Olen kärsimätön

Katsoin eilen jalkapalloa. Ranska ja Saksa pelasivat MM-turnauksessa. Jalkapallo ei ole koskaan innosta minua valtavasti. Tämä taisi olla Brasilian MM-turnauksen ensimmäinen ottelu, jonka seurasin suurin piirtein alusta loppuun. Muutamien muiden pelien aikana, joita olen ryhtynyt katsomaan, uni on voittanut sohvalle oikaisseen TV:n katsojan. Jalkapallo tuntuu hitaalta, palloa siirrellään, mietitään, tapahtuu vähän ja peliä yhdellä maalilla johtava joukkue pystyy usein tekemään pelistä varsin puuduttavan. Jääkiekko on aivan toisenlaista.

Ensi viikolla on tarkoitus mennä kalastamaan Enontekiön vesille. Jäämerelläkin varmaan käymme. Meitä lähtee vähän yli kymmenen miestä ja poikaa. Kalastus on hieno harrastus, pidän siitä todella mutta minulle ei sovi, mikä joillekin kalastajille on odotusten täyttymys: Päästä istumaan useaksi päiväksi veneeseen ja vetää uistinta perässä. Tai olla joen rannalla samassa kohdassa kolme tuntia ja heittää perhoa tai uistinta ja odottaa, että kala viimein tarttuisi. Minun täytyy päästä siirtymään paikasta toiseen, joen varta ylös tai alaspäin kilometrejä tai lammelta ja järveltä toiselle. Syksyn ja talven metsästyksessä paikallaan oleminen on vaikeaa. Paljon mukavampi on kulkea paikasta toiseen.

Olen siis kärsimätön. Tämä on yksi heikkouksista. Huomaan sen muissakin asioissa, ei vain harrastuksissa. Jos työssä asiat eivät etene, olen hermostunut ja kiukuttelen. Kokoukset, joissa puhutaan, käydään hyviä keskusteluja mutta ei päästä johtopäätöksiin ja konkreettisiin tekoihin, ovat minulle raskaita. Olen varmaan toisinaan tai usein rasittava työtoveri. Samaa on kodin asioissa. Minulle vastenmielistä on kierrellä kaupassa ja miettiä eri vaihtoehtoja. Kauppaan mentäessä pitää olla selvä suunnitelma, mitä hankitaan, tehdään hankinta ja lähdetään kaupasta. Taidan olla puolisonakin aika rasittava.

Kärsimätön saa varmaan aikaan joskus jotakin nopeasti. Toisinaan tulee toimittua liian nopeasti. Olisi kannattanut miettiä pidempään ja lopputulos olisi ollut parempi. Hyvä että on harkitsevampia työtovereita ja vaimo, joka ei ole näin hätäinen.

Sanotaan, että iän myötä piirteet voimistuvat, myös ja ehkä varsinkin huonommat piirteet. Huomaan tämän olevan totta. Miten opetella kärsivällisyyttä? Miten taistella sitä vastaan, mikä iän myötä vahvistuu ja mikä ei ole hyvä asia? Tai miten pitää sitä siedettävissä rajoissa? Ainakin suu pitäisi pitää kiinni ja sen voi tehdä. Huomaan, että hiljaa oleminen taittaa terää kärsimättömyydeltä ja suun avaaminen vahvistaa sitä.

Raamatussa sanotaan, että rakkaus on kärsivällinen. Se, joka rakastaa, jaksaa odottaa. Ja Raamattu kehottaa juuri rakastamaan. Kristus rakasti ja rakastaa. Hän siis oli ja on kärsivällinen meitä kohtaan, joilta pitäisi odottaa ja vaatia paljon enemmän ja parempaa. Jeesus on myös rakkauden lähde. Häntä katsomalla ja hänen lähellään viipymällä saa rakkautta - myös kärsivällisyyttä. Hän on kärsivällinen minua kohtaan, ja juuri sitä minä heikko syntinen tarvitsen. Miksi minä en olisi toisia kohtaan?