Terveisiä Kesänkaatajaisista

Olin menneen viikon Kemijärvellä. Neljänä päivänä kiertelin metsäjärviä, -lampia ja jokia vanhemman poikani ja koiramme Rollen kanssa. Metsästimme vesilintuja. Yhtenä päivänä saimme metsästyskaveriksemme Aki Lautamon, hyvän ystävän ja hyvän pastorin Kemijärveltä.

Oli hienoa kulkea Pohjois-Suomen metsissä, miettiä, mille järvelle seuraavaksi suuntaamme, tehdä tulet, juoda kahvit ja ihailla loppukesän luontoa. Useimpina päivinä paistoi aurinko, oli lämmintä eikä sadevaatteita tarvittu. Metsästys toi tähän vielä pienen lisän - sitä voi varmaan sanoa jännitykseksi.

Saimme saalista jonkin verran, vaikka vesilintuja oli selvästi vähemmän kuin monena vuotena aiemmin. Saalis laitettiin pakastimeen odottamaan joulua. Silloin on tarkoitus syödä vesilintupaistia.

Varmaan joku paheksuu harrastustani. Kuitenkin useimmat syövät ruokaa, joka on tehty eläimistä. Tappamatta eläintä eläimen liha ei tule lautaselle. Melkein kaikkien mielestä on hyväksyttävää, että eläin teurastetaan ja siitä tehdään ruokaa. Miksi eläintä ei saisi tappaa metsästämällä?

Nyt istun Kesänkaatajaisissa Karkun evankelisen opiston salin takapenkissä. Sali on kutakuinkin täynnä nuoria. Tänä vuonna osallistujia on enemmän kuin koskaan aiemmin. Salissa istuu, kuuntelee ja välillä keskustelee noin 160 nuorta. On siis nuorten tapahtuma, jossa opetetaan Raamattua, kuunnellaan bändejä, rukoillaan, lauletaan yhdessä, pelataan, ollaan messussa ja ollaan kavereiden kanssa. Erityisen hienoa tässä tapahtumassa on, että nuoret itse kantavat suuren vastuun tapahtumasta. Joukko nuoria on suunnitellut ohjelman, nuoret käyttävät puheenvuoroja, nuoret ovat laittaneet paikat kuntoon, nuoret juontavat, laulavat ja esittävät musiikkia. Tällainen tapahtuma on Jumalan ihme ja suuri kiítoksen aihe.

Nuoremmille ja meille vanhemmille opetetaan nyt uskomme aivan keskeisimpiä asioita: Raamatussa meille kerrotaan Jumalan tahto. Sitä tulee noudattaa. Emme kuitenkaan onnistu siinä niin hyvin, että se riittäisi Jumalalle ja pelastaisi meidät. Onneksi on evankeliumi. Se kertoo, miten Jumalan tahtoa vastaan rikkonut pelastuu. Jeesus on kuollut puolestamme ja hankkinut meille anteeksiantamuksen. Anteeksiantamuksen turvissa kelpaamme pyhälle Jumalalle ja pääsemme ikuiseen elämään.

Huomenna sunnuntaina klo 11 opiston salissa Karkussa on messu. Tervetuloa! On koskettavaa, että nuoremmat ja vanhemmat kristityt ovat yhdessä Jumalan edessä ja yhdessä polvistuvat ottamaan vastaan Herramme ruumiin ja veren.

Terveisiä teologisilta päiviltä

Raamattu- ja lähetysteologiset päivät Karkun evankelisella opistolla alkoivat viime sunnuntaina ja päättyivät toissapäivänä tiistaina. Päivien aihe oli Usko ja uskonnot. Tässä muutamia ajatuksia päivillä kuulemastani ja oppimastani.

- Jumalan ilmoitus itsestään luonnossa - hänen luomisteoissaan - on niin selvä, että hänet oppii tuntemaan näistä teoista. Mutta ongelma on synti, joka vaikuttaa kaikessa, mitä ihmisessä on. Se on tahrinut ja vaikuttaa myös ihmisen ajattelussa, myös ihmisen kyvyssä oppia tuntemaan Jumala hänen teoistaan. Siksi Jumalan ilmoitus luonnossa ei riitä synnin tahrimalle ihmisille. Tarvitaan Jeesus - ihmiseksi tullut Jumala - ja Jumalan sana, joka kertoo Jeesuksesta ja jossa Jeesus tulee nyt luoksemme. Näissä syntinen ihminen oppii tuntemaan Jumalan.

- Paavalin julistuksessa keskeistä oli tulevasta tuomiosta kertominen. Kerran Jumala kutsuu kaikki eteensä ja kaikkien on tehtävä tili elämästään hänelle, joka on antanut meille elämän. Keskeistä oli myös siitä kertominen, että Jeesus pelastaa ihmisen tulevalta vihalta. Näistä saarnaaminen synnytti aikanaan uskoa. Jumalan sitoutui tällaiseen julistukseen ja teki sen kautta työtään. Niin on edelleen.

- Jumala voi käyttää myös unia. Näin tapahtui Raamatun aikana ja voi tapahtua nytkin. Päivillä kerrottiin musliminaisesta, joka oli nähnyt unen: unessa oli ollut nainen ja hieno koru, josta oli mennyt jokin osa hukkaan. Maahan, jossa nainen eli, oli tullut vasta lähetystyöntekijä, joka osasi huonosti paikallista kieltä. Lähetti oli saanut tehtäväkseen valmistella pyhäkoulun lapsille ja hän oli valinnut pyhäkoulun raamatunkertomukseksi Jeesuksen kertomuksen naisesta, jolla oli koru mutta joka hukkasi korusta osan. Puuttuva osa etsittiin ja löydettiin ja sitten iloittiin. Musliminainen oli kertonut ulkomaalaiselle näkemästään unesta. Lähetti oli kertonut - ja hän oli osannut kertoa, kiitos pyhäkoulun, vaikka osasi kieltä vasta vain vähän - mistä tuo kertomus on ja mitä Jeesus kertomuksella halusi sanoa. Uni - tai Jumalan sana, joka tuli naiselle unen välityksellä ja unen takia käydyssä keskustelussa - synnytti musliminaisessa uskon Kristukseen. Hän löysi elävän Jumalan. Hän sai kuulla, että Jumala välittää, etsii, löytää ja antaa anteeksi. Jumalan sana ja muut tavat, joita Jumala voi käyttää, eivät sulje toisiaan pois. Ne muut tavat voivat palvella sitä, että ihminen kuulee Jumalan sanan. Tietysti Jumalan sana on kaiken yläpuolella.

- Suomeen muuttaneille pakolaisille, jotka eivät tunne Raamatun Jumalaan, tulee kertoa hänestä. Heillä on oikeus tietää, mitä Raamattu kertoo. Heidän parissaan tulee tehdä lähetystyötä. Lähetystyö on helpottunut. On kallista lähettää lähettejä kaukaisiin maihin. Nyt ne, joiden parissa on tehtävä lähetystyötä, ovat lähellä meitä. Ehkä näin Jumala on järjestellyt asioita. Tästäkään syystä kristityn ei pitäisi kauhistella sitä, että maahamme tulee pakolaisia.

- Postmodernismi, josta nykyisin puhutaan paljon, kun puhutaan aatevirtauksista, ei ole uskomme kannalta vain huono asia. Ajattelu, joka oli vallalla aiemmin ja jonka mukaan kaikki täytyy voida perustella järjen asettamin vaatimuksin, on oikeastaan pahempia asia uskon kannalta. Uskossamme on paljon sitä, mitä järkemme ei ymmärrä ja mitä ei voi selittää siten, että järki on tyytyväinen. Aiemmin vallalla olleen ajattelun vaikutuksesta moni yritti tehdä uskosta Jeesukseen mahdollisimman järkevää, siis järjen vaatimusten mukaista. Tällainen yritys näivettää tai tappaa uskon kokonaan.

- Usko Jeesukseen ylittää kansallisuuksien, kulttuurien, kielten, rotujen ja poliittisten katsomusten rajat. Saatetaan yrittää tehdä johonkin kansallisuuteen sopiva versio uskosta Jeesukseen. Tai suurkaupunkiin sopiva versio. Tämä on yleensä väärä ja vaarallinen tie. Näin on siinä tapauksessa, jos versio poikkeaa siitä, mitä usko Jeesukseen oikeasti on - siis mitä Raamattu opettaa siitä. Sama evankeliumi kuuluu kaikille. Ja samat Raamatun käskyt ja kiellot. Taivaaseen on vain yksi tie. Sille tielle kaikki ovat tervetulleita. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei kansallisuutta, sen piirteitä, kulttuuria tai elinympäristöä mitenkään pitäisi ottaa huomioon uskonasioissa. Mutta sitä tämä tarkoittaa, ettei voi uskoa ja toimia vastoin Raamattua ja perustella tätä kansallisuuden tai elinympäristön vaatimuksilla.

- Vanha testamentti ei suinkaan vain vedä rajaa valitun kansan ja muiden kansojen välille. Sen sivuilla on suuri joukko lupauksia tai ennustuksia siitä, että kaikki kansat palvelevat ja palvovat Israelin Jumalaa. Näitä lupauksia on Vanhan testamentin vanhimmissa kirjoituksissa ja niitä on Vanhan testamentin nuorimmissa osissa, profeettojen julistuksessa. Nämä lupaukset toteutuvat varsinkin uuden liiton aikana. Jeesus kuoli kaikkien puolesta, sovitti kaikkien synnit ja avasi kaikille tien elävän Jumalan yhteyteen. Hän antoi tehtävän julistaa evankeliumia kaikille, jotta kaikki oppisivat tuntemaan sen Jumalan, joka valitsi yhden kansan ja toteutti suunnitelmaansa tämän kansan avulla.

Tässä vain joitakin hajanaisia ajatuksia päiviltä.

Nämä päivät ovat osallistujamäärältään kasvaneet jonkin verran. Vuosi sitten päivillä oli ilmoittautuneita osallistujia 109. Tänä vuonna meitä oli 148. Ne, jotka osallistuvat yhteen tai kahteen tilaisuuteen, eivät yleensä ilmoittaudu. Kaikki eivät ole alusta loppuun. Sunnuntain messussa oli erityisen paljon väkeä. Suntio merkitsi kirjaan 305.

Ensi vuonna Raamattu- ja lähetysteologiset päivät ovat Karkun evankelisella opistolla su 12. - ti 14.8. Päivien aiheeksi on sovittu Yksi Herra - monta ääntä? Kirkon moniäänisyydestä. Tervetuloa!

Riparin jälkeen

Melkein kahden viikon rippikoululeiri päättyi sunnuntaina. Pyhän Marian kirkossa oli konfirmaatiomessu. Valkeissa puvuissa oli 9 tyttöä ja 18 poikaa, heidän puolestaan rukoiltiin, heidät siunattiin, he kertoivat haluavansa osoittaa Jumalan armon avulla uskon kolmiyhteiseen Jumalaan elämässään ja heille jaetiin Herran ehtoollinen. Aika monet nauttivat Kristuksen ruumiin ja veren ensimmäisen kerran. Kirkko oli täynnä väkeä, muutamat seisoivat takaseinustalla.

On todella hienoa, että on rippikoulun kaltainen mahdollisuus olla uskonasioiden äärellä. Olen pitänyt lyhempiä ja pidempiä rippikoululeirejä. Kirkkomme järjestöjen leirit ovat pidempiä kuin yleensä paikallisseurakuntien leirit. Näin on käytännönkin syistä. Rippikoululaiset tulevat eri puolilta Suomea - jotkut Suomen rajojen ulkopuoleltakin - eikä ole mahdollista, että näiden nuorten kanssa kokoonnuttaisiin usein ja lyhyiksi ajoiksi. Minusta tuntuu, että pitkä leiri on hyvä ja parempi kuin että kokoonnutaan usein ja leiri on vain viikon mittainen tai vielä lyhyempi. Tuntuu, että pitkällä leirillä saadaan paremmin ja rauhassa keskittyä niihin asioihin, joista rippikoulussa puhutaan. Pitkällä leirillä tutustutaan myös toisiin paremmin.

Tälläkin leirillä, jonka konfirmaatio oli sunnuntaina, varmasti monista tuntui leirin alussa ja ensimmäisinä päivinä, että leiri on tosi pitkä ja loppuu tuskin koskaan. Viimeisenä päivänä moni sanoi, että aika on mennyt uskomattoman nopeasti ja leiri loppuu kuin kesken; aivan vastahan aloitimme.

Isoset ovat rippikoululeirillä valtavan tärkeä joukko, ehkä vielä tärkeämpi kuin opettajat. Iloitsin paljon riparimme isoista. Tehtävään ja uskoomme lujasti sitoutuneita nuoria, jotka osasivat paljon ja joille saattoi uskoa vaativia tehtäviä.

Melkein kahden viikon aikana ehditään puhua ja miettiä paljon uskonasioita. Rippikoulun opettajan rukous on, että siemen, jota on kylvetty, itäisi, kasvaisi ja tuottaisi satoa. Joskus kauan sitten - kun olin itse isona riparilla - rippikoulun opettaja rukoili vetäjien iltapalaverissa, ettemme me vetäjät olisi rippikoulussa esteenä Jumalan työlle. Se tuntui silloin vähän oudolta rukoukselta. Myöhemmin olen monta kertaa ajatellut, että se on tärkeä rippikoulun opettajan rukous.

Nyt on aika kutsua rippikoulun vasta käyneitä mukaan sinne, missä kristityt kokoontuvat, luetaan ja opetetaan Raamattua ja vietetään ehtoollista. Ilman yhteyttä niihin välineisiin, joilla Jumala luo ja vahvistaa uskoa Jeesukseen, uskoa ei synny eikä usko pysy elossa.

Kuulin, että ainakin Helsingin Sanomissa oli kerrottu tuoreesta tutkimuksesta: kaikenkaikkiaan suomalaisista nuorista rippikoulun käy noin 85 %, helsinkiläisistä nuorista noin 65 %. Usein muu maa seuraa joidenkin vuosien viiveellä, mitä tapahtuu Helsingissä. On hyvin huono asia, jos muutaman vuoden kuluttua maamme nuorista rippikoulun käy vain jonkin verran yli puolet.

En ihmettele, jos kirkossamme tätä kehitystä vastaan pyritään taistelemaan niin, että rippikoulun opetusta muutetaan. Siitä tehdään sopivampaa niille ajatuksille, jotka ovat tavallisia tänä aikana. Seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä opetetaan toisin kuin Raamattu ja kirkon perinteinen opetus opettavat. Opetetaan esimerkiksi, että seksi kuuluu muihinkin suhteisiin kuin miehen ja naisen avioliittoon. Tai Jeesuksen ei sanota olevan ainoa tie Jumalan luo ja ikuiseen elämään.

Jos opetusta rippikoulussa muutetaan siitä, mitä Raamattu opettaa, voidaan ehkä lyhyellä aikavälillä saavuttaa jotakin, mikä näyttää myönteiseltä. Pidemmällä jänteellä ei saavuteta. Kirkkoa kantaa vain se sanoma, jonka Jumala on ilmoittanut Raamatussa ja jota kirkon tehtävä on julistaa. Se vetää ihmisiä kirkon yhteyteen ja pitää sen yhteydessä. Sanoma, joka ei ole se, minkä Jumala ilmoittaa, ei tee tätä.

Valtavin Jumalan uutinen on sanoma Jeesuksen sovitustyöstä ja armosta pelastumisesta. Jeesuksen työ meidän puolestamme riittää, meidän tekojamme pelastumiseen ei tarvita, pelastus on lahja, pelastumme armosta. Valmiin pelastuksen omistamme, kun meidät on kastettu ja uskomme Jeesukseen. Nimenomaan tämä sanoma luo uskoa ja vahvistaa sitä, vetää kirkon yhteyteen ja pitää sen yhteydessä. Tällä en tarkoita, ettei muusta, mitä Jumala ilmoittaa sanassaan, tarvitsisi välittää.