Mies lähti kylvämään

Pelloilla korjataan syksyn satoa. Raamatussa on vertaus kylväjästä. Se on Matteuksen evankeliumin luvussa 13. Jakeissa 3-9 on itse vertaus ja jakeissa 18-23 selitys vertaukseen.

* * *

Ehkä tuntuu kummalliselta, mitä Jeesus kertoi: Siementä kylvettiin – ei vain hyvään maahan, siis varsinaiseen peltoon – vaan muihinkin paikkoihin. Eivät kylväjät tai kylvökoneet täällä tee niin. Kuka kylväisi maantielle tai ojaan tien ja pellon välissä? Jeesuksen ajan Israelissa pellot olivat, ovat Israelissa ehkä vieläkin, toisenlaisia kuin täällä. Kapea tie tai polku saattoi kulkea keskellä peltoa, kallio oli monissa paikoissa melkein näkyvissä pelloillakin ja multaa oli tuskin yhtään, ja ohdakkeita kasvoi maanvaivana miltei kaikkialla, myös pelloilla. Kun siementä heitettiin, sitä saattoi siis lentää paitsi hyvää maahan myös tien tai polun varteen kovaan maahan. Tai sinne, missä kallio oli niin pinnassa, ettei ollut kasvamisen edellytyksiä, tai ohdakkeiden sekaan.

Ehkä tällä – että kylvettiin muuallekin kuin hyvää maahan – on myös tärkeä viesti: siementä tulee kylvää joka paikkaan, sinnekin, missä näyttää, että se ei kasva siellä. Tai missä meidän mielestämme näyttää siltä. Tulee kylvää sinne tänne, joka paikkaan. Näin tulee tehdä, koska me emme näe, millainen maa kunkin ihmisen sydän on. Jos me alamme valikoida, mihin kannattaa kylvää ja mihin ei, monta hyvää maata jää kylvämättä.

Ystäväni kertoi vasta: Hän oli sairaalassa ja samassa huoneessa toisella vuoteella oli tavallinen suomalainen mies, ei mitenkään uskonasioista kiinnostuneen tuntuinen. Kun tuli ilta, ystäväni mietti, kysyisikö, voisiko hän lukea iltahartaudeksi kappaleen hartauskirjasta. Hän kysyi. Mies oli murahtanut jotakin ja oli ollut selvästi vaivautuneen oloinen. Ystäväni oli lukenut kirjasta sinä iltana ja muinakin iltoina, joina he olivat samassa huoneessa. Ystäväni lähti sairaalasta ja sai soiton miehen pojalta. Isä oli kuollut mutta ennen kuolemaansa hän oli pyytänyt poikaansa soittamaan sairaalassa viereisellä vuoteella olleelle miehelle. Hän oli pyytänyt sanomaan, että iltahartaudet merkitsivät paljon, ne selvittivät kaikkein tärkeimpiä asioita. Erityisen paljon oli merkinnyt kirjoitus, jossa oli puhuttu Jumalan armosta. Pitäisi kylvää joka paikkaan.

* * *

”Mies lähti kylvämään.” Ehkä Jeesus tarkoitti kylväjällä varsinkin itseään. Hän kulki, julisti, heitti sanansiementä kaikkialle, missä kulki. Kylväjiä ovat sanan palvelijat - pastorit, saarnaajat, julistajat. Ja kylväjiä ovat kaikki muut – kaikki, joissa kylvetty siemen itänyt. Sinunkin tehtäväsi on kylvää. On monenlaisia tapoja. Eikä sillä ole niin väliä, miten, millä tavalla, millä keinoin kylvää. Pääasia että kylvää Jumalan sanan siementä tavalla tai toisella.

Jeesus on varsinaisesti kylväjä silloinkin, kun me kylvämme. Hän toimii sanansa kautta. Hän vaikuttaa, koskettaa, luo uskoa, vahvistaa sitä, saa aikaa satoa siellä, missä kylvetään hänen sanaansa.

* * *

Voi tuntua, ettei kannata. Vaikka kylvää, tuntuu, ettei satoa tule. Kylväjävertaus puhuu tästä - se kertoo niistä maaperistä, joista satoa ei tullut. Mutta tämä ei ole vertauksen pääasia. Se kertoo varsinkin, että satoa tuli, sitä tuli hämmästyttävän paljon. Jos oli huonoa maata, oli myös hyvää ja se tuotti jopa satakertaisen sadon. Kannattaa kylvää. Satoa saadaan sittenkin. Saadaan siellä, missä kylvetään Jumalan sanaa. Ja saadaan sittenkin paljon, vaikka ehkä usein näyttää, ettei kannata kylvää. Ehkä sadon saaminen vie aikaa. Ja ehkä me emme näe satoa. Mutta vertaus lupaa, että sitä tulee.

* * *

Tunnettu, edesmennyt ruotsalainen piispa ja Raamatun selittäjä Bo Giertz kirjoittaa, ettei siemen kylväjävertauksessa tarkoita yleisiä totuuksia Jumalasta – esimerkiksi sitä, että Jumala on olemassa. Tai se ei tarkoita sinänsä hyviä moraalisia opetuksia – mikä on oikein ja millaista on hyvä elämä. Siemen on ilouutinen, jota Jeesus julisti ja jonka julistamisen hän mahdollisti: Taivasten valtakunta on niin lähellä, että sinne pääsee syntinen ihminen. Pelastus kadotuksesta on tarjolla kaikille. Tie taivaaseen on auki, synnit on sovitettu ja taivaan suureen juhlaan pääsee jokainen – jokainen joka turvautuu Jeesukseen. Tätä pitäisi kylvää. Tämä on se siemen, josta tulee satoa. Jos kylvetään muuta, ei saada ainakaan sitä satoa, josta vertaus puhuu.

* * *

Jeesus sanoi, että tien vierus kuvaa niitä ihmisiä, joihin kylvetään sanaa mutta joista Paholainen sieppaa sen heti pois.

Paholainen on totta. Hän tekee täällä maailmassa työtään. Se on selitys moneen pahaan tässä maailmassa on. Jos Paholainen tähtää johonkin, niin siihen, ettei ihmisessä syntyisi uskoa, joka pelastaa. Hän tahtoo paljon seuraa kadotukseen. Tarvitaan rukousta, että hän, joka on Paholaista vahvempi, estäisi Paholaista sieppaamasta pois kylvettyä siementä.

* * *

Kallioisesta paikasta Jeesus sanoi, että se kuvaa niitä, jotka ottavat kyllä Jumalan sanan vastaan, mutta hylkäävät sen, kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden.

Jumalan sanan kylvämiseen ja vastaanottamiseen liittyvät myös vaikeudet. Usko Jeesukseen synnyttää myös vihaa. Kaikki eivät pidä evankeliumista – että taivaan saa lahjana, armosta, ilmaiseksi, sellaisena kuin on. Unohtuuko tämä meiltä? Ihmettelemmekö, kun näin tapahtuu? Tai yritämmekö muuttaa siemenen, jota kylvämme, sellaiseksi, ettei siihen vihastuttaisi? Jos muutamme, hukkaamme siemenen, josta syntyy satoa.

* * *

Jeesus sanoi, että maa, jossa kasvoi ohdakkeita kuvaa niitä, joissa tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat siemenen.

Raamattu puhuu paljonkin siitä, että rikkaus tai halu rikastua voi olla vaarallista. Se voi tukahduttaa sanan siemenen eikä siemen pääse itämään. Tai se voi tappaa uskon, jonka Jumalan sana on synnyttänyt. Rahassa on tällaista voimaa. Usein ajattelemme, että minulla pitäisi olla rahaa enemmän. Ennemmin pitäisi ajatella, haluanko, että elämässäni vaikuttaa enemmän voima, joka voi estää uskon syntymisen tai voi viedä pois uskosta. Tällainen voima vaikuttaa enemmän siellä, missä on enemmän rahaa.

Miten taistella tätä voimaa vastaan? Hyvä keino on jakaa omastaan ja antaa toisille. Antaa siihenkin tarkoitukseen, että sanaa voidaan kylvää lähellä ja kaukana. Se katkoo ohdakkeita.