Terveisiä teologisilta päiviltä

Viikko sitten Karkun evankelisella opistolla oli Raamattu- ja lähetysteologiset päivät. Tästä kirjoitin edellisessä kirjoituksessa. Päiviltä jäi paljon ajateltavaa, monia asioita olen miettinyt viime päivinä. Oli mukava tavata tuttuja ja tutustua uusiin. Ruokapöydässä ja saunassa käytiin hyviä keskusteluja. Jäin miettimään mm. näitä:

- Katsoimme päivillä kohtauksen elokuvasta Pelastakaa sotamies Ryan. Tässä kuuluisassa elokuvassa muutaman miehen partio lähetetään hakemaan pois sodasta sotamies Ryan, jonka veljet ovat kaatuneet. Vielä elossa oleva perheen poika on päätetty lähettää kotiin vanhempiensa luo. Sotamies on laskuvarjojoukoissa, hypännyt jonnekin saksalaisten selustaan eikä tarkasta paikasta ole tietoa. Ryania etsivästä partiosta kuolee monta ennen kuin sotilas löytyy ja hänet voidaan tuoda kotiin. Partion johtaja kapteeni Miller haavoittuu pahasti ja juuri ennen kuolemaa kuiskaa Ryanin korvaan: Ansaitse tämä. Kapteeni ei kehottanut miestä ansaitsemaan sitä, että hänet pelastetaan - hän oli jo pelastettu. Mutta hän kehotti pelastettua elämään niin, etteivät hänen pelastamisekseen annetut uhrit tuntuisi turhilta.

Meidän ei tarvitse ansaita pelastusta Jumalan luo ikuiseen elämään. Jeesus uhraamalla itsensä ansaitsi sen meille ja me saamme sen lahjana. Pelastettuina meidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaan ja tehdä Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Jäin miettimään - siihen yksi päivien opettajista kehotti - sanoisiko Jeesus, joka kärsi, mitä meidän pitäisi kärsiä, kuoli, uhrasi itsensä ja pelasti meidät: Ansaitse tämä. Eikä tämä tarkoita, että meidän pitäisi ansaita pelastus. Meidät on jo pelastettu eikä pelastusta tarvitse ansaita mitenkään.

- Uskomme asioita voi ja pitäisi pohtia myös älyllisesti. Ei saa kevyesti ohittaa sen kysymyksiä, joka haluaa miettiä hengellisiä kysymyksiä järkensä avulla. Uskossamme on myös, mitä voi perustella järjellä. Tai jollakin voi olla kuin uskon esteenä asia, jota hän on miettinyt ja jota hänen järkensä ei voi hyväksyä. Asia voikin olla ratkaistavissa siten, että järki tyytyy ratkaisuun. Ja kristitty, joka ei ohita kevyesti kysymystä sanomalla esimerkiksi, ettei tällaista sovi kysyä tai että järki on laitettava uskonasioissa sivuun, voi auttaa ratkaisun löytämisessä. Uskossamme on myös, mitä järki ei ymmärrä. Jeesuksen risti, uskomme keskeisin asia, on näitä.

- Kristityksi kääntyneellä entisellä muslimilla ei ole helppoa. Monissa maissa, joissa pääosa ihmisistä on muslimeita, kristityksi kääntyneen entisen muslimin henki voi olla uhattu. Kuulimme päivillä, miten erästä kristityksi kääntynyttä hänen esimiehensä työpaikalla, jossa luulisi olevan paljon sivistystä, harkintaa ja malttia, kehotti muuttamaan maasta. Tämä kristitty lupasi harkita asiaa, ystävällinen esimies teki selväksi, että hän on syytä lähteä maasta saman päivän aikana. Myös länsimaissa, jopa Pohjoismaissa, kristityksi kääntyneet muslimit voivat kohdata, mitä ei uskoisi. Muslimit, entiset uskonveljet, voivat kohdella tavoilla, jotka tuntuvat meidän ympäristössämme mahdottomilta. Ja kuitenkin nämä kristityt haluavat pitää kiinni, mitä ovat saaneet Jeesukselta. Se on heille suurin aarre. Koskettavaa ja puhuttelevaa.

- Päivien yhdessä työpajassa puhuttiin puhumisesta. Meitä muistutettiin, että puheessa tulee olla riittävästi punnittua sisältöä, puheen pitäisi koskettaa kuulijaa myös tunteiden tasolla ja puhujan tulisi olla vakuuttava - hän ei saa omalla elämällään yliviivata, mitä puhuu. Näin klassinen retoriikka opettaa ja se pätee edelleen ja kaikkiin puheisiin, myös hengellisiin. En ole hyvä puhuja. Ajattelen, että eniten minulla olisi opeteltavaa siinä, miten koskettaa kuulijaa tunteen tasolla. Työpajan hyvä vetäjä kehotti lukemaan Juhana Torkin kirjan Puhevalta. Minullakin se on hyllyssä ja olen lukenut sen vuosia sitten. Luen sen uudestaan.

Seuraavan kerran Raamattu- ja lähetysteologiset päivät Karkun evankelisella opistolla on su 9. - ti 11.8.2015. Lämpimästi tervetuloa.