Ajatuksia perjantaiaamuna

On toimittava esivallan määräysten mukaan. Tämän vaatimuksen olen kuullut monta kertaa menneen kahden vuoden aikana. Se olisi joidenkin mielestä ratkaisu kiistassa, jossa olen ollut. On sanottu, että varsinkin luterilaisen kristityn tulee toimia esivallan määräysten mukaan. Luterilainen usko – tarkoitan sitä mikä määritellään tunnustuskirjoissamme – opettaa toisin. Esivallan määräyksiä tulee totella niin pitkälle kuin se vain mahdollista. Mutta on raja, jota kristitty ei saa ylittää: Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä. Jos esivalta käskee tehdä, minkä Jumala Raamatussa kieltää, tai jos esivalta kieltää, minkä Jumala käskee, kristitty ei toimi esivallan määräämällä tavalla. Augsburgin tunnustuksessa - luterilaisen uskon tiivistelmässä - sanotaan: ”Kristityn tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.”

Pappina sinun on toimittava hengellisen esivallan – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon – määräysten mukaan. On oltava kuuliainen kirkolle. Olet sitoutunut noudattamaan kirkon järjestystä etkä saa poiketa siitä. Myös tämän vaatimuksen olen kuullut monta kertaa. Augsburgin tunnustuksessa todetaan: ”Mutta kun piispat opettavat ja määräävät sellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnalla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemasta heitä.” Luterilainen usko ei vaadi ehdotonta kuuliaisuutta hengelliselle esivallalle. Hengellinen esivalta voi antaa myös määräyksiä, joita ei pidä totella. Kirkon historia kertoo tästä lukemattoman määrän enemmän tai vähemmän järkyttäviä esimerkkejä. Enemmän kuin ihmisiä on toteltava Jumalaa. Se on turvallinen ja oikea tie. Ihmisten totteleminen voi pahimmillaan olla hyvin vaarallinen ja väärä tie.

Periaate on selvä. Käytännön sovellukset ovat sitten vaikeampia. Siinä kiistassa, johon itse olen joutunut, olen yrittänyt soveltaa periaatetta käytäntöön. Ymmärrän Jumalan tahdoksi, että seurakunnan paimenen virka on miehen virka. Kun näin ajattelen, käsitän Jumalan tahdoksi, etten toimita jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa.

Kaikki seurakunnan jäsenet ovat kristittyjä - siis uskovia, Jumalan lapsia ja matkalla taivaaseen. Tällaista opetusta on käsittämättömän paljon. Kirjoitan ”käsittämättömän paljon” siksi, ettei tämä ole luterilaista uskoa. Luterilaisen uskon määrittelevissä tunnustuskirjoissa sanotaan: ”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen.” On uskovia ja niitä, jotka eivät usko. Niitä, jotka eivät usko, kuuluu myös seurakuntaan, jos seurakunnalla tarkoitetaan esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakuntaa. Todellisen kirkon - Kristuksen ruumiin - muodostavat Jeesukseen uskovat. On uskon ja epäuskon raja. Toiset ovat rajan toisella puolella, toiset toisella. Me emme näe, missä se kulkee. Mutta se on ja Jumala näkee, missä se kulkee. On valo ja pimeys.

Pelastus on kaikkia varten. Herramme on kuollut kaikkien puolesta. Kaikkia kutsutaan uskomaan häneen. Jokainen saa tulla rajan sille puolelle, jossa uskotaan hyvään Vapahtajaan. Erityisesti tämä koskee ihmistä, joka on kastettu pienenä Jumalan lapseksi mutta joka on joutunut eroon Isästään. Tunnustuksessamme sanotaan: ”Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin tahtovat tehdä parannuksen.”

Lehtitiedon mukaan Markus Malmivaara on jälleen määrätty toimittamaan jumalanpalvelus yhdessä naispastorin kanssa. Hänet on määrätty ensi sunnuntain perhemessuun Tyrvään kirkkoon. Tiedän, miten raskasta on, että asiaa hoidetaan tällä tavalla. Määrätään yhä uudestaan tekemään sellaista, mitä ei voi tehdä. Lehdessä on ilmoitus. Ja sitten sanotaan: - Kieltäydyt työtehtävistä. Et hoida työtäsi kunnolla. Voimia, hyvän Herramme siunausta Markukselle. Monet rukoilevat hänen puolestaan. Rukoukset kantavat, ne tuovat voimaa jaksaa. Jumala pitää huolta niistä, jotka tahtovat seurata hänen tahtoaan.