Voisiko jumalanpalvelusyhteisö olla osa paikallisseurakuntaa?

Kotimaan verkkolehdessä julkaisiin eilen juttu, jossa kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo miettii jumalanpalvelusyhteisöjen toimintamahdollisuuksia osana paikallista seurakuntaa. Mielenkiintoinen asia. Juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa24.fi.

Viime vuosina luterilaisen kirkkomme sisäpuolella tai sen liepeillä on syntynyt kymmeniä jumalanpalvelusyhteisöjä. Epäilemättä niitä syntyy lähivuosina huomattava määrä lisää. Yhteisöt ovat erilaisia ja syntyvät eri tarpeista. Itse tunnen parhaiten niitä yhteisöjä, joiden pyrkimys on pitää kiinni Raamatusta ja luterilaisesta uskosta. Nämä yhteisöt eivät niinkään ole jotakin uutta - ennemmin perinteistä luterilaisuutta ja jumalanpalveluselämää. Ei kuitenkaan tee oikeutta näille yhteisöille pitää niitä perinneliikkeinä. Mukana on hämmästyttävän paljon lapsia, nuoria ja perheitä. Yhteisöt ovat usein nuorekkaita, ulospäinsuuntautuvia ja uusia mukaan kutsuvia.

Ehkä olisi oikein hyvä, että nämä jumalanpalvelusyhteisöt olisivat osa kirkomme paikallisseurakuntaa. Ja että näin ei olisi vain puheissa vaan yhteys olisi syvempää. Ainakin pääosa näiden yhteisöjen jäsenistä on kirkkomme paikallisseurakuntien jäseniä. Se, että jumalanpalvelusyhteisö olisi osa paikallista seurakuntaa, voisi merkitä hyvää niin yhteisölle kuin seurakunnalle. Minustä tätä asiaa kannattaisi selvittää. Vielä ei varmaan ole liian myöhäistä. Löytyisikö ne kirkkomme johtajat ja herätysliikkeidemme johtajat - usein yhteisöt ovat jonkin tai joidenkin herätysliikkeiden toimintaa - jotka yhdessä miettivät, mitä asian hyväksi voidaan tehdä, ja tekevät?

Tietenkään ei voida toimia niin, että syntyneet ja syntyvät jumalanpalvelusyhteisöt otetaan osaksi paikallisseurakuntaa ja niitä ryhtyy johtamaan seurakunnan kirkkoherra tai Jukka Keskitalon haastattelussa mainittu rovasti. Ja kirkkoherra tai rovasti päättää, miten jumalanpalvelusyhteisöissä toimitaan ja ketkä niissä toimittavat jumalanpalvelukset. Jumalanpalvelusyhteisöille ei voi sanella, että niissä täytyy hyväksyä naispappeus ja homoseksuaaliset suhteet. Jos yhteyttä yritetään rakentaa näin, ei kannata edes yrittää. Mutta voitaisiinko toimia niin, että jumalanpalvelusyhteisöillä, jotka poikkeavat joissakin asioissa kirkkomme viimeaikaisista linjauksista, olisi paikallisseurakunnassa tilaa ja niiden annettaisiin elää ja toimia sen mukaan, miten niissä ymmärretään Raamattua. Puolin ja toisin etsittäisiin ratkaisuja, joissa kunnioitus näkyy. Kaikessa kirkomme toiminnassa - myös jumalanpalvelusyhteisöissä - tulisi tietysti pysyä luterilaisen uskon sisäpuolella.

Jumalanpalvelusyhteisöt tulevat toimeen ilman kiinteämpää yhteyttä kirkkomme paikallisseurakuntiin. Varmasti paikallisseurakunnat elävät ilman jumalanpalvelusyhteisöjäkin. Silti ajattelen, ettei varmaankaan olisi huono asia, että jumalanpalvelusyhteisöt olisivat osa paikallista kansankirkkomme seurakuntaa.