Olenko konservatiivi?

Luin Vartijan verkkolehdestä Kari Latvuksen artikkelin Minä, konservatiivi. Siinä Kari Latvus, teologian tohtori, pohtii sanaparia liberaali-konservatiivi uskonasioissa. Hän kirjoittaa myös henkilökohtaisesti ja kertoo olevansa molempia. Konservatiivisuus on hänelle perinteen ja historian kunnioittamista ja hän kertoo nauttivansa vanhoista virsistä ja pitävänsä siitä, että korostetaan Raamatun tekstikokoelman merkitystä ja varhaisen kirkon uskontunnustuksia. Liberaalisuus on Kari Latvukselle sen myöntämistä, että kaikki muuttuu. Hän kertoo olevansa taipuvainen ajattelemaan näin. Hänen mielestään muutos koskee myös uskoa ja kirkon oppia ja toisin ajatteleminen johtaa ongelmiin ja umpikujaan. Hän antaa ymmärtää, että muutos koskee mm. uskoa Jeesuksen neitseestä syntymiseen, Kristuksen sovitusuhriin, ruumiilliseen ylösnousemukseen ja Jeesuksen paluuseen. Siis nämäkään eivät ole asioita, jotka ovat aina totta siinä merkityksessä, mitä yleensä ymmärretään, jos jonkin sanotaan olevan totta.

Artikkeli sai minut miettimään, olenko konservatiivi. Sellaisena, tai äärikonservatiivina, minua varmasti pitävät monet, jotka tuntevat tai tietävät minut. Tarkoitan uskoani ja teologisia käsityksiäni.

***

Nuorempana ajattelin monissa asioissa, että vanha on hyvää ja on pysyttävä siinä. Ajattelin pitkälti, että mitä vanhempaa sen parempaa. Kannatin vanhoja toimintatapoja seurakunnassa, monet uskonasiat oli parasta ilmaista vanhoilla ja vaikeasti ymmärrettävillä sanoilla ja minäkin lauloin mieluiten virsiä, jotka olivat edelliseltä vuosisadalta tai vanhempia. Itsensä arviointi on vaikeaa mutta ajattelen, että en enää ole tällä tavalla konservatiivi.

***

Uskon, että Jumala on puhunut ja puhuu. Hän puhuu Raamatussa. Uskon, että mitä hän on ilmoittanut siinä, ei muutu. Luen Raamattua niin kuin kristityt lukevat sitä – Uudesta testamentista käsin. Uskon, että Jumalan ilmoitus loistaa kirkkaimmin hänen Pojassaan Jeesuksessa. Pyrin lukemaan Raamattua sitä kunnioittaen. Se tarkoittaa, että antaa Raamatun selittää itse itseään ja ymmärtää Raamattua niin kuin se haluaa, että sitä ymmärretään. Tähän siis pyrin, en väitä, että olen onnistunut. Uskon, että Raamatussa Jumala kertoo tahdostaan, itsestään, tiestä hänen luokseen ja ihmisen pelastumisesta.

Jotkut ovat tietysti sitä mieltä, että juuri tämä on konservatiivisuutta ja tarrautumista menneeseen maailmaa. Itse en ajattele näin. Toki jos konservatiivisuudeksi määritellään, että uskoo Jumalan puhuvan Raamatussa, sitten olen konservatiivi. En ajattele myöskään, että kyse on ensisijaisesti turvallisuuden kaipuusta; muuttuvassa maailmassa on sentään jotakin pysyvää. Ennemmin kyse on siitä, ettei minulla ole muita vaihtoehtoja. Uskon, etteivät nämä suurimmat asiat ole minun tai muiden ihmisten päätettävissä. Jumala on sellainen kuin hän on ja millaiseksi hän ilmoittaa itsensä. Taivas ja kadotus ovat, jos Jumala on päättänyt niin. En tavoita Jumalaa omilla ajatuksillani. Haluan kuunnella, mitä hän puhuu Raamatussa, koska vain niin voin oppia tuntemaan hänet ja tien hänen luokseen.

***

Minusta ajatus siitä, että kaikki muuttuu – myös usko ja oppi, joka määrittelee uskon sisällön – johtaa umpikujaan. Jos kaikki muuttuu, emme voi tietää mitään Jumalasta tai siitä, miten ihminen pelastuu. Mistä tiedämme, pitääkö se vielä paikkansa, mikä piti paikkansa joskus ennen? Ja ehkä sekään, mitä luultiin todeksi joskus ennen, ei ollut totta silloinkaan. Jos ei ole Jumalan ilmoitusta, on vain joukko erilaisia mielipiteitä – yksi on yhtä mieltä ja toinen toista ja kaikki ovat yhtä oikeassa tai yhtä väärässä. Jos ei ole muuttumatonta Jumalan ilmoitusta, ei voi olla uskoa Jumalaan siinä merkityksessä, jossa Raamattu puhuu siitä, ja on liki samantekevää, mitä ihminen uskoo tai on uskomatta; kunhan ei nyt tee itselleen ja toisille mitään suurempaa vahinkoa. Varmasti on niitä, joiden mielestä ei ole muuta mahdollisuutta kuin elää tässä umpikujassa. On niitäkin, joiden mielestä tällaisessa umpikujassa eläminen on vapaata, ihanaa elämää. Kristitty – siinä merkityksessä, jossa Raamattu puhuu kristityistä tai Jumalaan uskovista – ei ajattele näin.

***

Raamattuun sitoutuminen ei aina tarkoita kirkon perinteisiin ratkaisuihin sitoutumista. Se ei siis aina ole konservatiivisuutta. Kirkko voi tehdä ja on tehnyt virheitä. Perinteitä, jotka ovat vastoin Raamatun opetusta, tulee muuttaa. Tuntuu, että varsinkin nyt kirkkomme ja muutkin kirkot luovat tällaisia perinteitä. Toki monissa asioissa kirkon perinteinen opetus ja käytännöt ovat Raamatun mukaisia. Monet kirkon opettajat ovat löytäneet ja opettaneet, mitä Raamattu opettaa, ja ohjanneet kirkkoa uskomaan ja toimimaan Raamatun mukaan. En siis ajattele, että viisaus on nyt meissä ja meidän kyvyissämme ymmärtää Raamattua eikä tätä viisautta ollut ennen.

***

On paljon asioita, joihin Raamattu ei ota kantaa. Hyvät muutokset näissä asioissa ovat tervetulleita. Niissä saa ja pitäisi ajatella, toimia ja tehdä muutoksia sen mukaan, mikä on järkevää, rakkautta ja palvelee seurakunnan parasta. Saatan olla asioissa, joihin en löydä kantaa Raamatusta, liiankin liberaali ja uudistuksiin innokas. Voi olla, että olen historiaton tai otan perinteen huomioon liian huonosti. Saatan ajatella, että vanha on sinänsä huonoa. Niin ei tietenkään ole. Tai saatan olla liian tunteeton ja käytännöllinen. Perinteen kunnioittamisessa niissä asioissa, joissa sitä voi kunnioittaa, vaikka ei olekaan pakko, minulla, liberaalilla, on paljon opittavaa.

***

Joidenkin mielestä usko siihen, että Jumala puhuu Raamatussa, on puristava kahle. Minusta se ei ole. Minusta se on vapautta varsinkin tästä syystä: sitten saan luottaa siihen, että olen Jumalan oma ja pelastun armosta. Minun ei tarvitse ansaita paikkaa taivaassa, saan sen lahjana, jonka Jeesus on ansainnut minulle. Olen saanut syntini anteeksi ja pelastun, vaikka olen ansainnut kadotuksen. Voin luottaa tähän, jopa olla tästä varma, koska Jumala lupaa niin kirjassa, jossa hän puhuu.


PS Tänä viikonloppuna Turussa on Valtakunnallinen Evankeliumijuhla. Hienoa jos pääset mukaan. Juhlasta kerrotaan lisää osoitteessa www.evankeliumijuhla.fi.