On oikeus väistää
Kotimaan verkkolehdessä (www.kotimaa.fi/kotimaa) on juttu Arto Seppäsen väitöstutkimuksesta. Perusteellisemmin tutkimusta esitellään Ylen nettisivuilla (http://www.yle.fi/uutiset/kommentti/id80677.html). Arto Seppänen on sitä mieltä, että naispappeuden torjuvalla pastorilla on perustuslakiin perustuva oikeus väistää alttariyhteistyötä naispastorin kanssa. Erittäin merkittävä väite. Näin väittää siis tutkija, joka on paneutunut nimenomaan tämäntyyppisiin asioihin ja jonka tuore väitöskirja käsittelee näitä kysymyksiä. Oikeustieteen alaan kuuluva Arto Seppäsen väitöskirja hyväksytään väitöstilaisuudessa tämän viiikon perjantaina.
Väistäminen ei tietenkään tarkoita työn pakoilua. Siis että pastorilla olisi oikeus ottaa kevyemmin ja jättää osa työtehtävistä tekemättä. Tällaista ei tietääkseni kukaan naispappeuden torjuva pastori ole vaatinut - vaikka niin toisinaan väitetään. Pastori, joka pyytää, ettei hänen tarvitsisi toimia vastoin Raamattuun sidottua omaatuntoaan, on valmis toimittamaan messun yksin tai toisessa kirkossa - siellä missä hän voi toimia vakaumuksensa mukaisesti. Mikäli on hyvää tahtoa - siis halua tehdä hieman järjestelyjä - ongelmia ei tule. Siis niitä ongelmia, että naispappeuteen torjuvasti suhtauvan pastorin pitäisi toimia vastoin vakaumustaan tai että naispastorin pitäisi jäädä pois jumalanpalveluksen toimittamisesta.
Väistäminen ei tietenkään tarkoita työn pakoilua. Siis että pastorilla olisi oikeus ottaa kevyemmin ja jättää osa työtehtävistä tekemättä. Tällaista ei tietääkseni kukaan naispappeuden torjuva pastori ole vaatinut - vaikka niin toisinaan väitetään. Pastori, joka pyytää, ettei hänen tarvitsisi toimia vastoin Raamattuun sidottua omaatuntoaan, on valmis toimittamaan messun yksin tai toisessa kirkossa - siellä missä hän voi toimia vakaumuksensa mukaisesti. Mikäli on hyvää tahtoa - siis halua tehdä hieman järjestelyjä - ongelmia ei tule. Siis niitä ongelmia, että naispappeuteen torjuvasti suhtauvan pastorin pitäisi toimia vastoin vakaumustaan tai että naispastorin pitäisi jäädä pois jumalanpalveluksen toimittamisesta.
posted by Jari Rankinen | 4:13 ip.
2 Comments:
Harri Lammi lähetti minulle sähköpostitse alla olevan viestin ja pyysi lisäämään sen kommentteihin. Jostakin syystä lisäys ei ollut onnistunut Kabulista käsin.
Jari Rankinen
Rohkaisuksi Jarille, hänen perheelleen ja muille seurakuntien työntekijöille, jotka haluavat pysyä puhtaalla omallatunnolla ja
jakamattomalla sydämellä Jumalan Sanan varassa.
Otin jälleen esille O. Hallesbyn kirjan "Omatunto ja sen sija langenneen ja lunastetun ihmisen elämässä". WSOY, 1932. Siinä on paljonkin huomionarvoisia seikkoja, muun muassa seuraavat lainaukset.
"Yksityinen, joka näin persoonallisesti kohtaa elävän Jumalan, ei saa ainoastaan persoonallista varmuutta pelastuksestaan, lapsenoikeudestaan, vaan hän saa myöskin omantunnonelämänsä uudistetuksi, niin että hän Jumalan sanaa lukemalla saa persoonallisen varmuuden siitä, mikä on Jumalan tahto".
"Aina kun Luther arvosteli roomalaisen kirkon oppia, kirkko vastasi joka kerran hänelle tällä samalla raskaalla syytöksellä: "Pahinta ei ole se, että väittelet kirkon oppia vastaan. Samoinhan moni on tehnyt jo ennen sinua. Ei, pahinta on se ylpeytesi, kun asetat omantuntosi koko kirkkoa vastaan. Se on varsinainen syntisi. Sillä onhan kirkko Jumalan sijainen maan päällä. Nousta vastustamaan kirkkoa on samaa kuin nousta itse Jumalaa vastaan, arvella olevansa itse Jumala ja Hänen sijaistaan ylempänä."
Luther kertookin usein avomielisellä tavallaan, kuinka tämä ajatus painoi häntä taakkana, jonka alle hän oli sortua. Hänestä itsestäänkin usein tuntui aivan mahdottomalta, että hän, yksinäinen, vähäpätöinen munkki, olisi oikeassa ja vanha, kunnianarvoisa kirkko kaikkinen loistavine voimineen väärässä.
Hän kertoo myöskin, että hänen usein teki mieli saada tinkiä ja alistua kirkon vaatimukseen saada määrätä hänen omastatunnostaan. Mutta samalla hän vielä kertoo, että yksin Jumalan ihmeellinen johdatus ja sisällinen apu nosti hänet uudelleen ja antoi hänelle rohkeutta ja voimaa seisoa Jumalan puolella yksin omantuntonsa todistukseen turvaten, vaikka koko kirkko vastusti häntä.
Myös Wormsin valtiopäivillä Luther koko sen aikaisen maallisen ja kirkollisen esivallan edessä lausui tunnetut sanansa: "Omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan, sen tähden en voi enkä tahdo peruuttaa, sillä ei ole hyvä eikä rehellistä tehdä omaatuntoa vastaan."
Kirkollisen hierarkian paatumus virkakysymyksessä, joka tulee esille muun muassa omaantuntoon ja Raamattuun vetoavien pappien ja muiden seurakunnan työntekijöiden ahdistamisessa, on samantapainen asenne kuin katolisella kirkolla uskonpuhdistuksen aikana: Se haluaa riistää kristityltä
omantunnonvapauden, ja ottaa sen itselleen. Näin kirkko asettaa itsensä yli Raamatun ja yli Jumalan, sillä ihmisen omatunto on Jumalan luomisteko ja Raamattu Jumalan ilmoitus, johon tämä omatunto (syneidesis eli "kanssatieto", "se mitä Jumala tietää ja ilmoittaa meille niin että mekin yhdessä Hänen kanssaan tietäisimme saman totuuden") tulee liittää.
Pitäisi tapahtua juuri päinvastoin: kirkon tulisi juurruttaa ihmisten omattunnot
Raamattuun ja vain Raamattuun. Vasta silloin voi syntyä maata rakentavaa kansanhurskautta. Vasta silloin voi syntyä elävää kristillisyyttä. Vasta silloin syntyy kansa, joka on luotettava, lähimmäistä rakastava, ja totuudessa pysyvä. Kristillinen usko sitävastoin kuolee, jos Jumalan ihmisen olemukseen luomaa omaatuntoa ei pidetä äärimmäisen korkeassa kunniassa - erityisesti silloin, kun omatunto on sidottu pyhään Raamattuun.
Haluan vielä muistuttaa: koko luterilaista kirkkoa ei olisi mikäli uskonpuhdistaja Martti Lutherin omantunto ei olisi tullut sidotuksi Jumalan Sanaan. Meidänkin luterlainen kirkko syntyi, koska Luther ja moni muu antoi Jumalan Sanan, lain ja evankelimin murtaa sydämensä ihmisorjuudesta ja valheesta, ja he saivat uskonlahjan ja puhtaan omantunnon. Ei se ole tämän
monimutkaisempaa.
Minä, Jari ja moni muu haluamme edelleen rakentaa kirkkoa Jumalan antamilla eväillä: pyhällä Raamatulla ja siihen sidotulla omallatunnolla. Tiedämme, että lopulta kaikki käy hyvin tältä pohjalta, sillä arka omatunton Jumalan Sanan edessä uskaltaa myös turvautua Jumalan armoon ja Hänen Sanaansa: "Sinun tykösi, Herra, mina ylennän sieluni, Jumalani, sinuun mina turvaan, älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat". Psalmi 25:1-3
Harri Lammi
Kiitos selventävästä kommentista omastatunnosta Harrille ja Jarille Siunausta Mathew Grawehill
Lähetä kommentti
<< Home