Surua ja iloa II
Sain tänään postissa arkkihiippakunnan päätöksen: minulle on pyynnöstäni myönnetty ero Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta 11.4.2008 lukien. Tuntuu haikealta. Yksi jakso elämässäni jää taakse. Sain palvella Vammalan seurakuntaa ja sen edeltäjää Tyrvään seurakuntaa 10 vuotta. Pidin työstäni. Olisin halunnut olla tässä tehtävässä vielä vuosia. Haluan muistaa tästä jaksosta nimenomaan ajan ennen sitä kahinaa, jonka alkoi pari vuotta sitten, kun alettiin soveltaa käytäntöön piispa Mikko Heikan työryhmän toimenpide-ehdotuksia. Jos tuntuu haikealta, tuntuu myös helpottavalta. Erityisesti viime ajat Vammalan seurakunnan työntekijänä olivat raskaita ja turhauttavia.
Tuomiokapituli oli myöntänyt samassa kokouksessa eron virasta kolmelle pastorille, jotka torjuvat naispappeuden: Pauli Huhtiselle, Risto Auermalle ja minulle. Pauli on tällä hetkellä Australiassa siirtolaispappina ja Risto ajaa tietääkseni linja-autoa Porissa ja sen lähistöllä. Otteet ovat sellaiset, että pastoreista, jotka edustavat kirkon perinteen mukaista käsitystä papinvirasta, päästään eroon.
Kun sain ilmoituksen, että eroanomukseni on hyväksytty, minua hieman hymyilytti. Kaksi vammalalaista luottamushenkilöä yritti pari viikkoa sitten jättää luottamustehtävänsä seurakunnassa - toinen paikkansa kirkkovaltuustossa ja toinen lapsi- ja perhetyön johtokunnassa. Lehtitiedon mukaan he perustelivat eronpyyntöään sillä, että seurakuntaa johdetaan tällä hetkellä huonosti. Toinen eroa pyytäneistä mainitsi perusteluksi myös sen, että Markus Malmivaaraa ja minua on kohdeltu huonosti. Heille ei myönnetty eroa. Lehti kertoi, etteivät perustelut olleet riittäviä. Varmaankin kirkkoneuvoston ratkaisu perustui johonkin kirkkolainsäädännön kohtaan. Silti hymyilytti - silloin kun luin tästä ja nyt kun sain kirjeen kapitulista. Tuntuu, että eletään aika kaukana menneisyydessä, jos ei pääse eroon luottamustoimestaan, kun sitä tahtoo. Toisaalta on hyvä, mikäli nämä hyvät luottamushenkilöt jatkavat tehtävissään.
Eilen tukirenkaaseeni ilmoittautui 88. perhe. Olen iloinnut siitä, että näin moni haluaa olla tässä hankkeessa mukana. Jos vielä löytyy 12 perhettä tai yksittäistä tukijaa, sitten on se määrä, jota pidän merkkinä siitä, että suunniteltu tehtävä on tarkoitettu minulle. Kerron tarkemmin tehtävästä nettipäiväkirjani kirjoituksissa 14.3. ja 28.3. Ilmoittautua voi Jouni Perttulalle (jouni.perttula@kopteri.net), Seppo Laaksoselle (sirse.laaksonen@pp.inet.fi) tai minulle (jari.rankinen@kopteri.net).
Tulevana sunnuntaina on sanajumalanpalvelus Karkun evankelisella opistolla. Jumalanpalvelus alkaa klo 11 - kuten kaikkina sunnuntaina huhtikuussa. Jumalanpalveluksen toimittaa Pasi Hujanen. Pasi toimii lähetystyössä Venäjällä Inkerin kirkon palveluksessa. Kanttorina on Kullervo Puumala ja Helsingin evankelinen kuoro laulaa. Kuorolla on leiri opistolla. Lapsille on saarnan aikana pyhäkoulu. Lämpimästi tervetuloa! Toivottavasti tavataan monien kanssa.
Tuomiokapituli oli myöntänyt samassa kokouksessa eron virasta kolmelle pastorille, jotka torjuvat naispappeuden: Pauli Huhtiselle, Risto Auermalle ja minulle. Pauli on tällä hetkellä Australiassa siirtolaispappina ja Risto ajaa tietääkseni linja-autoa Porissa ja sen lähistöllä. Otteet ovat sellaiset, että pastoreista, jotka edustavat kirkon perinteen mukaista käsitystä papinvirasta, päästään eroon.
Kun sain ilmoituksen, että eroanomukseni on hyväksytty, minua hieman hymyilytti. Kaksi vammalalaista luottamushenkilöä yritti pari viikkoa sitten jättää luottamustehtävänsä seurakunnassa - toinen paikkansa kirkkovaltuustossa ja toinen lapsi- ja perhetyön johtokunnassa. Lehtitiedon mukaan he perustelivat eronpyyntöään sillä, että seurakuntaa johdetaan tällä hetkellä huonosti. Toinen eroa pyytäneistä mainitsi perusteluksi myös sen, että Markus Malmivaaraa ja minua on kohdeltu huonosti. Heille ei myönnetty eroa. Lehti kertoi, etteivät perustelut olleet riittäviä. Varmaankin kirkkoneuvoston ratkaisu perustui johonkin kirkkolainsäädännön kohtaan. Silti hymyilytti - silloin kun luin tästä ja nyt kun sain kirjeen kapitulista. Tuntuu, että eletään aika kaukana menneisyydessä, jos ei pääse eroon luottamustoimestaan, kun sitä tahtoo. Toisaalta on hyvä, mikäli nämä hyvät luottamushenkilöt jatkavat tehtävissään.
Eilen tukirenkaaseeni ilmoittautui 88. perhe. Olen iloinnut siitä, että näin moni haluaa olla tässä hankkeessa mukana. Jos vielä löytyy 12 perhettä tai yksittäistä tukijaa, sitten on se määrä, jota pidän merkkinä siitä, että suunniteltu tehtävä on tarkoitettu minulle. Kerron tarkemmin tehtävästä nettipäiväkirjani kirjoituksissa 14.3. ja 28.3. Ilmoittautua voi Jouni Perttulalle (jouni.perttula@kopteri.net), Seppo Laaksoselle (sirse.laaksonen@pp.inet.fi) tai minulle (jari.rankinen@kopteri.net).
Tulevana sunnuntaina on sanajumalanpalvelus Karkun evankelisella opistolla. Jumalanpalvelus alkaa klo 11 - kuten kaikkina sunnuntaina huhtikuussa. Jumalanpalveluksen toimittaa Pasi Hujanen. Pasi toimii lähetystyössä Venäjällä Inkerin kirkon palveluksessa. Kanttorina on Kullervo Puumala ja Helsingin evankelinen kuoro laulaa. Kuorolla on leiri opistolla. Lapsille on saarnan aikana pyhäkoulu. Lämpimästi tervetuloa! Toivottavasti tavataan monien kanssa.
posted by Jari Rankinen | 5:34 ip.
29 Comments:
Hyvä Jari Rankinen
Minustakin viime vaiheet seurakunnassa työskennellessäni tuntuvat raskailta. Ei ole ollut helppoa alaisensa ja työtoverinsa kanssa, joka kiistää kollegoidensa pappeuden ja joka kieltäytyy kirkkonsa uskontulkinnasta. Kirjoitat myös valheellisia tulkintoja saamastasi kohtelusta. Kirkon uskon sijaan tarjoat oman pään teologiaa, separatismia ja skismaa, riitaa ja Kristuksen seurakunnan hajottamista.
Minuun on ottanut yhteyttä eräs naispuolinen teologi, joka on kertausharjoituksissasi määrätty alaisuuteesi. Hänelle olet sotilaspapin työn sijaan tarjonnut keittiöapulaisen ja lastesi hoitajan tehtäviä. Et tietysti halveksi naisia, onhan sinulla onneksi viisas vaimo. Työssäsi seurakunnassa ja ilmeisesti puolustuslaitoksessakin sorrat ja halveksit naista, kollegaasi.
Jälkeesi jättämä virkaura on tuottanut karmeata jälkeä. Oletko itsekään perillä, kuinka monta virkavapautta ja muihin tehtäviin siirtymistä olet saanut aikaan omatuntosi palvomisessa. Kirkossa palvotaan Herraa, Jeesusta Kristusta. Ja ollaan Kristuksen palvelijoita.
Vammalan seurakunnassa ollaan siirtymässä kirkon uskon mukaiseen elämään. Pastorit palvelevat seurakuntalaisiaan valikoimatta työkohteitaan ja henkilöitä. Kasteessa Kristuksen seurakuntaan liitetyt ovat kaikki Jumalan lapsia ja armon perillisiä. Paimenen velvollisuus on tuoda tämä armo kaikille, ja paimenen velvollisuus pappislupausten myötä on toteuttaa tämä työnäky kaikkien kollegoittensa kanssa.
Kun messussa alttarilla palvelee pappi, ei siinä ole miestä tai naista. On yksi ja yhteinen paimenen virka. Sinutkin, Jari, on vyöttänyt toinen, Kristus. Et voi pappeudessasi irtautua vyöttäjästäsi. Kirkko on Kristuksen ruumis, se ja vain se antaa sinulle valtuudet ja oikeudet palvella seurakuntaasi. Missä se on nyt? Sen olet hyljännyt ja lähtenyt oman mielesi mukaisille seikkailuille.
Tervetuloa takaisin Jumalan valtakunnan työhön.
Hannu Kilpeläinen, teol.tri
Vammalan seurakunnan vs. kirkkoherra
P.S.
Kirjoituksessasi mainittu ja virkaeron Suomessa saanut pastori Pauli Huhtinen on seuraajani Australian Luterilaisen kirkon (LCA) Sydneyn Etelän Ristin suomalaiseesa seurakunnassa. Olin Australiassa työskennellessäni pappisedustajana LCA:n kirkolliskokouksessa. Ehdotukseni kirkolliskokousedustajuuden avaamisesta myös naisille hylättiin. Jäljet peloittavat.
Sama
Jos tuo kommentti on oikeasti Mr. Kilpeläisen niin aika karmeata tekstiä on.
Varsinkin tuo, että luterilaisella valtiokirkolla olisi monopoli Kristuksen seurakuntaan. Aivan naurettava ja valheellinen väite. Ev.luterilaisethan muuttavat raamatun käännöksistä lähtien oppinsa vallitsevien trendien mukaiseksi.
Kyllä luterilainen kirkko tulee nyt kaatumaan opillisesti ja varmasti pidemmällä aikavälillä myös kirkollisesti.
Ja hyvä näin, sillä paha henki tekee työtään luterilaisessa kirkossa. Siitä oivallinen osoitus tuon (Vammalan vs. kirkkoherran?) ilkeyttä ja pahuutta tihkuva kirjoitus yllä.
Itse tosin uskon, että kyseessä on palstalla pyörivä trolli, joka on välillä ateisti ja välillä taas jotain muuta.
Mutta kun tuossa kerrottiin tarinaa naispuolisesta teologista, joka kertausharjoituksissa oli määrätty Rankisen alaisuuteen etc, niin minulla olisi tässä aivan tarkistettavissa oleva tarina Suomen sotaväestä ja miten tämä yhteiskunta ja kirkko nykyisin makaa.
Pari vuotta sitten (nyt jo lakkautetun) Hyrylän it-patteriston pojat päättivät pitää juhlat vapaa-ajallaan kasarmin juhlasalissa. Päätettiin pitää pileet. Paikalla järjestettiin tanssiesitys, jossa varusmiesten tyttöystävät tanssivat lavalla vähissä vaatteissa.
Tasavallan presidentti puuttui asiaan ja teki selväksi ettei moinen epäsiveellisyys tule kysymykseen puolustusvoimissa.
Pari viikkoa tapauksen jälkeen Tasavallan Presidentti järjesti dragshown presidentinlinnassa.
Että tässä maassa ei ole vuosikymmeniin puhuttu asioista oikeilla nimillä, sillä on aina peljätty virkakoneiston kostoa.
No meikäläinen ei paljon pelkää, joten kyllä voin näin hienotunteisesti sanoa, että nykyinen valtiokirkon opillinen linja on johdettu aivan valtakunnan huipulta asti.
Minusta on koomillista, että joillekin piispoille myönnetään jo mitaleita valtiovallan taholta! Käsittämätöntä, mutta mitäpä voisi fariseuksilta muuta odottaakaan.
Mutta mitä näistä
Tsemiä Jari Rankiselle!!!!!! :)
Matti Vehviläinen
Kerava
En oikein
ps. en oikein käsittänyt mihin ensimmäinen kommentoija perusti väitteensä "yhdestä virasta". Ei ainakaan raamattuun.
Kai siitäkin sitten jaetaan pian mitaleita kuka parhaiten rakentaa aivan uuden opin valtiokirkolle.
Sama
Oikein, Matti vehviläinen. Ei uskota "Kilpeläistä" Kilpeläiseksi, sillä ei kukaan teologian tohtori kertoisi eteenpäin tuollaista yksityishenkilöltä saamaansa viestiä armeijassa mahdollisesti tapahtuneesta.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Näyttää siltä, että henkiien erottamisen armolahjalle on taas käyttöä On syytä olla varovainen nimimerkkien "Osmo Ojansivu" ja "Hannnu kilpeläinen" suhteen, eikä muodostaa mielipidettä näistä henkilöistä näidenn kirjoitusten pperusteella. Tässäkin blogissa on aivan liian helppo esiintyä kenä hyvänä. Nimim. Kilpeläisen jutussa pisti silmään puhe armeijan kertausharjoituksista. Mitä tekemistä esim.Rankisen lasten hoidolla voisi olla kertausharjoituksissa?
Olli Lehto
Kangasala
Onhan varusmiehiä muistaakseni laitettu rakentamaan kenraalille saunaakin, miksei sitten kertausharjoituksissa sotilaspastoria vahtimaan toisen pastorin lapsia.
Puhe yhdestä yhteisestä virasta on aivan raamatullista ja erityisesti luterilaista. Se perustuu 1. Pietarin kirjeen ajatuksiin: "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa (1. Piet. 2:9)."
Martti Pentti
Kotka
Hannu Kilpeläinen
Kirjoitat, miten olen toiminut kertausharjoituksessa. Se, mitä kirjoitat, ei pidä paikkaansa. En tiedä, mistä olet kuullut tai keksinyt jutun.
Olen toiminut monissa kertausharjoituksissa sotilaspappina - yleensä prikaatin pastorina, joskus pataljoonan pastorina. Prikaati on pataljoonasta seuraava taso ylöspäin. Pataljoonatason alapuolella ei suomalaisessa sotilasorganisaatiossa ole pastoria.
Yhdessäkään kertausharjoituksessa, jossa olen ollut, ei ole ollut naispuolista teologia. Tai tietysti on voinut olla jossakin tehtävässä, joka ei ole liittynyt kirkolliseen työhön. Teologikoulutuksen saanut nainen on voinut toimia vaikka pst-ryhmän johtajana. Jos tällainen tapaus on ollut, en ole tiennyt, että joukkoomme on kuulunut teologikoulutuksen saanut nainen.
Tällä hetkellä puolustusvoimien palveluksessa on yksi vakinainen naispuolinen sotilaspastori. Tietääkseni puolustusvoimiemme sodanajan kokoonpanossa sotilaspapin tehtäviin on sijoitettu muutama naispuolinen pastori. Näitä ei ole monta, koska vain muutama naispastori on suorittanut varusmiespalveluksen. Jos ei ole suorittanut varusmiespalvelusta, ei voi toimia sotilaspastorina. Kuten kirjoitin, yhdessäkään kertausharjoituksessa, jossa olen ollut, naispuolisia sotilaspastoreita ei ole ollut mukana. Tai oli yhdessä: ruotsalainen sotilaspastori. Hän toimi ruotsalaisten joukkojen pastorina. Minä en siinä harjoituksessa toiminut pastorin tehtävässä emmekä olleet ruotsalaisen sotilaspastorin kanssa samassa organisaatiossa. Tapasimme ja juttelimme ystävällisesti muistaakseni kaksi kertaa. Se on selvää, ettei hän käynyt harjoituksen lomassa meillä hoitamassa lapsia.
Et taida tietää, ettei sotilaspastorilla suomalaisessa sotilasorganisaatiossa yleensä ole alaisia. Prikaatin pastori, joka on siis sijoitettu korkeampaan portaaseen kuin pataljoonan pastori, ei ole pataljoonan pastorien esimies. Heidän esimiehensä on pataljoonan komentaja. Olen toiminut useita kertoja prikaatin pastorina mutta en siis näissäkään tapauksissa ole toiminut pataljoonan pastoreiden esimiehenä. Jos olisin määrännyt jonkun pataljoonan pastorin keittiöapulaiseksi tai hoitamaan lapsiani, luultavasti pataljoonan pastori olisi sanonut, etten voi käskyttää häntä tehtäviin. Se on selvää, että pataljoonan komentaja olisi nopeasti puuttunut asiaan. Hän olisi tehnyt selväksi, ettei minulla ole valtaa käskyttää hänen alaistaan. Hän päättää, mihin hän käyttää pastoriaan.
En muuten ole koskaan kertausharjoituksissa törmännyt tilanteeseen, että joku upseeri - myös sotilaspapin tehtävä on upseerin tehtävä - olisi määrätty keittiöapulaiseksi tai lasten hoitoon. Tällainen ei varmasti kenenkään upseerin kohdalla onnistuisi. Harjoituksen johtaja puuttuisi asiaan.
Hannu, kirjoitat tai levität siis perätöntä juttua. Jos olen täysin unohtanut jonkin tapauksen, pyydän, että kerrot, milloin ja missä kertomaasi on tapahtunut. Muita kommenttisi kohtia en pidä tarpeellisina kommentoida. Niistä asioista olen kirjottanut melkoisesti.
Matti Vehviläinen ja Olli Lehto epäilivät, voiko kommentin kirjoittaja oikeasti olla Vammalan vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen. Minä en epäile. Tyyli on sellainen, mihin olen tottunut. Varmaankin kirjoitus antaa käsitystä siitä, millaista oli toimia Hannu Kilpeläisen alaisena.
Jari Rankinen, Vammala
hannu kilpeläinen sanoi:
"Ei ole ollut helppoa alaisensa ja työtoverinsa kanssa, joka kiistää kollegojensa pappeuden ja joka kieltäytyy kirkkonssa uskontulkinnnasta."
Oonko mainittu uskontulkinta jo kirkon ainoa tullkinta ja oppi eli perinteinen virkanäkemys olisi harhaoppi? Vesa Pöyhtärin blogissa on kirjoitus, jonka mukaan Heikan lausunnon pohjalta omaksuttu linja voi juridisten tutkimusten valossa osoittautua kestämättömäksi.
Olli Lehto
Kangasala
Minua alkoi tämän viestin jälkeen kiinostaa tämä mystinen hannu kilpeläinen. Jos nimimerkin takaa todella paljastuu todellinen vs. kirkkoherra, joka levittää tälläistä tauhkaa, ei kyseessä liene olevan mikään villaisella painettava juttu.
Jos tämä on, kuten vakaasti mutulla uskon, pelkkää panettelua, voisi tästä nostaa aika näpsäkästi syytteen. Näyttääpä kilpeläinen vielä kirjoittavan, ei omissa yksityishenkilön nimissään, vaan vammalan vs. kirkkoherran ominaisuudessa.
Tässä ei puhuta enää teologiaa, vaan rankasti henkilökohtaisuuksiin menevää loanheittoa. Ei liene varmaankaan mahdoton homma selvittää niistä kertausharjoituksista, joihin Jari Rankinen olet osallistunut, sinun alaisuuteesi määrätyt henkilöt. En tunne puolustusvoimien dokumentointia tai vastuukysymyksiä, mutta luulisi jonkun tietävän, jos näin olisi tapahtunut.
Jos tämä todennetaan todellisen vs. Kilpeläisen kirjoittamaksi valheelliseksi maineentahraukseksi, niin se lienee rikollista? Jopa kirkkoherralta, jolle moni muu näyttää olevan sallittua.
Martti Pyykönen, Espoo
Teol. Yo
Hyvä Hannu Kilpeläinen.
Oletan, että olet itse tämän kommenttiketjun ensimmäisen viestin kirjoittaja. Luulen, että jätät vastaamatta tähän kirjoitukseen, mutta haluan siitä huolimatta ilmaista jotain ajatuksiani.
Oletko miettinyt, miten karmeata jälkeä sinun virkaurasi saattaa tuota vauhtia tuottaa monille kasteessa Kristuksen seurakuntaan liitetyille?
Hannu Kilpeläinen, uskotko kasteen ja kirkon jäsenyyden riittävän ihmisen pelastumiseen? Itse ainakin vahvasti pidän tärkeänä uskoa Kristuksen jumaluuteen ja sovitukseen omalla kohdalla. Kirkon jäseninä on paljon niitä, jotka väittävät uskovansa Jumalaan, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa. Kuinka tähän sitten tulisi suhtautua? "Väärin uskominen" ei siis haittaa mitään?
Entä Luukkaan evankeliumissa mainittu syntejään ristillä katunut rikollinen, jolle Jeesus lupasi paikan paratiisissa? Seurakuntahan ei silloin ollut vielä syntynyt, joten sen jäsenyyttä ja kastetta ei häneltä varmaankaan vaadittu. Mutta vaaditaanko sitä keneltäkään muultakaan, joka tekee elämänsä ehtoolla parannuksen, mutta ei syystä tai toisesta saa kastetta?
En voi omakohtaisesti tietää, millaista Jarin saama kohtelu on ollut, mutta on mielenkiintoinen väite, että hänen tulkintansa asiasta on valheellista. Miten jonkin asian tulkinta voi olla valheellinen? Tulkinnat voivat olla oikeita tai vääriä, mutta että valheellisia? Ylipäätään valehtelijalta näytät tosiasioiden valossa enemmän sinä kuin Jari. Anteeksi nyt vain, mutta kaipaan faktoja enkä valheita keneltäkään, kiitos. Jos Jari on valehtelija, saat luvan todistaa sen huomattavasti vedenpitävämmin kuin tähän asti olet tehnyt.
Auttaako separatismin, skismojen, riitojen ja Kristuksen seurakunnan hajottamisen ehkäisyyn sellainen mentaliteetti, jota virkaurallasi sovellat? Minun on Vammalassa ennen sinun sinne tuloasi töitä tehneenä hyvin vaikea kuvitella, että tilanne olisi nyt jotenkin parempi kuin silloin, kun työvuorojärjestelyjä vielä tehtiin.
Me ihmiset, minä etunenässä, olemme syntisinä hyvin huonoja rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiämme. Siihen kuitenkin tulee pyrkiä. Jarin ja Markuksen tulee pyrkiä rakastamaan sinua, Hannu, ja sinun tulee pyrkiä rakastamaan heitä. Vaikuttaa siltä, että kunnioituksen puute teidän - ainakin sinun ja Jarin - välillänne on ilmeistä. Jari on menettänyt kunnioituksensa sinuun ja sinun kunnioituksesi Jaria kohtaan - onko sitä koskaan ollutkaan? Olisi mielenkiintoista vain tietää, utelias kun olen.
Jos kuitenkin kirkon katto on korkealla ja seinät leveällä ja harhaoppiset papit saavat tehdä työtään kaikessa rauhassa, miksi ihmeessä mm. Jaria ja Markusta, joita ei harhaoppisiksi ole todettu, yritetään pakottaa tekemään vastoin omaatuntoaan? Meillä voi olla erilaiset omattunnot, mutta siitä huolimatta voimme olla saman armon alla. Paavalikin puhui siitä (taas kerran mainitsen tästä, toivottavasti ette ole tähän lopen kyllästyneet), miten epäjumalille uhratun lihan syöminen on synniksi sille, joka sitä omassatunnossaan pitää vääränä, mutta jos lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla, ei siinä ole mitään syntiä. Tämän vuoksi itse ajattelen tämän ehdonvallan asiaksi (jos olen oikein kyseisen termin ymmärtänyt; ellen, korjaisitteko asian). Jos Jari ja Markus kokisivat tekevänsä väärin mennessään alttaripalvelusta toimittamaan naispapin kanssa, miksi ihmeessä heitä painostetaan tekemään niin, jos kerran lääkärikin voi kieltäytyä abortin teosta omantuntonsa tähden?
Olen samaa mieltä, että kirkossa palvotaan Herraa, Jeesusta Kristusta ja ollaan Kristuksen palvelijoita. Mutta miten tämä näkyy tässä nykyisessä tilanteessa? Kärpäsistä tulee härkäsiä helposti aina silloin tällöin ihmissuhteissa (itselläni tietysti myös), mutta evankeliumin julistaminen ja se, millaisia hedelmiä tuotamme, olisi varmasti paljon tärkeämpää kuin tällainen mustamaalaaminen ja valehtelu.
Meidän tulisi itse kukin omalla kohdallamme rukoilla, mitä Jumala meidän tahtoo tekevän. Monesti itsekin sen unohdan ja teen vain omien mielihalujeni mukaan. Useammin saisin pysähtyä rehellisesti rukoilemaan, että Jumalan tahto saisi minunkin elämässäni tapahtua - ei sillä, ettenkö sitä koskaan tekisi, mutta liian harvoin yhtäkaikki.
Hannu Kilpeläinen. Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että ensin toiminnallasi olet aiheuttamassa Jari Rankisen irtisanoutumisen (vähintäänkin sen nopeutumisen koskien heinäkuun konfirmaatiota) ja sen jälkeen syytät häntä seurakunnan hylkäämisestä. Mitä puhetta tämä on? Jos Jari olisi jatkanut virassaan, hän olisi mitä todennäköisimmin kieltäytynyt jälleen tilanteen tullen menemästä alttarille naispapin kanssa. On luultavaa, että jossain vaiheessa tämä jatkuva toiminta olisi johtanut hänen pysyvään erottamiseen pappisvirasta (kun jo tässä vaiheessa hänet tuomittiin kolmen kuukauden ajaksi erotetuksi siitä, vaikka samasta asiasta Vesa Pöyhtäri sai kaksi kuukautta ja ainoastaan oman seurakunnan virasta, ei pappisvirasta ylipäätään). Olisiko häntä mahdollisesti tämänkin jälkeen saatu syytettyä siitä, että hän on hyljännyt seurakuntansa?
Hannu Kilpeläinen, sinä et voi Jarin mieltä tässä asiassa muuttaa. Olisi toki helpompaa, jos tässä asiassa ei erimielisyyksiä olisi (tässä tilanteessa tarkoittaa jopa minunkin mielestäni sitä, että alttaripalvelus naispapin kanssa olisi heidän mielestään mahdollinen), mutta yksin Jumala voi meidän mielemme muuttaa. Uskon vankasti, että ainakaan Jari ja Markus eivät näin kiusallaan ja naista alistaakseen toimi. Sen verran heitä kuitenkin tunnen.
Tahdon sydämestäni toivottaa siunausta. Kunpa voisimme olla sisaria ja veljiä ilman näitä inhottavia kahnauksia. Mutta syntisiä ihmisiähän me vain olemme. Herra kasvattakoon meitä kaikkia Pyhän Henkensä kautta uskossa enemmän Kristuksen kaltaisuuteen ja totuuden ymmärtämiseen.
Tuomo Viherjuuri, Helsinki
Tuolla Matti Pentin mainitsemalla raamatunkohdalla ei voi perustella naispappeutta.
Ei millään tavoin.
Matti Vehviläinen
Kerava
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Teol.tri Hannu Kilpeläinen kirjoitat mm. näin: ..."On yksi ja yhteinen paimenen virka...". (Siis miehelle ja naiselle)
Jari Rankisen noudattamaa linjaa nimität "Kirkon uskon sijaan tarjoat oman pään teologiaa,"
Raamattu ilmoittaa, että seurakunnan kaitsijan tulee olla mm.
1. Tim. 3:2 "Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan tai
1. Tim. 3:12 "Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään".
Tässä kohden on ilmeisesti ristiriita mainitsemasi kirkon uskon ja Raamatun välillä.
Sinällään paimenen velvollisuudet toki kohdistuvat kaikkiin seurakuntalaisiin, mutta näyttäisi siltä, että Raamattu on eri mieltä
kaitsijan/paimenen/palvelijan sukupuolesta.
Lieneköhän apostoli Paavali ymmärtänyt väärin Jumalan ilmoituksen (Gal. 1:11-12) vai olisiko niin, että se tahdotaan kirkossamme tulkita väärin, jotta kirkko miellyttäisi yleistämielipidettä?
Mielestäni Jari Rankisen vakaumus pohjautuu mitä vahvimmin Raamattuun, eikä suinkaan mihinkään "oman pään teologiaan".
Juha Hasanen, TK
Mikkeli
'Yhden vaimon mies' voi tarkoittaa monenlaista. Minusta sanonta sisältää ajatuksen, että seurakunnan johtajan sukupuolella on merkitystä vain hänen yksityiselämälleen. Hänen miehisyydellään ei ole mitään tekemistä seurakunnan paimentamisen kanssa. Hän ei siis ole seurakunnassa miehenä vaan johtajan tai palvelijan virkaa hoitamassa. Seurakunnan ainoa 'mies' on tietenkin Jeesus.
Martti Pentti
Kotka
Palaan vielä tämän kommenttiketjun ensimmäiseen kommenttiin. Aika moni on ihmetellyt, voiko kyseinen kommentti olla todella kirkkoherran sijaisen kirjoittama. Niin sopimattomalta heistä teksti on tuntunut.
Nettikeskustelun ongelma on, että toisten nimiä voidaan käyttää omien kirjoitusten alla. Tämä on tietysti ainakin moraalisesti väärin. Ihmettelyistä huolimatta itse ajattelen, että kirjoitus on kirkkoherran sijaisen laatima. Kuten kirjoitin, tyyli ja ajatukset ovat, mitä olen monta kertaa lukenut ja kuullut.
Jari Rankinen, Vammala
Palstalla käydyn keskustelun seuraaminen on ollut viihdyttävää. Nyt käytävä keskustelu on kuitenkin alkanut arveluttaa.
Tämän kommenttiringin alkuun on ilmestynyt Hannu Kilpeläisen nimellä teksti, josta monet ovat ihmetelleet, onko teksti autenttinen. Jari Rankisena esittäytyvä kirjoittaja on pariin otteeseen antanut käsittääkseni ymmärtää, että uskoo tekstin autenttisuuteen. Samoin Rankisena esiintyvä kirjoittaja on käsitykseni mukaan antanut ymmärtää, että vaikka Kilpeläisenä esiintyvän kirjoittajan teksti ei olisikaan autenttinen, se antaa oikean kuvan Kilpeläisen ajattelusta.
Tämän ehkä aiheettomasti ja tarkoittamatta muodostuneen käsityksen myötä minua on alkanut epäilyttää, että palstalla voi esiintyä muutakin epäautenttista materiaalia. Tarkoitan tällä, että mahdollisesti, jopa todennäköisesti palstalla nyt Jari Rankisena esiintyvä henkilö on jokin täysin toinen henkilö (voisiko olla sama kuin Hannu Kilpeläisenä esiintyvä henkilö?). Ehkäpä tänne siis kirjoittaa joku muu kuin Jari Rankinen haluten esiintyä Jari Rankisena.
Samalla pahoittelen, että tällä palstalla ja muussakin vastaavassa keskustelussa varsinainen keskustelun kohde, eli naispuoliset teologit ovat olleet varsin vähän äänessä. No, ehkä he ovat yleisesti ottaen sen verran fiksuja, että tietävät, miten parhaiten eteenpäin päästään.
Esko Kivisaari, Järvenpää
Hyvä Martti Pentti. En tiedä minkä linssin lävitse tarkastelet raamattuasi,mutta "yhden vaimon mies" tarkoittaa nimenomaan yhden vaimon miestä.
Siitä on vaikea kaivaa monimerkityksellisyyttä millään tavoin.
Miksi se on niin vaikea hyväksyä, että raamattu ei todellakaan auktorisoi naispappeutta vaan se on nykyluterilaista kirkkopolitiikkaa?
Ystävällisin terveisin
Matti Vehviläinen
Kerava
Mikä sitten olisi 'yhden vaimon miehen' vastakohta, joka ei ole kelvollinen johtamaan tai palvelemaan seurakuntaa? Eiköhän se olisi 'naistenmies'?
Martti Pentti
Kotka
Hyvä Martti Pentti. Minulla ei ole aavistustakaan mistä sinä puhut.
Toivottavasti sinulla itselläsi on, mutta en noilla eväillä lähtisi puolustamaan naispappeutta.
Matti Vehviläinen
Kerava
Ei naisten hyväksymistä Suomen kirkon papeiksi tarvitsekaan puolustaa. Se on kirkolliskokouksessa päätetty jo kaksikymmentä vuotta sitten. Tarkoitukseni on kertoa, miksi sitä ei mielestäni myöskään tarvitse vastustaa. En kuitenkaan laadi asiasta perusteellista (ja pitkää) esitystä, vaan kommentoin keskustelussa esiin tulleita ajatuksia, jotka perustuvat usein tarkoitushakuisiin raamatuntulkintoihin. En tosin ihan ymmärrä, mikä se tarkoitus on.
Martti Pentti
Kotka
Esko Kivisaari kaipaili naisteologien kommentteja tälle palstalle.
"Ehkä he ovat yleisesti ottaen sen verran fiksuja, että tietävät, miten parhaiten eteenpäin päästään", hän kirjoittaa.
Ilmeisesti hän tarkoittaa naisteologeilla nimenomaan naispastoreita. Eihän ongelma ole enää heidän. Heillä on piispojen liikuttavan yksimielinen rintama tukenaan ja Heikan paperi lopullisesta ratkaisusta. Suuren yleisön sympatia on aivan varmasti näiden syrjittyjen naisraukkojen puolella.
Meille paimenen virkaa miehelle kuuluvana pitäville naisteologeille sen sijaan kirkossamme ei enää ole elintilaa. Ei edes haluta tarjota messuja, joihin voisi vapain sydämin osallistua.
Tukahduttamiskuolema kirkossa on saanut hakeutumaan apostolisiin jumalanpalvelusyhteisöihin esimerkiksi Luther-säätiössä. Se on luonnollinen seuraus tästä kaikesta.
Mari Hiltunen, naisteologi, Valkeala
Kommenttiketjussa perusteltiin "yhtä yhteistä" virkaa 1. Piet. 2:9 kohdalla. Jakeessa kyllä puhutaan pappeudesta, mutta nimenomaan yleisestä eli yhteisestä pappeudesta, ei paimenvirasta.
Yhteinen pappeus on juuri sitä, mitä jakeessa sanotaankin. Sitä, että jokainen Kristukseen uskova on hänen todistajansa, eikä edes voisi olla olematta sitä, koska Pyhä Henki asuu hänen sisimmässään.
Erityisestä pappeudesta eli paimenvirasta eli seurakunnan kaitsijan tehtävästä eli johto- ja opetustehtävästä tässä jakeessa ei kuitenkaan puhuta mitään.
Päivi Luukkainen
Jyväskylä
Hyvä Martti Pentti. Sinähän syytät toisia keskustelijoita omista tulkinnoistasi. :)
Sinä itse pyrit tulkitsemaan raamattua omien näkökantojesi ja halujesi vipuvarreksi.
Vaikea on kamelin silti tosiaan mennä neulansilmästä läpi.
Tunnusta reilusti ettet hyväksy raamattua ylimmäksi auktoriteetiksi mitä tulee kristinuskoon.
Vastaat ehkä, että Jeesus on ylin auktoriteetti. Meille Jeesus kuitenkin avautuu juuri raamatun kautta.
Ei siinä ole mitään tuomittavaa jos haluat mennä ev.lut kirkon matkassa.
Eikö kuitenkin ole niin, että sisimmässäsi olet jo epäilevällä kannalla koko ev.lut kirkkoon?
No, tämä nyt on tällaista kotipsykologiaa, jota ei niin turhan vakavasti kannata ottaa, varsinkaan itseensä. :)
Ystäväsi ajassa ja hengessä.
Matti Vehviläinen
Kerava
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kaikki raamatuntulkinnat ovat jollakin lailla tarkoitushakuisia. Uuden testamentin eri kirjoillakin on omat toisistaan poikkeavat tarkoituksensa. Tämän tunnustaminen omalla kohdallaankin on tärkeää. Jonkin ryhmän tai yksityisen ihmisen omiin tarkoituksiin soveltuvan tulkinnan pitäminen lopullisena totuutena on harha, jota vastaan kirjoitan. On säilytettävä avoin mieli ja luettava itse Raamattua yhä uudestaan.
Martti Pentti
Kotka
Moi taas.
Martti Pentti kirjoitti:
On säilytettävä avoin mieli ja luettava itse Raamattua yhä uudestaan.
Tuo on hyvä konsti. Lukea Raamattua yhä uudestaan - eikä vain itse, vaan nöyrästi tunnustaen, että Pyhä Henki voi sitä paremmin avata ja sitä rukoillen.
Luin eräästä blogista ja sen kommenteista hyvän huomion. Kerron omin sanoin jotakin siitä, mitä siinä sanottiin.
On hyvä seurata, millä asioita perustellaan. Onko kyseessä Raamattu, tunnustuskirjat vai yhteiskunnan lait...?
Auktoriteettina kirkossa monesti tuntuu olevan tuo jälkimmäinen, eikö totta? Monesti tehdään vain temppuja, että saadaan näyttämään asia myös raamatulliselta, vaikka tavoitteena onkin ennemmin mm. status quon ylläpitäminen... Avoimesti asioita tutkiessa huomaa monesti, miten asia oikeasti on.
Oman pään teologiasta
Hannu Kilpeläinen (ainakin nimimerkki;-) syyttää Jari Rankista "oman pään teologian tarjoamisesta" kirkon uskon sijasta. Tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että Jari Rankinen on kehittänyt itse näkemyksensä. Kuten tunnettua, tämä Jarin edustama näkemys on kirkkohistoriassa vallitseva ja jos ajatellaan globaalia una sanctaa, niin enemmistö puoltaa Jarin edustamaa virkakäsitystä.
Riippumatta siitä, millaisia näkemyksiä asian tiimoilta vaalitaan, olisi syytä käyttää hillittyjä ja harkittuja argumentteja...ihan markkinoinnin kannaltakin.
Matti Kankaanniemi, Tyrvää
Vaikka olin vannonut itselleni, etten tähän keskusteluun laita sormeani, olisi kai pitänyt jättää vannomatta ja olla puheeni vain "ei, ei"...
Tarkastellaan nyt tätä raamatunkohtaa 1.Tim 3 ihan vain v. 1992 käännöksen tasolla ja otetaan käännösteksti sellaisenaan ilman syvällisempää eksegeettistä tarkastelua, vaikka se olisi varmasti tarpeen.
Jakeissa 2-7 puhutaan "seurakunnan kaitsijasta" ja mainitaan, että "seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies". Nyt on siis loogisesti kaksi mahdollisuutta: teksti otetaan sellaisenaan -- kirjaimellisen merkityksen mukaan -- tai vaihtoehtoisesti tehdään joku muu tulkinta.
Jos teksti tulkitaan kirjaimellisesti, on hylättävä kaikki sellaiset seurakunnan kaitsijat, joilla on muu määrä vaimoja kuin yksi. Toisin sanoen naimattomat ja moniavioiset eivät kelpaa. Mikäli naimaton mies hyväksytään seurakunnan kaitsijaksi, on astuttu kirjaimellisen tulkinnan ulkopuolelle. (Samalla lentävät ulos "vanhauskoisten" vetoomukset katoliseen traditioon samansisältöisenä, siellähän paavista alkaen papit ovat naimattomia.)
Naimisissa olon vaatimus seurakunnan kaitsijan osalta korostuu, kun tekstissä mainitaan omasta perheestä huolehtiminen edellytyksenä seurakunnasta huolehtimiselle: "Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?" (j. 4-5)
Mikäli naimaton ja/tai perheetön mies hyväksytään seurakunnan kaitsijaksi, tekstiä on tulkittu muulla kuin kirjaimellisella tavalla ja asetutaan sitten kirjoittajien kuvaamaan kategoriaan, jossa "uskon ylin ohje on muu kuin raamatun kirjain".
Jakeissa 8-13 puhutaan "seurakunnanpalvelijan" ominaisuuksista. Ensin luetellaan joitakin yleisiä kriteerejä, ja sen jälkeen mainitaan, että "samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia." (j. 11). Sen jälkeen mainitaan samat perheellisyyden vaatimukset kuin mitä on aiemmin mainittu seurakunnan kaitsijan osalta.
Jälleen tulkinnan osalta on kaksi polkua: mikäli teksti otetaan kirjaimellisesti, on hylättävä naimattomat ja perheettömät miehet myös seurakunnan kaitsijoina. Tällöin tosin tulee ongelmaksi, mitä tarkoittaa vaatimus naisten arvokkuudesta, koska se on mainittu seurakunnan palvelijoiden ominaisuuksia koskevan luettelon yhteydessä, ja koska naisten tulee samoin olla arvokkaita.
Kirjaimellinen tulkinta johtaa siis joko umpikujaan tai sitten on johdonmukaisuuden nimissä vaadittava, että perheettömät ja naimattomat miehet eivät myöskään saa toimia ainakaan seurakunnan kaitsijoina. Tällöinkin epäselväksi jää, mitä tarkoittavat vaatimukset naisten luonteesta seurakunnan palvelijoiden yhteydessä.
Mikä tahansa muu tulkinta sitten tehdäänkään, ollaan astuttu kirjaimellisen raamatun noudattamisen ulkopuolelle ja "ihmisjärkisen tulkinnan" tielle.
Lisäksi, jotta kirjaimellinen tulkinta olisi kestävä, olisi perusteltava, miten ja miksi 1. Tim:ssa käytetyt ilmaisut "seurakunnan kaitsija" ja "seurakunnan palvelija" vastaavat Suomen ev.lut. kirkon virkoja. Muuten ollaan jälleen "ihmisjärkisen selityksen" polulla.
Tarkoitukseni on osoittaa, että myös 1. Timoteuskirjeen tekstiä on tulkittava: sitä ei voi ottaa sellaisenaan. On varmaa, että tekstillä on joku merkitys. Sitä, mikä tuo merkitys alun alkaen oli, ja sitä, mitä teksti tarkoittaa meille kristittyinä ja luterilaisina tänään, on syytä pohtia tarkkaan ja visusti. Ei ole olemassa oikotietä, jossa raamattua voi lukea seurakuntaelämän kirjallisena opaskirjana.
Sen takia korostan, että molempien virkakantojen edustajat ovat tehneet raamatusta tulkinnan. On älyllistä epärehellisyyttä väittää, että "perinteinen virkakanta" on yksiselitteisesti "raamatun mukainen".
Heikki Kuutti Uusitalo, TM
Buenos Aires
Heikki Kuutti Uusitalo,
hyvähän se on, että esität näkemyksiäsi täällä. Minusta ne ovat hyvin perusteltuja ja ajatuksia herättäviä. Harmillista, että sen paremmin tämä viimeisin kuin jo aiemminkin lähettämäsi kommentti eivät ole herättäneet keskustelua.
Jani Salminen
HKI
Lähetä kommentti
<< Home