Augustus, seimi ja palasivat

Viime lauantai-iltana Karkun evankelisella opistolla oli joulujuhla. Puhuin siellä kolmesta jouluevankeliumin sanasta. Tämä puhe olkoon nettipäiväkirjani joulutervehdys.

Augustus

On sanottu, ettei kristinusko ei niinkään ole ajattomia totuuksia Jumalasta, ihmises-tä, oikeasta ja väärästä, kuolemasta, pelastumisesta. On kristinuskossa myös ajattomia totuuksia. Mutta ensisijaisesti kristinusko on Jumalan toimintaa tässä maa-ilmassa, meidän todellisuudessamme, elämässämme. Jouluevankeliumissa Augustus muistuttaa tästä. Elettiin tiettyä tilannetta tässä maailmassa. Oli Rooman suurvalta ja sen hallitsijana oli keisari Augustus. Jumala toimi tuona aikana tässä maailmassa.

On valtavan hienoa, ettei kristinusko niinkään ole ajattomia totuuksia vaan Jumalan toimintaa täällä, missä me ihmiset elämme. Ei siis ole vain niin, että Jumala jostakin kaukaa kertoo meille syviä viisauksia – tällainen olen, näin tulee elää, tästä elämässä on kyse tai näin ihminen pelastuu. Jumala tulee tänne, missä me olemme. Hän toimii täällä. Hän on lähellä meitä. Hän pitää meistä huolta. Hän johdattaa. Hän tulee luoksemme ja tuo meille pelastuksen. Saa turvautua Jumalaan, joka on lähellä meitä, toimii tässä maailmassa ja vaikuttaa elämässämme.

Jumala tuli ihmiseksi. Se on joulun ihmeellinen sanoma. Se varsinkin oli Jumalan toimintaa tässä maailmassa. Ja se, mitä tapahtui sen jälkeen, mitä tapahtui Betlehemissä. Jumala Pojassaan kulki tien, joka vei ristille. Hän otti kannettavakseen ihmisten synnit. Hän sovitti synnit, hän antoi anteeksi, hän järjesti kaikille pelastuksen. Jokainen, joka turvautuu tähän Jumalaan, pelastuu ikuiseen elämään.

Seimi

Jouluevankeliumissa kerrotaan Jumalan voimasta, suuruudesta ja kirkkaudesta, jonka ihmiset näkivät. Oli pimeä yö, paimenet varmaan istuivat nuotiolla, ja sitten pimeyden valaisi Jumalan häikäisevä valo. Enkeli ilmestyi ja alkoi puhua. Ja kohta paikalla oli suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa.

Jouluevankeliumissa kerrotaan myös ja varsinkin, miten vaatimattomasti kaikki tapahtui – ilman suurta näkyvää voimaa, loistoa ja vavahduttavia tapahtumia. Maria ja Joosef tekivät matkan varmaan samalla tavalla kuin niin monet muut pohjoisesta Galileasta etelään, Juudeaan ja Betlehemiin. He majoittuivat ehkä talliin, ehkä luolaan, jossa pidettiin yleensä eläimiä. Siellä lapsi syntyi niin kuin lapset syntyvät. Vastasyntynyt kapaloitiin ja laitettiin seimeen, kaukaloon, johon tavalli-sesti laitettiin ruokaa eläimille.

Joskus Jumala näyttää voimansa niin, että ihmiset näkevät sen. Tapahtuu ihmeellistä, on vavahduttavaa, Jumalan kirkkaus loistaa. Useimmiten Jumala toimii toisin. Hän toimii vaatimattomuudessa, tavallisuudessa, heikkoudessa, siellä, missä ei näytä tapahtuvan ihmeellistä eikä ole voimaa ja loistoa. Hän käyttää tavallisia, heikkoja ihmisiä.

Näin Jumala toimii useimmiten nytkin. Se saattaa tuntua oudolta. Ajattelemme, että merkki Jumalan toiminnasta on ja pitääkin olla voima, jonka mekin voimme nähdä. Että merkki Jumalan toiminnasta on menestys, voitot ja onnistuminen. Ja se, ettei ollut näkyvää voimaa tai epäonnistuttiin, on merkki siitä, että Jumala ei toiminutkaan. Näin voimme ajatella mutta näin ei ole. Jumala useimmiten kätkee voimansa ja toimii heikkoudessa ja tavallisuudessa.

Raamattu on vailla sellaista voimaa, jota moni arvostaa. Tai odottaa, että sitä pi-täisi olla, jos on kyse Jumalan toiminnasta. Ja kuitenkin Jumala on ja toimii juuri Raamatun sanoissa, siinä että niitä luetaan ja opetetaan. On sanottu, että Raamattu on nyt seimi, jossa Jeesus on. Ehkä se on vaatimaton kuten seimi, rosoinen, sellainen, mistä jotkut sanovat: pitäisi olla toisenlaista, että uskoisin tämän olevan Jumalan puhetta. Mutta juuri Raamatussa Jeesus on, puhuu, tulee meidän luoksemme, toimii, luo uskoa ja vahvistaa sitä.

Palasivat

Jouluevankeliumissa kerrotaan, että paimenet palasivat. Se voi tuntua yllättävältä tai lattealta. Tai siltä, etteihän niin voinut tapahtua. Paimenet olivat nähneet enkeleitä. He olivat kuulleet, että maailmaan on syntynyt Vapahtaja. Toteutui, mitä Jumala oli luvannut ja mitä oli kauan odotettu. He etsivät ja löysivät Betlehemistä Vapahtajan. Varmaan he kumarsivat häntä. Oli ihmeellinen hetki. Ja sitten kerrotaan, että he palasivat – takaisin arkiseen työhön, paimentamaan lampaita, viemään niitä sinne, missä on ruokaa, viemään niitä teurastettavaksi, istumaan yöllä nuotiolla. Voi tuntua, etteivät he näin voineet tehdä – kaiken jälkeen, mitä näkivät ja kokivat.

Se, että paimenet palasivat, kertoo tärkeistä asioista. Jumala haluaa, että elämme tavalista arkea, hoidamme siinä tehtävämme, jotka tuntuvat arkisilta. Niin palvelemme Jumalaa. Palvelemme häntä arkisissa tehtävissä – niissä joissa palvelemme toisia ihmisiä. Tämä on huikea ajatus: Jumala tahtoo, että hoidan arkisia tehtäviä työpaikalla, kotona ja harrastuksissa ja niissä palvelen toisia ihmisiä. Jos niin teen, palvelen Jumalaa.

Se, että paimenet palasivat, kertoo, että juuri arkeen sanoma Vapahtajasta on tarkoitettu. Siellä saa uskoa, että on Vapahtaja, on syntien anteeksiantamus, Vapahtajan takia saa olla Jumalan lapsi ja on ikuinen elämä, jonne kerran pääsee Jeesuksen takia. Tämä sanoma ei niinkään ole tarkoitettu juhlahetkiin vaan arkeen. Siellä se kantaa, siihen se antaa voimia.

Arjen jälkeen Jeesus kantaa juhlaan. Sen takia että Vapahtaja syntyi, eli, kuoli ristillä ja nousi kuolleista, pääsemme sinne, missä on ikuinen juhla.

* * *

Toivotan sinulle hyvää, siunattua joulua. Meille on syntynyt Vapahtaja.