Tarvitsemme myös lepoa

Matka voi olla monella tavalla hyvin virkistävä. Ruumis ja mieli saavat levätä ja lepoa tarvitsemme. Ehkä oppii uutta. Toisten seura voi hoitaa. Voi saada voimia ja eväitä myös uskolle. Usko voi vahvistua ja matkan jälkeen ehkä jaksaa paremmin elää arkea, tehdä työtä - mikä se kullakin on - ja rakastaa.

Mitä jos lähtisit jollekin seuraavista matkoista? Tai vaikka useammille.

Hiihto- ja raamattuviikko Hetan Kodalla Enontekiöllä la 29.3. - la 5.4.2014

Kirkkaat Lapin hanget, paljon hyvin hoidettuja latuja, tuntureita, kahvit autiotuvalla, lepoa, rauhaa, mukavaa seuraa, lämmin sauna, kylmä avanto ja hyvää ruokaa. Aamulla ja illalla hiljennymme Sanan äärellä. Mahdollisuus myös lasketella. Majoittuminen Hetan Kodalla (www.hetankota.fi)Ounasjärven rannalla Ounastunturin kupeessa.

Matkanjohtajina Pentti Rantanen ja Jari Rankinen. Hinta 560 euroa, johon sisältyvät matkat ja täysihoito Hetan Kodalla (5-12 -vuotiaat -50%, opiskelijat -15%). Linja-auto lähtee Huittisista ja ajaa Sastamalan ja Tampereen kautta pohjoiseen. Muutama paikka on vielä vapaana.

Miestenretki Savonlinnaan pe 23. - su 25.5.2014

Suomen metsämuseo Lusto, Salpalinja, maailman suurin puukirkko, salainen paikka josta lähti suuri määrä Raamattuja itään, Olavinlinna ja HakoApaja. Majoittuminen Savonlinnan seurakunnan Hirvaslahden leirikeskuksessa. Hinta 185 euroa (matkat, majoitus, ruokailut, tutustumiset ja muu ohjelma). Lähtö Vammalasta perjantaina klo 16 ja paluu sunnuntaina noin klo 20.30. Matkanjohtajina Matti Hautamäki, Esko Mäki-Soini ja Jari Rankinen.

Kalaretki pohjoiseen

Lähde kalastamaan Enontekiön vesille taimenia, harjuksia, haukia ja ahvenia. Ja Jäämereltä turskia ja seitejä. Suuria saaliita ei voi luvata mutta kokemuksia, hienoja maisemia ja upeaa luontoa kyllä.

Retkelle lähdetään ma 7.7.2014, paluu on la 12.7. Majoittuminen Hetan Kodalla. Yhtenä päivänä käydään Norjassa Jäämeren rannoilla. Päivittäin ollaan Sanan äärellä. Hinta 425 euroa (matkat, täysihoito Hetan Kodalla, alueen kalastuslupa ja retken ohjelma). Retken johtajana Jari Rankinen. Mukaan mahtuu 15 kalastajaa, muutama paikka vapaana.

Matka Israeliin keväällä 2015

Israel muinoin ja nyt. Galilea - siellä missä Jeesus kulki, opetti, teki ihmeitä ja kohtasi ihmisiä. Jerusalem - Herramme kärsimys, kuolema ja tyhjä hauta. Miltä näyttää tulevaisuus Lähi-idässä? Miksi Israel on menestynyt sodissa niin hyvin? Miksi juutalaisia on vainottu? Kuollutmeri, Masada, Itkumuuri, Vainojen museo, Getsemane ja paljon muuta.

Lähtö su 12.4. ja paluu su 19.4.2015. Matkanjohtajina everstiluutnantti Timo Vehviläinen ja Jari Rankinen. Matkan hinta noin 1490 euroa, retkipaketti noin 300 euroa. Oppaana Marjaana Rissanen. Matkanjärjestäjänä Toiviomatkat.

Mielelläni kerron näistä matkoista lisää ja minulle voi ilmoittautua - puh. 045 359 7772 ja jari.rankinen@sley.fi.

Hieno kirjoitus

Onpa hyvä kirjoitus: Mieheksi ja naiseksi.

"Kehotan ennen kaikkea rukoilemaan"

Eilen eduskunnassa keskusteltiin samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Aamulehden pääkirjoitus tuki voimakkaasti kahden miehen tai naisen mahdollisuutta solmia avioliitto ja perusteli sitä näin: "Perustelu tasa-arvoisen avioliittolain säätämiselle on selkeä: jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan ilman, että se loukkaa tai haittaa ulkopuolisia, niin heillä on oltava täydet yhteiskunnalliset instituutio-oikeudet."

Johdonmukaisuus on yleensä toivottavaa. Jos asia perustellaan noin, eikö ole mahdoton ajatus, ettei useampi aikuinen saisi solmia aviolittoa? Tai että lähisukulaiset eivät saisi elää avioliitossa. Ehkä moniavioisuus onkin mahdollista Suomessa joidenkin vuosien kuluttua. On ainakin epäjohdonmukaista kieltää se, mikäli kaksi miestä voi solmia avioliiton ja se perustellaan kuten Aamulehden pääkirjoitus.

"Tasa-arvoinen avioliittolaki" on taitavasti keksitty ilmaisu laille, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton. Siis tämän lain kannattajat ovat olleet taitavia. Kuka haluaisi olla tasa-arvoa vastaan? Kuka kannattaisi epätasa-arvoista lakia? Sanoilla voidaan vaikuttaa paljon - etenkin nyt kun mielikuvat ovat usein ratkaisevia eikä asioihin jakseta niin paneutua.

Yhteiskuntamme on irtaantunut ja irtaantuu siitä, mitä Raamattu opettaa. Tämä on yksi esimerkki tästä. Ei ole ollenkaan epäselvää, mitä Raamattu opettaa: avioliitto on naisen ja miehen liitto. Varmasti moni pyrkii siihen, että Raamatun opetukset eivät ohjaa yhteiskuntaamme. Ja moni on hyvillään siitä, etteivät ohjaa. Minä uskon, että Luojamme puhuu Raamatussa, ja hän tietää, mikä on meille hyvää, miten kannattaa elää ja mikä on väärin. Raamatulla on paljon hyvää annettavaa yhteiskunnallekin - vaikkei Raamattu olekaan kirja, joka ratkaisee kaikki yhteiskunnalliset kysymykset ja kertoo, millainen yhteiskunta tulee rakentaa.

Usein näissä keskusteluissa vedotaan muutamiin Vanhan testamentin kohtiin - esimerkiksi kieltoihin syödä tiettyjä ruokia - ja sanotaan, että koska näitäkään kohtia ei noudateta, on epäjohdonmukaista vedota Raamattuun ja sanoa, että kahden miehen tai naisen liitto ei ole oikein. Raamattua tulee lukea kokonaisuutena ja Uudesta testamentista käsin. Jeesuksessa Jumalan ilmoitus loistaa kirkkaimmin ja Uusi testamentti - tarkoitan koko Uutta testamenttia - kertoo juuri hänestä. Jos Raamattua luetaan näin - ja juuri kristittyjen tulee lukea sitä näin - monet asiat ovat varsin selviä. Uusi testamentti opettaa, että kiellot syödä joitakin ruokia kuuluivat vanhan liiton aikaan, nyt kaikkea syötäväksi kelpaavaa voi syödä. Toisaalta Uusi testamentti tekee selväksi, että kahden miehen tai naisen suhde ei ole nytkään Jumalan tahdon mukainen.

Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan vallanpitäjien puolesta: "Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti." (1 Tim 2:1-2). Näin on syytä tehdä nyt ja muulloinkin.

Kaksi juhlaa

Sain tänään olla kahdessa hienossa juhlassa. Tampereen Luther-talon kirkkosali on ollut remontin takia pois käytöstä ensimmäisestä adventtisunnuntaista lähtien. Remontti valmistui, kuten urakoitsijoiden kanssa oli sovittu, menneellä viikolla, eilen sali ja muitakin tiloja viimeisteltiin talkoovoimin juhlaa varten ja tänään salissa oli messu. Oli hienoa saada olla mukana. Sali oli kutakuinkin täynnä väkeä - nuorempia ja vanhempia - joka iloitsi, että jälleen saadaan olla tutussa paikassa. Vaikka Tampereen Vanhassa kirkossakin on ollut hyvä kokoontua. Siellä messut ovat olleet kaksi ja puoli kuukautta kestäneen remontin aikana.

Jumala on, luo uskoa Jeesukseen ja vahvistaa sitä siellä, missä ovat hänen sanansa ja sakramenttinsa. Jumalan läsnäoloa eivät ratkaise puitteet. Silti puitteet eivät ole yhdentekeviä. Ne voivat helpottaa tulemista sinne, missä Jumala on ja luo uskoa. Ne voivat auttaa hiljentymään ja kuuntelemaan Jumalan puhetta. Ne voivat kuin alleviivata, että Jumala hoitaa, koskettaa ja vahvistaa. Siistit puitteet kertovat sen olevan tärkeää meille, että Jumala puhuu, hoitaa meitä ja antaa, mitä tarvitsemme. Nyt uusitut puitteet palvelevat näitä tarkoituksia. Messu Tampereen Luther-talossa on joka sunnuntai klo 11.

Toinen juhla oli Porissa. Sleyn rukoushuoneessa Porissa on pidetty useita vuosia jumalanpalveluksia. Pieni rukoushuone on käynyt ahtaaksi. Tänään nämä messut olivat ensimmäisen kerran Väinölän kirkossa. Kirkko on muutaman kilometrin päässä Porin keskustasta ja se on Teljän seurakunnan kirkko. Messusta jäi todella hyvä mieli. Mukana oli noin 110 sielua, pyhäkoulussa lapsia oli viitisentoista, jumalanpalveluksessa oli eri-ikäisiä, näiden messujen ystävät palvelivat monissa eri tehtävissä. Tunnelma oli lämmin ja koskettava. Hyvä Herramme siunasi, hoiti ja ruokki. Nämä jumalanpalvelukset jatkuvat Väinölän kirkossa joka sunnuntai klo 16. Hienoa jos voit rukoilla näidenkin jumalanpalvelusten puolesta. Porissa messut Väinölän kirkossa ovat yksi hyvä mahdollisuus olla siellä, missä Jumala tekee hyvää työtään. Ja Tampereella Luther-talon messut.

Hyviä ampujia

Katsoin tänään ampumahiihdon naisten 10 kilometrin takaa-ajokilpailun. Kyse tietysti olympialaisista. Kaisa Mäkäräinen hiihti hienosti - kuten yleensä - ja makuuammunta sujui niin hyvin kuin voi, kaikki taulut kaatuivat. Ensimmäisessä pystyammunnassa tuli kaksi ohilaukausta ja jälkimmäisessä yksi.

Ihmettelen, että ampumahiihtäjät osuvat pystyammunnassa noinkin hyvin. Ammuntaan tullaan sydän melkoisesti hakaten, vaikka viimeiset sadat metrit hiihdetään kevyemmin. Ja sitten pitäisi osua tauluun, jonka halkaisia on - jos muistan oikein - 11 cm, eikä asetta saa tukea muuhun kuin omaan ruumiiseen.

Aika monena vuotena elokuussa olen ollut pohjoisessa vesilintumetsällä. Pienillä metsälammilla ja -järvillä olen ampunut pienoiskiväärillä. Myös ampumahiihtäjillä on nykyisin käytössä pienoiskiväärit. Vesilinnusta, joka ui vedessä, näkyy pystysuunnassa ehkä noin 11 cm. Jos matkaa on esimerkiksi 70 metriä ja minun pitää yrittää osua lintuun seisten ilman tukea pyssylle, en edes yritä. En vaikka sydän ei hakkaa kovan hiihdon takia ja aseessani on kiikaritähtäin. Ajattelen, etten osu kuitenkaan. Täytyy päästä ampumaan makuulta ja niin että aseella on tuki. Tai ainakin polvelta ja että saa tuettua pyssyn puun oksaan. Jos näkisin jonkun juoksevan lammen rantaan, puhaltavan pari kertaa, nostavan kiväärin poskelle ja ampuvan telkän seisten, ampuja tekisi minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Todella hyviä ampujia nekin, jotka osuvat pystypaikalta kolmeenkin tauluun.

Myös epäonnistumisia

Kirjeessä filippiläisille Paavali kertoo miehestä nimeltä Epafroditos. Tämä kristitty mies oli tullut Filippistä vangitun Paavalin luo. Emme varmuudella tiedä, minkä kaupungin vankilassa apostoli oli. Epafroditos oli tuonut Paavalille lahjan, joka oli koottu Filippin seurakunnassa - ehkä vaatteita, ruokaa ja rahaa. Ilmeisesti Filippin kristityt olivat koonneet varoja myös siihen tarkoitukseen, että Epafroditos voisi jäädä joksikin aikaa kaupunkiin, jossa Paavali oli, ja auttaa apostolia, missä pystyisi.

Paavali kertoo kirjeessä, että Epafroditos oli sairastunut ja ikävöinyt ystäviään Filippissä. Mies oli parantunut ja lähtenyt takaisin. Mukaansa hän oli saanut Paavalilta kirjeen, jonka tunnemme Uuden testamentin Kirjeenä filippiläisille. Epafroditoksen matka oli siis epäonnistunut tai onnistunut vain osittain. Hän oli tuonut lahjan Paavalille mutta ei voinut jäädä hänen luokseen. Sairaus esti ja ehkä miehen mieltä painoi myös ikävä siinä määrin, että teki mieli päästä kotiin ja tuttujen luo.

Paavali kirjoittaa Epafroditoksesta näin kirjeessä, joka kädessä mies palasi seurakuntaansa: - Nyt minun kuitenkin täytyy lähettää teidän luoksenne veljemme Epafroditos, työ- ja taistelutoverini. Hän on myös teidän lähettinne, joka tuli palvelemaan minua ollessani avun tarpeessa, ja hän on ikävöinyt teitä kaikkia ja ollut huolissaan siitä, että te olette kuulleet hänen sairastuneen. Sairas hän todella oli, aivan kuolemaisillaan, mutta Jumala armahti häntä, eikä vain häntä vaan myös minua, etten saisi uutta surua entisten lisäksi. Olen sitäkin innokkaampi lähettämään hänet takaisin, jotta te saisitte ilon nähdä hänet jälleen ja että itsekin voisin olla huolettomampi. Ottakaa siis hänet Herran palvelijana iloiten vastaan ja kunnioittakaa hänen kaltaisiaan! Hänhän oli Kristuksen työn vuoksi vähällä kuolla, kun vaaransi henkensä auttaakseen minua siinä, missä te ette voineet auttaa.

Miten hienosti Paavali kirjoittaa miehestä, joka epäonnistui, jossain määrin ainakin. Apostoli ei moiti häntä. Hän ei yritä arvata syitä, miksi kävi niin kuin kävi. Hän antaa Epafroditoksesta hyvän todistuksen ja kehottaa kunnioittamaan häntä.

Jumalan valtakunnan työssä koetaan myös epäonnistumisia. Asiat vain menevät toisin kuin tahtoisimme tai meissä itsessämme tai toisissa on syitä, miksi ei onnistuttu. Mutta pitäisi ajatella ja sanoakin Paavalin tavoin. Ehkä silläkin, että työ jää kesken, on jokin tarkoitus. Ja ainahan työmme jää kesken. Ehkä epäonnistuminenkin palvelee Jumalan suurempaa suunnitelmaa. Ja sekin, joka epäonnistuu, on Jumalalle rakas. Olemme Jumalan omia Kristuksen takia - siksi että hän onnistui ja suoritti tehtävänsä loppuun - emme omien onnistumistemme takia, emme edes siksi, että kuitenkin yritimme. Näkyykö tämä siinä, miten suhtaudumme toisiin, ja siihen, joka ei niin onnistunut?