On Vapahtaja

Sain marraskuussa käydä Betlehemissä. Kaupunki muutama kilometri etelään Jerusalemista on kaikkea muuta kuin idyllinen kylä. Sen ympärillä on korkea betonimuuri piikkilankoineen, talot näyttävät suomalaisen silmin pääsääntöisesti rähjäisiltä, teiden varsilla ja katujen kulmissa on roskia tai pieniä kaatopaikkoja, on ahdasta, köyhyyttä ja moni kaupungissa on ilman työtä.

Kaksi tuhatta vuotta sitten lähellä Betlehemiä enkeli kertoi: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Varmaan tuolloinkaan Betlehem ei ollut idylli. Oli paljon ihmisiä, tungosta ja hälinää. Oli huolta ja epävarmuutta. Moni oli kaukana kodista ja rakkaista ihmisistä. Oli perhe, jolle oli juuri syntymässä lapsi, mutta sillekin oli tilaa vain eläiten suojassa.

Joulun valtava sanoma ei kuulu vain idylliin, jota harvan elämä on. Se kuuluu tavalliseen elämään, arkeen, sinne, missä iloitaan, surraan, tehdään työtä, väsytään, joskus onnistutaan, usein epäonnistutaan ja langetaan. On Vapahtaja, Pelastaja ja syntien Sovittaja meitä tavallisia, syntisiä ihmisiä varten. Hän kantaa juhlassa ja arjessa. Hän pelastaa ikuiseen elämään. On syytä juhlaan.

Hyvää, siunattua joulua sinulle.

Karkussa Evankelisella opistolla on jouluna ja vuoden vaihtuessa jumalanpalveluksia seuraavasti:

- Ma 24.12. klo 16 Jouluaaton sanajumalanpalvelus
- Su 30.12. klo 11 Messu
- Ma 31.12. klo 23 Uudenvuodenaaton riemumessu
- Ti 1.1. klo 11 Messu

Tervetuloa!

Iloa ja kipua

Viikonloppuna on tarkoitus syödä jänistä - tai rusakkoa. Toin eilen autotallissa roikkuneen rusakon lihat keittiöön. Koiramme Rolle yhdisti halun ajamaansa saaliiseen eikä sitä olisi saanut sen jälkeen keittiöstä millään pois. Jokaista liikettäni ja tekoani, jonka tein puhdistaessani, leikatessani ja laittaessani lihat odottamaan kypsentämistä, täytyi seurata tarkasti. Välillä olisi pitänyt päästä seuraamaan aivan läheltä tätä tärkeää toimitusta. Koira suoristi koko vartalonsa ja kurotti päänsä niin pitkälle kuin ylsi keittiön kaapistoja vasten päätäkseen mahdollisimman lähelle keittiönpöytää, jolla oli tuttu tuoksu. Ilman muuta Rolle saa viikonloppuna sille kuuluvan osuuden saaliista.

Kyllä koira on mukava kaveri. En olisi uskonut, miten paljon iloa siitä on. Kunpa yksinäiseksi itsensä tuntevat useammin rohkaistuisivat ottamaan koiran, vaikka ei koira korvaakaan ihmistä ja se merkitsee myös paljon työtä - opettamista, kouluttamista, ulkoilua ja huolen pitämistä. Tuntuu, että koiralla on sellaisia kykyjä, joita ihmisellä ei useinkaan ole. Koira tajuaa hämmästyttävästi ihmisen mielialan ja tunteet ja on yleensä hyvin empaattinen: se iloitsee iloitsevan kanssa ja suree surevan kanssa. Kotoa ei tarvitse olla pitkään pois ja siellä on ainakin yksi, joka odottaa ja on täynnä riemua, kun tavataan jälleen.

Kaaduin keskiviikkoaamuna ja keskiviikkoiltana jalkani kipeytyi oikein todella. Yöllä nukkumisesta ei tullut oikeastaan mitään, siinä määrin jalkaa särki. Kävin eilen lääkärin vastaanotolla ja hän totesi, että polvessa on varmaan tulehdus. Sain lääkkeet ja viime yönä pystyin nukkumaan jonkin verran yhdessä asennossa. Nyt tuntuu, että lääkkeet alkavat purra.

Kipu on todella inhottava asia. Vähän yli vuorokauden mittainen särky sai ajattelemaan niitä, joita särkee jatkuvasti ja jotka pystyvät nukkumaan vain pieniä hetkiä. Kunpa he saisivat apua. Muistan heitä rukouksissa.

Rolle näyttää tajuavan myös sen, ettei jalka ole kunnossa. Se seuraa osaaottavasti hieman hitaasti kulkevaa isäntää ja osoittaa aivan viereen tulemalla ja nuolemalla, että se on kaveri eikä jätä vaikka vaivoja onkin.

* * *

PS Huomenna lauantaina 15.12. on Koko perheen joulujuhla Karkun evankelisella opistolla ja sunnuntaina 16.12. messu. Joulujuhla alkaa klo 16 ja messu klo 11. Olet lämpimästi tervetullut.

Hyvää, siunattua itsenäisyyspäivää

Olin tänään itsenäisyysjuhlassa. Se oli mielestäni hyvä ja sopivan mittainen juhla. Pidin juhlassa tämän puheen:

* * *

Onko se niin merkittävää? Kannattaako sitä juhlia? Tarkoitan itsenäisyyttä.

Mitä jos sitä ei olisi? Ajatellaan hetki, mitä ehkä olisi, jos ei olisi itsenäisyyttä.

Varmaan olisimme osa Venäjää. Varmaan olet nähnyt kuvia Viipurista tai kylistä Karjalassa. Luultavasti täällä olisi samannäköistä. Varmaan osaisimme venäjää, puhuisimme sitä, olisi pakko osata – ehkä vain venäjäksi voisi opiskella, täytettäisiin venäjänkieliset kaavakkeet sairaalassa tai ajokorttia haettaessa. Isovanhemmat ja lapsenlapset eivät ehkä keskustelisi, koska lapsenlapset puhuisivat vain venäjää, jota isovanhemmat eivät juurikaan osaisi. Pojat eivät miettisi, menevätkö armeijaan Säkylään vai Niinisaloon. Mietittäisiin, monenko tuhannen kilometrin päähän joudun. Pääsenkö kahden vuoden aikana käymään kotona kerran vai kahdesti? Joudunko sotimaan Keski-Aasian vuoristossa oudoissa oloissa asioiden puolesta ja asioita vastaan, jotka eivät koske minua.

Suuressa maassa pienellä vähemmistöllä ei yleensä ole hyvät oltavat. Ei varmaan olisi meilläkään. Meidän mielestämme asiat täällä täytyisi olla niin kuin on hyvä meille. Mutta asiat tuskin olisivat niin, koska ne päätettäisiin suuren maan keskuksissa ja niissä pientä vähemmistöä, muutamaa suomalaista ties missä kaukana, ei varmaan kuunneltaisi.

Vähän vanhemmat muistaisivat hyvin ajan, että suomalaisia lastattiin juniin eikä heistä kuultu sen jälkeen. Tai jos meni kirkkoon, siitä rankaistiin. Nyt opeteltaisiin elämään vanhan, kaatuneen järjestelmän, sosialismin, jälkeistä aikaa. Olisi hyvin rikkaita. Heillä olisi huippuhienoja autoja, komea talo, jota vartijat vartioivat, nämä muutamat ostaisivat ruokansa kaupoista, joihin vain heillä on varaa. Ja tiedettäisiin, että monet rikkaista eivät ole tehneet rehellistä työtä. Useimmat olisivat köyhiä tai hyvin köyhiä. Ehkä saisit tietokoneen joskus tulevaisuudessa.

Muutamaan vuosikymmeneen ei olisi opetettu, mikä on oikein ja mikä väärin, mitä saa tehdä, mitä ei, tai vaikka olisi opetettu, maan tapa olisi ollut olla välittämättä. Tällä olisi seuraukset: Olisi tavallista, että opettajat tai virkamiehet virastoissa valehtelevat ja tavarasi, joiden vieressä et ole, varastetaan. Poliisi saattaisi sakottaa, etkä tietäisi, minkä rikoksen teit, eikä poliisikaan, mutta sakosta selviäisit sillä, että annat poliisille tämän tarpeisiin 50 euroa.

* * *

On merkittävää, että on itsenäisyys. Kannattaa juhlia sitä. Kannattaa kiittää niitä, jotka ovat tehneet ehkä paljon sen hyväksi, että on tällainen maa. Ehkä tunnet vanhan miehen tai naisen, jolle kannattaa sanoa: Kiitos. Jos tunnet, sano se. Kannattaa kiittää niitä, toimivat nyt sen hyväksi, että on tällaiset olot. Ja kannattaa kiittää Jumalaa. Ajattelen, että tällainen maa ja nämä olot ovat varsinkin Jumala lahja.

* * *

Mietin joskus, miksi me olemme saaneet tällaisen lahjan. Miksi minä olen syntynyt, saanut syntyä, tällaiseen maahan? Miksi ei joku toinen?

Jumala ei anna lahjoja sen mukaan, kuka on muita parempi ja kuka ansaitsee lahjat. Se koskee muita Jumalan lahjoja ja tätäkin. Emme ole muita parempia. Ihmettelemme Jumalan tekoja, emme osaa selittää niitä, kumarrumme Jumalan edessä ja kiitämme häntä. Se on oikea tapa ajatella Jumalan lahjoista, myös tästä lahjasta.

* * *

Minusta yksi asia on varsinkin paha - ristiriitojen luominen, niiden ruokkiminen, toisia vastaan asettuminen ja näin hajottaminen. Se, että ajatellaan: minä kuulun tähän joukkoon, sinä et kuulu, sinä ajattelet tuolla tavalla, olet tuon näköinen, olet toisenlainen kuin minä, olen sinua vastaan, haluankin ristiriitaa erilaisten ihmisten välillä. Ja tehdään näiden ajatusten mukaan. Kiitetään ja pidetään huolta lahjasta, jonka olemme saaneet - tästä maasta ja näistä oloista – myös niin, ettei luoda ristiriitoja, ei mennä mukaan niihin, ei suostuta vastakkainasetteluun. Tämä pitäisi soveltaa pienempiin ja suurempiin asioihin.

* * *

Juttelin joskus vanhan miehen kanssa. Hän oli ilman toista jalkaa, jota ilman hän oli elänyt melkein koko elämänsä. Hän oli nuorena miehenä lähtenyt sotaan ja menettänyt jalkansa siellä. Voimme aavistella, mitä se oli merkinnyt hänelle – toimeentulolle, ihmissuhteissa ja harrastuksissa. Olisiko hän lähtenyt, jos olisi tiennyt, mitä hän menettää? Puhuimme myös siitä. Hän sanoi: Olisin lähtenyt. Jos tämä on se, mitä minun täytyi tehdä tämän maan hyväksi – että on näin hyvä maa – olisin sen tehnyt siinäkin tapauksessa, että olisin voinut tehdä toisin. Jotenkin niin hän sanoi. Hienosti sanottu.

Mitä minä voin tehdä tämän maan hyväksi? Mitä minun pitäisi tehdä? Voi tuntua, että niin kysyttiin ehkä joskus ennen mutta ei enää. Voi tuntua, että on tyhmää kysyä tuollaista – ei minun kannata tehdä toisten hyväksi mutta toisista kannattaa yrittää hyötyä. Tai tuntuu, että maailma on muuttunut – ei enää pitäisi ajatella maita ja valtioita ja mitä tehdä niiden hyväksi. Silti näin pitäisi kysyä.

Opiskele, tee työtä, toimi maan hyväksi. Anna siitä, mitä sinulla on, tämän maan hyväksi. Ehkä joskus voit antaa paljon. Toivottavasti emme koskaan joudu antamaan sellaista, mitä tuo mies oli joutunut. Parhaimpia asioita on, että kysytään, mitä voin tehdä tämän maan hyväksi, ja toimitaan maan hyväksi pienemmissä ja suuremmissa asioissa.

* * *

Lipussamme on risti. Se kertoo, että Jumala rakastaa, välittää, armahtaa. Hän rakasti näin paljon. Risti kertoo, ettei tarvitse yrittää ansaita niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Eikä niiden ansaitseminen onnistuisi. Ei tarvitse miettiä, pystynkö, olenko tarpeeksi hyvä, onnistunko muuttumaan paremmaksi. Ne kaikkein tärkeimmät saa lahjana. Saa suorittamatta, sellaisena kuin on. Saa, koska on Jeesuksen risti – koska hän kuoli ja nousi kuolleista.

Mikä on kaikkein tärkeintä? Se, että on saanut ja saa synnit anteeksi, saa olla Jumalan lapsi, Jumalan oma, josta Jumala pitää huolta, ja pääsee kerran taivaaseen. Nämä saa lahjana, ei tarvitse yrittää ansaita. Se koskee sinua ja se koskee minua.

Jumalan teon varassa

Eilen oli 1. adventtisunnuntai. Sain palvella messussa Karkun evankelisella opistolla. Saarnasin, Erkki Koskenniemi toimi liturgina. Oli hienoa ja poikkeuksellista laulaa Hoosianna-virsi viulujen säestämänä.

Sanoin saarnassa:

- Raamatussa on kohtia, joissa Jumala näyttää voimansa, auttaa, pelastaa, tuo ihmeelli-sesti avun, jota toivottiin. Tai se oli niin ihmeellinen Jumalan teko, ettei sitä edes osattu toivoa. Meri halkesi kahtia, Jumalan kansa pelastui ja takaa ajavat joukot hukkuivat. Jeesus paransi sairaita, jopa herätti kuolleita, rampa lähti kävelemään. Pietari oli vangittu, hänen puolestaan rukoiltiin, enkeli avasi Pietarin kahleet ja vei pois vankilasta. Nämä Raamatun kertomukset ovat totta. Edelleen Jumala on kaikkivaltias eikä mikään ole hänelle mahdotonta. Jumala voi toimia näin nytkin.

- Kuulimme ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumin. Jeesus tuli Öljymäelle, otti ratsukseen aasin ja ratsasti sillä kaupunkiin, Jerusalemiin. Aasi ei ollut ratsu, jolla osoitettiin voimaa. Ennemmin päinvastoin. Ihmiset hurrasivat Jeesukselle – ter-vehtivät häntä kuninkaana ja huusivat ”Hoosianna”. Se tarkoittaa: Auta, pelasta. Mutta siitä alkoi tie, jolla Jeesus kärsi, jota hän kulki ristille – jolla ei näkynyt Juma-lan voima. Vaikeuksia ei otettu pois, Jeesus ei päässyt tuskasta, ei ollut sellaisia rukousvastauksia, että Jumala auttoi ihmeellisesti, Jumala ei näyttänyt voimaansa niin, että Jeesuksen vastustajat olisivat häveten joutuneet tunnustamaan, että ovat olleet väärässä ja kärsineet tappion. Näytti siltä, että Jumalan vastustajat voittavat. Ja kuitenkin siinä Jumala oli ja toimi. Siinä hän oli ja toimi kaikkein voimakkaimmin. Hän järjesti meille anteeksiantamuksen ja pelastuksen. Jumala kätki suuren voimansa, ei näyttänyt sitä näkyvällä tavalla, ja toimi siinä, mikä näytti heikolta, häpeältä ja tappiolta.

- Joskus Jumala näyttää voimansa niin, että sen voi nähdä silmillä. Usein tai useimmiten hän toimii toisin. Hän ei tee, mitä ajattelemme, että hän saisi tehdä tai pitäisi tehdä. Näyttää, ettei hän auta, tuntuu, että hän on kaukana, mutta hän onkin lähellä. Älä siis ajattele, että jos et näe Jumalan voimaa, hän ei toimi elämässäsi. Usein, useimmiten, hän kätkee voimansa ja on ja toimii heikkoudessa.

- Olin tilaisuudessa, jossa puhuja sanoi painokkaasti: Jää sanan uskoon. Se oli hyvin sanottu. Hän tarkoitti, että luota siihen, mitä Jumalan sana sanoo. Hän korosti, että vaikka et tuntisi, et kokisi, et näkisi, usko, mitä Jumalan sana lupaa. Älä etsi todisteita Jumalan läsnäolosta ja toiminnasta siitä, onko näkyvää Jumalan voimaa, vaan siitä, mitä sana, Raamattu, sanoo. Se sanoo, että Jumala on kanssasi, johdattaa ja pitää huolta. Hän pelastaa omansa. Hänen omansa on se, joka kastettu Jeesuksen omaksi ja uskoo häneen. Niin sana lupaa, ja niin on, vaikka emme kokisi niin.

- Jeesus tuli aasilla ratsastaen ja ihmiset huusivat: Hoosianna. Kului muutama päivä ja sitten huudettiin: Ristiinnaulittakoon hänet. Varmaan oli eri ihmisiä huutamassa, varmaan oli samojakin. Ehkä oli petytty Jeesukseen – hän ei ollutkaan eikä tehnyt, mitä toivoimme. Ehkä ilmapiiri Jerusalemissa muuttui, enää niin moni ei ollut Jeesuksen puolella ja siksi nekin tai osa niistä, jotka vielä sunnuntaina hurrasivat, olivat perjantaina aamulla Jeesusta vastaan.

- Ihmisen mieli muuttuu nopeasti. Ajatukset muuttuvat. Nyt voidaan olla oikealla asialla, kohta ollaankin sitä vastaan ja tehdään väärin. Ihmisten varaan ei voi rakentaa. Enkä nyt ajattele niinkään toisia, ajattelen varsinkin itseäni.

- Emmehän rakenna siinä kaikkein tärkeimmässä asiassa meidän ihmisten varaan. Se tärkein on pelastua, päästä Jumalan luo ikuiseen elämään. Meistä voi tuntua, että meidän täytyy tehdä sen eteen yhtä ja toista. Ei tarvitse – koska Jumala on tehnyt kaiken, mitä tarvitsemme pelastuaksemme.

- Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja kulki tien, joka vei ristille. Hän kuoli ja sovitti kuolemallaan meidät ja meidän syntimme pyhän Jumalan kanssa. Tämä Jumalan teko riittää, eikä meidän tekojamme tarvita. Saan olla Jumalan teon varassa eikä minun tarvitse miettiä, onko minulla tekoja tarpeeksi pelastukseen. Näin Raamattu opettaa. Tämä merkitsee, ettei kenenkään tarvitse ajatella: Olen niin huono, ettei minusta ole taivaaseen. En jaksa tehdä tarpeeksi, en osaa muuttua sellaiseksi, jollainen varmaan pitäisi olla ollakseen Jumalan oma. Jumalan teko riittää, Jeesuksen risti riittää, saat turvautua siihen. Ja jokainen, joka turvautuu siihen, on Jumalan oma ja pelastuu.

* * *

Messu Karkun evankelisella opistolla on toimitettu viikottain nyt neljän ja puolen vuoden ajan. Tänä vuonna niitä on pidetty marraskuun loppuun mennessä 51. Osallistujia tänä aikana on ollut yhteensä 10.104, siis keskimäärin 198. Pyhäkoululaisia messuissa on ollut keskimäärin 27. Näissä luvuissa - kuten kolehdeissa ja kirkkokahvien tuotossa - on ollut pientä nousua viime vuoteen verrattuna. Kaksi jumalanpalveluksista on tänäkin vuonna ollut konfirmaatiomessuja, jotka pidettiin Sastamalan seurakunnan kirkoissa.

Ensi sunnuntaina 9.12. messun jälkeen Karkussa on joulumyyjäiset. Samalla kun juo kirkkokahvit, voi ostaa jouluna tai sitä ennen tarvittavaa lähetystyön hyväksi. Voit myös tuoda myytävää ja laittaa sen pöydälle ennen messua. Jos haluat tukea sillä, mitä tuot myytäväksi, jotakin tiettyä lähetystyön kohdetta, se on mahdollista. Olet lämpimästi tervetullut. Messu alkaa klo 11.