Jälleennäkemisen toivossa

Lähetin hetki sitten Koillis-Lappiin tämän kirjoituksen ja pyysin sen julkaisemista tällä viikolla:

Isäni Matti Rankinen kuoli pian pääsiäisen jälkeen 11.4.2012.

Hän syntyi nuorimpana nelilapsiseen perheeseen Kemijärvellä 1933. Perhe muutti rajan taakse jääneeseen Sallaan, jossa isoisälläni oli kauppa. Talvisota toi takaisin Kemijärvelle. Jatkosodan, sotilaspoikien toiminnan, pommituksessa tuhoutuneen kodin, saksalaiset aseveljet ja evakkoajan Jepualla Etelä-Pohjanmaalla isä näki ja koki kymmenvuotiaan pojan silmin ja tuntein.

Isä opiskeli rakennusmestariksi Kuopiossa. Siellä hän tapasi Inkerin ja melkein 54 vuotta kestänyt avioliitto solmittiin Kuopion tuomiokirkossa. Muutettiin Rovaniemelle, jossa molemmat pojat syntyivät. Ensimmäinen työpaikka oli Imatran Voimalla.

Vuonna 1966 muutimme Kemijärvelle ja 1979 isäni perusti rakennussuunnittelu- ja valvontatoimiston. Moni Kemijärvellä asuu hänen suunnittelemassaan kodissa, jonka rakentamista hän valvoi. Luusuan ja Räisälän kappelit sekä Honkakankaan siunauskappeli ovat hänen piirtämiään. Isä piti työstään, jossa tuloksia oli helppo nähdä: tontille nousi rakennus, jonka suunnitelmat olivat paperilla. Kokonaan eläkkeelle hän ei malttanut jäädä. Hän sanoi, että hän oli aina ollut rakennuksilla eikä halunnut olla niiltä pois.

Metsästys, kalastus, marjastus, lukeminen ja hiihto olivat rakkaita harrastuksia. Vielä viime syksynä isä oli poikansa ja pojanpoikansa kanssa sorsametsällä ja kulki mukana hänelle hyvin tärkeässä hirviporukassa. Nuorena hän yleisurheili ja pelasi pesäpalloa innokkaasti.

Isä oli hyvä, rakastava puoliso ja malli meille pojille. Lapsenlapsi kuvasi joskus Matti-ukkia sanomalla, että hän antaa vaikka kuun taivaalta. Isä huolehti, oli kiinnostunut ja antoi kulkea omaa tietä. Työ oli hänelle paljon muutakin kuin toimeentulon ansaitsemista. Juuret olivat lujasti Suomessa ja suomalaisuudessa. Kemijärveltä hän lähti pois vain, jos oli aivan välttämätöntä. Hänellä oli hyvä huumori.

Uskonasiat olivat isälle tärkeitä. Melkein joka sunnuntai hän oli jumalanpalveluksessa Kemijärven kirkossa. Muuan paikkakuntalainen sanoi kuultuaan viestin isän kuolemasta: - Mietinkin, missä Matti on, kun häntä ei näkynyt tutulla paikalla kiirastorstain jumalanpalveluksessa. Hän oli tuolloin kotona ja liikkuminen oli vaikeaa. Muutama päivä myöhemmin hän nukkui rauhallisesti pois Lapin Keskussairaalassa. Sydänlihas ei enää toiminut.

Siunaamme isän jälleennäkemisen toivossa Kemijärven kirkossa lauantaina 28.4. Pääsiäisen suuri sanoma on, että Jeesus voitti kuoleman. Hän on kuolemaakin suurempi. Hän lupaa niille, jotka uskovat häneen, ikuisen elämän siellä, missä ei ole sairautta, kipua eikä kyyneleitä.

* * *

On hyvä, että saa jättää rakkaan, läheisen ihmisen Jumalan käsiin. Saa luottaa Herramme lupaukseen: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin." Joskus, ehkä usein, on vaikea ymmärtää tai hyväksyä Jumalan tekoja ja teitä. Silloinkin ja juuri silloin saa luottaa Jumalan suuruuteen - hänellä on valta - hyvyyteen ja suureen armoon.