Sateenkaarimessu?

Edellisessä kirjoituksessa kerroin paikallisradion ohjelmasta. Eilen illalla siis pidettiin kuvitteellinen kokous, jossa oli kaksi edustajaa kultakin Sastamalan seurakuntavaalien ehdokaslistalta, ja kokous lähetettiin suorana radio-ohjelmana. Ohjelman kuuntelijoilla oli mahdollisuus tutustua muutamaan ehdokkaaseen ja heidän ryhmiinsä. Kuvitteellisessa kokouksessa käsiteltiin asioita, joita voitaisiin käsitellä seurakunnan hallinnossa. Olin mukana.

Yksi asia oli sateenkaarimessun järjestäminen Tyrvään kirkossa, Vammalan keskustassa kaksitornisessa seurakunnan pääkirkossa. Sateerimessulla tarkoitetaan - niin meille kerrottiin - jumalanpalvelusta, johon kutsutaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja heidän läheisiään. Sateerimessuja - ja tällä nimellä - on pidetty muutamilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea.

Kerroin kokouksessa, etten kannata tällaisen messun järjestämistä. Perusteluja minulla oli ja on lähinnä kaksi: En ole lähtökohtaisesti innostunut siitä, että eri ryhmille järjestetään omia jumalanpalveluksia. Minusta olisi kummallista, jos seurakunnassa järjestettäisiin Vasemmistoliiton tai Kokoomuksen messuja. Jumalanpalveluksen pitäisi olla kaikille. Vierastan jossain määrin sitäkin, että järjestetään eri ryhmien kirkkopyhiä. Ainakaan tällaiset kirkkopyhät eivät saa tukea ajatusta, että jumalanpalvelus tuona sunnuntaina on vain tai lähinnä tuolle ryhmälle. Jollekin ryhmälle voidaan järjestään oma jumalanpalvelus, mutta minusta vain siinä tapauksessa, että sille on erityisen painava syy. Syy voi olla, että jokin ryhmä ei pääse tai sen ei ole niin mielekästä tulla tavalliseen jumalanpalvelukseen. Voi olla perusteltua järjestää esimerkiksi jumalanpalvelus, jossa laulut ja puheet ovat sopivia kehitysvammaisille. Tällä en tarkoitan, etteivät kehitysvammaiset saisi tulla tavalliseen jumalanpalvelukseen. Tietysti saavat.

Sateenkaarimessu ymmärretään helposti viestinä siitä, että esimerkiksi kahden miehen avioliiton kaltainen suhde on hyvä asia. Varmaan usein tämä viesti halutaan antaa järjestämällä tällainen messu. Tämä on vastoin, mitä Raamattu opettaa. Sen mukaan kahden miehen tai naisen avioliiton kailtainen suhde ei ole hyvä asia. Eikä seurakunnan pitäisi antaa viestiä, joka on vastoin sitä, mihin seurakunnan pitäisi kirkkomme lainsäädännönkin mukaan sitoutua. Pitäisi pitää Raamattua uskon ja elämän ylimpänä ohjeena. Tästäkään syystä en järjestäisi sateenkaarimessua siten kuin se joissakin seurakunnissa on järjestetty. Tietenkään välttämättä sateenkaarimessu ei tarkoita tämän viestin antamista. Onhan periaatteessa sekin mahdollista, että messussa opetetaan taitavasti ja hienotunteisesti, mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisista suhteista, rohkaistaan ottamaan Raamattu todesta ja elämään sen mukaan. Silloin viesti on tietysti toinen.

Melkein kaikki kuvitteellisessa kokouksessa mukana olleet äänestivät sen puolesta, että järjestetään sateenkaarimessu. Ei siis ole ihme, jos Tyrvään kirkossa on oikeasti tällainen messu.

Minulta kysyttiin myös, olisinko itse valmis toimittamaan sateenkaarimessun. Vastasin voivani toimittaa messun. Ja tarkensin ja tarkennan tässä: Pastorina tietysti toimitan mielelläni messun. Edellytän - kuten minun pitääkin - että messu toimitetaan hyvää ja messun arvolle sopivaa järjestystä noudattaen. Messun toimittajan täytyy saada ajatella ja sanoakin, mikä on uskomme mukaista - häneltä ei voida vaatia, että tätä messua toimittaessaan hänen täytyy ajatella toisin kuin hän ajattelee ja vaieta tästä tai tuosta uskomme asiasta ja Raamatun opetuksesta. Messun täytyy olla aidosti avoin kaikille. Enkä mielelläni puhuisi sateenkaarimessusta - kyse olisi messusta tai jumalanpalveluksesta. Jos voidaan toimia näiden mukaan, voin toimittaa messun, johon ehkä erityisesti kutsutaan tiettyjä ihmisiä.

Aina kun näistä asioita puhutaan, on tärkeää korostaa, ettei kirkkojen ovia pidä sulkea keneltäkään. Kaikki kutsutaan sinne, missä on Jumalan sana ja Jumala puhuttelee, koskettaa, nuhtelee ja lohduttaa. Myös sitä tulee korostaa, ettei ketään saa vähätellä tai pitää arvottomana tai edes vähemmän arvokkaana. Kaikki ihmiset ovat valtavan arvokkaita. Jumala on luonut kaikki ja Jumalan Poika piti kaikkia niin arvokkaina, että kuoli jokaisen puolesta.

Vaalit, juhla ja kettu

Kerroin aiemmin, että olen ehdolla seurakuntavaaleissa. Mietin pitkään, olisinko käytettävissä ehdokkaaksi, enkä oikein osannut kieltäytyä. Eilen illalla Vammalan seurakuntatalossa oli Hanna Ekolan ja Virpi Salon sekä lapsikuoron konsertti, joka oli samalla seurakuntavaalien tilaisuus. Konsertissa oli aika pitkä väliaika, jonka aikana oli mahdollisuus jutella ehdokkaiden kanssa. Väkeä seurakuntatalolla oli mukavasti ja konsertti oli oikein hyvä. Ensi perjantaina 24.10. klo 18 Radio Iskelmä Sastamalassa (101,2 MHz)lähetetään kuvitteellinen kokous, jossa käsitellään seurakunnan asioita ja tehdään päätöksiä. Kultakin ehdokaslistalta on kokouksessa kaksi ehdokasta. Olen mukana. Kuvitteellinen kokous voi olla paljon mielenkiintoisempi tapa tutustua ehdokkaisiin, heidän ajatuksiinsa ja tavoitteisiinsa kuin perinteinen vaalipaneeli.

Eilen oli myös Valtakunnallista Evankeliumijuhlaa valmisteleva kokous. Suunnittelimme juhlan ohjelmaa. Minusta aika monia asioita Evankeliumijuhlan ohjelmassa kannattaisi uudistaa. Voi olla, että haluan uudistaa sellaistakin, mitä ei pitäisi. Ohjelma on vielä suurelta osin vaiheessa. Uskon, että siitä tulee hyvä. Juhla alkaa - jos Jumala suo - perjantaina 26.6. ja jatkuu lauantaina ja sunnuntaina. Olet lämpimästi tervetullut!

Menneellä viikolla minulla oli ja tällä viikolla on muutama kesälomapäivä. Syksylläkin on mukava olla kesälomalla - ja sille, joka harrastaa metsästystä, syksy on tietysti oikein hyvä aika pitää lomaa. Perjantaiaamuna täällä oli viitisen astetta pakkasta. Felix ajoi kettua kymmenisen minuuttia ja sille ammuttiin ensimmäinen saalis. Saalis ei ole metsästyksessä tärkeintä mutta on sitä joskus mukava saada. Ketun turkki on nyt suolattu ja odottaa lähettämistä käsittelyyn. Sen jälkeen siitä on tarkoitus tehdä lakki. Muisto hienosta pakkasaamusta.

Messuyhteisö osa paikallisseurakuntaa

Huhtikuussa 2008 alettiin pitää säännöllisesti, joka sunnuntai, messuja Karkun evankelisella opistolla. Siitä on siis kuusi ja puoli vuotta. Aika menee nopeasti. On syntynyt messuyhteisö - näin varmaan voi sanoa, vaikka tuo sana messuyhteisö on vähän erikoinen ja tarvitsisi määrittelyä, mitä se tarkoittaa. Aika monille Karkun evankelisesta opistosta on tullut kirkko, johon tullaan sunnuntaisin, ja messuyhteisöstä seurakunta, jossa yhdessä toisten kanssa ollaan Jumalan edessä, hän palvelee, kuullaan hänen sanaansa ja vietetään ehtoollista. Tein tilaston tänä vuonna pidetyistä messuista kokoukseen, joka oli syyskuun alkupuolella. Siihen mennessä messuja oli pidetty 39 (vuonna 2013 vastaava luku oli 38). Keskimäärin näissä oli osallistujia 222 (viime vuonna 212). Pyhäkoulu tai pyhäkouluja on tänä vuonna ollut 36 messussa ja niissä lapsia keskimäärin 31. Nämä luvut ovat suuri kiitoksen aihe. Syytä ylpeilyyn ei ole. Lukuja nostaa tietysti, että Karkun evankelisella opistolla on aika monena viikonloppuna suurempi tai pienempi kurssi, joka useimmiten osallistuu messuun.

Samankaltaisia - pienempiä tai suurempia - messuyhteisöjä on syntynyt viime vuosina eri puolille Suomea. Niitä on kymmeniä, ei vielä sataa. Olen miettinyt, voisivatko nämä messuyhteisöt, ainakin osa niistä, olla osa Suomen evankelisluterilaisen kirkon paikallisseurakuntaa. Siis sitä seurakuntaa jonka alueella messuyhteisö on. Minusta tämä asia kannattaisi miettiä perusteellisesti. Se voisi merkitä hyvää sekä paikallisseurakunnalle että messuyhteisölle. Varmaan kirkkomme seurakunta voi elää ilman, että messuyhteisö on osa sitä, ja messuyhteisö ilman, että se on osa paikallisseurakuntaa. Silti molemmille se voisi olla oikein hyvä asia, että niiden välillä on tällainen yhteys.

Raamattu kehottaa voimakkaasti kristittyjen yhteyteen, yhteyden vaalimiseen ja rakentamiseen. Toisaalta kehotetaan voimakkaasti uskomaan ja toimimaan, mikä on Raamatun mukaan oikein ja Jumalan tahdon mukaista. Miten ottaa todesta nämä molemmat kehotukset? Tarkoittaako meidän tilanteessamme todesta ottaminen myös, että on messuyhteisöjä, jotka ovat osa kirkkomme paikallisseurakuntaa? Ajattelen, ettei ole merkityksetöntä, ovatko messuyhteisöissä mukana olevat paikallisseurakunnan jäseniä. Pitäisikö tukea sitä, että he ovat ja pysyvät jäseninä? Se tukisi, jos messuyhteisö olisi osa seurakunnan elämää. Pitäisi miettiä, mitä se tarkoittaa, että messuyhteisö on osa paikallisseurakuntaa ja mitä se ei tarkoita. Voitaisiinko löytää ratkaisuja, jotka palvelevat niin paikallisseurakuntaa kuin messuyhteisöä?

Hienoa jos näitä miettivät ne, joilla on valtaa päättää. Tarvitaan pohdintaa, jossa on mukana niin niitä, jotka ovat mukana ja päättävät paikallisseurakunnan elämästä, kuin niitä, jotka ovat mukana ja päättävät messuyhteisön asioista. Tarvitaan toisten kuuntelemista, kunnioittamista ja halua ymmärtää. Aika kuluu ja voi viedä asioita suuntaan, johon läheskään kaikki eivät haluaisia niiden menevän. Siksi ratkaisujen etsimiselle voi olla kiire. Varmasti on niitä, jotka vastusta tällaisia hankkeita - varmasti heitä on paikallisseurakunnissa ja messuyhteisöissä.

On esimerkkejä siitä, että messuyhteisö voi olla osa paikallisseurakunnan elämää. Tästä on saatu hyviä, myönteisiä kokemuksia. Voisiko näitä kokemuksia olla enemmänkin?

Varmaan palaan tähän asiaan nettipäiväkirjassa - sitten kun tuntuu, että on muutakin sanottavaa kuin lähinnä kysymyksiä.