Ei yhtä askelta

Viime aikoina on puhuttu paljon eutanasiasta. Tuntuu, että monissa puheissa unohdetaan, että askel tiettyyn suuntaan usein vaatii tai pakottaa ottamaan toisen askeleen, kolmannen ja neljännenkin. Tai jos padottua suurta määrää vettä yritetään laskea padosta vain vähän, se ei useinkaan onnistu. Kun avataan portti, sitä ei voida sulkea ja vettä vyöryy paljon enemmän kuin oli tarkoitus.

Muuan, joka oli vasta armeijassa ja koulutettiin toimimaan tiedustelupartiossa - tällainen partio toimisi syvällä vihollisen hallussa olevilla alueilla - kertoi: Meille opetettiin, miten toimitaan, jos joku partiostamme haavoittuu. Yksi tärkeä asia, josta täytyy huolehtia, on, ettei haavoittuneen lähellä ole asetta. Haavoittuneen omat aseet täytyy viedä tarpeeksi etäälle hänestä. Muuten hän saattaa ajatella tekevänsä palveluksen partiolle ja surmata itsensä.

Mielestäni erittäin viisas neuvo. Mitä jos sanottaisiin, että partionjohtajan tulee arvioida tilanne ja mikäli haavoittunut on oikein pahasti haavoittunut, hänen viereensä on syytä jättää ase ja toivoa, että hän käyttää sitä? Se voisi jossakin tilanteessa tuntua perustellulta - haavoittunut voi vaarantaa monen muun hengen - mutta jos otettaisiin tämä askel, otettaisiin helposti toinen ja neljäskin. Ehkä kohta neuvottaisiin tai tositilanteessa toimittaisiin siten, että aina kun joku haavoittuu ja hänen todetaan hidastavan partion liikkumista, häntä kehotetaan surmaamaan itsensä tai hänet surmataan. Olisi vaikea tukkia veden vyöryä.

En hyväksy muutenkaan, että ihminen ottaa vallan, joka kuuluu Jumalalle, ja päättää, kuka saa elää ja kuka ei. Sitä ei pitäisi hyväksyä tästäkään syystä: Niin helposti otetaan uusia askeleita. Ensiksi sanotaan, että vain siinä tapauksessa aktiivinen eutanasia - ihmisen surmaaminen - on mahdollista, että ihminen on parantumattomasti sairas, kärsii suurista kivuista, tahtoo itse kuolemaa ja ilmaisee tämän selvästi. Ehkä yllättävän helposti aletaan surmaan myös niitä, joiden hoito on hyvin kallista, joista ei enää ole hyötyä yhteiskunnalle ja joista on suurta vaivaa omaisille. Tästä syystä pitäisi jättää ottamatta ensimmäinen askel.