Augustus, seimi ja palasivat

Viime lauantai-iltana Karkun evankelisella opistolla oli joulujuhla. Puhuin siellä kolmesta jouluevankeliumin sanasta. Tämä puhe olkoon nettipäiväkirjani joulutervehdys.

Augustus

On sanottu, ettei kristinusko ei niinkään ole ajattomia totuuksia Jumalasta, ihmises-tä, oikeasta ja väärästä, kuolemasta, pelastumisesta. On kristinuskossa myös ajattomia totuuksia. Mutta ensisijaisesti kristinusko on Jumalan toimintaa tässä maa-ilmassa, meidän todellisuudessamme, elämässämme. Jouluevankeliumissa Augustus muistuttaa tästä. Elettiin tiettyä tilannetta tässä maailmassa. Oli Rooman suurvalta ja sen hallitsijana oli keisari Augustus. Jumala toimi tuona aikana tässä maailmassa.

On valtavan hienoa, ettei kristinusko niinkään ole ajattomia totuuksia vaan Jumalan toimintaa täällä, missä me ihmiset elämme. Ei siis ole vain niin, että Jumala jostakin kaukaa kertoo meille syviä viisauksia – tällainen olen, näin tulee elää, tästä elämässä on kyse tai näin ihminen pelastuu. Jumala tulee tänne, missä me olemme. Hän toimii täällä. Hän on lähellä meitä. Hän pitää meistä huolta. Hän johdattaa. Hän tulee luoksemme ja tuo meille pelastuksen. Saa turvautua Jumalaan, joka on lähellä meitä, toimii tässä maailmassa ja vaikuttaa elämässämme.

Jumala tuli ihmiseksi. Se on joulun ihmeellinen sanoma. Se varsinkin oli Jumalan toimintaa tässä maailmassa. Ja se, mitä tapahtui sen jälkeen, mitä tapahtui Betlehemissä. Jumala Pojassaan kulki tien, joka vei ristille. Hän otti kannettavakseen ihmisten synnit. Hän sovitti synnit, hän antoi anteeksi, hän järjesti kaikille pelastuksen. Jokainen, joka turvautuu tähän Jumalaan, pelastuu ikuiseen elämään.

Seimi

Jouluevankeliumissa kerrotaan Jumalan voimasta, suuruudesta ja kirkkaudesta, jonka ihmiset näkivät. Oli pimeä yö, paimenet varmaan istuivat nuotiolla, ja sitten pimeyden valaisi Jumalan häikäisevä valo. Enkeli ilmestyi ja alkoi puhua. Ja kohta paikalla oli suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa.

Jouluevankeliumissa kerrotaan myös ja varsinkin, miten vaatimattomasti kaikki tapahtui – ilman suurta näkyvää voimaa, loistoa ja vavahduttavia tapahtumia. Maria ja Joosef tekivät matkan varmaan samalla tavalla kuin niin monet muut pohjoisesta Galileasta etelään, Juudeaan ja Betlehemiin. He majoittuivat ehkä talliin, ehkä luolaan, jossa pidettiin yleensä eläimiä. Siellä lapsi syntyi niin kuin lapset syntyvät. Vastasyntynyt kapaloitiin ja laitettiin seimeen, kaukaloon, johon tavalli-sesti laitettiin ruokaa eläimille.

Joskus Jumala näyttää voimansa niin, että ihmiset näkevät sen. Tapahtuu ihmeellistä, on vavahduttavaa, Jumalan kirkkaus loistaa. Useimmiten Jumala toimii toisin. Hän toimii vaatimattomuudessa, tavallisuudessa, heikkoudessa, siellä, missä ei näytä tapahtuvan ihmeellistä eikä ole voimaa ja loistoa. Hän käyttää tavallisia, heikkoja ihmisiä.

Näin Jumala toimii useimmiten nytkin. Se saattaa tuntua oudolta. Ajattelemme, että merkki Jumalan toiminnasta on ja pitääkin olla voima, jonka mekin voimme nähdä. Että merkki Jumalan toiminnasta on menestys, voitot ja onnistuminen. Ja se, ettei ollut näkyvää voimaa tai epäonnistuttiin, on merkki siitä, että Jumala ei toiminutkaan. Näin voimme ajatella mutta näin ei ole. Jumala useimmiten kätkee voimansa ja toimii heikkoudessa ja tavallisuudessa.

Raamattu on vailla sellaista voimaa, jota moni arvostaa. Tai odottaa, että sitä pi-täisi olla, jos on kyse Jumalan toiminnasta. Ja kuitenkin Jumala on ja toimii juuri Raamatun sanoissa, siinä että niitä luetaan ja opetetaan. On sanottu, että Raamattu on nyt seimi, jossa Jeesus on. Ehkä se on vaatimaton kuten seimi, rosoinen, sellainen, mistä jotkut sanovat: pitäisi olla toisenlaista, että uskoisin tämän olevan Jumalan puhetta. Mutta juuri Raamatussa Jeesus on, puhuu, tulee meidän luoksemme, toimii, luo uskoa ja vahvistaa sitä.

Palasivat

Jouluevankeliumissa kerrotaan, että paimenet palasivat. Se voi tuntua yllättävältä tai lattealta. Tai siltä, etteihän niin voinut tapahtua. Paimenet olivat nähneet enkeleitä. He olivat kuulleet, että maailmaan on syntynyt Vapahtaja. Toteutui, mitä Jumala oli luvannut ja mitä oli kauan odotettu. He etsivät ja löysivät Betlehemistä Vapahtajan. Varmaan he kumarsivat häntä. Oli ihmeellinen hetki. Ja sitten kerrotaan, että he palasivat – takaisin arkiseen työhön, paimentamaan lampaita, viemään niitä sinne, missä on ruokaa, viemään niitä teurastettavaksi, istumaan yöllä nuotiolla. Voi tuntua, etteivät he näin voineet tehdä – kaiken jälkeen, mitä näkivät ja kokivat.

Se, että paimenet palasivat, kertoo tärkeistä asioista. Jumala haluaa, että elämme tavalista arkea, hoidamme siinä tehtävämme, jotka tuntuvat arkisilta. Niin palvelemme Jumalaa. Palvelemme häntä arkisissa tehtävissä – niissä joissa palvelemme toisia ihmisiä. Tämä on huikea ajatus: Jumala tahtoo, että hoidan arkisia tehtäviä työpaikalla, kotona ja harrastuksissa ja niissä palvelen toisia ihmisiä. Jos niin teen, palvelen Jumalaa.

Se, että paimenet palasivat, kertoo, että juuri arkeen sanoma Vapahtajasta on tarkoitettu. Siellä saa uskoa, että on Vapahtaja, on syntien anteeksiantamus, Vapahtajan takia saa olla Jumalan lapsi ja on ikuinen elämä, jonne kerran pääsee Jeesuksen takia. Tämä sanoma ei niinkään ole tarkoitettu juhlahetkiin vaan arkeen. Siellä se kantaa, siihen se antaa voimia.

Arjen jälkeen Jeesus kantaa juhlaan. Sen takia että Vapahtaja syntyi, eli, kuoli ristillä ja nousi kuolleista, pääsemme sinne, missä on ikuinen juhla.

* * *

Toivotan sinulle hyvää, siunattua joulua. Meille on syntynyt Vapahtaja.

Galatalaiskirjeen äärellä opittua

Olen menneen syksyn aikana muutamissa paikoissa yrittänyt opettaa Paavalin kirjettä galatalaisille. Yleensä opettaja saa opettaessaan tai valmistellessaan opetustaan paljon enemmän kuin ne, joille opettaa. Varmaan näin on ollut nytkin. Toivottavasti jotakin olen osannut jakaa toisille. Itse olen oppinut Galatalaiskirjeen äärellä paljon.

Paavali julisti evankeliumia Galatiassa, nykyisen Turkin alueella. Jumala kosketti ja synnytti uskoa Jeesukseen. Ihmisiä kastettiin ja heistä tuli kristittyjä. Syntyi seurakuntia. Paavalin matka jatkui muualle ja hänen lähtönsä jälkeen seurakuntiin tuli opettajia, jotka sanoivat, että kristittyjen täytyy noudattaa Mooseksen lakia - ainakin tiettyjä sen kohtia. Näiden opettajien mukaan se, mitä Paavali oli julistanut, oli ehkä hyvä alku mutta se ei riittänyt. He opettivat, että Mooseksen lakia noudattamalla kristitty varmistaa pelastuksen, kohoaa tasolle, jolla pelastuu, hänestä tulee selvästi parempi kristitty tai kristitty sanan varsinaisessa merkityksessä. Monet Galatiassa uskoivat näitä opetuksia ja alkoivat toimia niiden mukaan. Ryhdyttiin noudattamaan Mooseksen lain määräyksiä, ja siinä tarkoituksessa, että varmistetaan pelastus, pelastutaan, tullaan kristityiksi tai paremmiksi kristityiksi. Kirjeessään galatalaisille Paavali torjuu tiukasti ja jyrkästi tällaiset opetukset.

Olen miettinyt, oliko sille, että galatalaisille kelpasivat nämä opetukset, tämä syy: He tunsivat itsensä huonoksi kristityiksi. Usko ei ollut niin palavaa kuin he olisivat toivoneet. Jumalan tahdon totteleminen ei onnistunut niin hyvin kuin he olisivat halunneet. He näkivät puutteita itsessä ja toisissa. He kaipasivat enemmän. He halusivat olla lähempänä Herraa. Sitten tuli opettajia, jotka kertoivat, että heillä on ratkaisu. Kun ryhdytte noudattamaan Mookseksen lakia, tilanne muuttuu. Uskosta tulee palavaa, noudatatte paremmin Jumalan tahtoa, saatte enemmän ja elätte lähempänä Jumalaa. Ehkä tästä syystä monet Galatiassa lähtivät seuraamaan uusia opettajia ja heidän oppejaan.

Meistä tuntuu varmaan aika usein samalta: Haluaisin olla parempi kristitty. Uskoni on heikkoa. Miten voisin elää lähempänä Jumalaa? Meille tuskin tarjotaan ratkaisuna Mooseksen lain noudattamista - miesten ympärileikkausta, ruokamääräysten noudattamista ja Vanhan testamentin juhlakalenterin seuraamista. Mutta voidaan tarjota ratkaisuja, joissa on paljon samankaltaista: Tee tämä tai nämä, noudata tätä, suorita, yritä, antaudu ja onnistu - ja sinusta tulee parempi kristitty tai kristitty sanan varsinaisessa merkityksessä.

Paavali opettaa aivan toisin: Kristus ja hänen tekonsa meidän puolestamme riittävät. Meidän tekojamme ei tarvita. Omat tekomme, joita tehdään siinä tarkoituksessa, että kelpaamme Jumalalle tai kelpaamme hänelle paremmin, ovat paitsi turhia myös vaarallisia. Ne voivat irrottaa meidät Jumalan armosta. Jumala ei suostu jakamaan ihmisen kanssa kunniaa tämän pelastumisesta. Jos yritämme saada kunniaa itsellemme siitä, että olemme Jumalan omia, voi käydä niin, että Jumala jättää meidät yksin yrittämään itsemme pelastamista. Jos niin tapahtuu, olemme mahdottoman tehtävän edessä: meidän pitäisi tehdä kaikki, mitä Jumala käskee tehdä, ja jättää tekemättä kaikki, mitä hän kieltää. Siihen ei kukaan pysty. Vain Jumalan armon takia ja sen turvissa olemme Jumalan omia ja pelastumme. Jumalan armo on juuri siinä, mitä Jeesus teki puolestamme.

Paavalin opetus ei ehkä tunnu meistä hyvältä, se, että itse pitäisi tehdä yhtä ja toista, voi tuntua paremmalta. Silti Paavali opetus on oikeaa ja muu on väärää. Ja onhan se, mitä Paavali opettaa, valtavaa: Saan lahjana syntien anteeksiantaumuksen, olen armosta Jumalan oma ja matkalla taivaaseen. Minun ei tarvitse ansaita näitä mitenkään. Sellaisena kuin olen, kelpaan Jumalalle Jeesuksen takia. Tähän saan palata aina uudestaan ja tämän varassa saa elää kristittynä. Tässä saan levätä.

Se, että tunnemme itsemme alamittaisiksi ja kaipaamme parempaa, kai kuuluu Jumalan omana elämiseen tässä maailmassa. Juuri silloin, kun tuntee itsenä niin alamittaiseksi, saa katsoa ristiinnaulittua Jeesusta ja luottaa: hänessä on kaikki, mitä tarvitsen kelvatakseni ikuiseen elämään. Tämä luottamus syntyy, kasvaa ja vahvistuu siellä, missä on Jumalan sana, evankeliumi Jeesuksesta ja ehtoollinen.

Pitäisikö vanhusten surmaaminen mahdollistaa?

Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan (www.hs.fi) enemmistö presidenttiehdokkaistamme kannattaa eutanasiaa. Sitä toisinaan kutsutaan armokuolemaksi. Samansuuntaisia tuloksia on saatu, kun on kysytty kansalaisten mielipidettä - näyttää, että enemmistö suomalaisista on eutanasian kannalla.

Se on mahdollista, ettei aina tiedetä, mistä puhutaan. Kun kansalaiselta kysytään, kannatatko eutanasiaa, hän saattaa vastata kyllä ja tarkoittaa, ettei hän kannata vanhuksen elämän pitkittämistä keinotekoisesti tekniikan avulla vuosia. Hänen mielestään kuoleman saa antaa tulla, kun se tulee. Mutta sitä mieltä hän ei ole, että vanhukseen pitäisi ruiskuttaa myrkkyä, joka surmaa hänet. Joka on tätä mieltä, ei kannata, mitä eutanasialla varmaankin kyselyssä tarkoitetaan. Se on kuitenkin selvää, että huomattava osa suomalaisista on sen kannalla, että tietyissä tapauksissa ihmisen surmaaminen pitäisi sallia. Voi olla, että tällä kannalla on selvä enemmistö. Varmaan presidenttiehdokkaat tietävät, mitä eutanasilla esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymyksissä tarkoitetaan. Kyse ei ole ns. passiivisesta eutanasiasta - ihmisen annetaan kuolla - vaan aktiivisesta - ihminen surmataan. Jos kyse olisi passiivisesta eutanasiasta, vaalikoneessa ei kysyttäisi, pitäisikö Suomessa olla mahdollisuus eutanasiaan. Passiivinen eutanasia on sallittua ja käsittääkseni tavallista sairaaloissa.

Vaalikoneen tulos yllättää. Toisaalta ei yllättä. Suomessa sallitaan ja on jo useampi vuosikymmen sallitu varsin vapaa ihmisen elämän lopettaminen elämän alkupäässä. Nykyisen aborttikäytännön kyseenalaistaminen tai arvostelu ei ole yhteiskunnassamme edes kunnolla sallittua. Jos sallitaan elämän lopettaminen elämän alkupäässä, miksi ei sallittaisi sitä myös loppupäässä? Eutanasian hyväksyminen lienee johdonmukainen seuraus varsin vapaan abortin hyväksymisestä.

Mikä on seuraava askel? Onko se, että vammaisia aletaan surmata? Hehän eivät parane - tarkoitan sellaiseksi tulemista kuin on enemmistö ihmisistä - ehkä joku heistä haluaa itse surmaamista tai heidän omaisensa kokevat, että vammaisen hoitaminen on hyvin raskasta. Ehkä keskustelu tästä ei olekaan niin kaukana kuin ensiksi tuntuu. Tuleeko rahasta ratkaisija? Parantumattomien vanhusten hoitaminen on kallista. Sillä säästetään, että vanhusten elämä lopetetaan. Sama perustelu sopii vammaisiin tai muihin, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Avaako eutanasian mahdollistaminen ovet sille, että muistakin syistä ihmisiä voidaan surmata? Pelkään, että avaa. Tulee mahdolliseksi surmata niitä, joista ei ole yhteiskunnalle hyötyä.

Raamattu opettaa, että Jumala on luonut ihmisen kuvakseen. Ihminen on valtavan arvokas, koska hän on Jumalan kuva. Ihminen on Jumalan kuva alusta loppuun. Ihminen on niin arvokas, että Jumalan Poika kuoli jokaisen ihmisen puolesta. Ihmisen arvo ei riipu ollenkaan siitä, mihin hän pystyy, millaisia kykyjä hänellä on tai mihin hän mahdollisesti tulevaisuudessa kykenee. Hän on joka tapauksessa äärimmäisen arvokas. Terve yhteiskunta pitää ihmistä äärimmäisen arvokkaana ja toimii sen mukaan.