Jari Rankisen nettipäiväkirja

sunnuntaina, syyskuuta 30, 2012

Saako tehdä lähetystyötä?

Vantaalla Tikkurilan seurakunnassa keskusteltiin ja päätettiin kirkkomme lähetysjärjestöjen taloudellisesta tukemisesta. Kolme Tulkaa kaikki -liikkeen edustajaa oli päätökseen tyytymätön ja kirjoitti Vantaan Lauri -lehteen rajun kirjoituksen otsikolla Haluavatko tikkurilaiset rahoittaa syrjintää? Kirjoitus löytyy osoitteesta www.vantaanlauri.fi.

Kirjoituksessa kerrotaan viiden tukea anoneen kirkkomme lähetysjärjestön tekevän syrjivää lähetystyötä. Kirjoittajien mielestä näin toimivat ne lähetysjärjestöt, jotka eivät pidä Jumalan tahdon mukaisena naispappeutta tai sitä, että ihminen elää homosuhteessa. Kirjoittajien mukaan se, että opetetaan tällaisia oppeja, voi olla hengenvaarallista ja vastoin yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia.

Järjestöt, joilta kirjoittajat vaativat taloudellisen tuen poisottamista, ovat Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat sekä Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä. Kahdelle kirkkomme lähetysjärjestölle - Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle ja Slef:lle (Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland) - Tikkurilassa ei edes esitetty taloudellisen työn myöntämistä.

Lähetystyön kieltäminen on vain muutaman askeleen päässä kirjoituksen laatineiden ajatuksista. Eikö ole syrjivää opettaa, että tulisi kääntyä kristityksi? Eikä ole samanarvoista, onko ihminen kristitty, muslimi, hindu vai ateisti. Tarkoitan samanarvoisuudella tässä tapauksessa, että on Jumalan silmissä ja siinä todellisuudessa, joka on tämän elämän jälkeen, merkityksetöntä, mitä uskontoa ihminen kannattaa. Eikö ole vastoin yhdenvertaisuutta - mikäli yhdenvertaisuus ymmärretään kuten se nykyisin usein ymmärretään - sanoa, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luo ja ikuiseen elämään? Jos ei saa tai pidä opettaa kuten Jeesus käskee ja sanoo - hän käskee tehdä kaikista ihmisistä hänen opetuslapsiaan, siis kristittyjä, ja sanoo olevansa ainoa tie Isän luo - ei voida puhua lähetystyöstä.

Ratkaiseva kysymys on, uskommeko Jumalan puhuvan Raamatussa. Jos uskomme, teemme ja tuemme työtä, jota se käskee tehdä, ja opetamme sen mukaan Suomessa ja muissa maissa. Se sanoo, että vain Jeesukseen uskomalla pelastuu. Varmasti monien mielestä tämä on syrjivää opetusta. Raamattu opettaa myös, että homosuhteessa eläminen ei ole oikein. Ja että pastorin virka on tarkoitettu miehille.

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2012

Eikö sitä pitäisi käyttää hyvään?

Ylen nettisivuilla on kirjailija Jari Tervon blogi "Sujut", www.yle.fi. Siinä Jari Tervo ihmettelee Youtubessa julkaistun videon aiheuttamia reaktioita. Videossa pilkataan profeetta Muhammedia tai väitetään hänestä ikäviä asioita. Monissa maissa islaminuskoiset ovat osoittaneet raivokkaasti mieltä. Mielenosoituksissa on hyökätty länsimaita vastaan, jotka sallivat tällaisten videoiden tekemisen ja levittämisen, ja niissä on kuollut ihmisiä, heidän joukossaan Yhdysvaltojen Libyan suurlähettiläs. Jari Tervo puolustaa sananvapautta ja on sitä mieltä, että tällaisia videoita saa tehdä, vaikka pitääkin videota typeränä ja alkeellisena. Hän kehottaa islaminuskoisia seuraavassa vastaavassa tilanteessa tekemään Jeesusta pilkkaavan videon - silloin islaminuskoiset, jotka kokevat tulleensa loukatuiksi, ovat sujut.

Mietin, onko tosiaan niin, että sananvapaus on arvo, jota ei saa rajoittaa. Mutta kyllähän sitä rajoitetaan: Eihän kenestä tahansa voi julkaista mitä tahansa. Ja hyvä, ettei saa. En halua, että minusta kirjoitetaan julkisuudessa mitä hyvänsä - sellaista mikä ei ole totta. En tahdo, että sellaista kirjoitetaan lapsistani tai äidistäni. Tuskin Jari Tervokaan vaatii, että sananvapautta täytyy saada käyttää myös tällaiseen. Minusta on oikein, että sananvapautta rajoitetaan tällä tavalla myös, kun on kyse julkisuuden henkilöstä. Tai uskontojen keskeisistä henkilöistä. Miksi heistä pitäisi saada kirjoittaa mitä tahansa tai tehdä millaisia hyvänsä elokuvia? Miksi pitäisi saada pilkata toisen syvimpiä arvoja? Eikö niitä tulisi kunnioittaa siinäkin tapauksessa, että on toista mieltä?

Kun olin Afganistanissa, tanskalaisessa lehdessä julkaistiin Muhammedista typeriä piirroksia, joilla piirtäjä yritti häpäistä häntä. Keskustelin asiasta muutamien islamin oppineiden kanssa. He ihmettelivät länsimaista käsitystä sananvapaudesta. He kysyivät, miksi käytätte teille merkittävää arvoa tällaiseen. Eikö sitä pitäisi käyttää hyvään? Minusta se oli erinomainen kysymys.

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2012

Hieno uutinen!

Onpa hieno uutinen: www.sley.fi. Uskon, että Jumala on johdattanut näin näitä veljiä ja meitä muitakin, jotka olemme kipuilleet siksi, että teologian maisterit, joilla on kutsu ja lahjat Jumalan valtakunnan työhön, eivät saa pappisvihkimystä. Hyvän Herramme siunausta Johanneksen, Juhanan, Leifin, Samuelin ja inkeriläisen veljen elämään ja työhön.

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2012

Mies lähti kylvämään

Pelloilla korjataan syksyn satoa. Raamatussa on vertaus kylväjästä. Se on Matteuksen evankeliumin luvussa 13. Jakeissa 3-9 on itse vertaus ja jakeissa 18-23 selitys vertaukseen.

* * *

Ehkä tuntuu kummalliselta, mitä Jeesus kertoi: Siementä kylvettiin – ei vain hyvään maahan, siis varsinaiseen peltoon – vaan muihinkin paikkoihin. Eivät kylväjät tai kylvökoneet täällä tee niin. Kuka kylväisi maantielle tai ojaan tien ja pellon välissä? Jeesuksen ajan Israelissa pellot olivat, ovat Israelissa ehkä vieläkin, toisenlaisia kuin täällä. Kapea tie tai polku saattoi kulkea keskellä peltoa, kallio oli monissa paikoissa melkein näkyvissä pelloillakin ja multaa oli tuskin yhtään, ja ohdakkeita kasvoi maanvaivana miltei kaikkialla, myös pelloilla. Kun siementä heitettiin, sitä saattoi siis lentää paitsi hyvää maahan myös tien tai polun varteen kovaan maahan. Tai sinne, missä kallio oli niin pinnassa, ettei ollut kasvamisen edellytyksiä, tai ohdakkeiden sekaan.

Ehkä tällä – että kylvettiin muuallekin kuin hyvää maahan – on myös tärkeä viesti: siementä tulee kylvää joka paikkaan, sinnekin, missä näyttää, että se ei kasva siellä. Tai missä meidän mielestämme näyttää siltä. Tulee kylvää sinne tänne, joka paikkaan. Näin tulee tehdä, koska me emme näe, millainen maa kunkin ihmisen sydän on. Jos me alamme valikoida, mihin kannattaa kylvää ja mihin ei, monta hyvää maata jää kylvämättä.

Ystäväni kertoi vasta: Hän oli sairaalassa ja samassa huoneessa toisella vuoteella oli tavallinen suomalainen mies, ei mitenkään uskonasioista kiinnostuneen tuntuinen. Kun tuli ilta, ystäväni mietti, kysyisikö, voisiko hän lukea iltahartaudeksi kappaleen hartauskirjasta. Hän kysyi. Mies oli murahtanut jotakin ja oli ollut selvästi vaivautuneen oloinen. Ystäväni oli lukenut kirjasta sinä iltana ja muinakin iltoina, joina he olivat samassa huoneessa. Ystäväni lähti sairaalasta ja sai soiton miehen pojalta. Isä oli kuollut mutta ennen kuolemaansa hän oli pyytänyt poikaansa soittamaan sairaalassa viereisellä vuoteella olleelle miehelle. Hän oli pyytänyt sanomaan, että iltahartaudet merkitsivät paljon, ne selvittivät kaikkein tärkeimpiä asioita. Erityisen paljon oli merkinnyt kirjoitus, jossa oli puhuttu Jumalan armosta. Pitäisi kylvää joka paikkaan.

* * *

”Mies lähti kylvämään.” Ehkä Jeesus tarkoitti kylväjällä varsinkin itseään. Hän kulki, julisti, heitti sanansiementä kaikkialle, missä kulki. Kylväjiä ovat sanan palvelijat - pastorit, saarnaajat, julistajat. Ja kylväjiä ovat kaikki muut – kaikki, joissa kylvetty siemen itänyt. Sinunkin tehtäväsi on kylvää. On monenlaisia tapoja. Eikä sillä ole niin väliä, miten, millä tavalla, millä keinoin kylvää. Pääasia että kylvää Jumalan sanan siementä tavalla tai toisella.

Jeesus on varsinaisesti kylväjä silloinkin, kun me kylvämme. Hän toimii sanansa kautta. Hän vaikuttaa, koskettaa, luo uskoa, vahvistaa sitä, saa aikaa satoa siellä, missä kylvetään hänen sanaansa.

* * *

Voi tuntua, ettei kannata. Vaikka kylvää, tuntuu, ettei satoa tule. Kylväjävertaus puhuu tästä - se kertoo niistä maaperistä, joista satoa ei tullut. Mutta tämä ei ole vertauksen pääasia. Se kertoo varsinkin, että satoa tuli, sitä tuli hämmästyttävän paljon. Jos oli huonoa maata, oli myös hyvää ja se tuotti jopa satakertaisen sadon. Kannattaa kylvää. Satoa saadaan sittenkin. Saadaan siellä, missä kylvetään Jumalan sanaa. Ja saadaan sittenkin paljon, vaikka ehkä usein näyttää, ettei kannata kylvää. Ehkä sadon saaminen vie aikaa. Ja ehkä me emme näe satoa. Mutta vertaus lupaa, että sitä tulee.

* * *

Tunnettu, edesmennyt ruotsalainen piispa ja Raamatun selittäjä Bo Giertz kirjoittaa, ettei siemen kylväjävertauksessa tarkoita yleisiä totuuksia Jumalasta – esimerkiksi sitä, että Jumala on olemassa. Tai se ei tarkoita sinänsä hyviä moraalisia opetuksia – mikä on oikein ja millaista on hyvä elämä. Siemen on ilouutinen, jota Jeesus julisti ja jonka julistamisen hän mahdollisti: Taivasten valtakunta on niin lähellä, että sinne pääsee syntinen ihminen. Pelastus kadotuksesta on tarjolla kaikille. Tie taivaaseen on auki, synnit on sovitettu ja taivaan suureen juhlaan pääsee jokainen – jokainen joka turvautuu Jeesukseen. Tätä pitäisi kylvää. Tämä on se siemen, josta tulee satoa. Jos kylvetään muuta, ei saada ainakaan sitä satoa, josta vertaus puhuu.

* * *

Jeesus sanoi, että tien vierus kuvaa niitä ihmisiä, joihin kylvetään sanaa mutta joista Paholainen sieppaa sen heti pois.

Paholainen on totta. Hän tekee täällä maailmassa työtään. Se on selitys moneen pahaan tässä maailmassa on. Jos Paholainen tähtää johonkin, niin siihen, ettei ihmisessä syntyisi uskoa, joka pelastaa. Hän tahtoo paljon seuraa kadotukseen. Tarvitaan rukousta, että hän, joka on Paholaista vahvempi, estäisi Paholaista sieppaamasta pois kylvettyä siementä.

* * *

Kallioisesta paikasta Jeesus sanoi, että se kuvaa niitä, jotka ottavat kyllä Jumalan sanan vastaan, mutta hylkäävät sen, kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden.

Jumalan sanan kylvämiseen ja vastaanottamiseen liittyvät myös vaikeudet. Usko Jeesukseen synnyttää myös vihaa. Kaikki eivät pidä evankeliumista – että taivaan saa lahjana, armosta, ilmaiseksi, sellaisena kuin on. Unohtuuko tämä meiltä? Ihmettelemmekö, kun näin tapahtuu? Tai yritämmekö muuttaa siemenen, jota kylvämme, sellaiseksi, ettei siihen vihastuttaisi? Jos muutamme, hukkaamme siemenen, josta syntyy satoa.

* * *

Jeesus sanoi, että maa, jossa kasvoi ohdakkeita kuvaa niitä, joissa tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat siemenen.

Raamattu puhuu paljonkin siitä, että rikkaus tai halu rikastua voi olla vaarallista. Se voi tukahduttaa sanan siemenen eikä siemen pääse itämään. Tai se voi tappaa uskon, jonka Jumalan sana on synnyttänyt. Rahassa on tällaista voimaa. Usein ajattelemme, että minulla pitäisi olla rahaa enemmän. Ennemmin pitäisi ajatella, haluanko, että elämässäni vaikuttaa enemmän voima, joka voi estää uskon syntymisen tai voi viedä pois uskosta. Tällainen voima vaikuttaa enemmän siellä, missä on enemmän rahaa.

Miten taistella tätä voimaa vastaan? Hyvä keino on jakaa omastaan ja antaa toisille. Antaa siihenkin tarkoitukseen, että sanaa voidaan kylvää lähellä ja kaukana. Se katkoo ohdakkeita.

lauantaina, syyskuuta 01, 2012

Kokemuksia ja vähän saalistakin

Olen ollut menneen viikon kesälomalla. On ollut hieno viikko. Olin pohjoisessa, aamuisin kello soi neljältä ja lähdin kiertelemään metsäjärviä, -lampia ja jokia. Vesilintujen metsästys alkoi melkein kaksi viikkoa sitten.

Vesilintuja on tänä vuonna varsin vähän ainakin niillä vesillä, joilla kävin. Muutaman linnun sain mutta saalis ei olekaan metsästyksessä pääasia. Kokemukset luonnossa ovat. Niitä tuli melkoisesti. En ole ennen tavannut niin kesyä kuukkelia syvällä metsässä kuin nyt. Katselin näitä metsämiehen ystäviä ja yksi laskeutui sylissäni käsivarrella olleen haulikon piipun päälle. Toinen mieleenpainuva kokemus linnuista oli aivan vierestä matalalla lentänyt kanadanhanhi. Niitä on siis Pohjois-Suomessakin, tosin ilmeisesti vain vähän. Joutsenia sen sijaan on paljon. Niitä on hyvin monilla järvillä ja lammilla. Jotkut niistä uivat vain muutaman kymmenen metrin päässä. Varmaan olisi järkevää, että niitä saisi metsästää esimerkiksi yhden viikon vuodessa.

Kuten vuosi sitten nytkin näin maakotkan. On se uljas lintu. Näytti siltä, että se oli kiinnostunut mäyräkoirastamme Rollesta - niin matalalla koiran yläpuolella se liiteli. Kun tajusin mahdollisuuden, että kotka iskee kyntensä koiraan, lähdin juoksemaan sinne, missä kotka kaarteli, ja pidin meteliä. Kotka otti korkeutta ja kaarsi kauemmaksi. Olen kuullut, että saaristossa merikotkat ovat vieneet mäyräkoiria.

Rolle on hyvin haluton menemään veteen. Uida se tottakai osaa mutta ei lähde hakemaan vedestä keppiä. Eikä lähtenyt hakemaan lintua tälläkään retkellä. Siinä määrin koiran häntä liikkui, että lintuvainaa parinkolmenkymmenen metrin päässä vedessä kyllä kiinnosti, mutta Rolle tyytyi seuraamaan rannalta, kun isäntä ui ja haki linnun. Tämän suon Rollelle - sen tehtävä metsästäjänä on ajaa jäniksiä ja peuroja. Tässä tehtävässä huhtikuussa vuoden täyttänyt Rolle näytti viime syksynä ja talven merkkejä, joiden perusteella olen toiveikas, että koirasta tulee hyvä tai ainakin varsin hyvä ajuri. Varmaan tämä syksy näyttää, toteutuuko toiveeni. Toteutui tai ei, Rolle on aivan erinomainen kaveri metsästysretkillä.

Hankin kesällä uuden pienoiskiväärin. Tai uusi se ei ole - se on valmistettu 1950-luvun lopulla. Se oli mukanani, kun kiertelin järviä, ja sille tuli käyttöä. Huomasin järvellä kaksi lintua, kiersin metsän suojassa sille puolelle järveä, jossa linnut uivat. Konttasin puiden suojassa paikkaan, josta linnut näkyivät hyvin, arvioin etäisyyden, hain tuen pyssylle, tähtäsin ja ammuin - ja sain ensimmäisen saaliin tällä pyssyllä.

Tapahtui myös, mitä toivottavasti kukaan ei nähnyt. Sorsa tipahti kortteikkoon, jossa oli vettä metrin verran ja vähän vähemmän. Nopeasti vaatteet pois, haulikko käteen - haulikko sen takia, että jos sorsa lähtee uimaan niin nopeasti, ettei sitä tavoita kahlomalla - ja lintua etsimään. Mietin, mitä marjanpoimija mahtaa ajatella, jos sattuu tulemaan järven rantaan.

Viime vuosina olen liikkunut luonnossa paljon enemmän kuin ennen. Luonto on suuri Jumalan lahja. On todella tärkeää, että varjelemme sitä. Sen tehtävän olemme saaneet Jumalalta. Tulevienkin sukupolvien on saatava nauttia, mistä mekin saamme.