lauantaina, toukokuuta 24, 2008

Herätysliikejärjestön palveluksessa

Menneen kahden viikon aikana olen tavannut Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen läntisen alueen työntekijät, kunkin erikseen. Hieno, motivoitunut joukko. Paljon kokemusta, intoa ja taitoja tehdä työtä evankeliumin hyväksi. Vaativassa työssä myös väsyy. Työ on hyvin monialaista, pitäisi saada keskittyä enemmän siihen, mikä vastaa lahjoja, joita on saanut Jumalalta. Hienoa olla tällaisten työntekijöiden työtoveri. Toivottavasti osaan toimia heidän esimiehenään.

Olen yhden kirkkomme herätysliikejärjestön palveluksessa. Mihin näitä järjestöjä tarvitaan? Eikö paikallisseurakunta riitä?

Toivon, ettei kirkkomme paikallisseurakuntien ja herätysliikejärjestöjen välillä olisi vastakkainasettelua. Molempia tarvitaan. Nämä voivat tehdä yhteistyötä. Ja sitä tarvitaan. Paikallisseurakunta on perusyksikkö, johon järjestö voi tuoda sellaista, mitä sieltä muuten saattaisi puuttua. Itse toimin paikallisseurakunnan pastorina kymmenen vuotta. Puutteena koin, ettei ollut aikaa järjestää säännöllistä raamattuopetusta. Siis opetusta jossa Raamattua luetaan ja opetetaan järjestelmällisesti. Hyvä että Vammalassa kaksi herätysliikejärjestöä järjesti - ja järjestää edelleen - tällaista opetusta. Sain olla mukana yhtenä opettajana, kuten monet muutkin Vammalan seurakunnan pastorit. Hienoa oli, että sai keskittyä opettamiseen. Toiset olivat nähneet vaivan tilaisuuksien suunnittelemisesta, sopimisesta, mainostamisesta tai kahvin keittämisestä. Mikä olisi pastorille parempaa kuin mennä seurakunnan jäsenten valmistelemaan tilaisuuteen ja keskittyä pastorin keskeiseen tehtävään. Kaikissa raamattuopetussarjoissa en ollut opettajana. Hienoa että toiset - usein herätysliikejärjestöjen työntekijät - opettivat.

Monille kirkkomme paikallisseurakuntien jäsenille jokin herätysliike on toinen hengellinen koti. Toinen on paikallisseurakunta. Herätysliikkeiden toiminta on osa seurakunnan elämää, johon osa seurakunnan jäsenistä osallistuu ja jossa he saavat, mitä usko tarvitsee. Herätysliikejärjestön tehtävä on tukea tätä elämää. Toivottavasti herätysliikejärjestö palvelee myös sitä tarkoitusta, että syntyy uutta elämää - syntyy uskoa Jeesukseen, Isän luota lähteneet palaavat takaisin Isän luo.

Muutamat kirkkomme herätysliikejärjestöt ovat myös kirkkomme lähetysjärjestöjä. Paikallisseurakunnat kanavoivat työtään ja varojaan lähetyskentille näiden järjestöjen kautta. Tällä alueella tarvitaan seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä. Lähetysjärjestöt tuovat lähetystyöhön liittyen seurakuntiin sellaista, mitä ei olisi muuten.

Paikallisseurakunta ja herätysliikejärjestö voivat tehdä myös hyvin samankaltaista työtä. Tätäkään ei minusta pitäisi pitää ongelmana - paremminkin rikkautena. Tarvitaan useita verkkoja, jotta taivaaseen saataisiin mahdollisimman paljon saalista. Samankaltaisillakaan verkoilla kalastavien ei pitäisi ryhtyä riitelemään ja taistelemaan toisiaan vastaan. Kristuksen Kirkon tehtävä tässä maailmassa on niin vaikea ja haastava, että tarvitaan useita toimijoita, jotka voivat käyttää samankaltaisia tapoja.

Ei siis vastakkainasettelua, enemmin työtä yhdessä. Ja siten, että herätysliike kunnioittaa paikallisseurakuntaa, sen tapoja ja käytäntöjä ja paikallisseurakunta kunnioittaa herätysliikejärjestön käytäntöjä.

Entä jos syystä tai toisesta yhteistyö ei ole mahdollista? Eikö silloinkin voitaisi kunnioittaa toinen toista? Eikö herätysliikejärjestö voisi tällaisessakin tilanteessa toimia ja tuoda paikkakunnalle, mitä ainakin jotkut seurakunnan jäsenet kaipaavat? Olemme kuitenkin saman kirkon jäseniä.

Herätysliikejärjestöillä voi olla myös tämä tehtävä: julistaa sanomaa, jota muuten julistettaisiin hyvin vähän. Sanoma on se, jonka Raamattu ilmoittaa: On yksi Jumala. Kristus on tie hänen luokseen. On totuus - se jonka Raamattu kertoo. On syntien sovitus. On taivas ja kadotus. Taivaaseen pääsee Jeesukseen uskomalla. On alueita, joilla tätä sanomaa julistetaan liian vähän. Näillä alueilla järjestöjä ja niiden järjestämiä tapahtumia erityisesti tarvitaan.

34 Comments:

Blogger Pena said...

Jari Rankisen kauniissa kuvauksessa seurakuntien ja herätysliikkeiden yhteistyöstä on ikävä särö, se jonka jo tiedämme. Takertuminen ns perinteiseen virkakäsitykseen on rikkonut yhteyden niin Vammalassa kuin monella muullakin paikalla. Varsinkin evankelisuus on ajanut itsensä ahtaalle pitämällä tarpeettoman lujasti kiinni tuosta kannasta, joka on käytännössä osoittanut vanhentuneensa jo kauan sitten. Raamatullinenhan se ei ole, koska vanhimmatkin kirkkokunnat ovat luoneet virkajärjestyksensä paljon Uuden testamentin vuosien jälkeen.

Martti Pentti
Kotka

6:06 ip.  
Blogger Ykä said...

Martti Pentti!

Et osaa mitään muuta kuin arvostella ja haukkua Rankista!
Tunnetko edes Rankista ja Vammalan tilannetta?
Kommenttisi ovat vain ”mutua” ja arvailua.
Hyvä on kommentoida sieltä Kotkasta käsin!
Se että, evankelisten virkakäsitys on vanhentunut, ei pidä ollenkaan paikkansa.
Virkakysymys on esillä vain Suomessa ja ehkä pienessä mittakaavassa Pohjois-Euroopassa.
Suomalaisia on vain 5 miljoonaa, eivätkä kaikki kannatta suinkaan naispappeutta.
Maailman laajuistesti kristikunnasta suuri enemmistö uskoo virkakysymyksestä eri tavalla kuin sinä Martti Pentti.
Osoitat vain omaa tietämättömyyttäsi ja ylimielisyyttäsi tällä palstalla!
Kirjoita välillä jotain positiivista ja rankentavaa.

Yrjö Soramies
Valkeala

7:33 ip.  
Blogger Pena said...

Otin keväällä selvää Afrikan luterilaisten kirkkojen tilanteesta. Enemmistö vihkii papeiksi niin naisia kuin miehiäkin. Myös kirkkojen jäsenmäärällä laskettuna on naispappeuden vastustaminen afrikkalaisessa luterilaisuudessa vähemmistönä. Mitä taas koko kristikuntaan tulee, voimakkaimmin kasvavat ns vapaat suunnat ajattelevat kirkon virasta hyvin toisella tavalla kuin me. Helluntailainen saarnaaja on etääntynyt katolisesta paterista vieläkin kauemmaksi kuin luterilainen pastori, mies tai nainen.

Martti Pentti
Kotka

PS On meillä Kotkassakin omat kipupisteemme tässä asiassa.

11:07 ip.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Vaihteeksi taas tätä...

Virkakäsitys nyt vain sattuu olemaan niitä asioita, joista on melkolailla mahdoton ollut päästä yksimielisyyteen naispappeuden hyväksymisen jälkeen. Radio Deissä tuleva Tampereen piispa sanoi viikko sitten (19.5.), että vanha virkakäsitys ei ole harhaoppi (tämähän lähes kaikki jo tietänevät), mutta työt pitää hoitaa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että asioita voidaan "ongelmaseurakunnissa" hoitaa monella tavalla.

Uskovilla tulee olla hengellinen koti. Jos ei koeta olevansa tervetulleita sen seurakunnan toimintaan, johon virallisesti kuuluu, esimerkiksi Karkun opiston jokaviikkoisiksi muodostuneet jumalanpalvelukset ovat varmasti tarpeellisia monille.

Seurakuntien ja herätysliikkeiden yhteistyö Vammalassa on kieltämättä saanut ikävän särön, mutta onhan tämä särö laajentunut entisestään. Rankinen on ollut Vammalassa jo suhteellisen kauan ja hän selvästikin haluaa kirjoituksensa perusteella enemmän mainittua yhteistyötä. Miksi siis Martti Pentti syyttää perinteiseen virkakäsitykseen takertumista ja sitä kautta Rankista yhteyden rikkomisesta? Nykyisessä tilanteessa se ei tee oikeutta.

Ilmapiirin myrkyttyneisyys ei taida monien vammalalaisten mielestä tällä hetkellä olla niinkään vanhaan virkakäsitykseen "takertuneista" kiinni. Tietääkseni hyvin monet Vammalassa asuvat henkilöt kokevat siellä olevan ilmapiirin pilaantuneen vuosien saatossa.

Mielestäni uusi virkakäsitys ja sen väkivaltainen puolustaminen ei ole ainakaan yhtään raamatullisempaa kuin perinteinen virkakäsitys. Toki molemmat osapuolet syyllistyvät ylilyönteihin, mikä vain osoittaa sen, että paljon parantamisen varaa meillä ihmisillä olisi.

Tuomo Viherjuuri, Hki

11:18 ap.  
Blogger Pena said...

Yhteyden hajottaminen ei ole aina aktiivista. Ns perinteisen virkakäsityksen kannattajat ovat passiivisella painostuksellaan ajaneet kirkon kohdistamaan heihin vihdoin jyrkkiäkin toimia. Niitä on sitten helppo moittia. En tunne tarkasti Jari Rankisen osuutta tässä pelissä, mutta tuskin hän on vain vaikutusvaltaisempien marttyyriksi valitsema marionetti.
Naisten vihkiminen papeiksi ei ole kerettiläistä, ei myöskään sen vastustaminen. Sen sijaan kirkolliskokouksen päätöksen vastaisen käytännön perusteleminen 'oikealla opilla' jo lähenee mielestäni harhaoppia.

Martti Pentti
Kotka

5:46 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Harhaoppi on vain ja ainoastaan sellainen oppi joka ei ole Raamatun mukainen. Siis jos jokin oppi nyt ei satu olemaan jonkin kirkolliskokouksen opetusten mukainen, ei se välttämättä ole harhaoppi (voi se toki sitäkin olla, jos kirkolliskokous on Raamattuun pitäytyvä)
Joten voisit vaikka ihan ensimmäiseksi kerrata vähän tällaisia ns. perusasioita ennenkuin rupeat nimittämään Jari Rankista harhaoppiseksi.

Kirkolliskokouksista vielä sen verran, että mahdatko ollenkaan ajatella loogista ristiriitaa kirjoituksissasi? Jos kerran ihmiset ovat syntisiä ja erehtyväisiä, niinkuin olet usein kirjoittanut ja mistä olen samaa mieltä, niin miten voit yhtäkkiä luottaa kirkolliskokoukseen enemmän kuin Raamattuun, siellähän istuu erehtyviä ja syntisiä ihmisiä?

Mitä taas tulee Raamattuun, niin jos et usko että Jumala on voinut kontrolloida sen syntyprosessia, niin ettei sinne tule virheitä, vaikka se onkin ihmisten käsin ja kielellä kirjoitettu, niin sitten kanssasi on turha keskustella mistään, varsinkaan naispappeudesta tai muista uskoon liittyvistä asioista. Jos taas luotat Raamattuun, niin sitten kai myönnät että siellä lukee näin:"naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo." 1.Kor.14:34.

Siinä ei sanota etteikö nainen voisi toimia seurakunnassa, esim. pyhäkoulun pitäjänä, nuorisotyöntekijänä tai jossain tällaisessa tehtävässä. Mutta siinä sanotaan ettei nainen saa puhua seurakunnan kokouksissa. Mikä on seurakunnan kokous? eikö juuri jumalanpalvelus ja ennenkaikkea messu? Miten muuten ymmärrät tämän kohdan? Koska Raamattua pitäisi lukea yksinkertaisesti, ei siis ajatella näin:
Paavali on varmaankin tarkoittanut tämän vain tarkoittamaan jotain yksittäistä naista, joka on hölöttänyt liikaa kirkossa, ei tämä koske meitä. Vaan lukea niinkuin siellä sanotaan, ja uskoa että Jumala, Kaikkivaltias ja Pyhä, on pystynyt hiukan katsomaan sen perään ettei Paavali kirjoita mitään omiaan sinne tai ettei kukaan törppö ole lisänyt jälkeenpäin mitään.

Jos et sitä tunnusta, et tunnusta että Jumala on Kaikkivaltias ja kanssasi on turha keskustella.

3:49 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Ainiin, nimi: Miika Norro, Mäntsälä

3:49 ip.  
Blogger Unknown said...

"PS On meillä Kotkassakin omat kipupisteemme tässä asiassa."

Niin. Kotkassahan on perinteisen (=raamatullisen) virkakäsityksen edustajat ajettu nurkkaan jo ennen Vammalaa, kurinpitotoimia on kohdistettu työntekijöihin vuosia ennen Vammalaa, lähetys- ja sisälähetysjärjestöiltä viety talousarvio- ja kolehtituloja jo vuosia, järjestöjen tilaisuuksia ei ole otettu kirkollisiin ilmoituksiin vuosikausiin...

Että kipeää on kovin kipeää! Mutta kenen kannalta?

4:06 ip.  
Blogger Unknown said...

Kimmo Jaatila
Savonlinna

4:07 ip.  
Blogger Timo Koivisto said...

Tämä "Jari Rankisen kaunis kuvaus seurakuntien ja herätysliikkeiden yhteistyöstä" (M. Pentti) on sikäli mielenkiintoinen, että Uusi testamentti ei tällaista tilannetta tunne. UT:ssa kristillinen paikallisseurakunta ON herätysliike.

4:08 ip.  
Blogger luteri said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

6:49 ip.  
Blogger Pena said...

Ymmärrykseni mukaan 1. Kor. 14:33-36 tarkoittaa yleisön joukossa olevia naisia, jotka häiritsivät seurakunnan kokousta keskeyttämällä puhujan kysymyksillään. Tällainen miesten kanssa tasa-arvoinen osallistuminen julkiseen toimintaan oli naisille varmaankin uutta. He eivät osanneet käyttäytyä asiallisesti, kuunnella hiljaa ja odottaa puheenvuoroaan. Tämän kohdan kanssa usein esille tulevat kiellot naisen opettamisesta ja sen kautta hallitsemisesta eivät käsittääkseni kiellä naisilta mitään miehille sallittua. Matteuksen evankeliumissa Jeesus itse kieltää oppimestariksi ryhtymisen.
Opin puhtauden käyttö kirkkopoliittisena aseena onkin mielestäni juuri tämän (Matt. 23:8-12) vastaisena lähes harhaoppista.

Martti Pentti
Kotka

7:19 ip.  
Blogger Tommi said...

Jään itse miettimään tuota tasa-arvolain TOIMIVALTAA kenelle se kuuluu? Mille Kirkolle , eduskunnalle , Piispolle,Papeille vai kansalaisille (?) Edelleenkään en pysty ymmärtämään miten monet Kirkkokunnista suomessa ovat päätyneet "tulkitsemaan" tasa-arvo lakia ilman lain edelyttämää toimivaltaa? Kun taas laki on yksiselitteinen http://www.tasa-arvo.fi/Resource.phx/tasa-arvo/tasa-arvovaltuutettu/tasa-arvolaki.htx

ja kun katsoo tätä (tasa-arvolaki) touhua esim. Ev.lut.kirkon , Vapaakirkon ja Helluntaikirkon,Nokia Missiokirkon.

niin tulee sellainen ole ,että ei pysty omaksumaan tuota kaunista "nepotismistä trendiä" Raamatullisena, Koska jo tällä lausumalla Kirkoista ajetaan ne uskovat miehet joilla on kutsu Jumalalta ja sitten lehdisä itketää ettei meillä ole miehiä.. Miksi sitten lyötte niitä miehiä jotka , elävät kutsumuksensa ja Raamatun mukaan, eikö silloin koko seurakunta kärsi kun yksi kärsii?

ja miten nuot vekkulit Isä Mitro&co ovat tehneet sen ettei heitä ajeta ulos? Onko laki siis eri muissa Kirkoissa , Saako niissä ketoa juttuja Raamtusta. Eiköhän miehet kysästä Mitrolta miten se sen tekee? Päästäiskö messiin:)

terv. Ex-ev.lut ja Nyk. Vapaakirkollinen(mutt`ei täysin vapaa)Tommi Messi Nastola

12:48 ip.  
Blogger Pena said...

Tasa-arvolaki toimii kirkkojen suhteen niin, että kirkko päättää hengellisen viran kohdalla, vihitäänkö siihen vain toisen sukupuolen edustajia vai molempia. Suomen kirkko on parikymmentä vuotta sitten päättänyt, että papeiksi vihitään sekä naisia että miehiä. Tästä johtuen sukupuoleen kohdistuva syrjintä on kirkkomme sisällä väärin myös pappien kohdalla. Jäsenillä ei ole oikeutta ohittaa kirkkonsa virallista päätöstä. Mitro-vekkuli toimii ortodoksisessa kirkossa, jonka virkakäsitys on toinen ja siitä seuraavat päätökset erilaisia kuin meillä luterilaisilla.

Martti Pentti
Kotka

3:09 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Tässä vähän asian vierestä.

Seuraan mielenkiinnolla mitä Nokia Mission uuden kirkko-projektin tiimoilla tapahtuu - itsekin hetken aikaa olin innokas jäsenehdokas kunnes näin sen jutun ytimen.

Tässä lainaus Nokia Mission sivuilta:

"Samasta asiasta hän on puhunut mm. Christer Borgille. Hän on Ruotsin kirkon pappi, jolla on voimakas parantamisen armolahja. Hän vieraili illasssamme muutama viikko sitten. Hänen tullessa Tampere Areenalle näin kaksi suurta enkelia hänen kanssaan. Christer oli nimen omaan pyytänyt enkeleitä mukaansa."

Tämä Christer vasta melkoinen vekkuli lienee kun on tehnyt niin suuren vaikutuksen Koivistoon.

Nähdään enkeleitäkin!

Jo tuosta enkeleiden näkemisestä voidaan päätellä, että Koivistolta on karannut mopo käsistä tai sitten hän tietoisesti valehtelee.

Sainhan minäkin taannoin sähköposti Nokia Missiolta, jossa kehotettiin oikein tuomaan sairas ystäväkin paikalle, sillä eräässä kokouksessa rampa oli lähtenyt juoksemaan!

Minä sitä pohtimaan, että mihin sille niin kiire tuli. Varmaan karkuun sekapäistä joukkohurmosta?

Minulla on eräs vanhempi ystävä, jolla on ollut syöpä jo yli kymmenen vuotta eikä sitä syöpää vastaan ole taisteltu vain hengen voimin vaan myös lääketieteen voimin.

Olisi aika kornia jos minä nyt veisin huuhaa-tilaisuuteen sairaan ystävän, jotta nuo helppoheikit sitten huutamisen voimalla kuvittelisivat hengen parantavan.

Että tämä "herättäminen" voi myös perustua ihan jonkun yksittäisen ihmisen pienuuteen ja omanarvontuntoon, joka on saavuttanut itseään suuremmat puitteet henkilön omassa ajatusmaailmassa.

Jos Koivistolla olisi pienempi ego hän olisi mennyt sujuvasti helluntailiikkeen palvelukseen, mutta hän näkee itsensä suurempana profeettana.

Että eiköhän siinä ole uusi kirkko perustettava! :D

Tosin samassa harhassa olisi ollut helluntailaisuudessakin armolahjojensa kanssa.

Kyllä ne lahjat jaetaan syntymässä ja muita lahjoja on turha odotella. Ne voi saada ne omat kyvyt käyttöön vaikkapa sitten uskonnon kautta. Mitään lahjapankkia ei ole Jumala järjestänyt sen enempää helluntailaisille kuin tulevalle pienryhmälle nimeltä Nokia Mission Uusi Tomppelien Kirkko.

Matti Vehviläinen
Kerava

8:58 ip.  
Blogger Timo Koivisto said...

"Uusi testamentti ei tällaista tilannetta tunne. UT:ssa kristillinen paikallisseurakunta ON herätysliike."

Se, mitä halusin sanoa tällä edellisellä kommentillani on yksinkertaisesti se, että koko nykyinen tilanne on sikäli nurinkurinen, että UT ei sellaista tunne, eikä tunnusta. Olemme siis luisuneet kirkkohistoriallisen degeneroitumisen kautta pois alkuperäisestä tilanteesta.

Joku ajattelee tämän nykyisen tilanteemme olevan väistämättömän kirkkohistoriallisen kehityksen tulosta, joku taas ajattelee Lutherin & co. uskonpuhdistuksen tuoneen perusteellisen korjauksen tähän asiaan. Tosiasiassa kumpikaan argumentti ei kestä lähempää tarkastelua Raamatun valossa.

Useimmat ajattelevat taas - ja tämä seikka yhdistää heitä, olkootpa ns. virkakäsityksessä kuinka kaukana toisistaan hyvänsä - ettei apostoliseen aikaan ole enää paluuta. Sääli. Eikö parannuksen teolla - myös kirkkohistoriallisista hairahduksista (esim. konstantinolainen paradigma) - tarkoitetakin takaisin palaamista siihen tilanteeseen, mistä ollaan lähdetty?

Entä jos apostolinen aika palaakin itse meidän keskuuteemme ja yllättää meidät näistä nykyisistä rakenteistamme? Miten silloin reagoimme?

8:37 ap.  
Blogger Pena said...

Kristityn on nöyrästi tunnustettava, ettei mikään ajallinen toimemme 'kestä lähempää tarkastelua Raamatun valossa'. Siksi ainoa mahdollisuutemme kelvata Jumalalle on turvautua hänen käsittämättömään armoonsa. Vaelluksemme päämäärä on edessäpäin eikä menneiden aikojen haikailussa - kuinka apostolisia sitten olivatkin. Eilinen on mennyt, huomista emme tunne, tänään auttaa Herra.

Martti Pentti
Kotka

12:40 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Kyllä Martti Pentti minä sinulle soisin järjen armolahjan, jos niitä jaettaisiin jälkikäteen.

Ikävä kyllä ne lahjat jaetaan syntymässä.

Matti Vehviläinen
Kerava

1:58 ip.  
Blogger Timo Koivisto said...

"Vaelluksemme päämäärä on edessäpäin eikä menneiden aikojen haikailussa - kuinka apostolisia sitten olivatkin. Eilinen on mennyt, huomista emme tunne, tänään auttaa Herra."

Minun täytyy rehellisesti tunnustaa, että olen epäonnistunut pahasti yrityksessäni kommukoida ajatuksiani. En puhu mitään menneisyydestä (en edes usko aikamatkailuun). Puhunkin siitä, mitä Jumala on tekemässä nyt ja tulevaisuudessa - kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa. (Ks. Ef. 4:11 jne.) Siinähän Paavalikin viittaa tulevaisuuteen sanalla "kunnes". Eikö?

Sitä paitsi argumentilla "ainoa mahdollisuutemme kelvata Jumalalle on turvautua hänen käsittämättömään armoonsa" voidaan perustella melkein mitä vain - niin kuin on tehtykin.

"Kristityn on nöyrästi tunnustettava, ettei mikään ajallinen toimemme 'kestä lähempää tarkastelua Raamatun valossa'." - En väitä, että tulemme täydelliseksi, mutta en minä ihan tuota allekirjoita. Sana on annettu meille noudatettavaksi ja Pyhä Henki voimaksemme, eikö vain?

3:20 ip.  
Blogger Pena said...

Onko Sana annettu meidän noudatettavaksemme vai meidän julistettavaksemme? Onko Sana laki vai evankeliumi? Olen Uutta testamenttia lukiessani ymmärtänyt, että laki on sitä varten, että säikähtäisimme omaa syntisyyttämme ja pakenisimme Jumalan armon turviin, uskoisimme evankeliumin. Tätä evankeliumia lahjaksi saadusta armosta olemme sitten kutsutut kertomaan edelleen.

Martti Pentti
Kotka

4:58 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

On mahdollista, että Martti Pentti sinun ymmärryksesi on niin vajavainen ettei siitä ole opiksi ja ohjeeksi kenellekään.

Suosittelen, että käyt ensimmäiseksi tekemässä älykkyystestin.

En tätä sano pahalla, mutta se voisi antaa viitettä siitä, onko sinulla kykyä tulkita raamattua.

Tätä voisi suositella monelle muullekin raamattuun vetoavalle.

Pitääpä itsekin käydä tekemässä jokin äö-testi. :D

Matti Vehviläinen
Kerava

10:26 ip.  
Blogger Timo Koivisto said...

Martti Pentille:

En suinkaan tarkoittanut "Sanan noudattamisella" lain täyttämistä, vielä vähemmän pelastumistarkoituksessa. Pelastumme vain Kristuksen kautta ja Jumalan armosta.

Tarkoitan Sanan ohjeiden noudattamista siinä merkityksessä, että UT:n ohjeet seurakunnan rakenteista ja sen luonteesta ovat selkeät ja käytännössä toimivat.

Tämä tästä minun puoleltani.

8:01 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Matti Vehviläinen.
Vaikka olenkin Martti Pantin kanssa erimieltä joistain asioista, en voi silti hyväksyä että haukut häntä tuolla tavalla.Joku voisi nostaa tuosta kunnianloukkaus syytteen, vaikka typerää ja pikkumaista se minusta olisikin.

Toiseksi, jotkin kommenttisi ovat aika outoja. Miten niin vain viisailla on lupa tulkita Raamattua? Pelastus on tarkoitettu kaikille ja Raamattu on kirjoitettu sillä tavalla että kuka tahansa joka osaa lukea pystyy sieltä löytämään pelastuksen sanoman. Jopa niin että armo kätkeytyy viisailta, mutta yksinkertaiset löytävät sen.

Raamatulla ei pitäisi tehdä liikaa teologiaa, vaan lukea sieltä Mitä Jumala tahtoo meille sanoa, ei kaivaa sieltä omia mielipiteitä.
Jeesus kiitti jäähyväisrukouksessaan Jumalaa siitä että tämä on salattu viisailta ja ilmoitettu lapsenmielisille...

Ja sitten armolahjat, miten niin vain syntymässä jaetaan armolahjoja? Taitaa käsitys armolahjoista olla aika outo, jos kuvittelet ettei niitä voi saada myöhemmin. Armolahjat ovat mitä tahansa lahjoja, ja niitä voi kehittää seurakunnan palvelemiseksi, kuten esimerkiksi laulun lahjaa.
Toiset saadaan ehkä syntymässä, mutta onko mainitsemasi järjen armolahja armolahja, jos se on annettu ateistille, joka käyttää sitä Kristinuskon vääräksi todistamiseen?
Kasteessahan vasta lapsi liitetään Kristukseen, miksi Jumala antaisi lahjansa pakanalle?

Miika Norro, Mäntsälä

9:59 ap.  
Blogger Martti Pyykönen said...

M. Norro:

Juuri näin! Vaikka Raamatun ymmärtämiseksi jonkin tasoinen lukutaito on hyväksi, niin usein "liian analyyttinen" ja "liian viisas" ajattelu ei näe sitä Raamatun sanan yksinkertaisuutta. Ei Jeesuskaan ottanut huomaansa synagogan viisaimpia esimiehiä, vaan tavallisia arkipäivän kalastajia.

Kaipa tähän väliin on pakko lainata Raamattua...

1. Kor 18-25

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Onhan kirjoitettu: -- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.
Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?
Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.
Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.


Vaikka tämä saattoi mennä hieman ohi aiheesta, niin kuitenkin...

Martti Pyykönen
Espoo

11:05 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Kyllä se on niin, että jos ihminen, jolla on heikko ymmärrys ja vähäinen järjen valo, ryhtyy tyrkyttämään raamatulkintojansa muille niin se herättää vastustusta.

Siitä on lupa myös mainita.

Jotta kunniaa voitaisiin loukata, pitää ensin olla kunnia, jota loukata.

Pentti on itse tullut teksteineen framille, joten on kohtuullista ja reiluakin hieman oikoa hänen hyvinkin outoja raamatuntulkintojaan.

Tyhmyys ja uskonto on vaarallinen yhdistelmä eikä synnytä mitään hyvää.

Päinvastoin.

Matti Vehviläinen
Kerava

11:41 ip.  
Blogger Pena said...

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.(Matt. 11:25,26)"

Olisinpa todellakin niin yksinkertainen kuin Matti Vehviläinen arvelee! Valitettavasti viisautta ja oppineisuutta on kertynyt vuosien varrella lapsenmielisyyttä haittaamaan.

Martti Pentti
Kotka

6:33 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Ikävä kyllä se viisaus ei ole teksteistäsi välittynyt.

Lapsenmielisyyttäkään ei ole havaittu.

Matti Vehviläinen
Kerava

4:09 ip.  
Blogger Pena said...

Tarkastelin näitä viestejä tutkiakseni, missä yhteydessä ystävämme Matti Vehviläinen arvioi järjenlahjani vajavaisiksi. Eiköhän hän ole ainakin sikäli oikeassa, että olin juuri edellä koettanut kuvata maallisen ajattelun näkökulmasta jokseenkin järjenvastaista uskoa Jumalan rajattomaan armoon ja turvautumista siihen kelvottomana syntisenä.

9:40 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Myönnät siis, että kirjoitat asioista kuin tomppeli ja tulkitset raamattua kuten tomppeli. Hyvä niin. Siinä on sinulle pieni viisauden kipinä elämääsi.

Tyhmyys ei ole syntiä. Surullista syntiä on tyhmän esiintyä viisaana.


Matti Vehviläinen
Kerava

10:24 ap.  
Blogger Pena said...

Vain tomppeli luulee löytävänsä Jumalan järkensä avulla.

Martti Pentti
Kotka

1:06 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Etkös sinä Pentti juuri ylempänä kertonut viisaudestasi?

Matti Vehviläinen
Kerava

1:38 ip.  
Blogger Pena said...

Valitin sen verran viisastuneeni, että yksinkertaisen lapsenmielisyyden tavoittaminen on tullut vaikeaksi. Viisastelu käy sujuvasti, mistä tämäkin keskustelu on surullisena esimerkkinä.

Martti PenttKotka

2:15 ip.  
Blogger Tommi said...

Joh 17:1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;
Joh 17:2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.
Joh 17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Joh 17:4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
Joh 17:5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
Joh 17:6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
Joh 17:7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
Joh 17:8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Joh 17:9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun -
Joh 17:10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä.
Joh 17:11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.
Joh 17:12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.
Joh 17:13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
Joh 17:14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
Joh 17:15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
Joh 17:16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
Joh 17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
Joh 17:18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
Joh 17:19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
Joh 17:20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
Joh 17:21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Joh 17:22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -
Joh 17:23 minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Joh 17:24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
Joh 17:25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
Joh 17:26 Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä." Siunaten

7:22 ip.  
Blogger Pena said...

Viimeiset kaksi lausetta ovat yhteenveto koko jäähyväisrukouksesta. Puhuttelu 'Vanhurskas Isä' on attribuutin osalta vanhatestamentillinen, mutta on samalla Jeesuksen Isälleen kohdistamaa rukousta. Viittaako määre 'vanhurskas' eli 'oikeudenmukainen' siihen, että Jumala on myös tuomari, vai korostaako se vain Jumalan maailmanhallinnan suvereenisuutta, jää avoimeksi. 'Maailman' eli koko vieraantuneen ihmiskunnan ja kristillisen seurakunnan vastakohtaisuutta joka tapauksessa korostetaan. 'Nämä, jotka ovat tässä' edustavat kaikkien aikojen kristittyjä. 'Maailma' ei ole Jumalaa tuntenut, mutta opetuslasten seurakunta on oppinut tuntemaan. 'Nimen' tunteminen tarkoittaa Jumalan olemuksen, hänen rakkautensa, tuntemista ja kokemista. Kristityn määritelmä ja kriteeri on, että hän 'tietää' Jumalan lähettäneen Jeesuksen. Muu uskonnollinen tieto ei ole kristinuskoa. 'Tietäminen' on tässäkin uskomista, varmaa ja henkilökohtaista uskomista. Tekstissä ei ole suoranaista mainintaa siitä, että Jeesus 'opettaa' Pyhän Hengen välityksellä. Koko rukous ei mainitse Pyhää Henkeä. Kuitenkin Pyhän Hengen, tämän 'toisen Auttajan', työstä on kysymys, kun puhutaan Jeesuksen jatkuvasta opetustoimesta. Viimeisen sanan jäähyväisrukous on antanut rakkaudelle. Jumalan rakkaus Poikaansa ja Jeesuksen rakkaus opetuslapsiaan kohtaan ja kristittyjen keskinäinen rakkaus ovat kirkon ja koko kristinuskon salaisuus.

Näin kirjoittaa Aimo T. Nikolainen Johanneksen evankeliumin selityksessä (Avaa Uusi testamenttisi 4).

Martti Pentti
Kotka

9:22 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home