Ajatuksia piispan artikkelista II

Kirjoitin Kotimaan blogeihin kirjoituksen "Ajatuksia piispan artikkelista II". Se löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi. Joskus ennenkin olen kirjoittanut ajatuksia John Vikströmin kirjoituksesta, joka käsittelee naispappeutta.

Muutama päivä sitten kirjauduin Facebookin käyttäjäksi ja perustin sinne oman sivun. Facebook vaikuttaa mukavalta tavalta pitää yhteyttä ystäviin, saada uusia kavereita ja oppia tuntemaan vanhoja paremmin.

Huomenna kotonamme on tarkoitus juhlia. Vanhemmalla pojistamme on lukio takana ja hän laittaa huomenna päähänsä valkoisen lakin. Vuodet kuluvat käsittämättömän nopeasti. Tuntuu, että siitä on vain vähän aikaa, kun oli tämän pojan kastejuhla Tampereen Luther-talossa.

Te olette minun todistajiani

Viime sunnuntaina saarnasin Noormarkun kirkossa. Saarnasin Johanneksen evankeliumin kohdasta, jossa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: "Te olette minun todistajiani." (Joh 15:27)

Sanoin kirkossa mm. seuraavaa:

- Jumala suhtautuu meihin hämmästyttävällä tavalla. Olemme ansainneet aivan muuta. Olemme ansainneet, että Jumala pysyy kaukana meistä. Koska olemme tehneet syntiä – jokainen meistä monin tavoin – olemme ansainneet, että Jumala ajaa meidät pois luotaan ja että ero Jumalasta on ikuinen. Ikuista eroa Jumalasta ja hänen hyvistä lahjoistaan sanotaan kadotukseksi. Mutta Jumala kohtelee meitä aivan toisin. Saakin olla lähellä häntä. Saa olla hänen omansa. Saa olla hänen huolenpitonsa kohteena. Hän viekin meidät, ei kadotukseen, vaan taivaaseen. Hän pelastaa siltä, mitä olemme ansainneet, ja antaa ikuisen elämän.

- Tämän Jumala tekee vaatimatta meiltä suorituksia, tekoja tai sitä, että muutumme joksikin muuksi kuin mitä olemme, paremmiksi. Hän tekee tämän armosta. Hän tekee tämän sen takia, että hän itse sovitti meidät itsensä kanssa. Poikansa kuolemalla – sillä että hän kuoli itse Pojassaan – hän sovitti syntimme, järjesti meille anteeksiantamuksen, teki mahdolliseksi, että voimme olla Jumalan lapsia. Tämä koskee sinuakin. Saat uskoa, että Jeesuksen takia olet Jumalan oma ja pääset kerran taivaaseen.

- Kun sanon, että Jumala suhtautuu meihin hämmästyttävällä tavalla, ajattelen myös toista asiaa. Jeesus sanoi: ”Te olette minun todistajiani.” Hän antoi opetuslapsilleen tehtävän: todistaa hänestä, kertoa hänestä, että moni kuulisi hänestä, kuulisi pelastuksesta, jonka hän toi, uskoisi häneen, löytäisi elävän Jumalan ja pelastuisi. Jumala siis käyttää ihmisiä. Ottaa ihmisiä työtovereikseen. Harvoin hän lähettää enkeleitä todistamaan Pojastaan mutta meidät hän haluaa lähettää. Hän luottaa meihin niin paljon, että uskoo meille tämän tehtävän. Saa olla paitsi Jumalan lapsi myös Jumalan käytössä. Se on hämmästyttävää. Ja se on suuri kunnia.

- Tehtävä todistaa annettiin alun perin apostoleille, niille kahdelletoista. Ehkä se johtaa siihen ajatukseen, että tehtävä todistaa Jeesuksesta on pappien tehtävä. Ja se, joka ei ole pastori, ajattelee, ettei minun tarvitse pitää tätä tehtävää minun tehtävänäni. Totta on, että se on pappien tehtävä. Mutta totta on myös, että me kaikki olemme pappeja. Jokainen kastettu ja Jeesukseen uskova on pappi siinä merkityksessä, että hän saa ja hänen tuleekin todistaa Herrastaan. On sanottu, että kasteemme on pappisvihkimyksemme. Siinä saimme tehtävän todistaa Jeesuksesta. Miten olet hoitanut tehtävää, johon sinut kasteessasi vihittiin?

- Millaista joukkoa oli se, jolle uskottiin tehtävä todistaa Jeesuksesta? Paavali kirjoittaa ensimmäisistä kristityistä. Hänen kuvauksensa sopii hyvin myös niihin kahteentoista. ”Teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista … Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi … Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, sen Jumala valitsi …” (1 Kor 1:26-28). Nytkin Jumala käyttää niitä, joita moni vähättelee, joilla ei ole korkeaa asemaa, jotka eivät nauti suurta arvostusta tai jotka itse ajattelevat, ettei minusta ole tähän tehtävään. Jumala käyttää meitä heikkoja, keskeneräisiä, monella tavalla lahjattomia. Sekin on hämmästyttävää, että juuri tällaisia Jumala käyttää. Jumala on niin suuri, että hän voi käyttää ja hän käyttää meitä tällaisia.

- Voi todistaa muutenkin. Voi todistaa teoilla, joissa näkyy rakkaus ja joilla jaetaan omasta. Voi todistaa sillä, että on mukana seurakunnan elämässä. Tai sillä että tulee ehtoolliselle ja usein. Se kertoo siitä, että tarvitsee Jeesusta ja syntien anteeksisaamista; nämä ovat siellä, missä vietetään ehtoollista. Mutta tänään tahdon erityisesti sanoa: todista Herrastasi sanoilla. Enkä nyt tarkoita niinkään puheita. Tarkoitan muutamia sanoja toisella ihmiselle. Muutamia sanottuja sanoja tai kirjoitettuja sanoja.

- Voi kertoa muutakin, voi sanojen sisältö olla muutakin. Mutta ainakin ja juuri tämä niissä sanoissa pitäisi olla: Hyvä sanoma hänestä, joka antaa ilman vaatimuksia. Hyvä sanoma ristiinnaulitusta Jeesuksesta, joka pelastaa ja johon saa uskoa sellaisena kuin on.

- Kerrotaan kristitystä, joka oli arka kertomaan Herrastaan. Hän häpesi arkuuttaan ja mietti, onko hän kristitty ollenkaan, kun ei rohkene rohkeammin todistaa uskostaan. Hän meni keskustelemaan asiasta kokeneen sielunhoitajan kanssa. Tämä kuunteli häntä ja sanoi: Vaikka et koskaan kenellekään uskaltaisi kertoa Jeesuksesta, silti olet Jumalan lapsi - koska olet sitä Jeesuksen takia ilman mitään suorituksia tai ilman sitä, että sinun pitäisi muuttua toisenlaiseksi. Ilman sitäkin että uskallat todistaa rohkeasti Jeesuksesta. Kerrotaan, että kun tämä arka kristitty pääsi seuraavan kerran keskustelemaan jonkun kanssa, hän sydämensä halusta sanoi: Minulla on niin hyvä Herra, että saan olla hänen omansa ja hän pelastaa minut, vaikka en uskaltaisi kertoa hänestä kenellekään.

- Syvenny juuri siihen hämmästyttävään asiaan, mistä ensiksi puhuin: saa olla armosta Jumalan oma ja saa armosta ikuisen elämän. Ja se saa, edes vähän, toteuttamaan toista hämmästyttävää asiaa – sitä että saa olla Jumalan käytössä.

Tulevia tapahtumia ja leirejä

Tällä viikolla on helatorstai. Saan tuolloin saarnata Kouvolassa Paulus-yhteisön jumalanpalveluksessa. Yhteisö on yksi Luther-säätiön jumalanpalvelusyhteisöistä. Tämä jumalanpalvelus alkaa klo 11 ja se pidetään kirkossa Väinölänkatu 21:ssa.

Tällä viikolla sunnuntaina on Noormarkussa Sleyn Satakunnan piirin kesäjuhla. Juhla alkaa messulla Noormarkun kirkossa klo 10. Sen jälkeen on lähetyslounas ja evankeliumijuhla seurakuntatalossa. Evankeliumijuhlassa kuulemme terveisiä Keniasta ja lähetystyöstä siellä, erityisesti orpolasten parissa tehtävästä työstä. Näitä terveisiä kertoo Antti Saarenketo. Hän on ollut työssä Keniassa monta vuotta ja tarkoitus on, että hän palaa sinne kesän jälkeen.

Karkun evankelisella opistolla on Isä-poika -leiri syyskuun alussa. Aloitamme lauantaina 5.9. ja päätämme seuraavana päivänä sunnuntaina. Leiristä voi kysyä lisää minulta (jari.rankinen@sley.fi tai puh. 050 571 4797). Ilmoittautua voi opistolle - puh. 03 5134 151 tai toimisto@keokarkku.fi. Viime syksynä opistolla oli isien ja poikien leiri ensimmäisen kerran. Se oli hyvin suosittu. Toivottavasti tulevan syksyn leiri on monille hyvä, siunattu kokemus.

Jos Jumala suo, vedän rippikoululeirin Karkussa evankelisella opistolla myös kesällä 2010. Tämä leiri alkaa reilun vuoden kuluttua tiistaina 27.7. ja päättyy konfirmaatiomessuun sunnuntaina 8.8. Tästäkin leiristä voi kysyä lisää minulta. Ja ilmoittautua voi opistolle. Leirille on jo ilmoittautuneita mukavasti mutta vielä on vapaita paikkoja.

Kirjoitan näistä tapahtumista ja leireistä siksi, että toivotan niihin tervetulleeksi. Olet lämpimästi tervetullut! Ehkä voit kertoa näistä myös toisille. Hekin ovat tervetulleita.

Raamattu vai kirkko?

Sastamalassa on pian kirkkoherranvaali. Tällä viikolla paikallislehdessä ehdokkaille esitettiin kysymys, joka nyt taidetaan kysyä jokaisessa papinvaalissa: Oletko valmis vihkimään samaa sukupuolta olevat henkilöt tai siunaamaan heidän rekisteröidyn parisuhteensa? Kaksi kolmesta ehdokkaasti kertoi olevansa valmis siinä tapauksessa, että kirkko hyväksyy näiden parien vihkimisen tai siunaamisen. Tämä on monien pappien vastaus.

Tämä vastaus kertoo suuresta ja luterilaisella uskolle vieraasta luottamuksesta paikalliskirkkoon ja sen päätöksiin. Joka vastaa näin, uskoo, että kirkko tekee oikeat ratkaisut. Tai hän uskoo, että paikallisella kirkolla on suuri mahti. Kun se ilmoittaa, että jokin aiemmin vääränä pidetty asia ei enää olekaan väärä, asia muuttuu oikeaksi.

Luulisi, että kirkon historia saisi toisiin ajatuksiin. Monta kertaa jokin paikallinen kirkko tai kirkko laajemmin on tehnyt päätöksiä, jotka eivät ole oikeita ja Jumalan tahdon mukaisia. Tätä ei ehkä ole nähty siinä tilanteessa mutta jälkikäteen kirkon erehtymistä harva on kiistänyt.

Tai onko kyse siitä, että ne, jotka vastaavat näin, ajattelevat, että pastorin tehtävä on hoitaa työnsä kyselemättä sen enempää, mikä on oikein ja mikä väärin? Mitään työtä ei pitäisi hoitaa kysymättä oikeaa ja väärää. Erityisesti tämä koskee seurakunnan paimenen tehtävää.

Vastauksen perusteluna voi olla ajatus siitä, että kirkko kantaa päätöksistään vastuun, sen viranhaltijat voivat toimia tehtyjen päätösten mukaan eikä heidän tarvitse vastata tekemisistään. Tällaista perustelua Raamattua ei tunne. Se ei opeta missään, että vastuun voi siirtää kirkolle. Jokainen vastaa kerran tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Tämäkin koskee erityisesti seurakunnan pastoria.

Käsitys, että paikallisen kirkon ratkaisut kertovat Jumalan tahdon, johtaa mahdottomiin ajatuksiin. Mikä kirkko on se, joka ilmoittaa Jumalan kannan - paikalliskirkkoja kun on useita ja ne voivat olla eri mieltä? Onko Jumala kanta toisella alueella toinen kuin toisella - eri alueiden valtakirkot kun voivat olla tällaisissa asioissa eri mieltä? Tai onko niin, että Jumalan kanta on nyt muuttumassa? Kirkko Suomessa on aiemmin pitänyt homosuhteessa elämistä syntinä. Mutta jos se ottaa nyt toisen kannan, Jumalan käsityskin asiasta on toinen kuin ennen. Eihän näin voi olla.

Raamattu opettaa, ettei homosuhteessa elävä saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Jos kirkko pystyy päätöksellään muuttamaan tämän Raamatun opetuksen, miksi ei otettaisi esityslistalle muitakin Raamatun kohtia, kumottaisi niitä ja luvattaisi taivas niille, joille Raamatussa ei ole lupausta ikuisesta elämästä? Miksi ei päätettäisi, ettei kadotusta ole tai ainakaan kukaan ei joudu sinne?

Joku voi sanoa, että työpaikalla täytyy tehdä niin kuin esimiehet määräävät. Jos kirkkoherra, piispa tai kirkolliskokous käskee tehdä jotakin, pastorin ja muiden kirkon työntekijöiden täytyy tehdä se, vaikka itse pitäisi sitä vääränä. Tämä ei voi olla kirkossa ratkaisu, jota noudatetaan suoraviivaisesti. Kirkko on kirkko. Kristuksen kirkkoa eivät omista piispat tai kirkkoherrat. Kirkossa eivät korkeimpina määrääjinä ole ihmiset. Kirkko on Jumalan, hänen tulee olla kirkossa korkein auktoriteetti ja hän puhuu Raamatussa.

On vanha kysymys, kumpi on yläpuolella - Raamattu vai kirkko. Ollaan vaarallisella tiellä, jos ajatellaan, että kirkko on Raamatun yläpuolella ja kirkko kertoo, mitkä Raamatun opetukset ovat vielä voimassa ja mitkä eivät. On turvallinen tie antaa Raamatun olla uskon ja elämän ylin ohje. Juuri luterilaisen uskon mukainen vastaus on, että Raamattu on kirkonkin yläpuolella.

On hienoa, että saa luottaa Raamattuun ylimpänä ohjeena. Sitten voi luottaa myös siihen suurimpaan Raamatun lupaukseen: Kristuksen turvissa syntinen ja kadotuksen ansainnut saa ikuisen elämän. Sen saa jokainen, joka uskoo ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen.

Kuulumisia

Sunnuntaina ja eilen maanantaina olin Merikarvialla. Menen sinne myös tänään. Merikarvialla on ollut seurakunnan ja Sleyn järjestämät raamattupäivät. On ollut oikein mukava olla vieraana tässä seurakunnassa. Sanaa on julistettu ja Raamattua on opetettu. Jumala siunatkoon kylvön. Jos muistan oikein, olin vieraana tässä seurakunnassa viimeksi vuonna 1997. Siitä on siis pitkä aika.

Aamulla puhuimme Karkun evankelisen opiston emännän kanssa ensi sunnuntaista ja äitienpäivästä. Tuolloin opistolla on messu, joka alkaa klo 11. Messun jälkeen on tarjolla lounas. Lounaalle on vielä joitakin vapaita paikkoja. Ilmoittautua voi opiston keittiöön, puh. 03 5134 301. Lounas maksaa aikuisilta 15 euroa ja alle 15-vuotiailta 7,50 euroa. Perhelippu on 40 euroa. Tervetuloa!

Pari viikkoa sitten lähetin tulevan kesän rippikoululaisilleni kirjeen. Sain kertoa mukavan uutisen: ryhmämme konfirmaatiomessu elokuussa on Sastamalan keskiaikaisessa kirkossa. Myös muiden Karkun evankelisen opiston rippikoulujen konfirmaatiot ovat jälleen tänä kesänä Sastamalan seurakunnan kirkossa. Palataan siis käytäntöön, jonka mukaan Tyrväällä ja Vammalassa - Sastamalan edeltäjissä - on toimittu vuosikymmeniä. Viime kesä oli poikkeus. Silloin opiston rippikoulujen konfirmaatiot järjestettiin opiston rantaan pystytetyssä suuressa teltassa, joka oli sisustettu kirkoksi. En ole kuullut, että missään muualla seurakunta - tai kirkkoherran virkaa hoitava - olisi kieltänyt kirkkomme järjestöltä kirkon käytön konfirmaatiossa tai esittänyt sellaiset ehdot, joihin rippikoulun vetäjät ja monet rippikoululaiset vanhempineen eivät voi suostua. Nyt näin ei siis toimita Sastamalassakaan. Tämä on ilon ja kiitoksen aihe.

Sastamalan seurakunnassa on vajaan kahden viikon kuluttua kirkkoherranvaali. Ehdolla ovat Someron kirkkoherra Asko Ojakoski, Sastamalan kappalainen Jouni Pihlajamaa ja Hervannan kappalainen Ari Paavilainen. Rukoilen - kuten varmasti monet - että vaalissa tapahtuu Jumalan hyvä tahto.