Kohti ristiä ja ylösnousemusta

On hiljainen viikko. Seuraamme Herramme matkaa kohti ristiä ja ylösnousemusta. Olet lämpimästi tervetullut mm. näihin tilaisuuksiin. Ne ovat Karkun Evankelisella Opistolla.

Ti 31.3. klo 19 Hiljaisen viikon iltakirkko

To 2.4. klo 19 Kiirastorstain messu

La 4.4. klo 23 Pääsiäisyön messu

Ma 6.4. klo 11 Toisen pääsiäispäivän messu

Kiirastorstain psalmissa sanotaan: "Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä." (Ps 111)

Ihmeellinen Jumala

Johannes Kastajan äiti Elisabet sanoi Marialle, Jeesuksen äidille - tai Raamatun mukaan huusi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin” (Luuk 1:42). Jumala valitsi Marian Poikansa äidiksi ja Maria suostui tehtävään, jonka vertaista ei ole. Elisabet varmaan tarkoitti, että oli siunattua saada olla Jumalan käytössä ja tuossa tehtävässä. On siunattua saada palvella Jumalaa.

Että Jumala valitsi Marian, kertoo Jumalan tavasta toimia. Kyllä hän käyttää niitäkin, jotka ovat ihmisten silmissä taitavia, viisaita, oppineita ja mahtavia. Usein, ehkä yleensä, hän toimii toisin. Hän käyttää niitä, jotka ovat hyvin tavallisia. Raamattu antaa Mariasta juuri sen kuvan, että hän oli tavallinen nainen. Jumala käyttää niitä, joista tuntuu, että toiset olisivat parempia eikä minusta ole. Jumala toimii tavallisuudessa, vaatimattomuudessa ja heikkoudessa. Hän voi käyttää ja käyttää meitäkin, jotka emme ole mahtavia ja taitavia. Ihmeellistä.

Että oli Jumalan käytössä, ei merkinnyt Marialle, että sai kulkea helppoa, miellyttävää tai komeaa teitä. Se ei merkinnyt, ettei vaikeuksia ollut. Päinvastoin. Tämäkin kertoo Jumalan tavasta toimia. Joskus hän näyttää voimansa niin, että hänen omansa voittavat ja se nähdään. Usein, ehkä yleensä, hän tekee toisin. Hän kätkee suuren voimansa, hänen omansa kokevat tappioita, he ovat vaikeuksissa, toiset näyttävät voittavan ja hänen asiansa näyttää häviävän. Mutta Jumala käyttääkin voimattomuutta ja tappioita ja toimii heikkoudessa. Ei saisi masentua tappioista. Ehkä Jumala toimii juuri siinä ja sen kautta, mikä sinusta tuntuu vaikealta ja tappiolta.

Jumala toimi voimakkaimmin siinä, mikä näytti suurelta ja lopulliselta häviöltä. Jeesus ristiinnaulittiin. Hän näytti täysin epäonnistuneen, suosio oli mennyt ja lähimmät oppilaatkin jättivät hänet. Kaikki näytti päättyvän mutta ei päättynyt. Jumala käytti juuri tätä tappiota. Hän sovitti syntimme, avasi meille taivaan ja teki mahdolliseksi, että voimme elää hänen yhteydessään ja pelastua. Ihmeellinen Jumala.

***

Tuleva sunnuntai on Marian ilmestyspäivä. Lähde messuun! Yksi hyvä vaihtoehto on messu Karkun evankelisella opistolla klo 11. Messun jälkeen on kirkkokahvit tai lounas. Jos jaksat, voit jäädä näiden jälkeen vielä perinteiseen marianpäivän juhlaan opistolla.

Kuulenko Jumalan äänen?

Kemijärvellä seurakunnassa vähän yli 30 vuotta sitten meille nuorille opetettiin, että Jumala puhuu meille Raamatussa ja me puhumme Jumalalle rukouksessa. Edelleen ajattelen, että tämä on hyvä sääntö. Hyvistä säännöistä voi olla jokin tai muutama poikkeus.
Puhutaan kuuntelevasta rukouksesta. Sillä tarkoitetaan, että rukouksessa tulee, ei vain puhua Jumalalle, vaan myös kuunnella, mitä Jumala puhuu. Jotka sanovat näin, eivät tarkoita, ettei Jumala puhuisi Raamatussa. Mutta hän voi puhua myös muuten - rukouksessa, ja etenkin jos rukoilija oppii kuuntelemaan Jumalan ääntä.

Sääntöön voi siis olla poikkeus. Uskon, että Jumala voi puhua ja joskus puhuu muutenkin kuin siinä, mitä on kirjoitettu Raamattuun, tai siinä että opetetaan, mitä Raamattu opettaa. Ehkä kaikilla kristityllä on kokemuksia tästä. Tuli mieleen hyvä ja tarpeellinen ajatus - Jumala saattoi antaa sen. Ehkä se tuli juuri silloin, kun rukoilin. Tai olin hiljaa Jumalan edessä. Monilla on kokemus siitä, että tuli pysäytetyksi. Tarvitsin pysäytystä, ilman sitä olisin kulkenut Jumalasta poispäin. Ehkä pysäytys oli Jumalan puhetta. Tai ystävä rohkaisi ja uskoni tarvitsisi sitä. Ehkä rohkaisu oli viesti Jumalalta.

Uusi testamentti puhuu profetoimisesta. Sillä se tarkoittaa viestin tuomista Jumalalta ihmisille eikä profetoija itse suunnittele ja mieti, mitä hän puhuu. Usein viesti on ajankohtainen ja henkilökohtainen jollekin ihmiselle. Uuden testamentin mukaan Jumala antaa profetoimisen lahjan joillekin kristityille. Jos uskomme, ettei profetoiminen kuulu vain menneisyyteen, uskomme, että Jumala voi puhua muutenkin kuin Raamatun sanoissa. Vaikka usein profetoiminen onkin juuri Raamatun sanoja. Profetian lahjan saanut saa Jumalalta Raamatun kohdan, kertoo sen ja se on jollekin hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen.

Siitä muusta, mikä ei ole Raamatusta, ei voi olla varma, onko se Jumalasta. Se voi olla omia ajatuksiani, mielikuvitustani tai toiveitani - ihmisen ajatusmaailma on ihmeellinen. Tai se voi olla toisen ihmisen ajatuksia. Tai se voi olla hänen aikaan saamaan, joka on Jumalan vihollinen. Tai se voi olla Jumalasta. Profetoimisestakaan ei voi olla varma - onko se oikea profetia ja Jumalasta vai ihmisen ajatuksia.

Mitä Raamattu kertoo, voi olla varma, että se on Jumalasta. Tietysti Raamattua tulee lukea niin kuin sitä tulee. Jokin sen kohta, joka sanottiin jossakin tilanteessa jollekin ihmiselle, ei välttämättä ole Jumalan viesti minulle - ja minun pitäisi tehdä juuri samalla tavalla. Raamattua tulee lukea kokonaisuutena ja Uudesta testamentista käsin.

Koska ei voi tietää, onko Jumalasta, mikä ei ole Raamatusta, kuunteleva rukous on vaativa laji. Täytyy olla malttia. Tarvitaan rohkeutta ajatella, etten tiedä, sanooko Jumala näin. Tarvitaan tervettä järkeä ja kriittisyyttä. Jos ollaan yhdessä toisten kanssa, ympärillä tulisi olla ihmisiä, jotka eivät painosta, joiden kanssa on turvallista kysyä, mitä Jumala tahtoo ehkä sanoa, ja jotka eivät tyrmää kriittisyyttä. Raamattu kehottaa arvioimaan, onko se, mitä sanotaan Jumalan puheeksi, Jumalan puhetta. Siis olemaan kriittinen. Usein arvioinnin lopputulos on, että todetaan, ettemme tiedä. Usein täytyy antaa ajan näyttää. Jos arvioinnissa todetaan, että tuo, mitä sanotaan, on vastoin Raamattua, tiedämme, ettei se ole viesti Jumalalta. Vastoin Raamattua Jumala ei puhu.

Arvioinnissa voi varmaan käyttää myös näitä kriteereitä: Saako tuo, josta mietin, onko se Jumalan viesti, minut luottamaan Jumalan suuruuteen, hyvyyteen ja armoon? Viekö se minua lähemmäksi häntä, joka kuoli puolestani? Muistuttaako tai nuhteeleeko se asiasta, jonka Raamattu sanoo vääräksi? Jos näihin kysymyksiin voi vastata myöntävästi, ehkä kyse on Jumalan puheesta. Tai vaikka ei olisi, väärästä tai huonosta ei ole kyse.

Ainakin minun pitäisi opetella enemmän tällaista kuuntelevaa rukousta: Kun rukoilen, tulisi lukea Raamattua. Minä puhun rukouksessa Jumalalle ja Jumala puhuu minulle Raamatussa. Rukoushetkessä, jossa luetaan Raamattua, jokin Raamatun kohta voi puhutella erityisesti. Mitä tässä sanotaan, koskee juuri minua! Ja Jumala puhuu hyvin henkilökohtaisesti.

Ei ole huono asia, että rukoilee, hiljentyy ja kuuntelee. Ei siinäkään tapauksessa, että kuulisi vain omia ajatuksiaan. Niitäkin kannattaa kuunnella - mutta ei saisi ajatella, että ne ovat ilman muuta Jumalan tai Jumalan meille antamia ajatuksia.

Olemme erilaisia. Toinen kaipaa enemmän kokemusta Jumalan läheisyydestä. Toinen tarvitsee kokemusta, että Jumala puhuu juuri hänelle. Toinen ei näitä niin kaipaa. Eikä kyse ole siitä, että toinen on aivan liikaa ja toinen aivan liian vähän hengellinen. Olemme erilaisia myös kristittyinä. Tästä ei saisi tehdä ongelmaa eikä saisi yrittää puristaa toista muottiin, johon hän ei sovi. Ennemmin tätä pitäisi pitää rikkautena. Seurakunnassa, joka on Kristuksen ruumis, tarvitaan erilaisia jäseniä.

Tapaan toisinaan ihmisiä, jotka tuntevat suurta syyllisyyttä, etteivät jossakin elämänsä tilanteessa tehneet, mitä he ajattelevat Jumalan käskeneen siinä tilanteessa tehdä. He kokivat Jumalan puhuneen, ehkä toinen ihminen kertoi tuovansa viestin Jumalalta. Olisi pitänyt myydä talo tai jättää myymättä. Olisi pitänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle tai jättää muuttamatta. Olisi pitänyt lähteä opiskelemaan siihen ammattiin. Tätä syyllisyyttä ei tarvitsisi tuntea. Asioista, joista emme tiedä, sanooko Jumala näin vai ei, ei saa tehdä asioita, joista ollaan vastuussa Jumalalle ja ollaan syyllisiä, koska on tehty vastoin Jumalan tahtoa. Vain niistä asioista saa tehdä näitä, joista tiedämme, mitä Jumala sanoo. Ne asiat on kerrottu Raamatussa. Ellei voida sanoa, että Raamattu sanoo tuon vääräksi - ja osoittaa Raamatun kohta - tehdystä tai tekemättä jätetystä ei saa sanoa, että se on synti ja koska se on tehty, on tehty toisin kuin Jumala käskee. Pitäisikö minun muuttaa Sodankylään vai Kairoon vai pysyä Sastamalassa, sitä ei kerrota Raamatussa. Voin muuttaa tai jäädä ja toimia viisaasti tai tyhmästi. Teen niin tai näin, en teen väärin siinä merkityksessä, että minun pitäisi tuntea syyllisyyttä ja saada Jumalalta anteeksi. Ellei sitten muuttamiseen liity jotakin, mikä Jumala Raamatussa sanoo vääräksi.

Raamatun ihmeellisin lupaus on, että kadotuksen ansainnut saa taivaan. Ja saa lahjana. Joskus ajatellaan, että sitten tämä on minun kohdallani totta, kun tunnen niin. Vasta sitten, kun ajatuksissani kuulen Jumalan sanovan minulle, että tämä koskee sinuakin. Tällaista kuuntelua ei tarvita. Riittää, mitä Jumala puhuu Raamatussa. Hän lupaa, että kadotuksen ansainnut saa Jeesuksen sovitustyön takia lahjana taivaan. Saa jokainen, joka luottaa Jeesukseen. Tämä koskee sinua ja minua, tuntuu tältä tai ei.