Ajatuksia tuomiokapitulin päätöksestä
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli teki tänään ratkaisunsa asiassani. Sain puhelinsoiton tuomiokapitulin lakimiesasessorilta sekä esittelytekstin ja päätöksen sähköpostissa. Tuomiokapituli päätti erottaa minut kolmeksi kuukaudeksi paitsi Vammalan kappalaisen virasta myös pappisvirasta. Tuomiokapitulin mielestä rikokseni ovat niin suuret, etten saa toimia pastorina missään kolmeen kuukauteen.
Tuomio omantunnon kuuntelemisesta
Minut tuomittiin siitä, että jätin toimittamatta messun naispastorin kanssa. Ja tein tämä kaksi kertaa. Ilmoitin hyvissä ajoin, etten voi toimia vastoin sitä, minkä ymmärrän Raamatun opetukseksi. Samalla ilmoitin voivani toimittaa messun yksin tai hoitaa messun toimittamisen sijasta mitä tahansa muita tehtäviä seurakunnassa. Tuomiokapituli tuomitsi minut uskonvakaumukseni takia. Sen takia että yritän toimia omantuntoni mukaan. Olen pyrkinyt sitomaan omantuntoni Raamatun opetuksiin. Enkä ole toiminut vastoin kirkkomme oppia. Kirkkomme opin vastaista ei ole torjua naispappeus. Viimeksi syyskuussa 2006 piispamme totesivat, ettei naispappeuden torjuminen ole harhaoppi, eikä siksi kiellettyä kirkossamme.
Teemme kuten toivotte
Saamani rangaistus on kova. Se on äärimmäisen kova, jos sitä vertaa rangaistuksiin, joita kirkossa on annettu. Pastorit, jotka opettavat vastoin kirkkomme oppia keskeisissäkin uskonasioissa, käyvät yleensä keskustelemassa piispan kanssa ja opettavat keskustelun jälkeenkin vastoin kirkkomme oppia. Pastori, joka rikkoo oman ja jonkun toisen avioliiton, ei saa läheskään näin kovaa rangaistusta. Pastoria, joka juopottelee tai laiminlyö tehtäviään, kohdellaan huomattavasti hellemmällä kädellä. Tuomioni tuntuu erityisen kovalta myös siksi, ettei minua ole koskaan ennen tuomittu mistään viranhoidossani.
Miksi näin kova tuomio? Ehkä ankaralla rangaistuksella haluttiin varoittaa muita. Noin 100 kirkkomme pastoria on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa he ilmoittavat toimivansa samalla tavalla kuin minä, mikäli ovat vastaavassa tilanteessa. Ehkä kovaan tuomioon on toinen vielä tärkeämpi syy: Haluttiin antaa viesti niille, joiden pelätään eroavan kirkosta siitä syystä, että kirkossa on kaltaisiani pastoreita. Älkää erotko kirkosta. Teemme kyllä, mitä toivotte meidän tekevän. Rankaisemme ankarasti niitä, joita toivotte meidän rankaisevan.
Eikö olisi voitu odottaa?
Arkkihiippakunnan tuomiokapituli päätti, etten saa toimia pastorina missään kolmeen kuukauteen. Päätöksessä todetaan, että rangaistuksen täytäntöönpano tapahtuu vasta virkavapauteni päätyttyä. Olen siis tällä hetkellä virkavapaalla ja Afganistanissa suomalaisten rauhanturvaajien pastorina. Tuomiokapitulin päätös ja siitä aiheutuva kohu haittaavat varmasti työtäni, joka ei muutenkaan ole kaikkein kevyimpiä. Eikö olisi voitu odottaa, että palaan helmikuun puolivälin jälkeen Suomeen? Eihän asia, josta minua syytetään, ole millään tavalla ongelma nykyisessä tehtävässäni. Ehkä ei haluttu odottaa syistä, jotka mainitsin. Oli kiire varoittaa muita pastoreita. Ja oli kiire antaa viesti, että kirkko toimii toivomusten mukaisesti.
Arkkipiispa Jukka Paarma on useaan otteeseen esittänyt toivomuksen, että pastorit, jotka torjuvat naispappeuden, hakeutuisivat tehtäviin, joissa he eivät joudu toimimaan vastoin omantunnonvakaumustaan. Olen nyt tällaisessa tehtävässä. Tuomiokapituli, jonka istunnossa arkkipiispalla oli ainakin puheoikeus, päätti kuitenkin niin kuin päätti.
Arkkipiispa on puhunut kompromisseista, joita on tarjottu naispappeuden torjujille ja joilla olisi voitu löytää ratkaisu naispappeuskiistaan. Pyydän, että arkkipiispa kertoisi, millaisia kompromisseja on tarjottu. Minulle niitä ei ole tarjottu. Hakeutumista toisiin tehtäviin en osaa pitää kompromissina. Paperitehtaan työntekijä, joka aiotaan irtisanoa, tuskin pitää kompromissina työnantajan ilmoitusta, että työntekijä voi siirtyä paikkakunnalla jonkin toisen yrityksen palvelukseen.
Tulisi turvata molemmat oikeudet
Arkkihiippakunnan tuomiokapituli otti kantaa tapaukseen, jossa on – juristien näkökulmasta – vastakkain kaksi perusoikeutta: oikeus, ettei tule syrjityksi, ja oikeus, ettei tarvitse toimia vastoin uskonvakaumustaan. Molemmat oikeudet on kirjattu maamme lainsäädäntöön. Tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia niin, että molemmat oikeudet huomioidaan mahdollisimman hyvin. Mahdollisimman hyvin oikeudet huomioitaisiin työvuorojärjestelyillä. Tai työn suunnittelulla. Naispastori saa toimittaa jumalanpalveluksia kuten muutkin pastorit. Miespastoria, joka ei voi pitää naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena ratkaisuna, ei pakoteta toimittamaan messua yhdessä naispastorin kanssa. Työpaikoilla tehdään työvuorojärjestelyjä eri syistä. Tätä pidetään normaalina ja järkevänä tapana johtaa työtä.
Sen sijaan, että olisi otettu huomioon oikeus uskonvakaumukseen, Vammalassa järjestettiin tahallaan tilanne, jossa minut yritettiin saada toimimaan vastoin vakaumustani. Mikään pakko ei olisi ollut järjestää tällaista tilannetta. Jumalanpalvelukset olisi saatu toimitettua muutenkin. Kuten ne toimitettiinkin. Olisin toivonut, että Vammalassa olisi edelleen toimittu, kuten sovittiin silloin, kun sain kutsun Vammalaan seurakuntapastoriksi ja kappalaiseksi. Siis siten, että uskonvakaumukseni otetaan huomioon.
Totean tässäkin, mikä olen sanonut lukemattomia kertoja: Toiminnassani ei ole kyse syrjinnästä. Tai siitä että pitäisin naista vähemmän arvokkaana kuin miestä. Kyse on teologisesta näkemyksestä. Seuraan kirkon pitkää perinnettä. Sen mukaan seurakunnan pastorin virka on miehen virka.
On omituista, että Oulun hiippakunnan tuomiokapituli rankaisi selvästi lievemmin pastoria, joka toimi samalla tavalla kuin minä. Onko niin, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tuomio ei riipu siitä, mitä tekee, vaan missä asuu? Vallankäyttö Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tuntuu melko erikoiselta.
Valitanko?
Valitanko tuomiokapitulin päätöksestä? Sitä monet ovat kysyneet. Jos valitan, päätös ei astu voimaan ennen kuin asia on käsitelty hallinto-oikeudessa ja mahdollisesti korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Prosessi vie aikaa ehkä kaksi tai kolme vuotta. Sitä, mikä olisi näiden oikeusistuinten ratkaisu, on vaikea ennakoida. Minulla on noin kuukausi aikaa miettiä, valitanko päätöksestä.
Ei saisi erota
Monet ovat sanoneet eroavansa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, mikäli minut erotetaan virastani. Ymmärrän hyvin niitä, jotka sanovat näin. Koen heidän aikeensa tueksi. Silti toivon, ettei kukaan eroaisi seurakunnastaan. Kristityn tulee olla seurakunnan jäsen. Seurakuntamme on kaikesta huolimatta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakunta. Ehkä kodissamme on nyt isiä ja äitejä, jotka kohtelevat joitakin lapsia väärin ja tylysti. Silti emme lähde kodistamme. Ei ole aika jättää vaan uudistaa kirkkoa, joka on monessa asiassa luopunut Jumalan sanasta.
Ahtaalla mutta emme umpikujassa
Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja” (2 Kor 4:8-10). Nämä sanat ovat tulleet tärkeiksi. Jumala voi kuljettaa vaikeaa tietä. Voimme olla ahtaalla. Kuitenkin Jumala pitää huolta ja johdattaa. Siksi emme ole umpikujassa. Toivon, että saan jatkaa pastorina siinä tehtävässä, jonka Jumala katsoo tehtäväkseni. Jos yksi ovi sulkeutuu, uskon, että Jumala avaa toisen oven. Evankeliumi Kristuksesta – hyvästä Vapahtajasta – kantaa.
Tuomio omantunnon kuuntelemisesta
Minut tuomittiin siitä, että jätin toimittamatta messun naispastorin kanssa. Ja tein tämä kaksi kertaa. Ilmoitin hyvissä ajoin, etten voi toimia vastoin sitä, minkä ymmärrän Raamatun opetukseksi. Samalla ilmoitin voivani toimittaa messun yksin tai hoitaa messun toimittamisen sijasta mitä tahansa muita tehtäviä seurakunnassa. Tuomiokapituli tuomitsi minut uskonvakaumukseni takia. Sen takia että yritän toimia omantuntoni mukaan. Olen pyrkinyt sitomaan omantuntoni Raamatun opetuksiin. Enkä ole toiminut vastoin kirkkomme oppia. Kirkkomme opin vastaista ei ole torjua naispappeus. Viimeksi syyskuussa 2006 piispamme totesivat, ettei naispappeuden torjuminen ole harhaoppi, eikä siksi kiellettyä kirkossamme.
Teemme kuten toivotte
Saamani rangaistus on kova. Se on äärimmäisen kova, jos sitä vertaa rangaistuksiin, joita kirkossa on annettu. Pastorit, jotka opettavat vastoin kirkkomme oppia keskeisissäkin uskonasioissa, käyvät yleensä keskustelemassa piispan kanssa ja opettavat keskustelun jälkeenkin vastoin kirkkomme oppia. Pastori, joka rikkoo oman ja jonkun toisen avioliiton, ei saa läheskään näin kovaa rangaistusta. Pastoria, joka juopottelee tai laiminlyö tehtäviään, kohdellaan huomattavasti hellemmällä kädellä. Tuomioni tuntuu erityisen kovalta myös siksi, ettei minua ole koskaan ennen tuomittu mistään viranhoidossani.
Miksi näin kova tuomio? Ehkä ankaralla rangaistuksella haluttiin varoittaa muita. Noin 100 kirkkomme pastoria on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa he ilmoittavat toimivansa samalla tavalla kuin minä, mikäli ovat vastaavassa tilanteessa. Ehkä kovaan tuomioon on toinen vielä tärkeämpi syy: Haluttiin antaa viesti niille, joiden pelätään eroavan kirkosta siitä syystä, että kirkossa on kaltaisiani pastoreita. Älkää erotko kirkosta. Teemme kyllä, mitä toivotte meidän tekevän. Rankaisemme ankarasti niitä, joita toivotte meidän rankaisevan.
Eikö olisi voitu odottaa?
Arkkihiippakunnan tuomiokapituli päätti, etten saa toimia pastorina missään kolmeen kuukauteen. Päätöksessä todetaan, että rangaistuksen täytäntöönpano tapahtuu vasta virkavapauteni päätyttyä. Olen siis tällä hetkellä virkavapaalla ja Afganistanissa suomalaisten rauhanturvaajien pastorina. Tuomiokapitulin päätös ja siitä aiheutuva kohu haittaavat varmasti työtäni, joka ei muutenkaan ole kaikkein kevyimpiä. Eikö olisi voitu odottaa, että palaan helmikuun puolivälin jälkeen Suomeen? Eihän asia, josta minua syytetään, ole millään tavalla ongelma nykyisessä tehtävässäni. Ehkä ei haluttu odottaa syistä, jotka mainitsin. Oli kiire varoittaa muita pastoreita. Ja oli kiire antaa viesti, että kirkko toimii toivomusten mukaisesti.
Arkkipiispa Jukka Paarma on useaan otteeseen esittänyt toivomuksen, että pastorit, jotka torjuvat naispappeuden, hakeutuisivat tehtäviin, joissa he eivät joudu toimimaan vastoin omantunnonvakaumustaan. Olen nyt tällaisessa tehtävässä. Tuomiokapituli, jonka istunnossa arkkipiispalla oli ainakin puheoikeus, päätti kuitenkin niin kuin päätti.
Arkkipiispa on puhunut kompromisseista, joita on tarjottu naispappeuden torjujille ja joilla olisi voitu löytää ratkaisu naispappeuskiistaan. Pyydän, että arkkipiispa kertoisi, millaisia kompromisseja on tarjottu. Minulle niitä ei ole tarjottu. Hakeutumista toisiin tehtäviin en osaa pitää kompromissina. Paperitehtaan työntekijä, joka aiotaan irtisanoa, tuskin pitää kompromissina työnantajan ilmoitusta, että työntekijä voi siirtyä paikkakunnalla jonkin toisen yrityksen palvelukseen.
Tulisi turvata molemmat oikeudet
Arkkihiippakunnan tuomiokapituli otti kantaa tapaukseen, jossa on – juristien näkökulmasta – vastakkain kaksi perusoikeutta: oikeus, ettei tule syrjityksi, ja oikeus, ettei tarvitse toimia vastoin uskonvakaumustaan. Molemmat oikeudet on kirjattu maamme lainsäädäntöön. Tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia niin, että molemmat oikeudet huomioidaan mahdollisimman hyvin. Mahdollisimman hyvin oikeudet huomioitaisiin työvuorojärjestelyillä. Tai työn suunnittelulla. Naispastori saa toimittaa jumalanpalveluksia kuten muutkin pastorit. Miespastoria, joka ei voi pitää naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena ratkaisuna, ei pakoteta toimittamaan messua yhdessä naispastorin kanssa. Työpaikoilla tehdään työvuorojärjestelyjä eri syistä. Tätä pidetään normaalina ja järkevänä tapana johtaa työtä.
Sen sijaan, että olisi otettu huomioon oikeus uskonvakaumukseen, Vammalassa järjestettiin tahallaan tilanne, jossa minut yritettiin saada toimimaan vastoin vakaumustani. Mikään pakko ei olisi ollut järjestää tällaista tilannetta. Jumalanpalvelukset olisi saatu toimitettua muutenkin. Kuten ne toimitettiinkin. Olisin toivonut, että Vammalassa olisi edelleen toimittu, kuten sovittiin silloin, kun sain kutsun Vammalaan seurakuntapastoriksi ja kappalaiseksi. Siis siten, että uskonvakaumukseni otetaan huomioon.
Totean tässäkin, mikä olen sanonut lukemattomia kertoja: Toiminnassani ei ole kyse syrjinnästä. Tai siitä että pitäisin naista vähemmän arvokkaana kuin miestä. Kyse on teologisesta näkemyksestä. Seuraan kirkon pitkää perinnettä. Sen mukaan seurakunnan pastorin virka on miehen virka.
On omituista, että Oulun hiippakunnan tuomiokapituli rankaisi selvästi lievemmin pastoria, joka toimi samalla tavalla kuin minä. Onko niin, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tuomio ei riipu siitä, mitä tekee, vaan missä asuu? Vallankäyttö Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tuntuu melko erikoiselta.
Valitanko?
Valitanko tuomiokapitulin päätöksestä? Sitä monet ovat kysyneet. Jos valitan, päätös ei astu voimaan ennen kuin asia on käsitelty hallinto-oikeudessa ja mahdollisesti korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Prosessi vie aikaa ehkä kaksi tai kolme vuotta. Sitä, mikä olisi näiden oikeusistuinten ratkaisu, on vaikea ennakoida. Minulla on noin kuukausi aikaa miettiä, valitanko päätöksestä.
Ei saisi erota
Monet ovat sanoneet eroavansa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, mikäli minut erotetaan virastani. Ymmärrän hyvin niitä, jotka sanovat näin. Koen heidän aikeensa tueksi. Silti toivon, ettei kukaan eroaisi seurakunnastaan. Kristityn tulee olla seurakunnan jäsen. Seurakuntamme on kaikesta huolimatta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakunta. Ehkä kodissamme on nyt isiä ja äitejä, jotka kohtelevat joitakin lapsia väärin ja tylysti. Silti emme lähde kodistamme. Ei ole aika jättää vaan uudistaa kirkkoa, joka on monessa asiassa luopunut Jumalan sanasta.
Ahtaalla mutta emme umpikujassa
Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja” (2 Kor 4:8-10). Nämä sanat ovat tulleet tärkeiksi. Jumala voi kuljettaa vaikeaa tietä. Voimme olla ahtaalla. Kuitenkin Jumala pitää huolta ja johdattaa. Siksi emme ole umpikujassa. Toivon, että saan jatkaa pastorina siinä tehtävässä, jonka Jumala katsoo tehtäväkseni. Jos yksi ovi sulkeutuu, uskon, että Jumala avaa toisen oven. Evankeliumi Kristuksesta – hyvästä Vapahtajasta – kantaa.
posted by Jari Rankinen | 11:45 ap.
28 Comments:
:´(
Päivi Luukkainen
Jyväskylä
Uskomaton päätös. Voimia ja siunausta vain Jarille, Minnalle ja pojille. Ette ole yksin!
Erkki Koskenniemi
"olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille." Joh.16:1-4
Tuomiokapituli teki päätöksensä ja luuli toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Se jumala vain ei ole Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala vaan kansa kaikkivaltiaan muotoilema tasa-arvon epäjumala.
Mutta jää Jumalan käsiin!
"...sillä hän on elävä Jumala
ja ikuisesti pysyvä,
hänen kuninkuutensa
ei koskaan häviä
eikä hänen valtansa koskaan lopu.
Hän pelastaa ja vapauttaa,
hän antaa ennusmerkkejä
ja tekee ihmeitä
taivaassa ja maan päällä,
hän, joka pelasti Danielin
leijonien kynsistä." Dan.6:27-29
Mari Hiltunen, Valkeala
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Rukoilen voimia ja turvaa rakkaalle veljelleni Kristuksessa Paavon virren sanoilla:
Sun voimaas tahdon julistaa
ja kiittää armoasi,
niin että lastenlapset saa
myös nähdä kunniasi.
Ei ääriä,
ei määriä
sun viisaudellasi,
jos syvyyteen
viet hirmuiseen,
taas nostat voimallasi.
Sä suuriakin suruja
mun annat täällä maistaa,
vaan Sinun hetkes tultua
suot päivän uuden paistaa.
Mun pelastat
ja uudistat
rauenneen toivon mulle,
siis sieluni
ja mieleni
tuo kiitoksensa sulle.
Vk 337:6,7 (vanha virsikirja)
Isän haltuun!
Henrik Perret
Jari, sinä annoit kasvot meille muillekkin naispappeudun vastustajille, kiitos siitä.
Menkää rauhassa ja palvelkaa Jumalaa.
Voimia toivottaen:
Elina Huotari
Opiskelija
Iltalehti uutisoi: "Tuomiokapituli ei pohtinut oppikysymyksiä koska kyseessä ei ole harhaoppi".
Eiköhän tämän sotkun taustalla ole juuri oppikysymykset. Kun ei muuta keksitty niin sinut laitettiin samaan työvuoroon naispapin kanssa kun kerran ei muita keinoja "ongelman" ratkaisuun ollut.
Hienoa Jari että olet seissyt ja seisot Raamatun opetuksen takana.
Voimia ja siunausta!
T:Jouni Perttula
Vammala
Voimia ja siunausta matkaan. Oli hieno jutella hetkinen festarikiireessä.
Eräs suomalainen sekulaariartisti riimittelee kappaleessaan: "Kävi miten kävi, en aio hävii".
Viimeisellä tuomiolla, kun kerran ratkotaan voittajat ja häviäjät, niin laulun sanottajan sanoihin, kävi täällä miten kävi, ei aiota hävitä! Lopulta voittajan on helppo hymyillä.
+ Jari,
tiedät, että takanasi on paljon pappeja, jotka ovat luvanneet vastaavassa tilanteessa toimia samoin, kuin itse toimit, ja kantaa myös tekonsa seuraukset.
Ajattelin kirjoittaa jotakin "kirkosta", joka aukoo suutaan samaan tahtiin tasasuuntaistetun valtamedian kanssa ja koettaa marssia tasatahtia poliittisten laumanjohtajien kanssa. Ajattelin kysyä, kuka lopulta, pitkällä tähtäimellä tarvitsee tällaista "kirkkoa" ja mihin, ketä se kiinnostaa - mutta en jaksa. Jumala antakoon Sinulle voimia ja iloa kaiken keskellä!
Martti Vaahtoranta, Pyhäranta
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Annoinen tukeni...
...eli annoin tukeni :) Voimia!
Mahtavaa Jari! En tunne sinua, mutta tuon tekstin pohjalta Ev.lut kirkko tarvitsee juuri sinunkaltaisiasi ihmisiä jotka pitävät kiinni Raamatusta!
Itse en ole vielä saanut tutkittua naispappi ongelmaa läpi.. asia on monihaarainen, mutta kannanotostasi huokuu kunnioitus Jumalaa ja Raamattua kohtaan, se on aina elintärkeää ja hyvää.
Itse en kuulu Ev.lut kirkkoon, mutta haluan siunata sinua. Raamattu sanoo, että tuskin kukaan enään uskoo Jumalaan viimeisinä päivinä, niitä kohden me olemme menossa. Raamattu opettaa, että kaikki koituu niiden parhaaksi jotka uskovat. Meidän Jumalaan uskovien ja Raamatun auktoritettiä kunnioittavien pitää jatkaa sinnikkäästi lempeydellä opettamista, Jumalan tahdon välittämistä ihmisille, mutta on Jumalan käsissä, miten kirkolle käy, se ei ole meidän murheemme..
Jumalan siunausta ja viisautta sinulle!
Kiitos Jari, kiitos kaikki tähänastiset kommentoijat ja ennen kaikkea kiitos Jumala. Lohdullista oli lukea erityisesti Paavon virttä ja sitä, että kaikki yhdessä koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.
Oma vajavaisuuteni tulee aina näissä yhteyksissä ilmi kun en voi käsittää tätä savustamista vaan minua ottaa todella paljon päähän. Kun se edes perusteltaisiin jotenkin järkevästi, mutta kun ei. Eikä sitä oikein taida voidakaan perustella järkevästi. En usko sitä ainakaan tässä vaiheessa.
Herra, siunaa kirkkoamme. Älä anna sen unohtaa päällimmäistä tehtäväänsä ja keskittyä liikaa pikkuasioihin ja riitoihin vaan sopia se mitä on sovittavissa ja yrittää toimia siten, että vastakkaiset perusoikeudet kuten esimerkiksi tässä tasa-arvo/syrjintä sekä uskonnonvapaus ja omantunnon noudattaminen ei-harhaoppisella tavalla Raamattuun tukeutuen voisivat elää rinnakkaiseloa ilman tällaisia inhottavia sielunvihollisen juonia. Vahvista uskoamme, lisää toivoamme ja uudista rakkauttamme. Jeesuksen, rakkaan Vapahtajamme nimessä.
...ja siis muistakaa kommenttienne alle nimi ja paikkakunta, minkä itsekin juuri unohdin.
Tuomo Viherjuuri, Helsinki
Rukoilemme sinun puolestasi. Kuten on sanottu tässä jo: Et ole yksin.
Terveisiä Kristuksessa, Cay-Håkan Englund
Aamulehti uutisoi tänään, että Pappisliitto on valinnut pastorin tittelillä esiintyvän Leena Huovisen vuoden pastoriksi. Aamulehden mukaan hänen ansionaan pidetään sitä, että hän on siunannut naisparin.
Ilmeistä on, että tähän "Ruotsin malliin" tullaan pyrkimään meidänkin kirkossamme.
Voiko tällaisen kirkon jäsenenä enää pysyä, ja mitä se hyödyttää?
Sirkka Heikkilä, Tampere
Jari, varsin valitettavaa, että kotikirkossamme on päädytty linjanvetoon, jonka mukaan Raamatun mukaan toimimisesta voi - ja pitää - rangaista. Olen surullinen puolestasi siitä, että sinä olet se pelinappula, jolla kirkkopolitiikkaa ja irtopisteitä koitetaan pelata.
Monesti on tullut esiin piispojen taholta tuo kompromissien teon tarve ja halu. Pienessa mielessäni haluaisin vain ihmetellä, mikä olisi Ev-Lut kirkon *normaali* toimintatapa, jos kompromissit tuottavat tällaisia tuloksia? Miten kirkko toimisi, ajattelisi ja esiintyisi, jos ei olisi joustamista toisen eduksi, vaan se toimisi omaehtoisesti?
Koko parikymmenvuotisen keskustelun ajan olen harmitellut sitä, ettei metsää ole nähty yhdeltä puulta. Tähän on toki syynsä molemmilla puolilla debattia mutta naispappeushan on vain oire, ei mikään syy. Koko ajan olisi ollut syytä laajentaa keskustelu todelliseen asiaan: Raamatun asemaan ja tulkintaan kirkossa. Minkä painoarvon me annamme pyhille kirjoituksille ja miten kuuntelemme niiden sanomaa?
Nyt on puhuttu puusta mutta metsänhoito on jäänyt taka-alalle. Toivon todellakin, että akuutin mediakohun laannuttua kristityt pystyvät nostamaan koko kissan pöydälle pelkän hännänheilutuksen sijaan...
Mikail Ruutu, Australia (vielä tukevasti miespappien "vallassa" :-)
Sinulla on paljon esirukoilijoita!
Timo Hämäläinen
Voi rakkaat kirjoittajat,
olisi hyvä tutustua kyseessä olevaan asiaan ennen kuin rupeaa kirjoittamaan kaikenlaisia törkeyksiä rakkaasta kirkostamme. Tässä tuomiokapitulin tiedote:
Päätös kappalainen Jari Rankisen kurinpitomenettelyasiassa
Tiedote 21.11.2007
Turun arkkihiippakunnan on antanut päätöksen Vammalan seurakunnan kappalaisen, pastori Jari Rankisen menettelyä koskevassa kurinpitoasiassa.
Pastori Jari Rankinen on tuomittu erotettavaksi virantoimituksesta (kappalaisenvirka) kolmeksi kuukaudeksi sekä pappisviran toimittamisesta kolmeksi kuukaudeksi. Kurinpitorangaistuksen täytäntöönpano tapahtuu tuomiokapitulin määräämänä ajankohtana pastori Rankisen virkavapauden päätyttyä sitten, kun tuomiokapitulin päätös on saavuttanut lainvoiman. Tuomiokapitulin päätöksestä on mahdollista valittaa Turun hallinto-oikeuteen ja sieltä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Tuomiokapituli on katsonut asianosaisten lausuntojen perusteella selvitetyksi, että pastori Jari Rankinen on 25.3.2007 ja 22.4.2007 jättänyt hänelle määrätyn virkatehtävän toimittamatta ja siten laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Syynä Rankisen menettelyyn on ollut se, että hänet on määrätty toimimaan jumalanpalveluksessa yhdessä naispuolisen pastorin kanssa.
Koska kirkon viranhaltija ei voi teologiseen näkemykseensä tai vakaumukseensa vedoten kieltäytyä virkatehtäviensä suorittamisesta, pastori Rankinen kieltäytyessään kahdesti jumalanpalveluksen toimittamisesta on toiminut vastoin kappalaisenvirkaan liittyviä virkavelvollisuuksiaan. Pappisviran keskeinen velvoite on julistaa Jumalan sanaa ja jakaa Herran pyhää ehtoollista jumalanpalveluksessa. Näin ollen Rankisen menettely on ollut myös pappisviran velvoitteiden vastaista.
Rangaistusta mitatessaan tuomiokapituli on ottanut huomioon toisaalta sen, että Rankisen virkavelvollisuuksien vastainen menettely on ollut tahallista, vakaaseen harkintaan perustuvaa ja toistuvaa, sekä toisaalta sen, että Rankista ei ole aikaisemmin tuomittu kurinpitorangaistukseen.
(tiedote päättyy)
Jari Rankista ei siis suinkaan rangaistu mistään muusta kuin virkatehtäviensä hoitamatta jättämisestä. Sen hän on epäilemättä tehnyt eikä sitä itsekään kiistä. Rankaiseminen on aina myös rankaisijalle kova paikka. Mitä te itse olisitte tehneet jos olisitte olleet päätöksentekijöitä tässä asiassa? Ei rangaistuksia jaeta minkään muun kuin lain perusteella.
Mitä "raamatullista" on siinä, että jättää hoitamatta sen tehtävän, jonka hoitamiseen on valalla sitoutunut?
Harri Raitis
"Veisataan kuin:"Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa"
Mutta sinä päivänä , jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää.Mitä liha minulle tekisi?Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni;pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi. Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan;minä tiedän että Jumala on minun puolellani.Jumalaan minä luotan ja ylistän Hänen sanaansa.Jumalaan minä turvaan enkä pelkää.Mitä ihminen minulle tekisi.."
Ps 56;4-6,9-12.
Sinua ja perhettäsi esirukouksessa muistaen
Kirsti Vainio, Lappi
Suosittelen vilkaisemaan Jarin kanssa samoin toimineen Vesa Pöyhtärin blogia. Lakia on varmasti pyritty noudattamaan, mutta samalla sitä on myös toisaalla rikottu.
http://vpoyhtari.blogspot.com/
Tuomo Viherjuuri, Helsinki
Voimia ja siunausta sinulle, Jari. Ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni tuomiosta valittamiseen liittyen. Tuomio oli tosiaan äärimmäisen ankara, mutta toisaalta odotettu kun katsoo kirkon nykyistä tilaa. Kirkko on pikkuhiljaa luopumasta perustastaan, Raamatusta, ja ajautumassa eksytyksen teille.
En usko, että tuomiosta valittaminen toisi mukanaan hyvää hedelmää, koska asiaa käsiteltäisiin maallisissa tuomioistuimissa ihmisten toimesta, joilla ei ole minkäänlaista perustaa Jeesuksessa ja Raamatussa.
Tuomiota saatettaisiin jopa suurentaa.
On todella vaikeaa ymmärtää, miksei teille Raamattuun perustaville voida taata mahdollisuutta työskennellä kirkossa, jonka perustana pitäisi olla Raamattu.
Siunausta tulevaisuuteen ja antakoon Jumala sinulle voimia jaksaa eteenpäin.
Kaikkea Jumalan siunausta ja voimia tässä tilanteessa, kun oikein tekemisestä rangaistaan! Harri Raittiillekin tiedoksi, että Jumalan sana on itsessään ja myös oikeusperustana/lakina ylempänä kuin esim. Kirkkojärjestyksen jotkut säädökset - puhumattakaan joidenkin komiteoiden mietinnöistä.
Jari, jos vain voimat riittävät, on toisten kristittyjen ja koko kristillisen kirkon etu, että valitat. Tähän ei kuulu evankeliumi, vaan laki ja järjestys. Valittaessasi palvelet meitä kaikkia muita kanssasi kilvoittelevia. Tuloksesta riippumatta. Tämä on todistuksen paikka.
Toisessa hetkessä ja tilanteessa sama koskee kääntäen minua.
Jumalan erehtymättömän armosanan haltuun!
Joku kysyi, mitä olisin tehnyt, jos tänne Afganistaniin olisi tullut ruotsalainen naispastori. Kysymys näyttää poistuneen kommenteista, koska kirjoittaja ei ollut kertonut nimeään. Se sääntö on siis voimassa, että kommentit tulee allekirjoittaa ja nimen lisäksi tulee kertoa kotipaikkakunta.
Kysymys oli niin tärkeä, että vastaan siihen.
Olen toiminut pastorina Vammalan seurakunassa kohta yhdeksän vuotta. Melkein koko tämän ajan seurakunnassa on ollut myös naispastori, toisinaan heitä on ollut kaksi. Asiat on voitu sopia niin, ettei yhteentörmäyksiä ole tullut. Monia tehtäviä olemme hoitaneet yhdessä. Jotkut tehtävät olemme hoitaneet niin, että niitä emme ole tehneet yhdessä.
Ongelma tästä asiasta tuli vasta siinä vaiheessa, kun kirkossa ja Vammalan seurakunassa alettiin ottaa käyttöön piispa Heikan työryhmän toimenpide-ehdotuksia.
Jos uusien ruotsalaisten rauhanturvaajien mukana olisi tullut naispastori, olisimme varmaankin toimineet samalla tavalla kuin Vammalassa vuosia. Olisimme hoitaneet tietyt tehtävät yhdessä, jotkut erikseen. Olisimme auttaneet toisiamme monissa asioissa. Messua emme kuitenkaan olisi toimittaneet yhdessä. Siihen tuskin olisi ollut tarvettakaan. Ruotsalainen sotilaspastori on nimenomaan ruotsalaisten pastori, suomalainen suomalaisten. Ongelma tämä ei olisi ollut - ellei joku olisi halunnut tehdä siitä ongelmaa.
Jari Rankinen, Vammala / Masar-e-Sharif
Jari, syntiä on vain oman tajunnan vastainen teko, ei muu. Ei edes kirkon toiveiden vastainen toiminta, jos oma tajunta sen hyväksyy.
Vielä yksi etusivun uutinen tästä kaverista missä tahansa valtalehdessä, niin samalla minuutilla meikäläinen eroaa kirkosta. Uskomatonta, että joku on jämähtänyt tällaiselle asteelle.
Lähetä kommentti
<< Home