Ihmettelen ellei seurauksia

Tapahtumat Ukrainassa kiinnostavat ja huolestuttavat. Viime päivinä on kerrottu osan Ukrainan tukikohdista Krimillä antautuneet venäläisille - tai niille, jotka piirittävät tukikohtia ja tunkeutuvat niihin, mitä joukkoja ne ovatkin. Varmaan lähipäivinä lisää tukikohtia joutuu antautumaan. Olen ihmetellyt Ukrainan johdon toimia. Se näyttää unohtaneen tukikohdissa olevat sotilaansa. Tukikohtien puolustaminen asein olisi suuri virhe, siinä hävittäisiin ja moni kuolisi. Mutta sotilaat pitäisi siirtää kotimaahan turvaan kunniallisesti ja turvallisesti. Tämä varmaan onnistuisi, jos maan johto tahtoisi ja yrittäisi. Eikä tarvitsisi myöntää, että Krim on nyt osa Venäjää, mutta omista sotilaista pitäisi pitää huolta. Nyt sotilaiden kohtalo jätetään Venäjän käsiin. Ja heitä nöyryytetään - he joutuvat antautumaan ja poistumaan tukikohdista kassit käsissä ja luultavasti epävarmana, minne mennä tai minne viedään.

Jos oma poikani olisi varusmiehenä tuollaisessa tilanteessa ja maan johto toimisi niin kuin Ukrainan johto, en luottaisi johtajiin. Jos itse olisin sotilas näissä tukikohdissa, tuskin haluaisin palvella johtoa, joka unohtaa ja jättää oman onnen nojaan. Jos olisin sotilaana muualla Ukrainassa, miettisin, mitä tapahtuu, jos joudun kohtaamaan vihollisen. Unohdetaanko minutkin ja joukko, johon kuulun? Jos sotilas ajattelee, että näin luultavasti käy, se vaikuttaa ratkaisevasti hänen tahtoonsa taistella. Tahtoa on vähän.

Ihmettelen, ellei sillä, miten Ukrainan uusi johto toimii, ole seurauksia. Ja huonoja tälle johdolle. Ukrainan johto on menettänyt paitsi Krimin myös paljon sotilaita, vaikkei sotilaita onneksi ole kaatunut.