Järkyttävä uutinen

Eilen kerrottiin järkyttävä uutinen: kaksi suomalaista oli surmattu Afganistanissa. Tästä kerrotaan mm. Ylen sivuilla, www.yle.fi.

Kyse tuskin on ryöstöstä. Varmaan murhan syynä on viha länsimaalaisia ja kristittyjä kohtaan, ehkä erityisesti kristittyjä, länsimaalaisia naisia kohtaan. Jotkut Afganistanissa haluavat, ettei maassa ole länsimaalaisia eikä kristittyjä.

Osanotto näiden surmattujen naisten läheisille. Emme ymmärrä, miksi Jumala sallii tällaistakin. Saa kuitenkin uskoa, että hyvä Herramme oli läsnä siinäkin tilanteessa, piti huolta omistaan ja otti omansa luokseen.

* * *

Olen ollut tämän viikon rippikoululeirillä. Leiri jatkuu vielä ensi viikon ja sunnuntaina 3.8. on konfirmaatiomessu. Rippikoulu on valtavan tärkeä asia. Rippikoululaiset, isot ja opettajat saavat olla Jumalan suurten tekojen äärellä. Ihmeellisin hänen teoistaan on, mitä tapahtui ristillä: sovitettiin kaikkien synnit ja järjestettiin kaikille pelastus. Jeesuksen ristiin saa turvautua jokainen sellaisena kuin on. Joka siihen turvautuu, omistaa, mitä Jeesus kuolemallaan hankki meille. Tämä koskee sinuakin.

Hienoa jos muistat rukouksissa tätä ja muita rippikouluja. Ensi sunnuntaina on rippikoulumme vierailupäivä. Olet lämpimästi tervetullut messuun Karkun evankeliselle opistolle. Messu alkaa klo 11.

Kaksi surullista uutista

Itä-Ukrainassa ammuttiin torstaina alas matkustajalentokone. Mukana oli liki 300 henkeä ja kaikki saivat surmansa. Järkyttävä uutinen. Toivottavasti selviää pian, ketkä tekivät tämän järjettömän teon.

Se lienee selvää, että ohjuksen ampujat ovat venäjämielisiä separatisteja, jotka hallitsevat osaa Ukrainasta. Heidän tarkoituksenaan tuskin oli ampua alas suurta ulkomaalaista matkustajakonetta ja 300 matkustajaa, mutta niin kävi. Ehkä he luulivat konetta Ukrainan armeijan kuljetuskoneeksi, ehkä he tulkitsivat väärin tutkaa, jota varmaan käytettiin ohjusta laukaistaessa. Sekin on mahdollista, että ampujat olivat siinä määrin juovuksissa, etteivät tajunneet ohjuksen lähtevän kohti 300 matkustajaa. Ohjusjärjestämän käyttö, joka pystyy tiputtamaan lentokoneen kymmenen kilometrin korkeudesta, ei liene kovin yksinkertaista. Ampujien täytyy olla koulutettuja tällaisten ohjusten käyttöön. Luultavasti vain harvat separatisteista Ukrainassa ovat.

Voi olla, että venäjämieliset separatistit ovat niin hajanainen joukko, että yksi ryhmä, ehkä muutama tai muutama kymmenen miestä, voi tehdä, mitä toinen ei tekisi, eikä kukaan johda kaikkia näitä ryhmiä. Jokin porukka voi siis olla vastuussa järkyttävästä ja järjettömästä teosta, vaikka luultavasti tekivät sen vahingossa, mutta välttämättä heitä, jotka yrittävät johtaa separatisteja, ei voi laittaa vastuuseen. Tietysti vastuu on jossain määrin heillä, jotka ovat antaneet käyttöön tällaista tuhoa mahdollistavia aseita.

Lentokoneen tuhoamisella voi olla seuraus, että Venäjä ottaa entisestään etäisyyttä Ukrainan separatisteihin. Heitä ei tee mieli tukea, jotka voivat tehdä tällaista. Tämä taas voi tuoda ratkaisun Itä-Ukrainen vaikeaan tilanteeseen. Siihen on vaikea uskoa, että venäläiset sotilaat, joita varmaan on Itä-Ukrainassa, olisivat tehneet näin suuren virheen ja ampuneet alas matkustajakoneen.

Taistelut Gazassa ovat toinen surullinen uutinen viime päivinä. Israel aloitti myöhään torstaina maahyökkäyksen Gazaan.

Gaza on paikka, jossa on vaikea tai mahdoton elää ihmisen arvon mukaista elämää. Sen pinta-ala on pienempi kuin neljännes Sastamalasta ja siellä asuu yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Sastamalassa meitä on vähän yli 20.000. Bruttokansantuote henkeä kohden Gazassa on alle 3.000 euroa, Suomessa se on jonkin verran alle 50.000 euroa. Siihen ongelmaa, miten Gazassa elävät ihmiset saisivat paremman elämän, täytyisi välttämättä ja nopeasti löytää hyviä ratkaisuja. Muuten rauhaa ei varmaan tule.

Israelin toimintaa minun ei ole vaikea ymmärtää. Gazasta ammutaan tämän tästä raketteja Israeliin. Ne eivät ole saaneet aikaa suurta tuhoa - Israel pystyy tuhoamaan pääosan raketeista ilmassa ennen kuin ne iskeytyvät maahan. Lisäksi on paljon väestönsuojia, joihin perheet kiirehtivät joskus useita kertoja yön aikana, ja nämä suojaavat ihmisiä. Vaikka suurta tuhoa ei tule, on ymmärrettävää, ettei Israel siedä näitä iskuja.

Joskus asiaa on verrattu näin: Meillä Suomessa karjalaiset olisivat pakolaisleireissä Lappeenrannan ja Imatran lähellä ja olisivat olleet siitä lähtien, kun joutuivat jättämään Karjalan. Näistä leireistä he tekisivät iskuja Venäjälle, joskus Pietariin, ja Suomi tukisi iskuja tai ainakin sallisi ne. Luultavasti kovin moni ei ihmettelisi, jos muutaman iskun jälkeen Venäjä iskisi moninkertaisesti takaisin. Tai jos Venäjä ottaisi maavoimin haltuun pakolaisleirit, Lappeenrannan ja Imatran.

Maahyökkäys Gazassa tuskin ratkaisee mitään. Ehkä raketti-iskut loppuvat vähäksi aikaa ja alkavat taas uudestaan. Se ratkaisisi, että Gazassa asuville ihmisille saataisiin ihmisen arvon mukaiset elinolot.

Arkkipiispa pyysi anteeksi

Eilen ja tänään televisio, radio, lehdet ja nettisivut kertoivat arkkipiispa Kari Mäkisen anteeksipyynnöstä. Eilen Poriss pyysi anteeksi sitä, miten homoseksuaaleja on kohdeltu kirkossa ja yhteiskunnassa. Hän sanoi kohtelun olevan julma osa myös kirkon kertomusta.

Varmasti on syytä anteeksipyyntöön. Homoseksuaaleja on kohdeltu toisin kuin pitäisi ja toisin kuin Raamattu opettaa kohtelemaan Jumalan luomia, Jeesuksen lunastamia, arvokkaita ja Jumalan rakastamia ihmisiä. On sanottu, mitä ei saisi, on työnnetty sivuun, on oltu julmia ja on asetuttu korkealle yläpuolelle. Toki monia muitakin on kohdeltu ja kohdellaan toisin kuin Raamattu opettaa. Anteeksipyynnön voisi osoittaa monille.

Arkkipiispa jätti sanomatta, mitä Raamattu sanoo selvästi. Sen mukaan homosuhde ei ole Jumalan tahdon mukainen. Näin ei opeta vain Mooseksen laki Vanhassa testamentissa. Ei voida sanoa, että tänä aikana, uudessa liitossa, joka alkoi Jeesuksesta, ei monia Mooseksen lain määräyksiä noudateta eikä tarvitse noudattaa, ei sitäkään, mitä se sanoo homosuhteista. Uusi testamentti opettaa samalla tavalla, senkään mukaan homosuhde ei ole Jumalan tahdon mukainen. Arkkipiispan puhe ymmärrettiin kuten se oli varmaan tarkoitettukin ymmärrettäväksi. Kirkko on siirtymässä niihin ajatuksiin, jotka alkavat olla selvän enemmistön ajatuksia Suomessa. Niiden mukaan homosuhteessa ei ole mitään ongelmaa. Se on suhde siinä missä naisen ja miehenkin suhde.

Heitäkin, jotka ovat tehneet tai tekevät vastoin Jumalan tahtoa, voidaan kohdalla väärin ja heiltä voidaan pyytää anteeksi. Yhteiskunta ja kirkko ovat rankaisseet varkaita joskus tavalla, joka on sopimaton ja ihmisarvoa loukkaava. On käytetty jalkapuita ja julkista häpäisyä rangaistuksena. Tätäkin voisi pyytää anteeksi. Ja kuitenkin anteeksipyytäjä pitäisi varastamista vääränä. Varmaan se, joka pyytäisi varkaalta julkisesti anteeksi, sanoisi myös, ettei tämä tarkoita, että varastaminen on oikein. Mutta arkkipiispa ei sanonut, että homosuhde ei ole Raamatun mukaan oikein. Hän varmaan ajattelee toisin kuin Raamattu.

Tämä asia on sanottu Raamatussa äärimmäisen selvästi. Jos nyt sanotaan, ettei Raamattu pidä tältä osin paikkaansa, missä asiassa voidaan sanoa, että se pitää? Varmaan monet haluavatkin sitä, ettei missään asioissa voida vedota Raamattuun ja perustella asioita sillä.

Jokainen ihminen - myös se, jolla on voimakas taipumus homoseksuaalisuuteen tai joka elää homosuhteessa - tulisi kohdata kunnioittaen. Jokaista tulisi arvostaa, ketään ei saisi työtään pois, kaikkia tulisi vetää mukaan ja yhteyteen. Jokaisella on asioita, joissa haluaa tehdä ja tekee toisin kuin Jumala tahtoo. Joskus nämä halut ovat hyvin voimakkaita. Kenenkään yläpuolelle ei saisi asettua. Kun on kyse ihmisen seksuaalisuudesta, pitäisi muistaa, että kyse on erityisen suuresta asiasta, ei jostakin, jossa voi helposti tehdä näin tai noin tai olla tekemättä. Muitakin tällaisia asioita on. Sekin pitäisi muistaa, että homoseksuaalisuus on jollekin äärimmäisen raskas ja vaikea asia, ei jotakin, josta voi puhua kevyesti. Ja kuitenkin tulisi pitää kiinni siitä, mitä Jumala on puhunut ja puhuu.

Viime sunnuntaina jumalanpalveluksissa luettiin Raamatun kohta, jossa Jeesuksen luo tuotiin aviorikoksesta kiinni otettu nainen. Jeesus ei käskenyt kivittää häntä, hän pelasti naisen kivitykseltä. Hän sanoi, ettei hän tuomitse naista. Hän antoi anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että nainen voi tehdä kuten oli tehnyt edellisenä yönä. Varmaan juuri siihen, mitä nainen oli vasta tehnyt ja mikä oli vastoin Jumalan tahtoa, Jeesus viittaa sanoessaan hänelle: "Mene, äläkä enää tee syntiä."

Olen kärsimätön

Katsoin eilen jalkapalloa. Ranska ja Saksa pelasivat MM-turnauksessa. Jalkapallo ei ole koskaan innosta minua valtavasti. Tämä taisi olla Brasilian MM-turnauksen ensimmäinen ottelu, jonka seurasin suurin piirtein alusta loppuun. Muutamien muiden pelien aikana, joita olen ryhtynyt katsomaan, uni on voittanut sohvalle oikaisseen TV:n katsojan. Jalkapallo tuntuu hitaalta, palloa siirrellään, mietitään, tapahtuu vähän ja peliä yhdellä maalilla johtava joukkue pystyy usein tekemään pelistä varsin puuduttavan. Jääkiekko on aivan toisenlaista.

Ensi viikolla on tarkoitus mennä kalastamaan Enontekiön vesille. Jäämerelläkin varmaan käymme. Meitä lähtee vähän yli kymmenen miestä ja poikaa. Kalastus on hieno harrastus, pidän siitä todella mutta minulle ei sovi, mikä joillekin kalastajille on odotusten täyttymys: Päästä istumaan useaksi päiväksi veneeseen ja vetää uistinta perässä. Tai olla joen rannalla samassa kohdassa kolme tuntia ja heittää perhoa tai uistinta ja odottaa, että kala viimein tarttuisi. Minun täytyy päästä siirtymään paikasta toiseen, joen varta ylös tai alaspäin kilometrejä tai lammelta ja järveltä toiselle. Syksyn ja talven metsästyksessä paikallaan oleminen on vaikeaa. Paljon mukavampi on kulkea paikasta toiseen.

Olen siis kärsimätön. Tämä on yksi heikkouksista. Huomaan sen muissakin asioissa, ei vain harrastuksissa. Jos työssä asiat eivät etene, olen hermostunut ja kiukuttelen. Kokoukset, joissa puhutaan, käydään hyviä keskusteluja mutta ei päästä johtopäätöksiin ja konkreettisiin tekoihin, ovat minulle raskaita. Olen varmaan toisinaan tai usein rasittava työtoveri. Samaa on kodin asioissa. Minulle vastenmielistä on kierrellä kaupassa ja miettiä eri vaihtoehtoja. Kauppaan mentäessä pitää olla selvä suunnitelma, mitä hankitaan, tehdään hankinta ja lähdetään kaupasta. Taidan olla puolisonakin aika rasittava.

Kärsimätön saa varmaan aikaan joskus jotakin nopeasti. Toisinaan tulee toimittua liian nopeasti. Olisi kannattanut miettiä pidempään ja lopputulos olisi ollut parempi. Hyvä että on harkitsevampia työtovereita ja vaimo, joka ei ole näin hätäinen.

Sanotaan, että iän myötä piirteet voimistuvat, myös ja ehkä varsinkin huonommat piirteet. Huomaan tämän olevan totta. Miten opetella kärsivällisyyttä? Miten taistella sitä vastaan, mikä iän myötä vahvistuu ja mikä ei ole hyvä asia? Tai miten pitää sitä siedettävissä rajoissa? Ainakin suu pitäisi pitää kiinni ja sen voi tehdä. Huomaan, että hiljaa oleminen taittaa terää kärsimättömyydeltä ja suun avaaminen vahvistaa sitä.

Raamatussa sanotaan, että rakkaus on kärsivällinen. Se, joka rakastaa, jaksaa odottaa. Ja Raamattu kehottaa juuri rakastamaan. Kristus rakasti ja rakastaa. Hän siis oli ja on kärsivällinen meitä kohtaan, joilta pitäisi odottaa ja vaatia paljon enemmän ja parempaa. Jeesus on myös rakkauden lähde. Häntä katsomalla ja hänen lähellään viipymällä saa rakkautta - myös kärsivällisyyttä. Hän on kärsivällinen minua kohtaan, ja juuri sitä minä heikko syntinen tarvitsen. Miksi minä en olisi toisia kohtaan?