja ruokailuissa tilaa. Ja yksittäisiin tapahtuman tilaisuuksiin voit ainakin tulla.

Tämän vuoden päivien otsikko on Todistus. Päivillä yritetään vastata mm. näihin kysymyksiin: Voiko uskoa ymmärtää, puolustaa ja perustella järjellä? Miten ensimmäiset kristityt puhuivat uskostaan niille, jotka eivät tunteneet Kristusta? Mikä saa kristityt todistamaan huonosti? Mikä minä olen kertomaan uskostani? Mikä voi olla todistamisen hinta?

Päivät alkavat sunnuntaina klo 11 messulla. Siinä saarnaa piispa Olavi Rimpiläinen. Hienoa että hän on jälleen mukana. Tapahtuman ohjelma ja esittely löytyvät osoitteesta www.sley.fi/teologisetpaivat2014.

Jumala on tehnyt työtään

On rippikoululeirin viimeinen ilta ja huomenna - jos Taivaan Isä suo - juhla: konfirmaatiomessu Karkun kirkossa. Tuntuu, että on ollut hyvä leiri. Jumala on tehnyt työtään. Olemme saaneet tällä joukolla syventyä uskomme aarteisiin. Suurin niistä on tämä: syntinen kelpaa Kristuksen turvissa Jumalalle ja ikuiseen elämään.

Olet tervetullut huomenna sunnuntaina konfirmaatiomessuun. Paikka on siis Karkun kirkko; monena vuotena Karkun evankelisen opiston tämän riparin konfirmaatiomessu on pidetty Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Messu alkaa klo 10.