Tuntuu että yritettiin saada nielemään koukku

Olen menneinä vuosina ollut mukana useissa keskusteluissa tai neuvotteluissa, joissa on puhunuttu ns. erillisvihkimyksistä. Niillä tarkoitetaan pappisvihkimystä, jossa ei vihitä papeiksi naisia. Olemme toivoneet näitä, jotta nekin, jotka eivät pidä naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena ratkaisuna, voisivat saada kirkossamme pappisvihkimyksen. Näissä keskusteluissa tai neuvotteluissa kuulimme aika usein toivomuksen tai vaatimuksen: tulkaa tässä asiassa vastaan, sitä odotamme teiltä. Näin sanottin meille, jotka emme pitäneet hyvänä ja oikeana, että naispappeuden torjujat osallistuvat pappisvihkimykseen, jossa vihitään naisia papeiksi. Meistä johdonmukaista oli, että se, jonka mielestä naispappeus on vastoin Jumalan tahtoa, ei osallistu tilaisuuteen, jossa toimitaan Jumalan tahtoa vastaan.

Muutama päivä sitten kirkon piirissä synnytti keskustelua uutinen, jonka mukaan Tampereen piispa oli vihkinyt pastoriksi miehen, joka pitää naispappeutta vääränä eikä siksi voi eikä aio toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Tämä papiksi vihkiminen tapahtui siten, että mukana oli myös papiksi vihittäviä naisia. Papiksi vihitty mies kertoi, että tämä oli hänen vastaantulonsa. Tampereen piispa selitti toimintaansa, jota monet arvostelivat - miksi hän oli vihkinyt pastoriksi miehen, joka torjuu naispappeuden ja toimii tämän mukaan. Piispan mukaan osallistuminen samaan pappisvihkimykseen naisten kanssa ilmaisee valmiutta yhteistyöhön naispastoreiden kanssa. Siis sen, joka osallistuu samaan vihkimykseen naisten kanssa, tulee piispan mukaan - ollakseen johdonmukainen - toimittaa naispastorin kanssa myös jumalanpalvelus.

Kuopion piispanvaalissa kahdelta ensimmäisessä äänestyksessä eniten ääniä saaneelta ehdokkaalta kysyttiin tästä asiasta. Uutisen mukaan molemmat olivat sitä mieltä, että pappisvihkimyksen edellys on, että toimittaa messun naispastorin kanssa.

Kun on lukenut näitä kannanottoja, on tuntunut, että menneinä vuosina yrittiin saada nielemään se koukku, että osallistuttaisiin yhteisvihkimyksiin naisten kanssa. Ehkä jotkut olivat oikeasti sitä mieltä, että tämä vastaantulo riittäisi. Luultavasti monet olivat jo silloin sillä kannalla kuin Tampereen piispa ja pian olisi vedottu siihen, että yhteisvihkimykseen osallistuminen tarkoittaa, että myös vihkimyksen jälkeen tulee tehdä alttarilla yhteistyötä naispastorin kanssa. Jos ei tee, on ristiriitainen itsensä kanssa. Tätä ei silloin vain sanottu. Todennäköisesti myös monista yhteisvihkimyksissä papiksi vihityistä olisi tuntunut tältä ja he olisivat suostuneet yhteistyöhön.

Neuvottelut kirkossa eivät aina ole vailla juonia ja yrityksiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin vilpittömiä. Yritetään saada ottamaan yksi askel. Joka ottaa sen, sen täytyy kohta ottaa toinen askel ja kolmaskin.