41 euroa ja 81 euroa

Aika korkeaan ikään tullut sai viime kesänä kutsun tästä ajasta ikuisuuteen. Juttelin hänen tyttärensä kanssa, joka oli saanut isänsä verotiedot vuodelta 2013. Isä oli maksanut menneenä vuonna ennen kuolemaansa eläkkeestään kirkollisveroa 41 euroa. Yle-veroa hän oli maksanut 81 euroa.

Luvut pysähdyttivät ja hämmästyttivät. Mitä merkitsee vanhukselle, kumpaa hän pitää tärkeämpänä - mitä seurakunta antaa vai mitä saa Yleltä? Kumpi antaa lopulta enemmän? Tietysti toinen vanhus vastaa toisin kuin toinen. Tämä mies oli maksanut kaksi kertaa enemmän Ylelle kuin seurakunnalle kirkollisverona. Seurakunnasta voi erota, mikäli katsoo, ettei halua kuulua siihen eikä saa siihen kuulumisesta mielestään tarpeeksi. Mutta Ylestä ei erota, vaikka haluaisi.

Se on täytetty

On hiljainen viikko. Herramme kärsi, kuoli ja sovitti syntimme ja meidät pyhän Jumalan kanssa. Hän nousi kuolleista ja voitti kuoleman.

Ennen pääsiäistä ja pääsiäisenä Karkun evankelisella opistolla on seuraavat jumalanpalvelukset. Olet lämpimästi tervetullut.

Herramme vietti ehtoollista opetuslastensa kanssa torstai-iltana tai -yönä. Torstaina 17.4. klo 19 on kiirastorstain messu. Messussa saarnaa Markus Malmivaara, Susanna ja Arto Rantanen laulavat ja pyhäkoulun pitää Annemari Laitinen.

Lauantaina 19.4. klo 23 on pääsiäisyön messu. Messussa saarnaavat Erkki Koskenniemi ja Johannes Krysostomos. Jälkimmäisen pääsiäissaarna on ollut tapana lukea tässä jumalanpalveluksessa. Messun jälkeen voidaan olla hetki yhdessä - syödään, mitä nyyttäripöytään on tullut. Voit halutessasi tuoda pöytään jotakin.

Maanantaina 21.4. klo 11 on toisen pääsiäispäivän messu. Tuon päivän aihe Evankeliumikirjassa on Ylösnousseen kohtaaminen. Saarnaajana on Jari Nurmi, messussa kuullaan muutakin musiikkia kuin pääsiäisen virret. Pyhäkoulu on myös tässä jumalanpalveluksessa ja messun jälkeen juodaan kirkkokahvit.

Pitkäperjantain evankeliumissa kerrotaan: "Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: - Minun on jano. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: - Se on täytetty. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä." (Joh 19).

Jeesus teki kaiken - se on täytetty - mitä tarvitsemme, että kelpaamme pyhyyttä vaativalle Jumalalle, olemme hänen omiaan, saamme syntimme anteeksi ja pääsemme ikuiseen elämään Jumalan luo. Nämä kaikki saamme lahjana, ei tarvitse yrittää ansaita, koska Jeesus on ansainnut nämä meille. Nämä on jokaisella, joka on kastettu Jeesukseen omaksi ja uskoo häneen.

Hyvää, siunattua ristin ja ylösnousemuksen juhlaa.

Jeesuksella oli vaimo?

Pääsiäinen lähestyy. Usein merkki siitä on, että lehdissä kerrotaan näyttävästi jotakin, mikä on vastoin, mitä kristityt ovat uskoneet. Tänä vuonna on kerrottu, että Jeesuksella oli mahdollisesti - toisin kuin Raamattu kertoo - vaimo. Ja todistukseksi tästä on kerrottu pienestä käsikirjoituksesta, jossa Jeesuksen sanotaan puhuvan vaimostaan. Lehdissä on uutisoitu tutkijoiden tulleen siihen tulokseen, että käsikirjoitus on aito.

Voi hyvin olla, että käsikirjoitus on aito. Luultavasti se tarkoittaa, että käsikirjoitus on aito vanha kopio ehkä 100 tai 200 vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen kirjoitetusta tekstistä. Kokonaan toinen asia on, onko se totta, mitä tuossa käsikirjoituksessa sanotaan, ja sanottiin siinä tekstissä, josta käsikirjoitus on ilmeisesti hyvin vanha kopio.

Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että Harry Potter ja viisasten kivi -kirja, joka on kirjahyllyssä, on aito kopio J.K. Rowlingin kirjoittamasta tekstistä. Kopio on tarkka kopio, mikäli kirja on englannin kielinen. Kokonaan toinen asia, onko totta se, mitä tekstissä kerrotaan - että Englannissa on velhokoulu, jossa tapahtuu ihmeellisiä asioita ja opitaan ihmeellisiä temppuja.

Raamatun evankeliumikirjoista vanhin - Markuksen evankeliumi - on kirjoitettu kolmisenkymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ja muut Raamatun evankeliumikirjat pian tämän jälkeen. Niiden kirjoittamisen aikana eli paljon niitä, jotka olivat nähneet Jeesuksen ja tiesivät, mitä hän opetti ja mitä hänelle tapahtui. Tiesivät senkin, oliko hänellä vaimoa vai ei. Luotan näihin kirjoituksiin paljon enemmän kuin kirjoituksiin, jotka syntyivät paljon myöhemmin ja niiden parissa, jotka olivat kulkeneet kauaksi siitä, mitä apostolit, Jeesuksen valitsemat ja valtuuttamat, ja heidän oppilaansa opettivat. Sen voimme tietää, mitä nämä opettivat. Voimme lukea monia heidän kirjoituksiaan.

Ei kenttähartautta

Keskustelu Suvivirrestä sai kuin jatkoa. Kouvolan Sanomat kertoi muutama päivä sitten, ettei Karjalan Prikaatin perinnepäivässä pidetty kenttähartautta, koska haluttiin varmistaa, ettei kenenkään tarvitse osallistua vastoin vakaumustaan uskonnon harjoittamiseen. Tämä juttu löytyy osoitteesta www.kouvolansanomat.fi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies esitti muutama viikko sitten, että samasta syystä koulun kevätjuhlassa ei pitäisi laulaa Suvivirttä. Ilmeisesti Karjalan Prikaatin perinnepäivän tilaisuudessa oli kyse tammikuussa saapuneiden alokkaiden sotilasvalasta tai sotilasvakuutuksesta.

Ymmärrän kyllä, että tilanne on jossain määrin sekava. Puolustusvoimien ohjesääntö, joka antaa määräykset sotilasvalasta, käskee pitää hartauden. Se on osa sotilasvalatilaisuutta. Apulaisoikeusasiamies on linjannut, että myös kirkkoon kuuluvat varusmiehet voivat halutessaan olla osallistumatta puolustusvoimissa järjestettäviin kirkollisiin tilaisuuksiin. Onko sotilasvala siis tällainen tilaisuus? Ja linjaus Suvivirrestä voidaan ymmärtää niin, että myös valatilaisuudessa voidaan toimia perustuslaillisia oikeuksia vastaan. Joku kun joutuu osallistumaan uskonnolliseen tilaisuuteen, vaikka ei haluaisi. Ne, joiden tehtävä on päättää valatilaisuuden tai kevätjuhlan ohjelmasta, varmaan toivovat, että annetut ohjeet ja määräykset eivät olisi ristiriitaisia. Toisaalta ajattelen, että apulaisoikeusasiamiehen linjaus, jossa ei puhuta armeijan valatilaisuudesta, ja puolustusvoimien hyväksytty ohjesääntö, joka nimenomaan puhuu valatilaisuudesta, ovat painoarvoltaan varsin erilaiset, kun ratkaistaan valatilaisuuden järjestämiseen liittyviä asioita. Ohjesääntö on paljon painavampi. Jos apulaisoikeusasiamiehen linjaukselle annetaan näin suuri arvo, eikö pitäisi muuttaa myös sotilasvalan sanamuotoa. Siinä sanotaan: "Minä N.N. lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä ..." Tätä ei sentään tehty.

Ne, joille kenttähartaus on suuri ongelma, voivat pyrkiä tavoitteeseensa kovin ottein. Ehkä se, joka päättää poistaa perinnepäivästä kenttähartauden, haluaa välttää ikäviä puhelinsoittoja, raskasta julkisuutta ja aikaa vievää selvitysten kirjoittamista. Toisaalta eikö juuri sotilailla pitäisi olla rohkeutta taistella ja tehdä, mitä käsketään, vaikka jotkut ovat vastaan? Armeijan ohjesääntö käskee järjestää kenttähartauden.

Kirjoitin edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa, että jotkut vaativat neutraalia opetusta, ei jonkun uskonnon opetuksia. Kun on kyse esimerkiksi oikeasta ja väärästä, ei ole neutraalia opetusta. Se nousee aina jostakin ideologiasta ja on sen mukaista. Jos halutaan olla oikeasti neutraaleja, ei voida sanoa mitään oikeasta ja väärästä ja arvoista. Näihin liittyviä käsityksiä voidaan ehkä esitellä mutta ei sanoa, että tämä on oikein ja tuo väärin tai että meidän tulisi toimia näiden arvojen mukaan. Aina joku määrittelee oikean, väärän ja arvot. Ellei määrittelijä saa olla kristinusko, se on joku muu. Toivottavasti maamme armeija ei muutu neutraaliksi, siis sellaiseksi, ettei siellä ole oikeaa ja väärää eikä arvoja. Sellainen armeija ei kykenee tehtävään, joka armeijallamme on.


PS Kuulin hetki sitten eräältä isältä, että Karjalan Prikaatin valatilaisuus oli helmikuussa ja siinä oli hartaus. Hänen poikansa vannoi silloin sotilasvalan. Prikaatin perinnepäivä ei siis ollut valatilaisuus. Tästä tärkeästä korjauksesta huolimatta annan tämän kirjoituksen olla tässä.