Ei enää kotiimme
Kotiimme oli tullut eilen seurakunnan joulutervehdys - Vammalan seurakuntalehti Paanu. Tänään vaimoni aikoi soittaa kirkkoherranvirastoon ja pyytää, ettei lehteä enää jaeta meidän kotiimme.
Lehdessä oli muutakin, mikä tuntuu oudolta tai pahalta. Erityisesti Hannu Kilpeläisen kolumni "Rikos ja rangaistus villissä lännessä" oli sellainen. Lehden voi lukea osoitteessa http://www.vammalanseurakunta.fi/paanu/paanu0407.pdf. Kolumni on sivulla 8. Kaikki, mitä lehdessä on, on siellä tietysti päätoimittajan suostumuksella.
Toivon, että vaimoni pyyntöä kunnioitetaan. Ei kai tarvitse suostua siihen, että kotiin kannetaan törkyä, joka loukkaa henkilökohtaisesti. Perheessämme on muitakin kuin aikuisia. Emme toivo, että lapsemme - tai nuoremme - löytävät postilaatikostamme perhettämme loukkaavia kirjoituksia.
Palaan Vammalan seurakuntaan kappalaisen virkaan maaliskuun alkupäivinä. Paanun juttu muistuttaa, millaista kohtelua on odotettavissa. Painostus lienee aika lievä ilmaisu. No, aika näyttää.
Mielelläni viettäisin joulun perheeni kanssa. Toisaalta tuntuu hyvältä olla noin 5000 kilometrin päässä Vammalasta. Sekin tuntuu hyvältä, että perheeni saa viettää joulun Vammalasta melkein 1000 kilometrin päässä. Tällä en tarkoita, ettei Vammalassa olisi myös hyviä asioita. Kaipaan monia ystäviä, seurakuntalaisia ja työtovereita. Heitä tapaisin mielelläni juuri jouluna.
Lehdessä oli muutakin, mikä tuntuu oudolta tai pahalta. Erityisesti Hannu Kilpeläisen kolumni "Rikos ja rangaistus villissä lännessä" oli sellainen. Lehden voi lukea osoitteessa http://www.vammalanseurakunta.fi/paanu/paanu0407.pdf. Kolumni on sivulla 8. Kaikki, mitä lehdessä on, on siellä tietysti päätoimittajan suostumuksella.
Toivon, että vaimoni pyyntöä kunnioitetaan. Ei kai tarvitse suostua siihen, että kotiin kannetaan törkyä, joka loukkaa henkilökohtaisesti. Perheessämme on muitakin kuin aikuisia. Emme toivo, että lapsemme - tai nuoremme - löytävät postilaatikostamme perhettämme loukkaavia kirjoituksia.
Palaan Vammalan seurakuntaan kappalaisen virkaan maaliskuun alkupäivinä. Paanun juttu muistuttaa, millaista kohtelua on odotettavissa. Painostus lienee aika lievä ilmaisu. No, aika näyttää.
Mielelläni viettäisin joulun perheeni kanssa. Toisaalta tuntuu hyvältä olla noin 5000 kilometrin päässä Vammalasta. Sekin tuntuu hyvältä, että perheeni saa viettää joulun Vammalasta melkein 1000 kilometrin päässä. Tällä en tarkoita, ettei Vammalassa olisi myös hyviä asioita. Kaipaan monia ystäviä, seurakuntalaisia ja työtovereita. Heitä tapaisin mielelläni juuri jouluna.
posted by Jari Rankinen | 6:06 ap.
27 Comments:
Sille joka tahtoo tietää mitä Vammalassa on tekeillä tuon lehden lukeminen kertoo hyvin paljon.
En tosin suosittele sitä kenellekään joulun aikaan luettavaksi.
Siunausta ja voimia Minna, Jari ja jalot pojat!
Erkki Koskenniemi, Karkku
Koen, että mainittu seurakuntalehden kirjoitus vaatii reagointia. Vaikka kirkollisen uran kannalta se tuskin on kannattavaa.
Vs. kappalainen Hannu Kilpeläinen kirjoittaa: "...Vammalassa on myös niitä, jotka tekevät kaikkensa ottaaksen lain omiin käsiinsä, halveksivat järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja terrorisoivat jatkuvalla väkivallan uhalla tavallista työtä tekevää kansaa. Tämäkö on Vammalaa 2000- luvulla? Kyllä! Villi länsi elää - yllätys yllätys - Vammalan seurakunnassa."
Tämän Kilpiläinen yhdistää Rankiseen. Myöhemmin hän liittää Rankiseen seuraavia syytöksiä: sortoa, syrjimistä ja nöyryyttämistä. Kolumni päättyy siihen, että arvostelun kohde todetaan yksinkertaisesti ylpeäksi ihmiseksi.
Kirjoitus herättää ihmetystä, koska se on 1) julkinen hyökkäys työtoveria vastaan; 2) julkaistaan seurakunnan joululehdessä(!); 3)Kilpeläisellä ei ole enää vs. kirkkoherran virkavelvollisuutta ja -oikeutta seurakunnan kannan julkiseen määrittelemiseen, koska on hän nykyisin vs. kappalainen; ja 4)koska hyvämaineisena tunnetun työtoverin arvostelu on täysin kohtuutonta.
Voin vain kuvitella miltä tuntuu saada työtoveriltaan tuollainen julkinen ryöpytys.
Eikö virkakeskustelu tulisi pitää asiallisempana? Kohtuus kaikessa.
- Pauli Selkee, Keski-Porin srk:n vt. kappalainen. Toimin alkuvuoden Vammalan seurakunnan vs. srk-pastorina, hyväksyn myös naispappeuden.
Kiitos Pauli hyvästä kommentistasi. Minä myös olen ollut aivan järkyttynyt lukemastani Paanusta ja hyvin murheellinen. Tällaisenko joulutervehdyksen seurakunta haluaa lähettää jäsenilleen? Ainakin kolmessa jutussa lyötiin raskaasti ja painavalla kädellä ei vain yhtä seurakunnan pastoria nimeltä mainiten (käsittämätöntä!)vaan myös montaa meitä uskollista kirkossa kävijää. Oli vaikea jaksaa lukea lehteä. Ensimmäisenä jouluna enkelit lauloivat Jumalalle kunniaa ja "maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto". Tästä lehdestä oli vaikea löytää samaa henkeä, rakkauden, sovun ja rauhan henkeä. Päinvastainen sanoma sen sijaan löi vastaan. Eikö edes joulua olisi voinut viettää ilman tällaista leimaamista? Mikä oli lehden funktio?
Siunausta, Minna ja Jari!
Marja Koskenniemi, Karkku
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Mutta Kilpeläisellähän näkyy olevan hyvä tarkoitus.
Saatana pitää nyt suurta vihaa. Se tietää itsellään olevan vain vähän aikaa toimia Jumalaa ja hänen sanaansa pitäytyviä vastaan. Siinä vihanpidossa se löytää yhä uusia muotoja.Taktiikka on kuitenkin jo tuhansia vuosia vanha. Sen vanha käärme tietää hyvin toimivaksi ja tehokkaaksi. Sielun vihollinen myös tietää että Kristuksen Kuninkaan takaisin tuleminen on lähellä, ja morsius seurakunnan ylös otto Karitsan hääaterialle. Se tietää että sitä edeltää vielä voimakkain niin sanottu elonkorjuu herätys maailman laajuisena. Tulee olemaan yksi paimen ja yksi lammaslauma, palavassa Kristuksen palvelevassa ja uhrautuvassa rakkaudessa. Hannu Kilpeläisen kolumni: "Rikos ja rangaistus villissä lännessä" on mitä suurimmassa määrin rienaavan valheellinen ja vihamielisyyttä ja väärää todistusta sisältävä. Se kohdistuu suoraan Jumalan silmä terään Kristukseen ja hänen sanaansa pitäytyviin. Se lietsoo maailman vihaa ja farisealaista vihaa heitä kohtaan, jotka ovat itsessään täysin syntisiä ja jumalattomia, mutta uskon kautta armahdettuja ja vanhurskaita Kristuksessa. He kilvoittelevat myös evankeliumin sanassa seurakunnan rakentamisessa ja toinen toisensa kunnioittamisessa.
Vihatkoon saatana, pauhatkoon meri ja aallot, Kristus on kuitenkin voittaja, ja ne ovat voittajia hänen kanssaan, jotka pysyvät Kristuksessa ja hänen sanassaan. Evankeliumi menee parhaiten eteenpäin vainojen alla. Ylistys ja kiitos siitä Herralle Kristukselle.
Siunattua Joulua sinulle Jari ja
Minna ja koko perheelle ja hyvää Jumalan siunaavaa Uutta Vuotta 2008. Samoin teille kaikille tämän blokin lukijoille.
Elias Rantanen Lukkarinkuja 4 Lappi
Meidän on hyvä muistaa, ettemme saa ketään herjata, emmekä riidellä, vaan meidän tulee olla lempeitä ja osoittaa kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan (Tiit. 3:2).
Jeesuksesta sanotaan, että kun häntä herjattiin ei Hän herjannut takaisin, eikä ristillä kärsiessäänkään uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee. (1.Piet. 2:23).
Älkäämme siis kostako pahaa pahalla, älkäämme herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaamme; sillä siihen me olemme kutsututkin, että siunauksen perisimme (1.Piet. 3:9).
Hienoja kommentteja! Jumala osaa kääntää pahankin hyväksi. Hannu Kilpeläinen varmasti toimii parhaan ymmärryksensä mukaan, mutta niin tekevät myös "lainsuojattomat", jotka eivät ole ainakaan harhaoppisempia kuin liberaalifanaatikot.
Tapioh:n kommentti toivottavasti säilyy, vaikka hän ei koko nimeään tänne tulisikaan kirjoittamaan..?
Monia uskovia on aikojen saatossa ihan syystäkin kutsuttu fanaatikoiksi, mutta nyt tuo nimitys omasta mielestäni sopii kyllä Vammalan seurakunnassa parhaiten Kilpeläiseen. En itse häntä sen kummemmin tunne, mutta ulkopuolisesta näyttää siltä, että hän on vahvasti yhden asian mies.
Tällainen pistää myös miettimään Tampereen hiippakunnan osuutta asiaan. Sieltähän käsin Kilpeläinen Vammalaan määrättiin.
Pyydän todella anteeksi, jos loukkasin kirjoituksellani. En taaskaan osaa olla hiljaa. Myönnän, että pitäisi provosoitua vähemmän.
Toivotan siunattua joulua ja uutta vuotta teille kaikille! Herra on hyvä, me olemme syntisiä ja tarvitsemme armahdusta. Lainsuojattomia olemme joka ikinen, ellemme turvaa Vapahtajamme sovitustyöhön. Ylistetty olkoon Jumala.
Tuomo Viherjuuri, Hki
(tekee yhteistyötä naispappien kanssa mutta ymmärtää hyvin niitä, jotka eivät tee)
Kiitos Elias Rantaselle rohkaisusta! Ei tosiaankaan tee mieli hypätä ns. Paanu-maailmaan, jossa kirkon tehtävä ja evankeliumi on ymmärretty väärin. Minkälaisia seurauksia sillä onkaan esimerkiksi papeille! Lainaus: "Taitava saarnaaja saa päivän tekstistä irti jotain ennen kuulumatonta ja kuulematonta." Onneksi meidän ei tarvitse luottaa ennenkuulumattomuuden tekniikkaan, vaan saamme luottaa Jumalan pyhään sanaa. Sama haastateltava kertoo lehdessä, että papin tehtävä on puhua Jumalasta niin, että kuulija voi uskoa Kristukseen. Mahtaako hän luulla, että usko syntyy saarnaajan taidoista? Hänen mielestään onnistuminen edellyttää, että saarnaaja itse löytää tekstistä sanomaa ja merkitystä. Jos tapaisin hänet, vastaisin hänelle näin: Lapsi raukka, nuori pappi ja niin väärässä. Muutama virsi voisi kertoa, miten ikuinen Sana lohduttaa ja suojelee.
Hengellisestä elämästä on monin paikoin tullut teologis-historiallista timintaa. Kilpeläisen kolumnissa taas sen tilala on yhteiskunnallinen missio, hänen anarkiaksi käsittämänsä uskonnonvapauden vaatimuksen vastustaminen virkavaltaisuuden nimissä. Susia liikkuu näin joulun alla joka puolella, mutta onneksi paimenet jatkavat lampaidn huoltoa. Nenät ja silmät pitää puhdistaa. Pitää huolehtia puhtaasta ravinnosta. Lampaat ovat oikeastaan hyvin avuttomia ihan perusasioissa, ja ehkä tämä vertaus sopii vähän ihmisiinkin.
Kilpeläisellä on ihanaa huumoria: Kolumnin lopussa on Revoco-viittaus, jotta varmasti ymmärtäisimme, kuka tässä vaatii nöyrtymään.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
(tekee yhteistyötä naispappien kanssa, mutta tarvitsee niitä, jotka eivät tee)
Kerrassaan mahtavaa. Tuo kilpeläisen viimeinen lause on kyllä kuin Kaifaan profetia: paljastaa totuuden lausujastaan huolimatta. Tarvitaan vain yksi sana: nöyrryn. Onko tämä nyt kovin erilaista enää kuin Martti Luther harhaoppisuuskuulustelussa kardinaali Cajetanuksen kanssa? Silloinkin vaadittiin vain yksi sana: revoco. Peruutan. Puheet äitikirkosta, Jumalallisesta pappisvihkimyksestä (riippumatta Jumalan sanasta), lain rikkomisesta ja nöyrtymisestä tuovat roomalaiskatolisuuden pahimman rappiokauden pöhöttyneen auktoriteettihybriksen keskellemme. Kun kirkko käskee, ei teologisille argumenteille ole enää tarvetta - yksilön pitää vain nöyrtyä käskijänsä edessä.
"Mielin määrin siis koko maailma riistäköön sinulta ja tehköön sinulle vääryyttä, sinulla on sittenkin oleva kylliksi; et sinä kuole nälkään ja viluun, ennen kuin ovat sinulta riistäneet Jumalasi, joka sinusta murehtii; mutta ken voi ryöstää sinulta hänet, ellet itse hylkää häntä? Meillä siis ei ole mitään murehtimisen syytä, kun meillä Isänä ja huolehtijana on hän, jonka vallassa kaikki on, nekin jotka meiltä riistävät ja kaikella maallisella mahdillaan meitä vahingoittavat, vaan päinvastoin syytä aina iloita ja olla kaikkia ihmisiä kohtaan lempeitä, me kun saamme olla varmoja siitä että meillä sekä ruumiin että sielun puolesta on oleva tarpeeksi; mutta enimmän meillä on syytä iloita siitä että meillä on armollinen Jumala — niillä joilla ei ole, on pakko murehtia. Murheenamme olkoon se ettemme murehdi, emme hiukkaakaan, ja että olemme suhteessamme Jumalaan iloisia ja suhteessamme ihmisiin lempeitä."
Siinä valoisa ja toivoa luova sana ukko-Lutherilta hänen neljännen adventtisunnuntain epistolasaarnastaan. Kuka voi, ottakoon kohdalleen. Siunattua adventtiaikaa, iloista joulua!
Pasi Palmu
Kälviä
Poliisiautolla kylillä partiodessa tulee aina silloin tällöin tilanne että joku näyttää "miehekkäästi" keskisormea. Tai joku haukkuu pataluhaksi vaikka kuinka parhaasi mukaan yrität tehdä tehtäviäsi. Juuri nämä molemmat tapaukset koin nahoissani taas viime yönä. Varsinkin uran alkutaipaleella tuli monesti lähdettyä mukaan suunsoittoon periaatteella: "niin metsä vastaa kun sinne huudetaan". Mutta mitä enemmän olen suunsoittoa kuunellut ja keskisormen näyttämisiä katsellut, sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että mitä asiallisemmin tälläiseen henkilöön suhtaudut, sitä paremmin eri tilanteissa pärjäät.
Silloin tällöin tulee tilanteita että nämä asiakkaat sanovat että "tapan sinut". Senkin voi vielä ohittaa olankohautuksella jos uhkauksen antajana oleva asiakas on ennestään tuntematon päihtymyksestä aggressiivinen henkilö. Aamulla nämä selvittyään yleensä pyytelevät anteeksi puheitaan ja käyttäytymistään. Silloin kun uhkaus tulee tutusta suusta ja kohdistuu henkilökohtaisesti itseen ja/tai perheeseen niinkuin muutaman kerran on käynyt, mennään pahasti yli rajan. Niitä uhkauksia ei voi koskaan jättää sikseen.
Mitä haluan tällä edellä kerrotulla sanoa. Rajan yli on menty ja pahasti. Seurakunnan luottamushenkilönä ja jäsenenä kirjoitus kohdistui myös minuun. Minä kestän sen hammasta purren koska kyse ei ole esimiehestäni tai työtoveristani. Voin vaan arvailla miltä Jarista tuntuu kun kirjoittaja on työtoveri ja hyväksyjä esimies. Siis aivan käsittämätöntä. Jari on esimerkillisesti kestänyt tähän asti näitä hyökkäyksiä, muuta kuten sanoin, rajansa kaikella.
Voimia ja siunasta Jari ja hyvää Vapahtajamme syntymäjuhlaa jokaiselle blogin lukijalle.
T: Jouni Perttula, Vammalan seurakunnan luottamushenkilö ( vielä toistaiseksi )
Kiitos Jouni! Hyvä kuulla sinunkin näkemystäsi jälleen. Älä anna periksi äläkä mielellään jätä luottamustointasi. Uskon, että hyvin moni sinut haluaa siihen uudestaan äänestää sitten kun sen aika taas tulee.
Tuomo Viherjuuri, Hki / Jalasjärvi
Ja mikä äsken unohtui mainita, on hyvä aina muistaa, kun miettii erilaisia asioita: Hedelmistään puu tunnetaan.
T. Viherjuuri
On ihmeellistä saada viettää Joulua islamilaisessa maassa jossa moni asia ulkonaisesti muistuttaa ensimmäisen joulun tilannetta - puhun omasta kokemuksesta.
Teillä on siellä tärkeä ja vastuullinen tehtävä, Jumala teitä varjelkoon!
Haluan ennen muuta toivottaa Sinulle Jari Jumalan runsasta siunausta ja kestävyyttä. Tämä taistelu ei ole Sinun vaan Herran! Muistamme Sinua ja perhettäsi rukouksin!
Stiga
Hei Jari!
Edellä on seuraava viesti:
Blogger adam said...
Hello I just entered before I have to leave to the airport, it's been very nice to meet you, if you want here is the site I told you about where I type some stuff and make good money (I work from home): here it is
Jos erehtyy painamaan tekstin viimeistä linkkiä "here it is". Niin voi saada roskapostia koneelleen. Kannattaisiko se poistaa?
Rauhallista tapania toivotellen
Ritu S. Kuopio
Ritu-serkku. Kiitos huomiosta. Poistin kommentin.
Istun tietokoneen ääressä Kabulissa. Kello lähestyy yhtätoista. Tulossa kylmä yö - aamuyöllä luultavasti pakkasta kymmenkunta astetta. Maassa paikoin hieman valkoista lunta, vuorilla enemmän. Onneksi nyt rauhallista. Toivottavasti näin jatkuu.
Lämmin kiitos myös Paulille kommentista.
Jari Rankinen
Tämäkinkö kolahti?:
"Jerusalemin opinvartijat eivät pysy kärryillä.
He eivät tunnelmoi, mutta jäävät näpertelemään
pikkuasioiden ja lainkiemuroiden kanssa. Elämä
on kulkenut ohi. He pystyvät vain pitämään vanhasta
kiinni, juonimaan, vihaamaan ja purkamaan katkeruutensa.
Jeesus Kristus on heille liikaa, vaikka juuri he olivat
ottaneet yksinoikeuden Messiaaseen. Rakkaus ei kuitenkaan
tukehdu tähän, vaan löytää tiensä tavallisen kansan,
köyhän ja oppimattoman hiljaiseen sydämeen.
Se löytää yhä, näin uskon. Meidän on vain löydettävä
keskus, jouluun tupatun kiiltokuvamaisuuden tai
kuolleen opillisuuden keskeltä.
Kirkkomme ja seurakuntamme tulevaisuus ei riipu
naispappeudesta eikä rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisesta,
vaan siitä, löytääkö Jeesus Kristus meissä
tilaa, tuleeko sana yhä lihaksi. Siihen tarvitaan kipeästi
seurakuntaa ja ihmisiä, jotka ovat muuta kuin tympeä
ei-kerho."
Osmo Ojansivu,
Vammalan kirkkoherra
(Paanu 04/07)
http://www.vammalanseurakunta.fi/paanu/paanu0407.pdf
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ojansivulta aika perinteinen retorinen "joko tämä tai sitten tämä" -keino. Sanotaan ihan oikeita asioita, mutta esitetään ne hienovaraisesti sellaisessa asetelmassa jossa nämä hyvät ja oikeat asiat palvelevat myös sanojan itsensä piiloargumenttia. Eli joko Kristus saa syntyä meidän keskellemme ilman turhaa nipottamista, tai sitten me taannumme farisealaisiksi kuivan oikeaoppisuuden vartijoiksi. Lopulta valinta täytyy siis tehdä Jumalan ja Jumalan sanan välillä, mikä on yksinkertaisesti pöhkö valinta. Tästä kai käytetään anglismia "false dichotomy" - hyvin yleinen ja hyvin toimiva retorinen keino.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anteeksi -- täällä on ilmeisesti käytäntö, että nimi on lisättävä kommentin perään. Nyt se on siellä, edellisen saa poistaa. :)
Joku taisi aikaisemmin peräänkuuluttaa henkilöitä, jotka tahtovat ottaa Raamatun sanoman vakavasti poimimatta rusinoita pullasta, mutta jotka eivät silti näe ongelmaa naisten pappeudessa. Tuumasi, että kaipa sellaisiakin on.
Kuulun luullakseni tuohon porukkaan, kunhan termit määritellään oikein. Siksi koen olevani oudossa asemassa, ikään kuin hajareisin aidan molemmin puolin. :) Toisella puolella on Raamattua kunnioittavia sielunveljiäni ja -sisariani, jotka ovat mielestäni erehtyneet yksittäisessä kysymyksessä. Toisella puolella seisoo joukko fanaattisia liberaaleja, jotka heittävät Raamatusta puhuttaessa pois niin lapsen kuin pesuvedenkin, mutta ovat vääristä lähtökohdistaan ja perusteluistaan huolimatta päätyneet oikeaan lopputulokseen.
Niinpä en tässä kommentissani tahdo sekaantua varsinaiseen argumentointiin. Halusin vain tätä blogia seuranneena hämmästellä ääneen sitä ilmeistä tekopyhyyttä ja kaksoisstandardia, jota monet naispappeuden puolustajat ovat julkisilla lausunnoillaan edustaneet: Suomen lain noudattamisen vaihtelevaa velvollisuutta.
Toisaalta vaahdotaan, että Jari Rankisella ei ole oikeutta seurata omaatuntoaan kysymyksessä, josta on olemassa selkeä laki. Tästä oman käden oikeudesta näkyy myös sivun 8 kolumnisti (samoin kuin Seppo Simola aikaisemmin) varoittavan. Kuitenkin ylistetään suureen ääneen Kirkko turvapaikkana -projektia (esim. Simola taas), joka käytännössä rikkoo räikeästi valtiomme lakeja ja ajaa kristityn omantunnon niiden edelle. Projektia pyörittää kirkko, joka nauttii valtion taloudellista tukea.
Näkyy olevan täysin vapaassa harkinnassa, milloin on laulettava sen lauluja, jonka leipää syö.
Jasu Markkanen, Turku
Enpä ole paljon viime aikoina tänne kirjoitellut joten siunattua uutta vuotta vaan kaikille, eritoten blogin isännälle Jarille ja hänen perheelle. Seuraillessa niin tätä kuin muitakin keskustelu palstoja. Näyttä siltä että kovin helposti laitetaan valmiiksi sanoja toisen suuhun omien mieltymyksien tai ennakko asenteiden mukaan. Ei voida hyväksyä että toinen on sitä tosissaan mitä sanoo, eikä muuta ja piste. Sanoja voidaan käännellä ja pyöritellä, löytää erilaisia merkityksiä, haetaan rivien välistä, luova ajattelu on siinä hyvä väline.
Kristityn tulisi olla niin hyväuskoinen että hän luottaa mitä toinen sanoo, uskoo toisesta vain hyvää, tuohan on meille tosi vaikeita, tiedän kokemuksesta.
Meillehän voidaan puhekielessä käyttää värikästä kuvakieltä ilmaisemaan selkeästi haluttua asiaa, vahinko että sitä käytetään usein väärin tehostamalla mielipiteitä toisista. Olisi parempi jos sitäkin taitoa käytettäisiin itse sanan selvittämiseen niin kuin tunnettu N.K Malberg.
Itse olen vanhan kannan edustaja, kun olin vielä viimeksi töissä viime pitkäperjantain ja nyt eläkkeellä, jouduin kohtaamaan paljon naispappeja joille sanoin rajat joissa liikuin, kaikesta huolimatta meillä on ollut viksuja naisia, asioista ei pidetty meteliä. Tässä asiassa aikaisemmin ei seurakuntalaiset paljon lotkauttaneet korvaansa, eivät edes noterranneet asiaa mitenkään, tunsin olevani ajatuksineni yksin, nyt asia on jonkin verran muuttunut lisääntyneen kohunvuoksi, mutta ei merkittävästi. Kyselen vain tällä sitä että kannattajatkohan ajattelee että siitä ollaan kovin kiinnostuneita, ei tavallinen kansa
Hei vielä, minulta jäi nimen selvennysedelliseen, Olen Eero Polsa Parkanosta
Esko, miksi sinun piti tännekin tulla selostamaan ja kohottamaan omaa egoasi.
Esko, eikö sinulle riitä, että olet usko ja rukous foorumilla arvostelemassa kirkon johtoa, milloin mistäkin. Vai pitääkö sinun oma egosi tunkea jokaiseen mahdolliseen paikkaan.
Neuvotko äitäisikin imettämään.
Ihmettelen, jos saat kutsun virkaan jostain evl seurakunnasta.
Silja
Oletko itse niin vaatimaton, ettet halua edes kertoa nimeäsi ja paikkakuntaasi?
Varmasti tiedätkin, ettei kirkko tarvitse Eskoa eikä meitä monia muitakaan. Kirkko on "rikas, entistäkin varakkaampi, eikä tarvitse enää mitään".
Paitsi veroeuroja.
Mari Hiltunen, Valkeala
Ja onhan Suomessa sananvapaus. Ei kai kirkon johdon arvosteleminen ole rikollista?
Ihmettelisin minäkin. Tuossa tilanteessa ei kovin helposti virkoja taida herua, kun nykytilannetta katsoo.
Herra meitä kaikkia ylpeydeltä ja muiltakin synneiltä varjelkoon. Pyhä Henki saakoon vaikuttaa meissä yhä enemmän. Emme anna Jumalalle monesti sitä sijaa elämässämme, mikä Hänelle kuuluisi.
Tuomo Viherjuuri, Hki
Lähetä kommentti
<< Home