Osa paikallisseurakuntaa?

Olin muutama päivä sitten kokouksessa, jossa puhuttiin ensi syksyn seurakuntavaaleista. Ei puhuttu vaaleista jonkin tietyn seurakunnan osalta vaan yleisemmin.

On aika ristiriitainen olo ja luulen, että on monilla muillakin. Toisaalta tietää, ettei ole samantekevää, ketkä päättävät kirkkomme paikallisseurakunnan ja jonkin verran koko kirkkomme asioista. Seurakuntien luottamushenkilöt, jotka eivät ole pastoreita, valitsevat kirkolliskokouksen maallikkojäsenet ja kirkolliskokous tekee päätöksiä, jotka koskevat koko kirkkoa. Toisaalta tuntuu, ettei jaksa käyttää aikaa ja voimia paikallisseurakunnan asioiden miettimiseen. Uskon, että näin ajattelevat varsinkin monet niistä kirkkomme seurakuntien jäsenistä, joiden tosiasiallinen seurakunta on muu kuin kirkkomme paikallisseurakunta. Yhä enemmän on niitä, joiden seurakunta on jumalanpalvelusyhteisö - ne ihmiset, jotka ovat mukana yhteisössä ja se elämä ja toiminta, joka tapahtuu yhteisön messuissa ja yhteydessä siihen. Itse kuulun näihin kirkon jäseniin. Tuntuu, että aika ja voimat on parempi käyttää tehtäviin, jotka palvelet messuyhteisöä.

Ei varmaan ole vaikea saada itseä ja muita äänestämään vaaleissa. Mutta ei ole helppoa saada ehdokkaiksi niitä, joiden seurakunta on muu kuin kirkkomme paikallisseurakunta. Varmasti jotkut ajattelevat, ettei näiden pidäkään ryhtyä paikallisseurakuntien luottamushenkilöiksi - olkoot siellä, missä ovat ja erillään paikallisseurakunnasta.

Olemme kuitenkin kirkkomme jäseniä ja maksamme joka vuosi kuka enemmän, kuka vähemmän - useimmat useita satoja euroja - kirkon jäsemaksua. Olemme saaneet kirkolta paljon. Eikö paikallisseurakunta voisi olla yhteisö, joka kokoaa tavalla ja toisella kaikki tuon alueen luterilaiset kristityt? Eikö juuri niiden, jotka haluavat sitoutua luterilaisen kirkon uskoon, tulisi olla myös seurakuntien luottamuselimissä? Eikö juuri heitä seurakuntien tulisi innostaa vastuun kantamiseen seurakunnassa?

Olisiko mahdollista, että messuyhteisöjä alettaisiin pitää osana kirkkomme paikallisseurakuntia? Tämä varmasti innostaisi messuyhteisöissä mukana olevia osallistumaan paikkalisseurakuntien vaaleihin. En tarkoita, että messuyhteisöt voisivat sitten vaatia, että paikallisseurakuntien tulisi maksaa niiden pastoreille palkka - koska ollaan osa paikallisseurakuntaa. Toisaalta en myöskään tarkoita, että kirkkoherra, kirkkoneuvosto ja johtokunta, jonka vastuulla on jumalanpalveluselämä, alkaisivat johtaa messuyhteisöjä. Se voisi merkitä myönteisiä asioita messuyhteisölle, että se olisi osa paikallisseurakuntaa. Samoin paikallisseurakunnalle. Jossakin näin onkin. Mitä jos tätä kokeiltaisiin laajemmin?

Toki on myös seurakuntia, joissa ei ole vaikea innostaa vaaleihin - ehdokkaiksi ja äänestämään - niitä, jotka jollakin toisella paikakunnalla olisivat mukana messuyhteisössä.