Meidät vihittiin 25 vuotta sitten

Aika kuluu nopeasti. Joskus sen tajuaa erityisesti. Muutama päivä sitten tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun meidät Minnan kanssa vihittiin avioliittoon. Tuntuu, että eihän siitä ole pitkä aika, kun olimme vierekkäin Kemijärven kirkon alttarin edessä, Lasse Marjokorpi puhui ja julisti meidät aviopuolisoiksi ja alkoi yhteinen elämä. Tuntuu, että aika vasta olimme hääjuhlassa Kemijärven seurakuntatalossa. Oli ystäviä ja sukulaisia - myös niitä jotka eivät enää ole tässä elämässä - kuultiin puheita, laulettiin, oli muuta ohjelmaa, iloittiin ja syötiin. Mutta siitä on neljännes vuosisata. Ihmisen elämä on hyvin lyhyt. Monet vanhemmat ihmiset sanovat niin, ja vähitellen tajuan, miten oikeassa he ovat.

Sanotaan, ettei ongelmattomia avioliittoja ole. Niin varmasti on. Meille annettiin hääjuhlassamme neuvo, jonka olen aika usein toistanut, kun olen vihkinyt pareja: yhtenäkään iltana ei saa alkaa nukkua riita sopimatta. Se on Raamatun neuvo: "Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee" (Ef 4:26). Olemme yrittäneet Minnan kanssa toimia tämän mukaan. Täytyy tunnustaa, että aina emme ole onnistuneet. Meille tämä neuvo on ollut tärkeä. Olemme tarvinneet anteeksi pyytämistä ja antamista - syntisiä ihmisiä kun olemme. Olemme huomanneet, miten suuri ja hyvää vaikuttava voima sanassa anteeksi on.

Olemme joskus Minnan kanssa puhuneet, ettemme varmaankaan olisi yhdessä, ellemme ajattelisi, että Jumala on liittänyt meidät yhteen, Jumala on tarkoittanut meidät toisillemme ja sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, ei saa rikkoa. Olemme kiitollisia, että Jumala on antanut tämän uskon. Se on suojellut, mistä olisi seurannut pahaa itsellemme ja muille. Nyt 25 yhteisen avioliittovuoden jälkeen voi sanoa, että on valtavan hienoa, että on saanut elää ja kokea Minnan kanssa, mitä olemme kokeneet. Tuntuu hyvältä ajatella tulevia vuosia yhdessä rakkaan, hyvin läheiseksi tulleen ihmisen kanssa. Tietysti tulevia päiviä ja vuosia on sen verran kuin Jumala antaa niitä. Avioliitto on suuri lahja.

Pian vihkimisemme jälkeen - silloin 25 vuotta sitten - lähdin kolmeksi viikoksi Kolumbiaan. Toki sitä ennen teimme lyhyen häämatkan. Mutta tämän pidemmän häämatkan tein Timo Junkkaalan kanssa. Kun vihkimisestämme oli kulunut 20 vuotta, lähdin Afganistaniin. Lähtöpäivä oli juuri hääpäivämme. Minna kertoi silloin päättäneensä, että 25-vuotishääpäivänä teemme matkan jonnekin, missä emme ole ennen käyneet. Olimme muutamia päiviä Roomassa. Sieltä palasimme eilen. Upea kaupunki ja valtavasti nähtävää. Muutamat ystävämme kehottivat valitsemaan kaupungissa vain muutaman kohteen. Erittäin viisas neuvo. Vatikaani ja sen museo tekivät meihin erityisesti vaikutuksen.

Voiko kirjoittaa mitä vain? II

Kirjoitin eilen uutisesta Kankaanpään seurakunnan kirkkoneuvoston kokouksesta tai kokouksen jälkeisistä tapahtumista. Satakunnan Kansan nettisivuilla julkaistiin eilen illalla uutinen, jossa kerrotaan, että kirkkovaltuuston puheenjohtajaa Jari Koskelaa nyrkillä lyönyt pyysi anteeksi Jari Koskelalta. Uutinen löytyy osoitteesta www.satakunnankansa.fi.

Varmasti hyvä, että asia on sovittu, pyydetty ja annettu anteeksi. Toisaalta olisi ollut hyvä, että olisi selvitetty, mitä todella tapahtui - siinä määrin vakavasta asiasta on kyse. Vakavaa on, mikäli hallintoelimen kokouksessa pahoinpidellään edustaja. Ja vakavaa on, mikäli lehdissä väitetään, että on tapahtunut pahoinpitely, jos kyseessä onkin vain toiseen koskettaminen.

Voiko kirjoittaa mitä vain?

Satakunnan Kansan verkkolehdessä on juttu, jossa kerrotaan, että Kankaanpään seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen Jari Koskela pahoinpideltiin kirkkoneuvoston kokouksen päätteeksi. Pahoinpitelijäksi kerrottiin harkintakykynsä menettänyt kirkkoneuvoston varajäsen. Toimittaja Päivi Leppilahden kirjoittaman jutun mukaan nyrkit heiluivat kokouksessa ja Jari Koskela sai nyrkinlyöntejä selkäänsä. Juttu löytyy osoitteesta www.satakunnankansa.fi.

Satakunnan Kansan uutinen uutisoidaan myös mm. Iltalehdessä, Kotimaan verkkolehdessä ja Seurakuntalainen.fi -sivustolla. Asiasta kerrottiin tämän aamun Aamulehdessä. Siinä kerrottiin pahoinpitelijäksi leimatun nimi ja häntä haastateltiin lyhyesti. Aamulehden otsikossa puhutaan nyrkkitappelusta.

Onkohan kirkkoneuvoston kokouksessa tapahtunut todella sellaista, mitä Päivi Leppilahti kirjoittaa? Että on pahoinpidelty ja nyrkit ovat heiluneet. Onko kokouksessa todella ollut käsirysy, nyrkiniskuja ja fyysinen nujakka - kuten muissa yllä mainituissa lehdissä kerrotaan?

Jos tällaista on tapahtunut, on hyvin toivottavaa, että Jari Koskela, jonka väitetään joutuneet pahoinpitelyn kohteeksi, tekee asiasta rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön poliisille. Niin täytyisi tehdä varsinkin sen takia, ettei tällainen toiminta saisi jalansijaa suomalaisessa hallinnossa. Ei ketään saa pahoinpidellä hallintoelinten kokouksissa tai välittömästi niiden jälkeen. Ei tietysti muulloinkaan. Ei saa käydä niin, että kokousten jäsenten täytyy pelätä mahdollista pahoinpitelyä, jos edustaa jotakin mielipidettä. Aamunlehdessä täna aamuna Jari Koskela kertoo, ettei hän aio tehdä rikosilmoitusta, ja vähättelee tapahtunutta. Kertooko se siitä, ettei ole tapahtunut mitään sellaista, mitä voi kutsua pahoinpitelyksi? Minusta tuntuu, että kertoo. Ja toivottavasti kertoo.

Aamulehden jutussa pahoinpitelijäksi leimattu sanoo kyllä koskettaneensa Jari Koskelaa selkään ja käden olleen nyrkissä. Tämä oli hänen mukaansa symbolinen ele. Mistään lyömisestä, nyrkkitappelusta puhumattakaan, ei siis olisi ollut kyse.

Jos itse olisin tällä tavalla paihoinpitelijäksi leimattu ja tietäisin, etten ole pahoinpidellyt, ottaisin yhteyttä poliisin ja pyytäisin selvittämään, mitä on tapahtunut. Hienoa jos tämä Kankaanpään kirkkoneuvoston varajäsen jaksaa tehdä näin. Jos selvityksen lopputulos on, ettei pahoinpitelyä ole tapahtunut, olisi hyvä, että toimittaja ja lehti, joka julkaiseen tällaisiä juttuja, joutuisivat vastaamaan perättömistä kirjoituksista. Voi olla, ettei lehden toimittaja tule ajatelleeksi, miten paljon murhetta, kipua, unettomia öitä ja vääriä pahoja puheita tällaiset jutut saavat aikaan. Ikävistä asioista, jotka ovat totta, täytyy tietysti voida kirjoittaa. Mutta jos toimittaja kirjoittaa pötyä ja tahrii sillä pahasti jonkun maineen, hän toimii hyvin taitamattomasti ja on huono toimittaja.

Kirkkoneuvoston kokouksessa ei ole paikalla toimittajia, koska kirkkoneuvoston kokoukset - toisin kuin kirkkovaltuuston kokoukset - ovat suljettuja. Varmaan siis joku kirkkoneuvoston jäsen on ottanut yhteyttä toimittajaan ja ilmeisesti saanut hänet kirjoittamaan pahoinpitelystä ja nyrkkien heilumisesta.

Kahdeksannessa käskyssä kielletään väärän todistuksen lausuminen lähimmäisestä. Onko lähettyvilläsi Martti Lutherin Iso katekismus? Siinä selitys kahdeksanteen käskyyn on uskomattoman ajankohtainen.

Rippikoulu ja teologiset päivät

On ollut tiiviitä ja hienoja päiviä. Olen ollut vähän yli viikon rippikoululeirillä. Leiri jatkuu ensi sunnuntaihin, jolloin on konfirmaatiomessu Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Lämpimästi tervetuloa! Messu alkaa klo 10.

Rippikoulu on valtavan tärkeää työtä. Usein siinä kokee itsensä hyvin riittämättömäksi ja taitamattomaksi. Eikä kyse ole vain siitä, että tuntuu siltä. Onneksi saa luottaa, että Jumala tekee työtään käyttäen meitä tavallisia, syntisiä, taitamattomia ihmisiä. Onkin ollut hienoa seurata, mitä Jumala tekee ja saa aikaan. Raamatun evankeliumi on valtava sanoma tänäkin päivänä.

Toivon, että muistat rippikouluamme rukouksissa. Ja muita meneillään olevia rippikouluja. Jos on rukousta, on paljon muutakin.

* * *

Puolentoista viikon kuluttua Karkun evankelisella opistolla alkaa Raamattu- ja lähetysteologiset päivät. Päivien otsikko on Yksi Herra, monta ääntä? Päivien esitteen löydät osoitteesta www.sley.fi. Hienoa jos pääset mukaan. Ilmoittaudu Karkun evankeliselle opistolle.