Keskiviikkoisin Radio Deissä

Helmikuun alussa Sley aloitti lyhyiden hartauksien tai raamattuopetusten lähettämisen Radio Deissä. Ohjelman nimi on Sana koskettaa. Hartauksien pitäjinä ja opettajina ovat Erkki Koskenniemi, Marjo Anttoora, Raimo Lähteenmaa ja minä. Kullakin meistä on yksi ohjelma kuukaudessa. Omissa osuuksissani puhun Ilmestyskirjan kohdista.

Äänitin eilen ensimmäisen ohjelmani. Äänitys tapahtui Karkun evankelisella opistolla, siellä ohjelma myös tehtiin valmiiksi alku- ja loppumusiikkineen ja ohjelma lähetettiin sähköpostitse Helsinkiin Radio Dein toimitukseen. Tekniikka on ihmeellistä.

Nämä ohjelmat lähetetään Radio Deissä keskiviikkoisin klo 17.45. Ohjelma kestää viisi minuuttia.

Perinteistä luterilaista uskoa II

Kirjoitin nettipäiväkirjassani 4.2. Tyrvään Sanomien uutisesta. Uutisessa kerrottiin kirkkovaltuutettu Irja Riihivaaran aloitteesta saada Tyrvään kirkkoon arvokas ekumeeninen tilaisuus. Tyrvään Sanomien mukaan kirkkovaltuutettu uskoi, että tapahtumaan osallistuivat myös Sleyn ääriryhmät. Ilmaisua ”Sleyn ääriryhmä” pidin pahana. Siis sitä että toisiin lyödään näin ikävä leima. Ääriryhmä lienee ikävimpiä ilmaisuja, kun on kyse hengellisistä tai uskonnollisista asioista.

Tällä viikolla jaettu Alueviesti (www.alueviesti.fi) palasi asiaan. Se julkaisi Irja Riihivaaran aloitteen. Myös pääkirjoituksessa käsiteltiin asiaa.

Hyvä että aloite on nyt luettavissa tässä lehdessä. Siinä ei puhuta ääriryhmistä, mikä sekin on oikein hyvä asia. Kuten sekin, että kirkkovaltuutettu pitää Alueviestin jutussa Tyrvään Sanomien uutisoitia virheellisenä. Toisaalta totta on, että Tyrvään Sanomien jutussa leimattiin ikävällä tavalla yhden herätysliikkeen väkeä. Suuremman yleisön kannalta on paljon oleellisempaa, mitä sanotaan lehdessä kuin itse aloitteessa. Sitä en voi tietää, mitä toimittaja ja haastateltu ovat puhuneet, kun ovat keskustelleet aloitteesta. Tyrvään Sanomien uutisesta saa sen käsityksen, että silloin on puhuttu yhden herätysliikkeen ihmisistä ääriryhmänä.

Kilpailevat paikallislehdet taitavat aika usein nokitella toisiaan. Nyt Alueviesti kertoi Sastamalan toisen paikallislehden Tyrvään Sanomien uutisoineen väärin kirkkovaltuutetun aloitteen.

Alueviestissä oli toinenkin seurakuntaa koskeva uutinen: Sastamalan seurakunnassa siunaustilaisuuksissa ei saa esittää Veteraanin iltahuutoa, koska se ei ole hengellistä musiikkia eikä siksi sovi tilaisuuteen, jonka tulisi olla jumalanpalveluksen luonteinen. Tämä on käsittääkseni hyvin poikkeuksellinen linjaus. Veteraanin iltahuuto lauletaan monissa veteraanien siunaustilaisuuksissa. Minusta se on virsien ja muun musiikin lisäksi näihin tilaisuuksiin hyvin sopivaa musiikkia. Tämä laulu on kuin viestikapulan siirtämistä sukupolvelta seuraavalle.

Olen ollut muutaman päivän Lapissa Enontekiöllä. Pakkasta on ollut melkein joka päivä kolmenkymmenen asteen paikkeilla. Tunturissa on upean näköistä: lumisia puita, kirkkaan valkoista lunta ja matalalla paistava aurinko. Eilen hiihdin hieman yli kolmekymmentä kilometriä. Tänään ajoin suurin piirtein saman verran moottorikelkalla. Jälkimmäinen oli vielä hienompaa. Huomenna linja-auto lähtee kohti etelää.

Hiihtämään

Ensi viikko on hiihtolomaviikko Sastamalassa. Lähden huomenna pojistamme vanhemman kanssa kohti pohjoista. Alunperin oli tarkoitus, että lähtisimme koko perhe ryhmämatkalle Enontekiöön. Minna joutuu jäämään kotiin opiskelujensa takia. Hän opiskelee matematiikkaa ja tavoite on saada noin vuodessa matematiikan opettajan pätevyys. Nuorempi pojistamme jää myös kotiin.

En ole hiihtänyt ainakaan kahteen vuoteen. Viime vuonna olin kyllä kunnon talven keskellä. Afganistanissa oli reilusti pakkasta ja lunta. Sen puolesta olisi ollut mahdollista hiihtää. Afganistanissa ei ollut suksia, ja vaikka olisi ollut, hiihtäminen olisi tainnut jäädä. Norjalaiset kyllä sielläkin harrastivat hiihtämistä. Tulevan viikon aikana on tarkoitus hiihtää sekä murtomaasuksilla että laskettelusuksilla.

Poikkesin tänään Karkussa evankelisella opistolla. Oli mukava testata salin äänentoistolaitteita. Niiden kanssa on ollut jossain määrin ongelmia. Nyt ne toimivat oikein hyvin. Toivottavasti toimivat ensi sunnuntainakin messussa ja siitä eteenpäin. Lämpimästi tervetuloa jumalanpalveluksiin. Nehän alkavat opistolla joka sunnuntai klo 11.

Viime sunnuntai oli kynttilänpäivä. Sunnuntain evankeliumitekstissä (Luuk 2:22-33) kerrotiin vanhasta Simeonista. Myös se kerrottiin, että hän oli Jumalaa pelkäävä mies. Muuallakin Raamatussa puhutaan Jumalan pelkäämisestä. Jumalan pelkääminen tarkoittaa, että tajuaa ihmisen mitättömyyden ja Jumalan suuruuden. Se tarkoittaa, että tajuaa ihmisen syntisyyden ja Jumalan pyhyyden. Jumalan pelkääminen on sitä, että kunnioittaa Jumalaa enemmän kuin ketään tai mitään muuta. Kuuntelee häntä enemmän kuin ketään muuta. Turvautuu Pelastajaan, jonka hän antoi. Turvautuu Pelastajaan, koska tietää, että Jumala on pyhä ja minä olen syntinen. En kestä pyhän Jumalan edessä muutenkin kuin niin, että turvani on syntieni Sovittaja. Jumalan pelkääminen tarkoittaa, että tajuaa: Olen riippuvainen Jumalasta. Mitä minulle tapahtuu tässä elämässä ja tämän elämän jälkeen, riippuu kokonaan siitä, mitä Jumala antaa minulle. Siksi kunnioitan häntä, kuuntelen häntä, turvaudun pelastukseen, jonka Jumala valmisti Poikansa elämällä, kuolemalla ja ylösnousemisella.

Simeon pelkäsi Jumalaa, mutta kuolemaa hän ei tuntunut pelkäävän. Hän tiesi, että varmaankin hän kuolee pian. Hän oli jo vanha ja nyt hän oli nähnyt sen, minkä Jumala oli luvannut näyttää hänelle ennen hänen kuolemaansa - Jeesuksen, maailman valon ja pelastajan. Levollisesti hän sanoi: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.”

Simeon pelkäsi Jumalaa mutta ei kuolemaa. Joku on sanonut, että sen, joka pelkää Jumalaa, ei tarvitse pelätä ketään tai mitään muuta. Siinä on läksy meille: sen, joka pelkää Jumalaa - joka kunnioittaa Jumalaa, kuuntelee häntä enemmän kuin ketään muuta ja turvautuu Jumalan meille antamaan Pelastajaan - sen ei tarvitse pelätä mitään muuta.

Ajatuksia hovioikeuden päätöksestä

Kirjoitin jutun Kotimaan blogeihin - Ajatuksia hovioikeuden päätöksestä. Juttu löytyy Kotimaan sivuilta - www.kotimaa.fi/kotimaa.

Perinteistä luterilaista uskoa

Eilen Tyrvään Sanomissa kerrotiin Sastamalan seurakunnan kirkkovaltuutetun Irja Riihivaaran aloitteesta. Hän ehdottaa, että Tyrvään kirkossa järjestettäisiin arvokas, ekumeeninen tilaisuus. Tästä aloitteesta kerrotaan myös Sastamalan seurakunnan kotisivuilla. Tyrvään Sanomien jutun mukaan Irja Riihivaara uskoo, että tapahtumaan osallistuisivat myös "Sleyn ääriryhmät". Tätä ilmaisua pienessä uutisessa käytetään kaksi kertaa.

Sleyn ääriryhmät. Voiko toisia leimata paljoakaan ikävämmin? Ilmaisu kertoo muusta kuin toisten kunnioittamisesta. Sitä erityisesti tarvitaan, jos järjestetään arvokasta, ekumeenista tilaisuutta. Seurakunnan kotisivuilla kerrotaan, että Irja Riihivaara pyrkii aloitteellaan lisäämään kristillistä suvaitsevaisuutta Sastamalan seurakunnassa. Tällaisten leimojen lyöminen ei ole eikä lisää suvaitsevaisuutta.

Minun on vaikea ymmärtää tai hyväksyä tällaista leimaa. Se joukko, jota kirkkovaltuutettu käsittääkseni tarkoittaa ääriryhmällä, haluaa edustaa perinteistä luterilaista uskoa. Se haluaa pitää kiinni siitä, minkä luterilainen kirkko ilmoittaa perustakseen. Se uskoo, että Raamattu on Jumalan sana ja luterilainen tunnustus selittää Raamattua hyvin ja oikein. Se haluaa kokoontua kuuntelemaan opetusta Raamatusta, laulamaan ja rukoilemaan. Se elää yksinkertaisesta evankeliumista - Kristus on meidän syntiemme sovitus. Sen kokoontumiset ovat hyvin tavallisia seurakunnan kokoontumisia. Mielelläni kuulun tähän joukkoon. Minusta on huolestuttavaa, jos kirkkovaltuuten mielestä tällaista ryhmää voi kutsua ääriryhmäksi.

Terveisiä jumalanpalveluksesta

Tänään oli messu Karkun evankelisen opiston salissa. Kirkkopäiväkirjaan merkittiin osallistujia 271. Opistolla oli tässä viikonvaihteessa nuorten aikuisten tapahtuma, jossa mukana oli toista sataa nuorta aikuista ja heidän lastaan.

Jumalanpalveluksissa Karkussa opistolla on muutamia hankaluuksia, jotka ovat toisaalta kyllä miellyttäviä, toisaalta sellaisia, että ne täytyy ratkaista. Opiston saliin mahtuu pari sataa ihmistä. Tänäänkin noin 50 messuun tulleen täytyi olla salin takana olevassa luokassa tai käytävässä. Avatuista ovista näkee saliin ja kuulee kovaäänisten kautta ainakin pääosan siitä, mitä jumalanpalveluksessa sanotaan. Se, että tuoleja täytyy tuoda lisää saliin, luokkaan tai käytävälle jumalanpalveluksen alussa, saattaa häiritä jumalanpalvelukseen hiljentymistä. Opiston salin äänentoiston kanssa oli tänään - kuten joskus muulloinkin - ongelmia. Täysi sali ihmisiä imee ääntä melkoisesti ja äänen toiston teho saisi olla parempi. Lisäksi kaiuttimesta, joka on vasta laitettu salin takana olevaan luokkaan kuuluvuutta parantamaan, joku oli irroittanut johdon. Jumalanpalveluksessa pitäisi tietysti kuulla hyvin joka sana.

On suuri ilo, että jumalanpalveluksissa Karkussa opistolla on mukana paljon vanhempia lapsineen. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että messu - ehtoollisjumalanpalvelus - kestäisi tunnin ja 15-20 minuuttia. Tänään messu oli jonkin verran pidempi. Pyrimme siihen, että jumalanpalvelus ei kestäisi tavoitetta pidempään. Tämä on tärkeää varsinkin lasten takia. Toki lapset käyvät jumalanpalveluksen aikana pyhäkoulussa. Se pidetään saarnan ja esirukouksen aikana.

Näissä asioissa me, jotka olemme vastuussa näistä jumalanpalveluksista, yritämme jatkossa parantaa.

Seuraava messu on ensi sunnuntaina 8.2. klo 11. Lämpimästi tervetuloa! Tuolloin aloitamme jumalanpalveluksissa myös uutta: On isompien oma pyhäkoulu. Tämä on tarkoitettu 3-luokkalaisille ja sitä vanhemmille. Isompien oma pyhäkoulu on kerran kuukaudessa. Ensimmäisen kerran se on siis tulevana sunnuntaina ja seuraavan kerran maaliskuussa sunnuntaina 22.3. Muina sunnuntaina isommat voivat osallistua samaan pyhäkouluun pienempien kanssa.

Sunnuntaina 22.2. opistolla on perhemessu. Jumalanpalveluksen virsissä, rukouksissa, saarnassa ja pituudessa huomioidaan erityisesti lapset.

Lähiviikkoina on tarkoitus avata myös näiden jumalanpalvelusten nettisivu. Sivulle laitetaan kuunneltaviksi jumalanpalveluksissa pidetyt saarnat. Kiitos Mikolle hyvästä ideasta.