Muutama kuva ja ajatus Kemijärveltä

Aika monena vuotena olen ollut Kemijärvellä elokuun loppupuolella. Olen säästänyt kesälomaa tai muita vapaita tähän ajankohtaan. Näin tänäkin vuonna. Elokuun 20. alkoi vesilintujen metsästys ja olen kulkenut täällä muutamana päivänä metsälammilla. Hyviä päiviä.

En muista, että koskaan olisi ollut näin lämmin sorsametsällä. Aamulla lämpöasteita on kymmenkunta, iltapäivällä varjossa on hieman yli 20 ja auringossa aika paljon enemmän. Kovin pitkään niin lämpimässä ei tee mieli olla. On nimittäin pidettävä takki päällä ja lakki päässä - hyttysiä on niin paljon. Sääsket ovat pääosin kadonneet mutta on mäkäriä, polttiaisia ja paarmoja. Nämäkin - ja niin suuressa määrin kuin tänä vuonna - ovat harvinaisia täällä elokuun loppupuolella.





Vaikka on lämmin, luonto alkaa valmistautua syksyyn ja talveen. Koivuissa on jo keltaisia lehtiä. Niin kai on, ettei kylmyys niinkään tee puista ruskan värisiä vaan valon väheneminen. Siitä puut tietävät syksyn tulevan. Muutaman viikon kuluttua täällä on varmaan ruska parhaimmillaan.



Kuuset eivät yleensä ole keltaisia mutta nyt ovat. Melkein kaikissa tai ainakin useimmissa kuusissa täällä on kuusen suopursuruoste. Niiden oksien päät ovat keltaisia. Puita paremmin tuntevat sanovat, ettei tämä ole kuusille vaarallista. Ensi kesänä niiden pitäisi taas olla tavallisen näköisiä. Suopursuruosteen itiöitä on suuret määrät myös monissa lammissa ja järvissä. Nuo vedet ovat kurjan näköisiä. Niihin ei tee mieli mennä uimaan, ja näyttää siltä, että vesilintujakaan ei tällainen kohta lammessa houkuttele.





Vesilintuja on tänä vuonna täällä aika hyvin - heinäsorsia, telkkiä ja taveja. Varsinkin se on tuntunut mukavalta, että heinäsorsia on ollut useilla lammilla. Vuosi sitten näin niitä vain yhdessä paikassa, ja nekin lähtivät kaukaa lentoon. Toisaalta joutsenia on näkynyt selvästi vähemmän. Voi olla, että nämä liittyvät toisiinsa. Heinäsorsa ei ehkä pesi samalla lammella joutsenen kanssa. Voimakas joutsen ei anna sorsalla rauhaa synnyttää ja kasvattaa seuraavaa sukupolvea.





Luonnossa kulkiessani ajattelen vaikkapa näitä psalmin sanoja: Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää hänen armonsa. ... Hän on taitavalla kädellä tehnyt taivaan. Iäti kestää hänen armonsa. (Ps 136)