Raamattu vai ihmisen järki?

Kirjoitin Kotimaan blogeihin jutun "Raamattu vai ihmisen järki?" Juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa.

Työkokouksessa ja ampumaradalla

Tänään oli Sleyn läntisen alueen työntekijöiden kokous. Luimme ensi sunnuntain evankeliumitekstin ja puhuimme siitä. Tulevan sunnuntain evankeliumi on kertomus Jeesuksesta ja Sakkeuksesta (Luuk 19:1-10). Kukin kertoi, mikä tässä kertomuksessa puhuttelee erityisesti. Esimerkiksi tällaisista asioista puhuimme:

- Jeesus huomasi Sakkeuksen - yhden monien joukossa. Jumala huomaa yhden ihmisen, myös minut.
- Sakkeus ehkä halusi tarkkailla Jeesusta sivusta. Hän ei ehkä halunnut ottaa kantaa Jeesukseen. Sivuun häntä ei jätetty. Hän joutui ottamaan kantaa.
- Voi olla, ettei Sakkeus pitänyt itseään tarpeeksi hyvänä kohdatakseen Jeesuksen. Voi olla, että hän kiipesi siksi puuhun. Kukaan ei ole liian huono Jeesukselle.
- Uskomme mukaan ensiksi on armo ja sitten teot. Hyvät teot ovat sen hedelmää, että Jumala armahtaa ja rakastaa. Jeesus meni ensiksi Sakkeuksen luo ja hänen kotiinsa. Tästä seurasi, että Sakkeus halusi tehdä hyvää - jakaa omastaan ja hyvittää pahoja tekojaan.
- Sakkeus otti Jeesuksen iloiten vieraakseen. Evankeliumi synnyttää iloa. Jeesuksen ihmeellinen rakkaus synnyttää joskus iloa hämmästyttävästi.
- Sakkeus ei ilmeisesti välittänyt siitä, että nolasi itsensä istumalla puussa. Niin tärkeää oli ainakin nähdä Jeesus. Suuri omaisuus ei tyydyttänyt häntä. Hän kaipasi sitä, mikä on enemmän. Sen hän sai Jeesukselta.

Puhuimme työmme iloista, suruista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Keskustelimme Sleyn uudesta organisaatiosta. Mitä se merkitsee juuri meidän työssämme? Ja meidän alueellamme. Miten se tukee työtämme, työntekijöitä ja vapaaehtoisia vastuunkantajia? Uutta organisaatiota ei ole luotu uudistamisen halusta - sen tarkoitus on tukea ja kehittää Sleyn toimintaa. Uskon, että organisaatiouudistus palvelee tätä tarkoitusta. Sovimme myös muutamista yhteisistä, koko läntistä aluetta koskevista tapahtumista. Päivän päätteeksi saunoimme ja söimme makkarat ulkona kesän lämmössä. On suuri ilo kuulua tällaiseen joukkoon ja olla tällaisten työntekijöiden työtoveri ja esimies.

Aloitimme päivämme ampumaradalla. Muutaman harjoituslaukauksen jälkeen ammuimme kymmenen laukauksen kilpailun. Matka oli 100 metriä ja aseinamme Sakon reserviläiskiväärit. Kisan paras tulos oli 98 pistettä, toiseksi paras 94 ja kolmanneksi 92. Kovia tuloksia. Kiitos tutuille reserviläisille, jotka mahdollistivat ammunnan. Ammunta on hyvä harrastus varsinkin siksi, että se vaatii ja opettaa keskittymistä.

Ensi sunnuntaina on sanajumalanpalvelus Karkun evankelisella opistolla. Reijo Arkkila saarnaa, Kannelmiehet laulavat, Matti Rusama toimii kanttorina, itse saan toimia liturgina. Jumalanpalveluksen jälkeen juomme kirkkokahvit, lapsille on pyhäkoulu. Olet lämpimästi tervetullut. Jumalanpalvelus alkaa - kuten muinakin sunnuntaina - klo 11.

Herätysliikejärjestön palveluksessa

Menneen kahden viikon aikana olen tavannut Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen läntisen alueen työntekijät, kunkin erikseen. Hieno, motivoitunut joukko. Paljon kokemusta, intoa ja taitoja tehdä työtä evankeliumin hyväksi. Vaativassa työssä myös väsyy. Työ on hyvin monialaista, pitäisi saada keskittyä enemmän siihen, mikä vastaa lahjoja, joita on saanut Jumalalta. Hienoa olla tällaisten työntekijöiden työtoveri. Toivottavasti osaan toimia heidän esimiehenään.

Olen yhden kirkkomme herätysliikejärjestön palveluksessa. Mihin näitä järjestöjä tarvitaan? Eikö paikallisseurakunta riitä?

Toivon, ettei kirkkomme paikallisseurakuntien ja herätysliikejärjestöjen välillä olisi vastakkainasettelua. Molempia tarvitaan. Nämä voivat tehdä yhteistyötä. Ja sitä tarvitaan. Paikallisseurakunta on perusyksikkö, johon järjestö voi tuoda sellaista, mitä sieltä muuten saattaisi puuttua. Itse toimin paikallisseurakunnan pastorina kymmenen vuotta. Puutteena koin, ettei ollut aikaa järjestää säännöllistä raamattuopetusta. Siis opetusta jossa Raamattua luetaan ja opetetaan järjestelmällisesti. Hyvä että Vammalassa kaksi herätysliikejärjestöä järjesti - ja järjestää edelleen - tällaista opetusta. Sain olla mukana yhtenä opettajana, kuten monet muutkin Vammalan seurakunnan pastorit. Hienoa oli, että sai keskittyä opettamiseen. Toiset olivat nähneet vaivan tilaisuuksien suunnittelemisesta, sopimisesta, mainostamisesta tai kahvin keittämisestä. Mikä olisi pastorille parempaa kuin mennä seurakunnan jäsenten valmistelemaan tilaisuuteen ja keskittyä pastorin keskeiseen tehtävään. Kaikissa raamattuopetussarjoissa en ollut opettajana. Hienoa että toiset - usein herätysliikejärjestöjen työntekijät - opettivat.

Monille kirkkomme paikallisseurakuntien jäsenille jokin herätysliike on toinen hengellinen koti. Toinen on paikallisseurakunta. Herätysliikkeiden toiminta on osa seurakunnan elämää, johon osa seurakunnan jäsenistä osallistuu ja jossa he saavat, mitä usko tarvitsee. Herätysliikejärjestön tehtävä on tukea tätä elämää. Toivottavasti herätysliikejärjestö palvelee myös sitä tarkoitusta, että syntyy uutta elämää - syntyy uskoa Jeesukseen, Isän luota lähteneet palaavat takaisin Isän luo.

Muutamat kirkkomme herätysliikejärjestöt ovat myös kirkkomme lähetysjärjestöjä. Paikallisseurakunnat kanavoivat työtään ja varojaan lähetyskentille näiden järjestöjen kautta. Tällä alueella tarvitaan seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä. Lähetysjärjestöt tuovat lähetystyöhön liittyen seurakuntiin sellaista, mitä ei olisi muuten.

Paikallisseurakunta ja herätysliikejärjestö voivat tehdä myös hyvin samankaltaista työtä. Tätäkään ei minusta pitäisi pitää ongelmana - paremminkin rikkautena. Tarvitaan useita verkkoja, jotta taivaaseen saataisiin mahdollisimman paljon saalista. Samankaltaisillakaan verkoilla kalastavien ei pitäisi ryhtyä riitelemään ja taistelemaan toisiaan vastaan. Kristuksen Kirkon tehtävä tässä maailmassa on niin vaikea ja haastava, että tarvitaan useita toimijoita, jotka voivat käyttää samankaltaisia tapoja.

Ei siis vastakkainasettelua, enemmin työtä yhdessä. Ja siten, että herätysliike kunnioittaa paikallisseurakuntaa, sen tapoja ja käytäntöjä ja paikallisseurakunta kunnioittaa herätysliikejärjestön käytäntöjä.

Entä jos syystä tai toisesta yhteistyö ei ole mahdollista? Eikö silloinkin voitaisi kunnioittaa toinen toista? Eikö herätysliikejärjestö voisi tällaisessakin tilanteessa toimia ja tuoda paikkakunnalle, mitä ainakin jotkut seurakunnan jäsenet kaipaavat? Olemme kuitenkin saman kirkon jäseniä.

Herätysliikejärjestöillä voi olla myös tämä tehtävä: julistaa sanomaa, jota muuten julistettaisiin hyvin vähän. Sanoma on se, jonka Raamattu ilmoittaa: On yksi Jumala. Kristus on tie hänen luokseen. On totuus - se jonka Raamattu kertoo. On syntien sovitus. On taivas ja kadotus. Taivaaseen pääsee Jeesukseen uskomalla. On alueita, joilla tätä sanomaa julistetaan liian vähän. Näillä alueilla järjestöjä ja niiden järjestämiä tapahtumia erityisesti tarvitaan.

Ruokaa vai energiaa?

Kirjoitin eilen Kotimaan blogeihin jutun Ruokaa vai energiaa? Se löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa.

Ehtoollinen pitkästä aikaa

Tänään Karkun evankelisella opistolla saatiin parin kuukauden tauon jälkeen viettää jälleen Herran pyhää ehtoollista. Sain useita terveisiä messusta. Monet olivat hyvin kiitollisia, että saivat pitkästä aikaa nauttia Kristuksen ruumiin ja veren. Sali oli ollut liki täynnä - noin 200 osallistujaa. Kiitos Jumalalle! Ensi sunnuntaina opistolla on sanajumalanpalvelus.

Olimme eilen ja tänään Minnan kanssa Porvoossa ja Kymenlaaksossa. Lauantaina lomailimme Porvoossa, sunnuntaina olimme messussa ja ystävien luona Kouvolassa ja Valkealassa. Joskus talvella sain kutsun saarnata Paulus-yhteisön jumalanpalveluksessa. Kiitos että sain palvella tässä tehtävässä. Tehtävä oli mieluinen senkin takia, että tiedän monien tässä yhteisössä rukoilleen minun ja perheemme puolesta menneen kahden vuoden aikana. Lämmin kiitos myös Mari ja Petri Hiltuselle. Oli hienoa vierailla kauniissa kodissanne, syödä yhdessä ja puhua - kokemuksistamme, tulevaisuudesta, kirkostamme, luterilaisesta uskostamme, Jumalan huolenpidosta ja monista muista asioista. Hyvän Herramme siunausta elämäänne ja vaivannäköönne Jumalan viinitarhassa.

Afganistanista, messuista ja kirkkovaltuustosta

Tällä viikolla olen vieraillut Sylvään koulun - Vammalan peruskoulun yläluokkien - uskontotunneilla. Olen kertonut ja näyttänyt kuvia Afganistanista, siellä toteutettavasta kriisinhallintaoperaatiosta ja sotilaspastorin työstä tässä operaatiossa. Puoli vuotta Afganistanissa oli hyvä kokemus. Näin ja opin paljon. Elin tätä kokemus kuin uudestaan kertoessani ja näyttäessäni kuvia yhdeksäsluokkalaisille.

Julkisuudessa on keskusteltu jonkin verran messuista Karkun evankelisella opistolla. Niistä muutama ajatus - vaikka kirjoitin samasta asiasta jo edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa, myös sen kommenteissa. On siis voimassa oleva lupa viettää ehtoollista Karkun evankelisella opistolla. Päätöksessä, jolla lupa on myönnetty vuonna 1973, ei ole ehtoja, rajoituksia tai määräaikaa. Päätös kokonaisuudessa on hyvin lyhyt, vain yksi lause: "Tuomiokapituli ilmoittaa tänään päättäneensä myöntyä siihen, että Karkun Evankelisen Opiston juhlasalissa saadaan viettää Herran pyhää ehtoollista." Allekirjoittajina ovat arkkipiispa Martti Simojoki ja notaari Erkki Hilke. Anomuksissa, joilla aikanaan Karkun kirkkoherra ja Karkun evankelisen opiston rehtori ovat hakeneet lupaa, on enemmän tekstiä. Päätös on kuitenkin yksiselitteinen ja selvä.

Kunpa ehtoollisenvietoista Karkun evankelisella opistolla ei tulisi kiistaa. Eihän keneltään ole mitään pois, mikäli opistolla on silloin tällöin tai toisinaan usein mahdollisuus nauttia Herran pyhä ehtoollinen. Eikö se rauhoittaisi tilannetta Vammalan seurakunnassa, että ne, jotka haluavat, kokoontuvat jumalanpalvelukseen Karkun opiston saliin eikä tästä tehdä ongelmaa tai ryhdytä vastustamaan tätä? Minusta tämä voisi olla tie sopuisampaan elämään, jota niin moni kaipaa.

Ensi sunnuntaina opiston salissa on messu, siis jumalanpalvelus, jossa on ehtoollinen. Sunnuntaina 25.5. on sanajumalanpalveluksen vuoro. Olemme suunnitelleet, että messu on silloin, kun opistolla on kurssi, leiri tai tapahtuma. Messu on osa kurssin ohjelmaa. Sanajumalanpalvelus on silloin, kun opistolla ei ole kurssia, leiriä tai tapahtumaa. Kaikki ovat näihin jumalanpalveluksiin lämpimästi tervetulleita.

Kotimaa-lehden nettisivuilla on hyvä dosentti Mika Vähäkankaan haastattelu. Haastattelu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa, sen otsikko on "Tutkija: Kirkollinen pykäläusko menneestä maailmasta". Mika Vähäkangas ottaa kantaa kirkkomme johdon yritykseen johtaa kirkkoa säädöksin, määräyksin, rajoituksin ja kovalla kurilla. Sellainen ei hänen mielestään ole enää tätä päivää. Hän toteaa: - On aika ruveta harjoittelemaan valtiokirkkomentaliteetista luopumista. Muuten kyseessä on viivytystaistelu yhtenäiskulttuurin hajoamista vastaan.

Tämän päivän Satakunnan Kansassa oli juttu Vammalan kirkkovaltuuston kokouksesta, joka oli eilen. Jutussa kerrottiin, ettei Jouni Perttulalle myönnetty eroa Vammalan kirkkovaltuustosta eikä eräälle lapsi- ja perhetyön johtokunnan jäsenelle johtokunnasta. Nämä olivat anoneet eroa siitä syystä, että Vammalan seurakuntaa johdetaan heidän mielestään tällä hetkellä niin huonosti. Jouni Perttula perusteli anomustaan kirkkovaltuustolle osoittamassaan kirjeessä mm. sillä, että seurakunnan johto on kohdellut epäasiallisesti Markus Malmivaaraa ja minua. Eroa ei kummallekaan myönnetty. Ymmärrän päätöksen logiikan. Silti tuntuu, että elämme kaukana menneisyydessä, mikäli luottamustehtävästä ei pääse eroon niin halutessaan. Että eroa ei myönnetä niille, joiden on kannettava vastuu tekemistään ratkaisuista, sitä pidän oikeana ratkaisuna. Tästä tässä tapauksessa ei ole kyse. Hyvä puoli kirkkovaltuuston päätöksessä oli, että nämä kaksi hyvää luottamushenkilöä jäivät tehtäviinsä. Onko heillä intoa hoitaa tehtäviään, siihen en osaa vastata.

Satakunnan Kansan jutun mukaan kirkkoherra Osmo Ojansivu oli kirkkovaltuuston kokouksessa kertonut minun - nimeltä mainiten - tehneen Vammalan seurakunnalle mittamattoman vahingon. Tällaisen työtodistuksen lukeminen lehdestä ei ylennä mieltä. Vammalan seurakunta ei voi tällä hetkellä hyvin. Minusta liian yksinkertaista on nimetä lähinnä yksi syyllinen. Se on toki helppo ratkaisu siinä tilanteessa, jossa seurakunta on.

Satakunnan Kansan jutussa kerrotaan myös, että kirkkoherran mielestä naispappeuden vastustamiseen liittyvissä asioissa on kyse raa'asta valtapelistä. Varmasti valtapeliä voivat pelata niin naispappeuden kannattajat kuin vastustajat. Synti on ja vaikuttaa kaikkialla siellä, missä on ihmisiä. En kuitenkaan pysty ajattelemaan, että naispappeuden torjuminen on vallantavoittelua. Jos haluaisin valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia, eikö minun pitäisi toimia juuri toisin kuin nyt toimin? Voisin ainakin hakea virkoja kirkossa, ehkä tulisin valituksi. Voisin saada tehtäviä, joissa voisin käyttää valtaa. Nyt minut on työnnetty kirkossa todella sivuun sieltä, missä on valta. En ymmärrä, että valtuustopaikan jättäminen olisi valtapeliä. Niinhän juuri luopuu vallasta.

Entä jos kyse onkin halusta seurata Jumalan sanan opetuksia? Entä jos kyse on siitä, että pelkää evankeliumin hämärtyvän? Tai pelkää että hukataan pelastava evankeliumi. Evankeliumi hämärtyy tai hukataan kokonaan, jos kadotetaan luottamus siihen, että Jumala puhuu Raamatussa ja ilmoittaa siinä totuutensa. Tielle, jolla luovutaan yhdestä ja toisesta Raamatun opetuksesta, ei kannata lähteä. Monien voi olla vaikea ymmärtää, että naispappeuden torjumisessa on kyse halusta luottaa Raamattuun. Siitä kuitenkin lopulta on kyse.

Jatkossa myös messuja

Kiitos teille, äidit. Tämä tulee sanottua liian harvoin. Hyvä että edes äitienpäivänä. Onnittelut teille – olette valtavan tärkeässä tehtävässä. Voimia teille – niitä tarvitsette. Hyvä Herramme teitä siunatkoon.

Tänään Karkun evankelisella opistolla oli helluntain ja äitienpäivän jumalanpalvelus. Sali oli melkein liian pieni – niin paljon osallistujia oli. Pyhäkoulussa lapsia oli liki kolmekymmentä. Kiitos Jumalalle!

Helmikuussa Vammalan seurakunnan kirkkoneuvosto ilmoitti, että Karkun evankelisella opistolla saa viettää ehtoollista vain erityisistä ja perustelluista syistä ja että luvan myöntää anomuksesta kirkkoherra. Opistolla on ollut ehtoollisenviettoja vuosikymmeniä. Päätimme selvittää, mihin tämä käytäntö on perustunut – onko opisto saanut pysyvän luvan ehtoollisenviettoihin. Sovimme, että tämän selvitystyön aikana opistolla ei vietetä ehtoollista. Huhtikuussa ja toukokuussa opiston salissa on ollut joka sunnuntai sanajumalanpalvelus. Arkkihiippakunnan tuomiokapitulin arkistosta löytyi päätös, joka on päivätty 5.9.1973. Siinä tuomiokapituli antaa luvan viettää ehtoollista Karkun evankelisella opistolla. Lupa ei ole määräaikainen eikä päätöksessä ole ehtoja. Allekirjoittaja on silloinen arkkipiispa Martti Simojoki. Tietenkään kirkkoneuvosto ei voi muuttaa tuomiokapitulin päätöstä. Kirkkoneuvoston ilmoitus uutisoitiin monella taholla näyttävästi. Monilla on nyt käsitys, ettei opistolla ole eikä ole ollut pysyvää lupaa viettää ehtoollista. Toivottavasti tieto siitä, että lupa on, saavuttaa ne, joilla on väärä käsitys.

Luultavasti jo ennen tätä päätöstä opistolla on ollut ehtoollisenviettoja. Vanhemmat opiston ystävät muistelivat, että arkkipiispa Ilmari Salomies antoi suullisesti luvan ehtoollisenviettoon opiston uuden salin käyttöönottojuhlassa vuonna 1961.

On siis voimassa oleva lupa viettää ehtoollista. Olemme suunnitelleet, että jatkossa Karkun evankelisella opistolla on messu silloin, kun opistolla on kurssi. Sanajumalanpalvelus on niinä sunnuntaina, joina opistolla ei ole kurssia. Ensi sunnuntaina 18.5. on messu, sunnuntaina 25.5. on sanajumalanpalveluksen vuoro. Jumalanpalvelukset alkavat - kuten tähänkin asti - klo 11. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita.

Tänään illalla oli Vammalan Luther-talossa tehtävään siunaamiseni ja seurat. Hienoa että tällainen juhla toteutettiin. Tehtävässä, johon sain kutsun, en selviydy omin voimin. Hienoa että monet olivat lähteneet juhlaan. Monet rukoilivat puolestani. Toivottavasti monet jaksavat muistaa rukouksissa jatkossakin. Jos on rukousta, on muutakin, mitä tarvitsemme.

Tehtävään siunaamisen toimitti Sleyn sisälähetysjohtaja Heikki Haataja. Hän antoi meille kotiläksyn: lukea tänä iltana Apostolien tekojen viides luku.

Ajatuksia perjantaiaamuna

On toimittava esivallan määräysten mukaan. Tämän vaatimuksen olen kuullut monta kertaa menneen kahden vuoden aikana. Se olisi joidenkin mielestä ratkaisu kiistassa, jossa olen ollut. On sanottu, että varsinkin luterilaisen kristityn tulee toimia esivallan määräysten mukaan. Luterilainen usko – tarkoitan sitä mikä määritellään tunnustuskirjoissamme – opettaa toisin. Esivallan määräyksiä tulee totella niin pitkälle kuin se vain mahdollista. Mutta on raja, jota kristitty ei saa ylittää: Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä. Jos esivalta käskee tehdä, minkä Jumala Raamatussa kieltää, tai jos esivalta kieltää, minkä Jumala käskee, kristitty ei toimi esivallan määräämällä tavalla. Augsburgin tunnustuksessa - luterilaisen uskon tiivistelmässä - sanotaan: ”Kristityn tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.”

Pappina sinun on toimittava hengellisen esivallan – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon – määräysten mukaan. On oltava kuuliainen kirkolle. Olet sitoutunut noudattamaan kirkon järjestystä etkä saa poiketa siitä. Myös tämän vaatimuksen olen kuullut monta kertaa. Augsburgin tunnustuksessa todetaan: ”Mutta kun piispat opettavat ja määräävät sellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnalla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemasta heitä.” Luterilainen usko ei vaadi ehdotonta kuuliaisuutta hengelliselle esivallalle. Hengellinen esivalta voi antaa myös määräyksiä, joita ei pidä totella. Kirkon historia kertoo tästä lukemattoman määrän enemmän tai vähemmän järkyttäviä esimerkkejä. Enemmän kuin ihmisiä on toteltava Jumalaa. Se on turvallinen ja oikea tie. Ihmisten totteleminen voi pahimmillaan olla hyvin vaarallinen ja väärä tie.

Periaate on selvä. Käytännön sovellukset ovat sitten vaikeampia. Siinä kiistassa, johon itse olen joutunut, olen yrittänyt soveltaa periaatetta käytäntöön. Ymmärrän Jumalan tahdoksi, että seurakunnan paimenen virka on miehen virka. Kun näin ajattelen, käsitän Jumalan tahdoksi, etten toimita jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa.

Kaikki seurakunnan jäsenet ovat kristittyjä - siis uskovia, Jumalan lapsia ja matkalla taivaaseen. Tällaista opetusta on käsittämättömän paljon. Kirjoitan ”käsittämättömän paljon” siksi, ettei tämä ole luterilaista uskoa. Luterilaisen uskon määrittelevissä tunnustuskirjoissa sanotaan: ”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen.” On uskovia ja niitä, jotka eivät usko. Niitä, jotka eivät usko, kuuluu myös seurakuntaan, jos seurakunnalla tarkoitetaan esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakuntaa. Todellisen kirkon - Kristuksen ruumiin - muodostavat Jeesukseen uskovat. On uskon ja epäuskon raja. Toiset ovat rajan toisella puolella, toiset toisella. Me emme näe, missä se kulkee. Mutta se on ja Jumala näkee, missä se kulkee. On valo ja pimeys.

Pelastus on kaikkia varten. Herramme on kuollut kaikkien puolesta. Kaikkia kutsutaan uskomaan häneen. Jokainen saa tulla rajan sille puolelle, jossa uskotaan hyvään Vapahtajaan. Erityisesti tämä koskee ihmistä, joka on kastettu pienenä Jumalan lapseksi mutta joka on joutunut eroon Isästään. Tunnustuksessamme sanotaan: ”Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin tahtovat tehdä parannuksen.”

Lehtitiedon mukaan Markus Malmivaara on jälleen määrätty toimittamaan jumalanpalvelus yhdessä naispastorin kanssa. Hänet on määrätty ensi sunnuntain perhemessuun Tyrvään kirkkoon. Tiedän, miten raskasta on, että asiaa hoidetaan tällä tavalla. Määrätään yhä uudestaan tekemään sellaista, mitä ei voi tehdä. Lehdessä on ilmoitus. Ja sitten sanotaan: - Kieltäydyt työtehtävistä. Et hoida työtäsi kunnolla. Voimia, hyvän Herramme siunausta Markukselle. Monet rukoilevat hänen puolestaan. Rukoukset kantavat, ne tuovat voimaa jaksaa. Jumala pitää huolta niistä, jotka tahtovat seurata hänen tahtoaan.

Syyttäjä

Ilmestyskirjassa Paholaista kutsutaan Syyttäjäksi (Ilm 12:10). Olen pysähtynyt ennenkin miettimään tätä sanaa, jolla kuvataan Paholaista. Jostakin syystä se tuli mieleeni myös tänään.

Syyttäjä syyttää. Paholainen syyttää tähän tapaan, varsinkin silloin kun on saanut ihmisen lankemaan: - Olet huono etkä ole tullut paremmaksi. Lankesit syntiin, helposti ja jälleen siihen, mihin ennenkin. Unohda Jumala, luovu uskosta, ei sinusta ole Jumalan lapseksi.

Oletko tuntenut tällaisia syytöksiä? Ehkä tunnet niitä juuri nyt. Jumala ei syytä sinua tällä tavalla. Syytösten esittäjä on Jumalan vihollinen.

Onko Syyttäjä oikeassa? Onko parasta unohtaa Jumala? Paholainen olisi oikeassa, jos Jumalan lapseksi pääsemisen ja hänen lapsenaan elämisen ehto on, että on hyvä, onnistunut, melkein synnitön ihminen. Mutta näin ei ole. Minkä takia olemme Jumalan omia? Sen takia että Jeesus on sovittanut syntimme. Hän on hankkinut meille oikeuden olla Jumalan lapsia. Jumala oma on syntinen ihminen, joka on kastettu Jumalan omaksi ja uskoo Jeesukseen. Sekin joka on langennut.

Kun Syyttäjä syyttää, vastaa syytöksiin vetoamalla siihen, mitä Raamattu lupaa: Jumalan lapsi ei ole se, joka ei lankea. Jumala ei vaadi täydellisyyttä tai lähes täydellisyyttä ehtona, että on hänen lapsensa. Jeesus on sovittanut synnit. Jumalan oma se, joka turvautuu syntien Sovittajaan.

Tämä evankeliumi, hyvä uutinen, koskee myös sinua. Juuri sinua - olet kuka tai millainen tahansa.

Hienoa että voi luottaa Raamattuun. Raamattu on Jumalan sana. Sitten voi luottaa myös siihen, mitä Raamattu lupaa. Mitä se lupaa, on Jumalan lupaus.

Tervetuloa

Ensi sunnuntaina on jumalanpalvelus ja äitienpäivän lounas Karkun evankelisella opistolla. Kuulin hetki sitten, että lounaalle on ilmoittautunut niin paljon väkeä, ettei keittiö enää voi ottaa uusia ilmoittautumisia. Tämä on tietysti ikävä asia niille, jotka haluaisivat ruokailla opistolla jumalanpalveluksen jälkeen mutta jotka eivät vielä ole ilmoittautuneet tai jotka yrittivät ilmoittautua tänään iltapäivän loppupuolella. Jumalanpalvelukseen opiston saliin kuitenkin mahtuu. Olet sinne lämpimästi tervetullut. Samoin olet tervetullut äitienpäivän iltana klo 18 Vammalan Luther-talolle. Siellä ei ole tarjolla ruokaa mutta kahvit juomme. Sitä ennen on tehtäväänsiunaamiseni ja sen jälkeen seurahetki.

Varsinaiseen työhön

Olen tässä nettipäiväkirjassa usein kirjoittanut toiveestani saada keskittyä pastorin varsinaiseen työhön. Aikaa ja voimia ovat vieneet liikaa muut asiat. Näyttää siltä, että jatkossa saan keskittyä varsinaiseen työhön. Saan opettaa Jumalan sanaa. Saan keskittyä evankeliumin julistamiseen. On jumalanpalveluksia, nuorteniltoja, raamattuluentoja, seuroja, kirkollisia toimituksia ja sielunhoitoa. Tuntuu oikein hyvältä.

Moni miettii kirkkomme ja seurakuntiemme tulevaisuutta. Mihin suuntaan kirkko kulkee? Millaisiksi seurakuntamme muuttuvat tai ovat muuttumassa? Moni kysyy näitä huolestuneena tai ahdistuneena. Tulevaisuudesta tiedämme hyvin vähän. Kuitenkin tästä voimme olla varmoja: Jumalan sanaa ja evankeliumia hyvästä Vapahtajasta kannattaa julistaa. Jumalan sana voi korjata paljon. Jumalan sanan mukainen evankeliumi antaa ihmiselle perustan, jolla on turvallista olla. Perustan joka kestää tämän elämän myrskyissä ja tämän elämän jälkeen.

Ensi sunnuntaina saan olla toimittamassa jumalanpalvelusta Karkun evankelisella opistolla. Heikki Lehtimäki on liturgina, minä saarnaan. Kanttorina on Ilpo Vuorenoja ja lauluryhmä laulaa hänen johdollaan. Lämpimästi tervetuloa! Jumalanpalvelus alkaa klo 11.

Jotkut ovat kysyneet, milloin on lähtöjuhlani Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta. Enkö halua että sellainen pidetään? Jätänkö virkani ilman juhlaa? Muutama viikko sitten työtoverini Vammalan seurakunnassa soitti ja kysyi, haluanko, että järjestetään lähtöjuhla. Sanoin haluavani. Se olisi hyvä tapa päättää tämä vaihe elämässäni, se olisi minulle mahdollisuus kiittää menneestä kymmenestä vuodesta – vaikka tarkoitus onkin, että jään Vammalaan. Ymmärsin, että juhla järjestetään. Sen jälkeen kuulin, että kirkkoherran sijaisen mielestä lähtöjuhlaa ei tulisi tai saisi järjestää. Kahvit voitaisiin juoda työntekijäkokouksen yhteydessä. Pidin parempana, että kahvit työtovereiden kanssa juotaisiin meillä kotona – kuten tehtiinkin.

Lähtöjuhlaa ei siis ole. Mutta tulojuhla on tulossa. Se on sunnuntaina 11.5. klo 18 Vammalan Luther-talossa. Juhlassa on myös tehtävään siunaamiseni. Pidän sitä hyvin tärkeänä. Olen saanut kutsun tehtävää, josta en varmasti selviydy omin voimin. On tärkeää, että seurakunta rukoilee puolestani – tässä juhlassa, ennen sitä ja sen jälkeen. Olet lämpimästi tervetullut myös tähän juhlaan. Katsomme eteenpäin.