21 km

Juoksin lauantaina elämäni ensimmäisen kerran puolimaratonin. Ilmoittauduin talvella Helsinki City Runiin. Se, että ilmoittautuu tällaiseen tapahtumaan ja maksaa osallistumismaksun, laittaa harjoittelemaan - mikä on oikein hyvä asia.

Puolimaraton on siis vähän yli 21 kilometriä. Olen juossut silloin tällöin lenkkejä, joiden pituus on ollut viitisentoista kilometriä, ja on tuntunut, että kuusi kilometriä tämän lisäksi ei ole mahdotonta. Lyhyempiä lenkkejä olen juossut aika säännöllisesti - kolmisen kertaa viikossa. On ollut oikein hyvä herätä vähän tavallista aikaisemmin ja käydä juoksemassa muutama kilometri. Kevään aamut ovat hienoja.

Tapahtumassa 21 kilometriä meni yllättävän nopeasti eikä tuntunut sietämättömältä. Suuressa joukossa juokseminen on paljon helpompaa kuin yksin. Reitti oli hyvin valittu. Matka alkoi läheltä olympiastadionia ja päättyi stadionille. Noin puolet matkasta oli asfalttia, puolet hiekkatietä. En tiennyt, että niinkin lähellä Helsingin keskustaa on aika komeita metsiä. Olin tyytyväinen tulokseen: tuli juostua suunniteltu matka ja maalissa olin hieman yli kahden tunnin ja yhden minuutin kuluttua lähdöstä. Ilman muuta tämä kokemus sai miettimään, pitäisikö juoksuharrastuksen seuraavaksi tavoitteeksi ottaa koko maraton.

Raamattu sanoo, että ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä (1 Tim 4:8). Tämä Raamatun kohta kertoo asioiden tärkeysjärjestyksen. Toisaalta siinä sanotaan, että ruumiin harjoittamisesta on hyötyä - vaikkakin vain vähän. Sitä, mitä Jumalan sana sanoo hyödylliseksi - edes vähän hyödylliseksi - kannattaa tehdä. Siis ruumista kannattaa harjoituttaa. Kannattaa juosta ja harjoitella puolimaratonia tai kokonaista varten. Mutta valtavan paljon hyödyllisempää on usko Jeesukseen. Se antaa tähän elämään fyysistä kuntoa paljon parempaa ja se on tie - ainoa tie - ikuiseen elämään.