Kokemuksia ja vähän saalistakin

Olen ollut menneen viikon kesälomalla. On ollut hieno viikko. Olin pohjoisessa, aamuisin kello soi neljältä ja lähdin kiertelemään metsäjärviä, -lampia ja jokia. Vesilintujen metsästys alkoi melkein kaksi viikkoa sitten.

Vesilintuja on tänä vuonna varsin vähän ainakin niillä vesillä, joilla kävin. Muutaman linnun sain mutta saalis ei olekaan metsästyksessä pääasia. Kokemukset luonnossa ovat. Niitä tuli melkoisesti. En ole ennen tavannut niin kesyä kuukkelia syvällä metsässä kuin nyt. Katselin näitä metsämiehen ystäviä ja yksi laskeutui sylissäni käsivarrella olleen haulikon piipun päälle. Toinen mieleenpainuva kokemus linnuista oli aivan vierestä matalalla lentänyt kanadanhanhi. Niitä on siis Pohjois-Suomessakin, tosin ilmeisesti vain vähän. Joutsenia sen sijaan on paljon. Niitä on hyvin monilla järvillä ja lammilla. Jotkut niistä uivat vain muutaman kymmenen metrin päässä. Varmaan olisi järkevää, että niitä saisi metsästää esimerkiksi yhden viikon vuodessa.

Kuten vuosi sitten nytkin näin maakotkan. On se uljas lintu. Näytti siltä, että se oli kiinnostunut mäyräkoirastamme Rollesta - niin matalalla koiran yläpuolella se liiteli. Kun tajusin mahdollisuuden, että kotka iskee kyntensä koiraan, lähdin juoksemaan sinne, missä kotka kaarteli, ja pidin meteliä. Kotka otti korkeutta ja kaarsi kauemmaksi. Olen kuullut, että saaristossa merikotkat ovat vieneet mäyräkoiria.

Rolle on hyvin haluton menemään veteen. Uida se tottakai osaa mutta ei lähde hakemaan vedestä keppiä. Eikä lähtenyt hakemaan lintua tälläkään retkellä. Siinä määrin koiran häntä liikkui, että lintuvainaa parinkolmenkymmenen metrin päässä vedessä kyllä kiinnosti, mutta Rolle tyytyi seuraamaan rannalta, kun isäntä ui ja haki linnun. Tämän suon Rollelle - sen tehtävä metsästäjänä on ajaa jäniksiä ja peuroja. Tässä tehtävässä huhtikuussa vuoden täyttänyt Rolle näytti viime syksynä ja talven merkkejä, joiden perusteella olen toiveikas, että koirasta tulee hyvä tai ainakin varsin hyvä ajuri. Varmaan tämä syksy näyttää, toteutuuko toiveeni. Toteutui tai ei, Rolle on aivan erinomainen kaveri metsästysretkillä.

Hankin kesällä uuden pienoiskiväärin. Tai uusi se ei ole - se on valmistettu 1950-luvun lopulla. Se oli mukanani, kun kiertelin järviä, ja sille tuli käyttöä. Huomasin järvellä kaksi lintua, kiersin metsän suojassa sille puolelle järveä, jossa linnut uivat. Konttasin puiden suojassa paikkaan, josta linnut näkyivät hyvin, arvioin etäisyyden, hain tuen pyssylle, tähtäsin ja ammuin - ja sain ensimmäisen saaliin tällä pyssyllä.

Tapahtui myös, mitä toivottavasti kukaan ei nähnyt. Sorsa tipahti kortteikkoon, jossa oli vettä metrin verran ja vähän vähemmän. Nopeasti vaatteet pois, haulikko käteen - haulikko sen takia, että jos sorsa lähtee uimaan niin nopeasti, ettei sitä tavoita kahlomalla - ja lintua etsimään. Mietin, mitä marjanpoimija mahtaa ajatella, jos sattuu tulemaan järven rantaan.

Viime vuosina olen liikkunut luonnossa paljon enemmän kuin ennen. Luonto on suuri Jumalan lahja. On todella tärkeää, että varjelemme sitä. Sen tehtävän olemme saaneet Jumalalta. Tulevienkin sukupolvien on saatava nauttia, mistä mekin saamme.