Mitä kuuluu 100 vuoden kuluttua?
Pidin eilen Vammalan Karkun kirkossa alla olevan saarnan. Kirkossa oli paljon väkeä - nuorempia ja vanhempia.
-----
Tämä on luultavasti toiseksi viimeinen saarna, jonka saan pitää Vammalan seurakunnan kirkossa. Viimeisen pidän parin tunnin kuluttua Suodenniemellä. Voi olla, että saan saarnata konfirmaatiojumalanpalveluksessa heinäkuussa. En vielä tiedä.
Mitä haluan sanoa viimeisessä saarnassani Karkun kirkossa? Neljä asiaa.
Niistä ensimmäinen: Ei tarvitse jäädä ahdistavaan epävarmuuteen. Ei tarvitse elää vailla kestävää perustaa.
On tavallista, että sanotaan: Ei voi tietää. On vain mielipiteitä, käsityksiä, ajatuksia, ja niitä lukematon loukko. Ei ole mitään varmaa. Ei voi tietää, mikä on oikein, mikä väärin. Mitä pitäisi tehdä, mitä ei saa tehdä? Ei voi tietää, onko Jumala olemassa vai ei. Tai onko mitään tämän elämän jälkeen? Jos jotakin on, ei voi tietää, kenelle käy hyvin, kun tämä elämä loppuu, kenelle ei käy hyvin. Tarkoitan ahdistavalla epävarmuudella tällaista – ei voi tietää, on vain suuri joukko mielipiteitä.
Sanoin, ettei tarvitse jäädä ahdistavaan epävarmuuteen. Mistä voi tietää? Jumala on puhunut. Hän, joka on luonut meidät, on puhunut ja puhuu Raamatussa. Siinä hän kertoo, mikä on oikein, mikä väärin. Siinä Jumala ilmoittaa, että hän on. Siinä Jumala kertoo, että sinä olet arvokas, valtavan arvokas. Myös niin arvokas että sinut on tarkoitettu ikuiseen elämään, taivaaseen, Jumala luo. Raamattu kertoo, miten pääsee taivaaseen tämän elämän jälkeen.
Ei Raamattu kerro kaikkea – niin että voisi tietää kaiken. Ei edes melkein kaikkea. Mutta se kertoo tarpeeksi. Ja sen, mitä se kertoo, voi tietää. Siihen voi luottaa. Sen varaan voi rakentaa. Se kestää tässä elämässä ja tämän elämän jälkeen.
Joskus sanotaan: Eikö tällainen luottamus Raamattuun ole kuin kahle? Sitä se ei ole. Luottamus Raamattuun on vapautta. Se on vapautta ahdistavasta epävarmuudesta. Se on sitä, ettei tarvitse harhailla kuin pohjattomalla, loputtomalla suolla. Jalkojen alla on luja, kestävä perusta.
Ei minusta ole. Ei minusta ole taivaaseen. En kelpaa Jumalalle. En riitä hänelle. Olen tällainen kuin olen – paha ihminen, pahaa tehnyt. Tuntuuko sinusta tältä? Ehkä tuntuu useinkin. Tai olen liki varma: ainakin joskus ajattelet tai tulet ajattelemaan näin. Raamattu sanoo, että sinusta on. Kelpaat Jumalalle. Kelpaat taivaaseen. Kristus on kuollut ja sovittanut synnit. Ja sen takia kelpaat. Ei tarvitse jäädä tähän ajatukseen: ei minusta ole. Ei tarvitse jäädä ahdistavaan epävarmuuteen. Kristuksen takia kelpaamme pyhälle Jumalalle. En ikinä uskaltaisi uskoa näin, ellei Raamattu sanoisi niin. Ja ellen voisi sanoa: Siis Jumala itse sanoo näin. Että uskoo tällä tavalla – kelpaan Jumalalle, olen matkalla taivaaseen, koska Raamattu lupaa niin – se on vapautta. Parasta vapautta.
Toinen asia: Kun tiedät, mikä on oikein, toimi sen mukaan. Kun tiedät, että näin sinun tulee tehdä, tee niin.
Mistä tietää, mitä tulee tehdä? Sanoin: Jumala puhuu Raamatussa. Raamatussa hän kertoo, mikä on oikein. Moniin asioihin Raamattu ottaa kantaa. Se sanoo: Älä varasta – älä kaupasta, kaverilta, vihamieheltä, valtiolta verotuksessa. Älä edes vähän. Se sanoo: Älä likaa toisen mainetta perättömillä puheilla. Älä vaikka se olisi sinusta hauskaa tai se palvelisi sinun tarkoituksiasi. Tai Raamattu sanoo: Anna toiselle anteeksi. Kun hän pyytää sinulta anteeksi – vaikka hän olisi loukannut sinua niin kipeästi. Mitä Raamattu käskee tai kieltää, se on oikein. Toimi sen mukaan.
On myös asioita, joihin Raamattu ei ota kantaa tai ei sano selvästi, miten tulisi toimia. Kuuntele näissä asioissasi omantuntosi ääntä. Mieti, mikä on oikea tapa toimia. Kysy sitä rukoillen. Ja kysy Raamattua tutkien. Ehkä tulee selväksi: näin minun on toimittava. Jos se selviää, toimi sen mukaan.
Jos toimii niin kuin tietää oikeaksi, siitä voi seurata vaikeuksia. Saattaa olla vaikea tehdä toisin kuin monet muut. Siitä voi joutua kovan arvostelun kohteeksi. Voi olla, että sen takia menettää paljon sellaista, mitä ei menettäisi, jos tekisi toisin. Silti innostan toimimaan sen mukaan, minkä tietää oikeaksi. Jos niin toimii, ihminen säilyy ehjänä, ehkä kovissakin myrskyissä. Että toimii niin kuin tietää oikeaksi, siitä saa voimaa. Hyvällä omallatunnolla on hyvä elää. Huonolla omallatunnolla on raskasta olla. Usein ihminen, joka yrittää elää huonolla omallatunnolla, särkyy eikä jaksa.
Niissä asioissa, joissa Raamattu ei sano selvästi, miten tulee toimia, kristityillä voi olla erilaisia toimintatapoja. Yksi päätyy yhteen ratkaisuun, toinen toiseen. Kunpa osaisimme tällaisissa asioissa kunnioittaa toisiamme ja toistemme ratkaisuja. Emme saisi pakottaa toista sellaiseen, mihin toinen ei ole valmis. Rakkautta tällaisissa asioissa on antaa toisen toimia niin kuin hän kokee oikeaksi. Enkä nyt tarkoita vain yhtä asiaa. Asioita, joissa pitäisi toimia näin, on paljon.
Kolmas asia: Se on tärkeää, miten pärjää koulussa. Tai miten pärjää elämässä? Mutta kaikkein tärkein näistä kumpikaan ei ole. Se voi olla tärkeää, että menestyy harrastuksessa. Tai että on terve. Tai että on rahaa ja saa, mitä rahalla saa. Mutta näistäkään mikään ei ole se tärkein. Mikä on tärkein? Eräs vanha pappi vastasi kysymykseen näin: Kaikkein tärkeintä on, mitä meille kuuluu 100 vuoden kuluttua.
Mitä kuuluu 100 vuoden kuluttua? Eihän meistä kukaan elä täällä 100 vuoden kuluttua. Tuskin eläkään - täällä. Mutta ei kaikki lopu siihen, että tämä elämä loppuu. Elämä jatkuu tämän elämän jälkeen. On ikuisuus. Raamatusta luemme, että ovat ne kaksi mahdollisuutta: taivas tai kadotus. Vielä tärkeämpää kuin mikään muu tärkeäkään asia on, mitä meille kuuluu 100 vuoden kuluttua. Olemmeko taivaassa vai jääneet sen ulkopuolelle? Tärkeintä on päästä taivaaseen.
Uskossamme on myös vaikeita asioita. Niitä joita ei ymmärrä tai joita on vaikea hyväksyä. Kadotus on varmasti niitä. Siihen liittyy monia vaikeita kysymyksiä. Todelliseen uskoon kuuluvat myös vaikeat asiat. Sellaiset joiden kanssa joutuu painimaan ja joita vastaan kapinoi. Virhe on, että yrittää poistaa ne uskosta. Yrittää tehdä uskosta helpomman kuin se on. Siinä yrityksessä käy niin, että kadottaa lopulta koko uskon. Ja eihän voi olla niin, että kadotus on, mikäli me olemme sitä mieltä, että se on. Tai sitä ei ole, jos meistä tuntuu, ettei sitä ole. Ei kadotus lakkaa olemasta meidän päätöksellämme. Se on, koska Jumala kertoo Raamatussa, että se on.
Neljäs ja viimeinen asia: Miten pääsee taivaaseen? Ei tarvitse yrittää ansaita. Ei tarvitse yrittää tulla niin hyväksi, että sen takia pääsisi taivaaseen. Eikä tämä onnistuisi meiltä. Emme ikinä pysty ansaitsemaan taivasta. Jeesus kuoli ja sovitti syntimme. Hän nousi kuolleista. Näin hän avasi meille taivaan. Jeesus on järjestänyt meille pääsyn taivaaseen.
Saa uskoa Jeesukseen. Turvautua häneen – mitä hän on tehnyt puolestamme. Saa uskoa sellaisena kuin on. Ja Raamattu lupaa: se, joka kastettuna uskoo Jeesukseen, pelastuu taivaaseen.
Meidän ei tarvitse ansaita. Se ei tarkoita, että sitten voi elää miten vain. Voi elää välittämättä, mitä Jumala sanoo oikeasta ja väärästä. Juuri tämä innostaa meitä kuuntelemaan, mitä Jumala puhuu. Ottamaan todesta, mitä hän sanoo. Pyytämään voimaa noudattaa hänen tahtoaan. Tämä että Jumala rakastaa meitä. Rakastaa niin paljon, että antoi Poikansa meille pelastajaksi. Se innostaa meitä, että Jeesus järjesti meille pääsyn taivaaseen. Eikä meidän tarvitse yrittää ansaita, suorittaa ja tehdä.
-----
Tämä on luultavasti toiseksi viimeinen saarna, jonka saan pitää Vammalan seurakunnan kirkossa. Viimeisen pidän parin tunnin kuluttua Suodenniemellä. Voi olla, että saan saarnata konfirmaatiojumalanpalveluksessa heinäkuussa. En vielä tiedä.
Mitä haluan sanoa viimeisessä saarnassani Karkun kirkossa? Neljä asiaa.
Niistä ensimmäinen: Ei tarvitse jäädä ahdistavaan epävarmuuteen. Ei tarvitse elää vailla kestävää perustaa.
On tavallista, että sanotaan: Ei voi tietää. On vain mielipiteitä, käsityksiä, ajatuksia, ja niitä lukematon loukko. Ei ole mitään varmaa. Ei voi tietää, mikä on oikein, mikä väärin. Mitä pitäisi tehdä, mitä ei saa tehdä? Ei voi tietää, onko Jumala olemassa vai ei. Tai onko mitään tämän elämän jälkeen? Jos jotakin on, ei voi tietää, kenelle käy hyvin, kun tämä elämä loppuu, kenelle ei käy hyvin. Tarkoitan ahdistavalla epävarmuudella tällaista – ei voi tietää, on vain suuri joukko mielipiteitä.
Sanoin, ettei tarvitse jäädä ahdistavaan epävarmuuteen. Mistä voi tietää? Jumala on puhunut. Hän, joka on luonut meidät, on puhunut ja puhuu Raamatussa. Siinä hän kertoo, mikä on oikein, mikä väärin. Siinä Jumala ilmoittaa, että hän on. Siinä Jumala kertoo, että sinä olet arvokas, valtavan arvokas. Myös niin arvokas että sinut on tarkoitettu ikuiseen elämään, taivaaseen, Jumala luo. Raamattu kertoo, miten pääsee taivaaseen tämän elämän jälkeen.
Ei Raamattu kerro kaikkea – niin että voisi tietää kaiken. Ei edes melkein kaikkea. Mutta se kertoo tarpeeksi. Ja sen, mitä se kertoo, voi tietää. Siihen voi luottaa. Sen varaan voi rakentaa. Se kestää tässä elämässä ja tämän elämän jälkeen.
Joskus sanotaan: Eikö tällainen luottamus Raamattuun ole kuin kahle? Sitä se ei ole. Luottamus Raamattuun on vapautta. Se on vapautta ahdistavasta epävarmuudesta. Se on sitä, ettei tarvitse harhailla kuin pohjattomalla, loputtomalla suolla. Jalkojen alla on luja, kestävä perusta.
Ei minusta ole. Ei minusta ole taivaaseen. En kelpaa Jumalalle. En riitä hänelle. Olen tällainen kuin olen – paha ihminen, pahaa tehnyt. Tuntuuko sinusta tältä? Ehkä tuntuu useinkin. Tai olen liki varma: ainakin joskus ajattelet tai tulet ajattelemaan näin. Raamattu sanoo, että sinusta on. Kelpaat Jumalalle. Kelpaat taivaaseen. Kristus on kuollut ja sovittanut synnit. Ja sen takia kelpaat. Ei tarvitse jäädä tähän ajatukseen: ei minusta ole. Ei tarvitse jäädä ahdistavaan epävarmuuteen. Kristuksen takia kelpaamme pyhälle Jumalalle. En ikinä uskaltaisi uskoa näin, ellei Raamattu sanoisi niin. Ja ellen voisi sanoa: Siis Jumala itse sanoo näin. Että uskoo tällä tavalla – kelpaan Jumalalle, olen matkalla taivaaseen, koska Raamattu lupaa niin – se on vapautta. Parasta vapautta.
Toinen asia: Kun tiedät, mikä on oikein, toimi sen mukaan. Kun tiedät, että näin sinun tulee tehdä, tee niin.
Mistä tietää, mitä tulee tehdä? Sanoin: Jumala puhuu Raamatussa. Raamatussa hän kertoo, mikä on oikein. Moniin asioihin Raamattu ottaa kantaa. Se sanoo: Älä varasta – älä kaupasta, kaverilta, vihamieheltä, valtiolta verotuksessa. Älä edes vähän. Se sanoo: Älä likaa toisen mainetta perättömillä puheilla. Älä vaikka se olisi sinusta hauskaa tai se palvelisi sinun tarkoituksiasi. Tai Raamattu sanoo: Anna toiselle anteeksi. Kun hän pyytää sinulta anteeksi – vaikka hän olisi loukannut sinua niin kipeästi. Mitä Raamattu käskee tai kieltää, se on oikein. Toimi sen mukaan.
On myös asioita, joihin Raamattu ei ota kantaa tai ei sano selvästi, miten tulisi toimia. Kuuntele näissä asioissasi omantuntosi ääntä. Mieti, mikä on oikea tapa toimia. Kysy sitä rukoillen. Ja kysy Raamattua tutkien. Ehkä tulee selväksi: näin minun on toimittava. Jos se selviää, toimi sen mukaan.
Jos toimii niin kuin tietää oikeaksi, siitä voi seurata vaikeuksia. Saattaa olla vaikea tehdä toisin kuin monet muut. Siitä voi joutua kovan arvostelun kohteeksi. Voi olla, että sen takia menettää paljon sellaista, mitä ei menettäisi, jos tekisi toisin. Silti innostan toimimaan sen mukaan, minkä tietää oikeaksi. Jos niin toimii, ihminen säilyy ehjänä, ehkä kovissakin myrskyissä. Että toimii niin kuin tietää oikeaksi, siitä saa voimaa. Hyvällä omallatunnolla on hyvä elää. Huonolla omallatunnolla on raskasta olla. Usein ihminen, joka yrittää elää huonolla omallatunnolla, särkyy eikä jaksa.
Niissä asioissa, joissa Raamattu ei sano selvästi, miten tulee toimia, kristityillä voi olla erilaisia toimintatapoja. Yksi päätyy yhteen ratkaisuun, toinen toiseen. Kunpa osaisimme tällaisissa asioissa kunnioittaa toisiamme ja toistemme ratkaisuja. Emme saisi pakottaa toista sellaiseen, mihin toinen ei ole valmis. Rakkautta tällaisissa asioissa on antaa toisen toimia niin kuin hän kokee oikeaksi. Enkä nyt tarkoita vain yhtä asiaa. Asioita, joissa pitäisi toimia näin, on paljon.
Kolmas asia: Se on tärkeää, miten pärjää koulussa. Tai miten pärjää elämässä? Mutta kaikkein tärkein näistä kumpikaan ei ole. Se voi olla tärkeää, että menestyy harrastuksessa. Tai että on terve. Tai että on rahaa ja saa, mitä rahalla saa. Mutta näistäkään mikään ei ole se tärkein. Mikä on tärkein? Eräs vanha pappi vastasi kysymykseen näin: Kaikkein tärkeintä on, mitä meille kuuluu 100 vuoden kuluttua.
Mitä kuuluu 100 vuoden kuluttua? Eihän meistä kukaan elä täällä 100 vuoden kuluttua. Tuskin eläkään - täällä. Mutta ei kaikki lopu siihen, että tämä elämä loppuu. Elämä jatkuu tämän elämän jälkeen. On ikuisuus. Raamatusta luemme, että ovat ne kaksi mahdollisuutta: taivas tai kadotus. Vielä tärkeämpää kuin mikään muu tärkeäkään asia on, mitä meille kuuluu 100 vuoden kuluttua. Olemmeko taivaassa vai jääneet sen ulkopuolelle? Tärkeintä on päästä taivaaseen.
Uskossamme on myös vaikeita asioita. Niitä joita ei ymmärrä tai joita on vaikea hyväksyä. Kadotus on varmasti niitä. Siihen liittyy monia vaikeita kysymyksiä. Todelliseen uskoon kuuluvat myös vaikeat asiat. Sellaiset joiden kanssa joutuu painimaan ja joita vastaan kapinoi. Virhe on, että yrittää poistaa ne uskosta. Yrittää tehdä uskosta helpomman kuin se on. Siinä yrityksessä käy niin, että kadottaa lopulta koko uskon. Ja eihän voi olla niin, että kadotus on, mikäli me olemme sitä mieltä, että se on. Tai sitä ei ole, jos meistä tuntuu, ettei sitä ole. Ei kadotus lakkaa olemasta meidän päätöksellämme. Se on, koska Jumala kertoo Raamatussa, että se on.
Neljäs ja viimeinen asia: Miten pääsee taivaaseen? Ei tarvitse yrittää ansaita. Ei tarvitse yrittää tulla niin hyväksi, että sen takia pääsisi taivaaseen. Eikä tämä onnistuisi meiltä. Emme ikinä pysty ansaitsemaan taivasta. Jeesus kuoli ja sovitti syntimme. Hän nousi kuolleista. Näin hän avasi meille taivaan. Jeesus on järjestänyt meille pääsyn taivaaseen.
Saa uskoa Jeesukseen. Turvautua häneen – mitä hän on tehnyt puolestamme. Saa uskoa sellaisena kuin on. Ja Raamattu lupaa: se, joka kastettuna uskoo Jeesukseen, pelastuu taivaaseen.
Meidän ei tarvitse ansaita. Se ei tarkoita, että sitten voi elää miten vain. Voi elää välittämättä, mitä Jumala sanoo oikeasta ja väärästä. Juuri tämä innostaa meitä kuuntelemaan, mitä Jumala puhuu. Ottamaan todesta, mitä hän sanoo. Pyytämään voimaa noudattaa hänen tahtoaan. Tämä että Jumala rakastaa meitä. Rakastaa niin paljon, että antoi Poikansa meille pelastajaksi. Se innostaa meitä, että Jeesus järjesti meille pääsyn taivaaseen. Eikä meidän tarvitse yrittää ansaita, suorittaa ja tehdä.
posted by Jari Rankinen | 10:15 ap.
2 Comments:
Jari, olipa hieno asia, että sai tästä blogistasi lukea tämän rohkaisevan saarnan. Se antaa voimaa vaeltaa tällä Jeesus-tiellä. Kiitos Jari ja siunausta koko perheelle!
Marko Laitila
Ikaalinen
Samoilla tunnoilla kuin Marko: kiitos paljon Jari tästä saarnasta!
Siunauksin
Päivi Luukkainen
Jyväskylä
Lähetä kommentti
<< Home