Kaksi surullista uutista

Itä-Ukrainassa ammuttiin torstaina alas matkustajalentokone. Mukana oli liki 300 henkeä ja kaikki saivat surmansa. Järkyttävä uutinen. Toivottavasti selviää pian, ketkä tekivät tämän järjettömän teon.

Se lienee selvää, että ohjuksen ampujat ovat venäjämielisiä separatisteja, jotka hallitsevat osaa Ukrainasta. Heidän tarkoituksenaan tuskin oli ampua alas suurta ulkomaalaista matkustajakonetta ja 300 matkustajaa, mutta niin kävi. Ehkä he luulivat konetta Ukrainan armeijan kuljetuskoneeksi, ehkä he tulkitsivat väärin tutkaa, jota varmaan käytettiin ohjusta laukaistaessa. Sekin on mahdollista, että ampujat olivat siinä määrin juovuksissa, etteivät tajunneet ohjuksen lähtevän kohti 300 matkustajaa. Ohjusjärjestämän käyttö, joka pystyy tiputtamaan lentokoneen kymmenen kilometrin korkeudesta, ei liene kovin yksinkertaista. Ampujien täytyy olla koulutettuja tällaisten ohjusten käyttöön. Luultavasti vain harvat separatisteista Ukrainassa ovat.

Voi olla, että venäjämieliset separatistit ovat niin hajanainen joukko, että yksi ryhmä, ehkä muutama tai muutama kymmenen miestä, voi tehdä, mitä toinen ei tekisi, eikä kukaan johda kaikkia näitä ryhmiä. Jokin porukka voi siis olla vastuussa järkyttävästä ja järjettömästä teosta, vaikka luultavasti tekivät sen vahingossa, mutta välttämättä heitä, jotka yrittävät johtaa separatisteja, ei voi laittaa vastuuseen. Tietysti vastuu on jossain määrin heillä, jotka ovat antaneet käyttöön tällaista tuhoa mahdollistavia aseita.

Lentokoneen tuhoamisella voi olla seuraus, että Venäjä ottaa entisestään etäisyyttä Ukrainan separatisteihin. Heitä ei tee mieli tukea, jotka voivat tehdä tällaista. Tämä taas voi tuoda ratkaisun Itä-Ukrainen vaikeaan tilanteeseen. Siihen on vaikea uskoa, että venäläiset sotilaat, joita varmaan on Itä-Ukrainassa, olisivat tehneet näin suuren virheen ja ampuneet alas matkustajakoneen.

Taistelut Gazassa ovat toinen surullinen uutinen viime päivinä. Israel aloitti myöhään torstaina maahyökkäyksen Gazaan.

Gaza on paikka, jossa on vaikea tai mahdoton elää ihmisen arvon mukaista elämää. Sen pinta-ala on pienempi kuin neljännes Sastamalasta ja siellä asuu yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Sastamalassa meitä on vähän yli 20.000. Bruttokansantuote henkeä kohden Gazassa on alle 3.000 euroa, Suomessa se on jonkin verran alle 50.000 euroa. Siihen ongelmaa, miten Gazassa elävät ihmiset saisivat paremman elämän, täytyisi välttämättä ja nopeasti löytää hyviä ratkaisuja. Muuten rauhaa ei varmaan tule.

Israelin toimintaa minun ei ole vaikea ymmärtää. Gazasta ammutaan tämän tästä raketteja Israeliin. Ne eivät ole saaneet aikaa suurta tuhoa - Israel pystyy tuhoamaan pääosan raketeista ilmassa ennen kuin ne iskeytyvät maahan. Lisäksi on paljon väestönsuojia, joihin perheet kiirehtivät joskus useita kertoja yön aikana, ja nämä suojaavat ihmisiä. Vaikka suurta tuhoa ei tule, on ymmärrettävää, ettei Israel siedä näitä iskuja.

Joskus asiaa on verrattu näin: Meillä Suomessa karjalaiset olisivat pakolaisleireissä Lappeenrannan ja Imatran lähellä ja olisivat olleet siitä lähtien, kun joutuivat jättämään Karjalan. Näistä leireistä he tekisivät iskuja Venäjälle, joskus Pietariin, ja Suomi tukisi iskuja tai ainakin sallisi ne. Luultavasti kovin moni ei ihmettelisi, jos muutaman iskun jälkeen Venäjä iskisi moninkertaisesti takaisin. Tai jos Venäjä ottaisi maavoimin haltuun pakolaisleirit, Lappeenrannan ja Imatran.

Maahyökkäys Gazassa tuskin ratkaisee mitään. Ehkä raketti-iskut loppuvat vähäksi aikaa ja alkavat taas uudestaan. Se ratkaisisi, että Gazassa asuville ihmisille saataisiin ihmisen arvon mukaiset elinolot.