maanantaina, maaliskuuta 31, 2014

Kyse on suuremmasta

Viime aikoina on puhuttu suvivirrestä - saako sitä laulaa kevätjuhlassa vai ei. Ymmärrän hyvin niitä, joita keskustelu ihmetyttää ja suututtaa, joiden mielestä suvivirsi kuuluu ilman muuta maamme kouluihin ja jotka tekevät paljon sen hyväksi, että suvivirsi lauletaan kevätjuhlissa.

Pitäisikö kuitenkin katsoa pitemmälle eteenpäin? Lauletaanko suvivirttä, on varsin pieni asia. Kyse on paljon suuremmasta, ja tämä suurempi tulee ilmi esimerkiksi niin, että joidenkin mielestä suvivirttä ei saa laulaa ja monien mielestä yhden virren kahden säkeistön laulaminen on vielä sallittua muttei mikään muu kristinuskoon ja Raamattuun liittyvä. Onko kovin viisasta käyttää paljon voimia, että saataisiin mahdollisesti tämä pieni asia kuntoon mutta varsinainen ongelma jää? Se suuri asia on, että kristinuskoa ja Raamattua pidetään kouluun sopimattomana ja ne halutaan kitkeä kouluista pois.

Usein sanotaan, että koulun tulee olla neutraali, se ei saa opettaa yhden uskonnon käsityksiä, sen tulee opettaa, minkä kaikki voivat hyväksyä. Tämä voi kuulostaa hyvältä mutta silloin taidetaan tavoitella, mikä ei ole mahdollista. Ei ole neutraaleja käsityksiä oikeasta ja väärästä tai arvoista. Tai neutraaleja käsityksiä Jumalasta, uskosta tai siitä, mitä on tämän elämän jälkeen vai onko mitään. Ne nousevat aina jostakin ideologiasta ja ovat sen mukaisia. Jos ne eivät ole kristinuskon käsityksiä, ne ovat jonkin uskonnon tai maailmankatsomuksen käsityksiä. Se tuskin on hyvä ratkaisu, että koulu on todella neutraali eikä opeta mitään maailmankatsomusta. Se tarkoittaisi esimerkiksi, ettei koulussa opeteta mitään tai edes puhuta oikeasta ja väärästä.

Varmaan siinä, että kristinusko halutaan poistaa kouluistamme, on jo aika pitkälle onnistuttu. Tilalle tulevat jonkin maailmankatsomuksen tai uskonnon käsitykset, jos halutaan opettaa muutakin kuin faktoja matematiikasta, historiasta ja englannista. Pitäisikö siis katsoa pitemmälle ja miettiä, mitä tehdään sitten, kun koulusta on kitketty pois kristittyjen usko ja tilalla on toinen käsitys maailmasta. Haluavatko kristityt, ettei heidän lapsensa viettävät suuren osan päivästä tällaisessa koulussa? Eikö pitäisi toimia sen hyväksi, että lapsemme voivat käydä koulua, joka on selvästi kristinuskon mukainen? Jotkut toiset sitten haluavat lapsensa toisenlaiseen kouluun, jossa opetaan muiden uskontojen tai aatteiden mukaisesti. Voimmeko tehdä jotakin konkreettista?

Olen tämän viikon Enontekiöllä. Täällä on Hiihto- ja raamattuviikko. Mukava joukko, meitä on nelisenkymmentä, hyvät ilmat, paljon lunta, hyviä latuja, sauna, erinomainen ruokapöytä ja Sanaa. Lähtisitkö mukaan ensi vuonna?