Hiihtämään

Ensi viikko on hiihtolomaviikko Sastamalassa. Lähden huomenna pojistamme vanhemman kanssa kohti pohjoista. Alunperin oli tarkoitus, että lähtisimme koko perhe ryhmämatkalle Enontekiöön. Minna joutuu jäämään kotiin opiskelujensa takia. Hän opiskelee matematiikkaa ja tavoite on saada noin vuodessa matematiikan opettajan pätevyys. Nuorempi pojistamme jää myös kotiin.

En ole hiihtänyt ainakaan kahteen vuoteen. Viime vuonna olin kyllä kunnon talven keskellä. Afganistanissa oli reilusti pakkasta ja lunta. Sen puolesta olisi ollut mahdollista hiihtää. Afganistanissa ei ollut suksia, ja vaikka olisi ollut, hiihtäminen olisi tainnut jäädä. Norjalaiset kyllä sielläkin harrastivat hiihtämistä. Tulevan viikon aikana on tarkoitus hiihtää sekä murtomaasuksilla että laskettelusuksilla.

Poikkesin tänään Karkussa evankelisella opistolla. Oli mukava testata salin äänentoistolaitteita. Niiden kanssa on ollut jossain määrin ongelmia. Nyt ne toimivat oikein hyvin. Toivottavasti toimivat ensi sunnuntainakin messussa ja siitä eteenpäin. Lämpimästi tervetuloa jumalanpalveluksiin. Nehän alkavat opistolla joka sunnuntai klo 11.

Viime sunnuntai oli kynttilänpäivä. Sunnuntain evankeliumitekstissä (Luuk 2:22-33) kerrotiin vanhasta Simeonista. Myös se kerrottiin, että hän oli Jumalaa pelkäävä mies. Muuallakin Raamatussa puhutaan Jumalan pelkäämisestä. Jumalan pelkääminen tarkoittaa, että tajuaa ihmisen mitättömyyden ja Jumalan suuruuden. Se tarkoittaa, että tajuaa ihmisen syntisyyden ja Jumalan pyhyyden. Jumalan pelkääminen on sitä, että kunnioittaa Jumalaa enemmän kuin ketään tai mitään muuta. Kuuntelee häntä enemmän kuin ketään muuta. Turvautuu Pelastajaan, jonka hän antoi. Turvautuu Pelastajaan, koska tietää, että Jumala on pyhä ja minä olen syntinen. En kestä pyhän Jumalan edessä muutenkin kuin niin, että turvani on syntieni Sovittaja. Jumalan pelkääminen tarkoittaa, että tajuaa: Olen riippuvainen Jumalasta. Mitä minulle tapahtuu tässä elämässä ja tämän elämän jälkeen, riippuu kokonaan siitä, mitä Jumala antaa minulle. Siksi kunnioitan häntä, kuuntelen häntä, turvaudun pelastukseen, jonka Jumala valmisti Poikansa elämällä, kuolemalla ja ylösnousemisella.

Simeon pelkäsi Jumalaa, mutta kuolemaa hän ei tuntunut pelkäävän. Hän tiesi, että varmaankin hän kuolee pian. Hän oli jo vanha ja nyt hän oli nähnyt sen, minkä Jumala oli luvannut näyttää hänelle ennen hänen kuolemaansa - Jeesuksen, maailman valon ja pelastajan. Levollisesti hän sanoi: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.”

Simeon pelkäsi Jumalaa mutta ei kuolemaa. Joku on sanonut, että sen, joka pelkää Jumalaa, ei tarvitse pelätä ketään tai mitään muuta. Siinä on läksy meille: sen, joka pelkää Jumalaa - joka kunnioittaa Jumalaa, kuuntelee häntä enemmän kuin ketään muuta ja turvautuu Jumalan meille antamaan Pelastajaan - sen ei tarvitse pelätä mitään muuta.